~Niiden bileis öisin laulan,
sun vierest löysin rauhan.
Vihdoin mul on kiire kotiin,
oota mua et oo yksin kauaa~
-Elastinen ft. Johanna Kurkela - Oota Mua-
Mooi!
Pidetään hiljaisuuden perään heti uusi hiljainen hetki mun kauniiden ruusujen ja minttu greippi taimen muistoksi. No ei vaiskaan! Mä oon vihdoin tehnyt kaiken lukion ensimmäiseen vuoteen liittyvän, ei enää kokeita, ei enää vihkotehtäviä, ei enää yhtäkään tutkielmaa aiheesta "happamoitumisen vaikutus minttu greippi taimeen". Vihdoinkin mä oon vapaa koulun suhteen. Okei, en ihan, nimittäin on edessä vielä kaksi normaalia koulupäivää ja projektiviikko, mutta ei tarvitse enää periaatteessa opetella mitään uutta! Mä olen kirjaimellisesti niin onnellinen, että tulee kesäloma ja mä olen pirun onnellinen, etten ottanut kesätyötä kesäkuulle. Mä nimittäin luulin, että se sama motivaatio ja into kaikkea kohtaan riittäisi koko kesän ja seuraavaan lukiovuoteen ilman minkäänlaista taukoa. Mä luulin väärin, mä nimittäin tarvitsen tauon, koska tälläkään hetkellä motivaatiota noiden biologian Yo-tehtävien ja 8 sivun pälätyksen jälkeen tee mieli yhtään tehdä mitään. Olin jo lähes 99,5% varmuudella skippaamassa tämänkin postauksen. Niin kuin mä tein viime sunnuntaina ja viime torstaina, okei pakko laittaa koulujuttujen piikkiin, koska mä oikeasti tein sillon kouluhommia. Mä voin sanoa, että torstaina kun viimeinen koe oli ohi, että suuri kivi vierähti pienen Millan sydämeltä, kunnes hän tujusi että edessä on vielä biologian tutkimusraportti ja tuhannet vihkotehtävät.
Mä en tiedä kuvittelenko mä vai mikä on, koska musta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että toukokuulla kuukautena on mua joka vuosi jotain vastaan! 8lk toukokuusta ei edes keskustella, 9lk toukokuu oli aivan perseestä ainakin 21. päivä oli yksi elämäni paskimmista päivistä ja vuoden 2015 itketyimmistä päivistä! No nyt tänä vuonna se päivä päätti jakautua kaheksi päiväksi nimittäin sunnuntai ja maanantai oli mun elämän yksi paskimpia päiviä. Sori ruma kielenkäyttö, mutta kaikki vain meni kumpanakin iltana ja aamuna aivan päin seinää. Okei, sunnuntain jollain määrin pelasti Roosan hieno lattaritanssi esitys. Maanantaita yritti pelastaa biologian kurssikokeen hyvä numero eli 9 ja kampaajalla käynti, josta selitän kohta lisää. Mutta joo, siinä periaatteessa selitys miksi sunnuntaina ei tullut postausta ja torstaina nyt ei tullut, koska väsäsin biologian tehtäviä.
Tänään siis aiheena mun uudet hiukset! Jos joku sattuu muistamaan niin mullahan oli sellainen ainakin 5cm pituinen tyvikasvu ja siniset/turkoosin väriset hiukset alta ja päältä sellaiset jonkin sortin hopea, valko, blondit. No äiti sitten patisti mut kampaajalle ja kyllä mä nyt kampaajan otan ilomielin, jos äiti sitä mulle väkisin yrittää tyrkyttää, vaikka olin jo alunperin tyytynyt siihen, että omin avuin saan taitettua sen sinisen pois. Ehkä oli kyllä parempi veto se kampaaja kuin omat sähellykset. Mutta mennään postaukseen niin näette millaiset hiukset mulle saatiin taiottua.
Aloitetaas...
~Ennen~
~Nykyään~
~Niin siinä sitten kävi. Mä oon taas blondi, lukuun ottamatta tota vaalean vaalean turkoosia väriä hiusten alla. Mulla laitettiin ekana blondori tyvikasvuun ja sitten vasta siihen siniseen/turkoosiin osaan. Nimittäin mun mun pyyntönä oli juuri se, että tyvikasvun ruskea väri pois ja sininen pois. Kampaaja sitten mulle sanoi moneen kertaan, että tuo sininen ei välttämättä lähde pois ainakaan siten, että hiukset pysyisivät päässä tai eivät katkeilisi. Olin ihan fine sen kanssa ja olen edelleen!
~Mun hiukset on värjätty nyt olisko kolme kertaa blondiksi ja kampaaja ihmetteli suuresti, ettei hiukset ole kärsinyt lähes lainkaan varsinkin latvat olivat tämänkin blondauksen jälkeen aivan hyvässä kunnossa. Joskus saa kyllä olla hyvin onnellinen, että on vahvat ja suhteellisen paksut hiukset.
~Vaikka olenkin värjännyt ainakin sen kolme kertaa mun tyven vaaleaksi, niin mua ei ole koskaan sattunut niin paljoa kuin nytten! Musta tuntui kun mun pää olisi ollut tulessa ja oloa ei yhtään helpottanut se, että mulle laitettiin hiusten ympärille pyörimään sellainen kuumennuskone, jotta se blondori kuivuisi nopeammin. Mun olisi tehnyt mieli vain itkeä, mutta ajattelin vain koko ajan sitä, että kauneuden eteen pitää välillä vähän kärsiäkkin.
~Luulin pahimman olevan jo ohi siinä vaiheessa, kun se kuumennuskone piippasi ja kampaajani pyysi minut pesupaikalle pesetyttämään blondorin pois päästäni. Tuntui hetki, että helvetti oli tiessään, kunnes kampaajani laittoi sävytteen päähäni. Mulla alkoi vain kyyneleet valumaan eikä voinut tehdä asialle mitään! Kampaajani lievästi taisi säikähtää reaktiotani ja yritti saada minut rauhoittumaan ja ajattelemaan jotain aivan muuta. Aika loppujen lopuksi meni suhteellisen nopeasti ja kun ensimmäinen vesipisara tipahti mun päänahkaan niin oli ihan voittajafiilis.
~Pääsin sitten nousemaan ylös ja en ollut vielä nähnyt peilistä itseäni. En ollut siinä vaiheessa enää täysin varma siitä, että oliko tämä kaikki sen kivun arvoista. Kumminkin päästessäni peilin eteen hymy tuli aivan luonnostaan huulilleni! En ollut edes muistanut minkä näköinen olin ollut viime toukokuussa kun viimeksi olin täysin blondi. En edes huomannut vähän turkoosiksi jääneitä alahiuksiani vaan ihailin blondia tyveäni. Se oli täysin sen kivun arvoista! Okei, kyllä mua sattui edelleen päänahkaan mutta ei niin paljoa. Kipu ehkä eniten tuntui siinä kohtaa, kun kampaaja alkoi harjata föönin kanssa mun hiuksia selviksi. Mutta se kipu ei ollut niin piinallista ja juttelu vei taas ajatukset kivusta pois. Vähän tasoitusta ja jakauksen asettelu ja se oli siinä. Vähän päälle kahden tunnin projekti oli valmis. Hiukset olivat taas blondit.
~ Kampaajani hoki moneen kertaan ja pahoitteli turkoosiksi jääneitä alahiuksiani. Ei minua haitannut, ne näyttivät oikein kivalta ja näyttävät edelleen. Kuulemma kesäaurinko värjää ne jossain vaiheessa blondiksi, mutta toista blondorilla vedettyä värjäystä hän ei olisi enää viittinyt tehdä hiuksilleni! Nimittäin kuulemma hiukset olisivat voineet katketa kokonaan, koska ei hiukset kaikkea kestä! Ei minulla tullut edes mieleen, että toiseen kertaan vedettäisiin blondorilla ne alahiukset. Olin jo täysin tyytyväinen!
Kiitos suunnattomasti kampaajalleni! En osaa vain näyttää tai edes sanoa, kuinka tyytyväinen olen näihin hiuksiini. Aluksi ehkä olin lievästi shokissa, mutta nyt kun ajattelen ja katson itseäni peilistä niin näytän taas itseltäni. Olin hetken aikaa joku muu ja nyt olen taas Milla. Se sininen oli tosi jees, mutta se aika on nyt ohi. Vaihtelu on kivaksi, mutta ensi kerralla en ehkä ensimmäisenä värjää hiuksia itse millään shokkivärillä, koska jos haluan siitä eroon niin se ei ole niinkään helppoa kuin kuvittelisi.
Tälläinen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte ja itse olen henkilökohtaisesti erityisen yllättynyt, kuinka taitavasti Aapo suoriutui kameramiehenä.
~Moikka ja ens postaukseen~
