~Otat ensiaskeleet,
Varovasti tunnustellen,
Kaadut nouset ylös taas,
Yhä uudelleen,
Ja ymmärrät sen,
Pienet kolhut,
Suuret murheet,
Käsikkäin käy,
Kanssa riemun,
Oivallusten suurimpien~
Varovasti tunnustellen,
Kaadut nouset ylös taas,
Yhä uudelleen,
Ja ymmärrät sen,
Pienet kolhut,
Suuret murheet,
Käsikkäin käy,
Kanssa riemun,
Oivallusten suurimpien~
-Samuli Edelmann - Mahdollisuus-
Täällä kirjoittaa erittäin väsynyt tyttö!
Mä en tiedä mikä mulla on, kun mua väsyttää lähes tulkoon koko ajan. Nukun kuinka vähän tai kuinka paljon tahansa, niin olen koko ajan aivan nukkumaan menoa vaille valmis.
Samoin mulla on kaksi varvasta työkenkien takia ihan pois pelistä. Samoin mulla on kadonnut oikeasta kädestä puristusvoima ja viidestä sormesta kolmeen sattuu, kun niitä taivuttaa! En tiedä oonko nukkunut mun sormien päällä jotenkin erittäin pahasti vai mikä nyt on, mutta kohta puolin on pakko mennä näyttämään lääkärissä, kerta en saa kättä edes nopeasti nyrkkiin.
Haluan myös pahoitella tätä maailman epäaktiivisinta toimintaani täällä blogin puolella. Mulla on motivaatioita, mutta ei energiaa? Jaksan kuunnella vain ja ainoastaan musiikkia, jos näen kavereita niin touhu on yhtä lamaantunutta kuin netflixin katsominen. Ja jos jonkin pitää kärsiä niin se on blogi... Toivon, että syksyllä viimeistään tämä mun blogi puhkeaa kukkaan! Yksi suuri syy myös postailemattomuudelle on se, että mulle ei ole kuvia?! Joka johtuu siitä, että olen töissä silloin kun on kauniit ilmat ja sitten kun on vapaata niin on jo liian myöhä eli YÖ tai sataa vettä. Vain mun tuuria... Mutta tästä vielä noustaan uuteen loistoon!
Tänään mä haluan kertoa teille mun tulevasta elämän muutoksesta.
Aloitetaas...
Mä en tiedä mikä mulla on, kun mua väsyttää lähes tulkoon koko ajan. Nukun kuinka vähän tai kuinka paljon tahansa, niin olen koko ajan aivan nukkumaan menoa vaille valmis.
Samoin mulla on kaksi varvasta työkenkien takia ihan pois pelistä. Samoin mulla on kadonnut oikeasta kädestä puristusvoima ja viidestä sormesta kolmeen sattuu, kun niitä taivuttaa! En tiedä oonko nukkunut mun sormien päällä jotenkin erittäin pahasti vai mikä nyt on, mutta kohta puolin on pakko mennä näyttämään lääkärissä, kerta en saa kättä edes nopeasti nyrkkiin.
Haluan myös pahoitella tätä maailman epäaktiivisinta toimintaani täällä blogin puolella. Mulla on motivaatioita, mutta ei energiaa? Jaksan kuunnella vain ja ainoastaan musiikkia, jos näen kavereita niin touhu on yhtä lamaantunutta kuin netflixin katsominen. Ja jos jonkin pitää kärsiä niin se on blogi... Toivon, että syksyllä viimeistään tämä mun blogi puhkeaa kukkaan! Yksi suuri syy myös postailemattomuudelle on se, että mulle ei ole kuvia?! Joka johtuu siitä, että olen töissä silloin kun on kauniit ilmat ja sitten kun on vapaata niin on jo liian myöhä eli YÖ tai sataa vettä. Vain mun tuuria... Mutta tästä vielä noustaan uuteen loistoon!
Tänään mä haluan kertoa teille mun tulevasta elämän muutoksesta.
Aloitetaas...
- Mä oon aina ollut ihminen, joka uskoo kohtaloon ja siihen, että jos asiat menee tietyllä tavalla niin sille on syy! Esimerkiksi siinä kohtaa, kun olin vaipumassa epätoivoon ja sitten päätin vielä kirjoittaa yhden työhakemuksen. Sitten viikko, vähän päälle? Tulee soitto työhaastatteluun, juuri sinne mihin olin epätoivoni hetkellä laittanut hakemukseni. Sinnehän mä sitten töihin pääsin ja siellä nyt 3 viikkoa olen pyörinyt ja palloillut. Rankkaa, paljon opittavaa, mutta omalla tavallaan hyvin hyvin palkitsevaa!
- Sama pätee opiskelupaikan suhteen. Uskon, että moni tässä viime viikkoina on ravannut Opintopolku.fi nimisessä järjestelmässä useaan otteeseen. Itseltäni kielsin koko ravaamisen, koska halusin odottaa siihen hetkeen eli torstaihin 28.6.2018, jolloin kaikki tiedot opiskelupaikoista julkaistaan. Kohtalo puuttui peliin juuri tuolloin, kun avasin tuon kyseisen järjestelmän kello 11 aamupäivällä. Kauhun sekaiset fiilikset vaihtui shokkiin ja jopa pariin kyyneleeseen ja iloon.
- Ei, en päässyt ensimmäiseen, enkä toiseen enkä kolmanteen hakukohteeseeni, koska kyseessä oli kolme lääkistä peräkkäin. Tiesin jo etukäteen, että koe ei todellakaan mennyt niin hyvin, että olisin pärjännyt niille, jotka ovat joko lukeneet 2-4 vuotta lääkiksen pääsykokeisiin tai niille, jotka olivat käyneet valmennuskurssit tai ovat luonnonlahjakkuuksia fysiikassa. Minua fysiikka alkoi kiinnostaa vasta siinä kohtaa, kun se oli jo liian myöhäistä eli paria kolmea viikkoa ennen itse pääsykokeita.
- Kuitenkin elämän muutos tapahtui ja kahdessa kohdassa kerkesi hetken näkyä hyväksytty, ennen kun toisesta muuttui: "peruutettu, hyväksytty ylemmälle hakutoiveelle." Meitsi aloittaa tulevana syksynä 2018 Helsingin yliopistossa yliopisto-opiskelijana! Ja joku kaunis päivä (todennäköisesti viiden vuoden päästä) musta mahdollisesti valmistuu luonnontieteiden kandidaatti ja filosofian maisteri?!
- Elämää ei voi käsikirjoittaa, se tuli taas kerran huomattua. Meitsi ei päässyt pois pääkaupunkiseudulta, joka näin jälkikäteen aateltuna tuntuu ihan turvalliselta ja hyvältä vaihtoehdolta. Jään vielä kotiin asumaan syksyksi ja mahdollisesti kevääksi, koska Steffe lähtee armeijaan keväällä, niin en näe järkeä muuttaa tässä vaiheessa pois kotoa. Toinen syy intin lisäksi on se, että asun juuri sopivan välimatkan päässä yliopistosta, joten pääsen julkisilla paremmin kuin hyvin! Eikä tarvitse alkaa nostamaan opintolainaa, eikä huolehtia vuokrista yms muista menoista. Mutta kyllä se pois kotoa muuttaminen lähestyy tässä vuoden sisällä.
- Entäs lääkis haave? Se ei ole kadonnut minnekään, reitti on nyt vain toinen! Haluan opiskella ja ainakin tällä hetkellä tuo ala, jota pääsin nyt opiskelemaan kiinnostaa mua ja voi olla todella hyödyksi lääkistä ajatellen tulevaisuudessa. Ensi keväänä uudestaan pääsykokeisiin ja panostan ja tähtään sisään pääsyyn. Tai sitten voi käydä niin, että hurahdan täysin tulevaan koulutukseeni, että haen lääkikseen vasta viiden vuoden päästä? Kukaan ei tiedä! Niinkuin tuleva anoppini hyvin sanoi: "Mitään ei voi tietää ennen, kun kokeilee!"
Kyllä musta lääkäri vielä joku päivä tulee, aikaa on vielä toivottavasti paljon jäljellä! Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta lievästä life updatesta. Mä yritän parhaani, jotta saisin energian riittämään myös tähän blogiin! Mä haluan tehdä tätä, tämä on mun tapa rentoutua. Mutta silloin kun on stressisumussa niin ei jotenkaan edes näe niitä omia rentoutumiskeinoja! Se olisi sitten torstaihin.
~Moikka ja ens postaukseen~
- Elämää ei voi käsikirjoittaa, se tuli taas kerran huomattua. Meitsi ei päässyt pois pääkaupunkiseudulta, joka näin jälkikäteen aateltuna tuntuu ihan turvalliselta ja hyvältä vaihtoehdolta. Jään vielä kotiin asumaan syksyksi ja mahdollisesti kevääksi, koska Steffe lähtee armeijaan keväällä, niin en näe järkeä muuttaa tässä vaiheessa pois kotoa. Toinen syy intin lisäksi on se, että asun juuri sopivan välimatkan päässä yliopistosta, joten pääsen julkisilla paremmin kuin hyvin! Eikä tarvitse alkaa nostamaan opintolainaa, eikä huolehtia vuokrista yms muista menoista. Mutta kyllä se pois kotoa muuttaminen lähestyy tässä vuoden sisällä.
- Entäs lääkis haave? Se ei ole kadonnut minnekään, reitti on nyt vain toinen! Haluan opiskella ja ainakin tällä hetkellä tuo ala, jota pääsin nyt opiskelemaan kiinnostaa mua ja voi olla todella hyödyksi lääkistä ajatellen tulevaisuudessa. Ensi keväänä uudestaan pääsykokeisiin ja panostan ja tähtään sisään pääsyyn. Tai sitten voi käydä niin, että hurahdan täysin tulevaan koulutukseeni, että haen lääkikseen vasta viiden vuoden päästä? Kukaan ei tiedä! Niinkuin tuleva anoppini hyvin sanoi: "Mitään ei voi tietää ennen, kun kokeilee!"
Kyllä musta lääkäri vielä joku päivä tulee, aikaa on vielä toivottavasti paljon jäljellä! Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta lievästä life updatesta. Mä yritän parhaani, jotta saisin energian riittämään myös tähän blogiin! Mä haluan tehdä tätä, tämä on mun tapa rentoutua. Mutta silloin kun on stressisumussa niin ei jotenkaan edes näe niitä omia rentoutumiskeinoja! Se olisi sitten torstaihin.
~Moikka ja ens postaukseen~
