~Mä käyn kaupassa,
Moikkaan mun naapureita,
Juoksen järven ympäri aamuisin,
Mä käyn töissä,
Mä nään mun kavereita,
Oon tiukasti elämässä kii~
-Kaija Koo - Mun sydän-
Mooi!
Tästä jos jostakin on todellakin aikaa! Tässä useamman viikon aikana on tapahtunut vaikka ja mitä. Nimittäin elämäntilanne on muuttunut todella paljon verrattuna siihen, millainen se oli 20.08.2018 jolloin viime postauksen olen julkaissut. Nimittäin yksi muutos on näköjään ollut se, että olen laiminlyönyt tätä blogia mennen tullen. Mä rakastan tätä ja tämä on tällä hetkellä mun ainoa harrastus. Ja nyt yritän pitää tästä kiinni eli torstaista tulee mun postaus päivä. Sunnuntai tipahtaa pois sen takia, koska olen yleensä sunnuntaisin töissä iltamyöhään, jonka takia postausten tekeminen venyisi pitkälle yöhön. Se jos joku ei ole eduksi lukijalle eikä itse bloggaajalle. Joten nyt tässä elämän tilanteessa postauksia toivottavasti alkaa tulemaan kerran viikossa säännöllisesti! Nyt, kun tämän olen kirjoittanut niin toivottavasti tämä lupaus myös pitää.
Nyt kuitenkin voitaisiin katsoa minkälaisia muutoksia on tässä minun elämässä tapahtunut...
Aloitetaas...
Suurin muutos tässä on ollut omilleen muutto. Tästä en ole aiemmin täällä blogissa maininnut sanaakaan. Nimittäin aluksi se oli vain ilmoille heitetty kreisi idea, josta tuli päivä päivältä todellisempaa. Mähän olin kuopannut omille muuton sen jälkeen kun sain tietää, että pääsin opiskelemaan Helsinkiin. Nimittäin ei olisi ollut pakottavaa tarvetta muuttaa pois kotoa. Mutta heinäkuussa sitten pyörät lähtikin pyörimään omille muuton suhteen, joka aluksi pelotti mua aivan hirveästi. Koin aivan tajuttomasti syyllisyyttä siitä, että muutan pois ja jätän äidin ainoaksi naiseksi lapsuuden kotiini. Joka kuulostaa nyt aivan tajuttoman hölmöltä aiheelta kokea syyllisyyttä ja olenkin nyt ajan kanssa päässyt yli syyllisyydestä.
Vaikka omilleen muutto pelotti, niin pelko kaikkosi kokonaan kun pääsi sisään tähän asuntoon. Aluksi pelkäsin, että mitä jos tästä ei tule sellaista turvapaikkaa itselle, jota voisi kutsua kodiksi. Mutta nyt jo kohta kuukauden tässä asuneena voin sanoa tulevani pitkän päivän jälkeen yliopistolta kotiin. Mä oon rakastunut tähän asuntoon! Enkä voisi tällä hetkellä kuvitella asuvani missään muualla!
Toinen suuri muutos elämääni tuli siinä kohtaa, kun orientaatio viikko pärähti käyntiin yliopistolla. Oma sellainen turvallinen porukka muodostui meidän omasta tutor-porukasta. Ei tartte käydä syömässä yksin tai kierrellä fuksitapahtumia yksin tai varsinkaan pähkäillä laskuja yksin. Yliopisto-opiskelu on lähtenyt ihan hyvin omalla painollaan rullaamaan. Mulla on tässä periodissa (jaksossa) kolme pääasiallista luentokurssia, jotka tentitään jo kolmen viikon päästä?! Ja pari sellaista pakollista parin opintopisteen kurssia. Olen itse tykännyt opiskelusta, mutta huomaa, että tekemistä on kyllä ihan koko viikoksi lähes aamusta iltaan, jos ei osaa priorisoida tekemisiään oikein... Itsellänikin oli viime viikolla neljänä päivänä koulua, siihen päälle kaikki harjoitukset sunnuntaiksi ja olin vielä neljänä päivänä töissä! Olin todella, todella rikki maanantain puolella, kun pääsin nukkumaan yhden aikaan. Eli mulla on vielä hakemista tämän priorisoinnin ja järjestelyn kanssa, jotta en pala loppuun. Nimittäin olen jäljessä muistiinpanojeni kanssa, mutta harjoitukset olen saanut ajallaan hoidettua. Vaikka en voi kyllä sanoa, että helppoa olisi ollut! Mutta päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, että tässähän on jotain järkeä.
Kolmas suuri muutos on ollut se, että ennen yliopiston alkua mä asuin vielä kotona, mulla oli töistä lomaa eli mulla oli vain aikaa! Nyt musta tuntuu, että mulla ei ole enää yhtään aikaa. Tämäkin tuntuu ihmeeltä, että kirjoitan tässä tätä postausta. Nimittäin viime viikkoina siihen, ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Musta tuntuu, että arkena mulla on vain koulu, harjoitukset, ehkä satunnaisesti kaverit ja koti. Viikonloppuna mulla on työt. Missään kohtaa ei ole aikaa esim. harrastuksille tai millekkään sellaiselle ns. omalle ajalle. Mun "omaa aikaa" on se, että nukun. Mutta uskon, että tämä tasoittuu, kun kaikeasta alkaa tulla rutiinia. Vielä kaikesta ei ole tullut rutiinia, jonka takia kaikki tuntuu jotenkin todella raskaalta. Toivon, että tässä syksyn aikana elämä tasoittuu. Tällä hetkellä on vain pakko kestää.
Toivottavasti susta oli kiva kuulla mun elämän suurista muutoksista, joista ehdottomasti suurin muutos oli tuo omilleen muutto. Muutosta ja tästä asunnosta tulen kyllä vielä useaan otteeseen jauhamaan tässä ajan saatossa. Ja tällee ihan, jos jäi epäselväksi niin vuokralla asun, että en siis ostanut omaa asuntoa. Siihen pitää vielä kerätä rahaa ja toivon, että se ei ole kerrostalossa. Tai ei sitä voi tietää! Koska mähän vielä lukiossa toitotin, että minä en todellakaan tule koskaan asumaan Helsingissä. Tässä sitä ollaan!
~Moikka ja ens postaukseen~
