Vinkkejä penkkareihin

~Ennen sua piti monen kaa tanssia,

Omiin jalkoihin kompastua,

Mut sun kaa ei tarvi osata askeleita~

-Ellinoora - Sinä 4ever-

Mooi!

Näin ne päivät vain vierii ja taas vaihtuu viikko. Kuukausikin kerkesi tässä välissä vaihtumaan. Ihanaa helmikuuta. Helmikuu on aina ollut mulle jotenkin spesiaali kuukausi, en tiedä miksi. Ehkä sen takia, että 2017 ja 2018 vuosien helmikuut oli täynnä jännitystä ja kaikkea kivaa. Nimittäin 2017 vanhojentanssit ja 2018 penkkarit. 

Huhhuh, onko mun omista penkkareista oikeasti kulunut jo vuosi. Tuntuu kuin vasta äskettäin oltaisiin tyttöjen kanssa pohdittu, mikä on meidän teema ja että itse penkkarit olisivat olleet vasta äskettäin. Penkkarit olivat kyllä yksi lukion kohokohdista, kunnon päätös kaikelle sille raatamiselle. Mutta oikeastaan se oli vain alku sille kevään viimeiselle puristukselle eli kevään ylioppilaskirjoituksille. 

Listasin tähän postaukseen 10 vinkkiä tuleville penkkarilaisille.

Aloitetaas...

| 1. Karkkia ei voi koskaan olla liikaa |

- Jos kuvittelet, että 3 kiloa on paljon karkkia niin olet väärässä. Nimittäin jos haluat oikeasti heitellä sitä karkkia ja kuin pikkulapsi, niin kolme kiloa ei riitä mihinkään! Itse olin ottanut kolme kiloa ja ajattelin, että heittämällä siitä jää paljon mulle itselleni. No eipä siitä jäänyt kuin kaksi kourallista ja loppuvaiheessa tuskin edes karkkia heittelin, kun halusin säästellä, että minullekin jäisi jotain käteen karkkiläjästäni.

| 2. Teemasta kannattaa pitää mölyä |

- Penkkarit on vähän niinkuin vanhojentanssit, kuka nyt haluaisi olla jonkun toisen kanssa täsmälleen samassa asussa. Esimerkiksi kun itse vietin penkkareita 2018 niin meidän koulussa oli yksi nasu mun lisäksi... Taisi olla Mario-hahmojakin varmaan kolme. Eli suosittelen erittäin vahvasti, että jos ottaa jonkun tietyn teeman ja ei halua jäädä jonkun toisen "varjoon" niin suosittelen pitämään meteliä.

| 3. Puvun hankinta |

- Itse ostin oman pukuni hyvissä ajoin Ebaystä ja maksoin siitä vähän päälle 15€ kaiken kaikkineen. Toimituksessa ei mennyt muistaakseni kovin kauaa, mutta en kuitenkaan suosittele Ebaytä viimeiseksi vaihtoehdoksi. Tai varsinkaan jos haluat istuvan puvun, nimittäin itse otin koon isomman, hyvä vain niin mahtui takki kunnolla alle. Mutta mitoitus nasu-puvussani ei ollut ehkä ihan kaikista järkevin, nimittäin harem-haalari se oli! Ne lahkeet olivat niiin lyhyet! Mutta muuten erittäin mukava ja lämmin. Suosittelen siis puvun hommaamista ajoissa ja Juhlamaailma niminen kauppa on oma vahva suositukseni jos haluaa ihan kaupasta käydä ostamassa ja sovittamassa. Esimerkiksi pikkuveljeni penkkariasu on tänä vuonna ostettu Juhlamaailmasta. 

| 4. Hanskat, hattu tai huppu |

- Olet todella ajattelematon, jos et ota hanskoja tai huppu/hattua mukaan rekkaan. Nimittäin sormet ja korvat jäätyy siinä viimassa. Tai ainaki minulla jäätyi. Itselläni oli ehkä maailman ohkaisimmat hanskat ja sormet olivat ihan kohmeessa kun rekka-ajelu oli ohi. Hyvä puoli haalaripuvuissa on se, yleensä niissä on huppu niin minun nasu-puvun huppu pelasti mun korvat hyiseltä tuulelta. 

| 5. Kerrospukeutuminen |

- Joko takki alle tai edes jonkin sorttinen kerrospukeutuminen, nimittäin varsinkin jos sulla on joku ohuempi penkkariasu. Itselläni oli ihan mun talvitakki siellä mun penkkaripuvun sisällä. Eikä muuten tullut kylmä! Voin suositella lämmöllä, koska ei ole mukavaa abiristeilyllä potea flunssaa ja varsinkin kurkkukipua.

| 6. Karkkipussukka |

- En olisi koskaan uskonut, että mä tulen ns. mainostamaan että tuollainen jumppakassi/uimapussukka olisi hyvä karkkipussukka. Nimittäin meidän koulussa karkit olivat niin ohuessa muovipussissa, että ne olisivat voineet tulla siitä pussista läpi hetkenä minä hyvänsä, joten suosittelen karkkien kippaamisen juurikin tuollaiseen jumppakassiin, josta niitä on helppo heitellä. Sitä saa pidettyä helposti selässä, se on helposti avattavissa ja suljettavissa sekä sään epävarmuuden takia paras mahdollinen vaihtoehto. 

| 7. Rekkojen lakanat |

- Perus memet on ihan hyviä, mutta omaperäisyys on aina plussaa. Esimerkiksi koulun omat inside-jutut ovat juuri niitä parhaimpia lakanoita. Tai sitten jos koulussa on joku painotus tai muuten vain se sinun koulu tunnetaan jostakin tietystä asiasta niin sitä kannattaa korostaa. Esimerkiksi meidän lukiossa oli taidepainotus ja meidän koulun sellaisia ns. helmiä oli kielet ja niistä varsinkin espanja. Joten luovuus ja oman koulun ne parhaimmat läpät kehiin. 

| 8. Valokuvaaja |

- Jos sä haluat taltioida ne aidot hetket ja muistot, niin suosittelen viimeistään tässä vaiheessa opettamaan äidille tai luottokaverille, miten puhelimella tai sitten ihan kunnon kameralla otetaan kuvia. Nimittäin mähän aluksi jotenkin kuvittelin, että tottakai mä kuvaan mun isolla järkkärillä kaikki hetket. No hyvä, että loppupeleissä annoin sen järkkärin äidille. Nimittäin en olisi ikinä saanut taltioitua esimerkiksi mun kaatumista rekassa, tai saanut otettua meidän porukasta kuvaa tai päässyt poseeraamaan Steffen viereen. Itse tyydyin tallentamaan hetket itse rekassa ja abishowssa puhelimella ja vanhalla pokkarikamerallani, joka on mun luottokaveri reissun kuin reissun päällä. Jos tykkäät yhtään kuvista tai tykkäät edes kerätä muistoja Instagramiin niin usko mua! Anna jonkun muun hoitaa kuvaaminen sun puolesta. 

| 9. Abiristeily uhka vai mahdollisuus? |

- No siinä vasta kysymys. Itse voin suositella koko sydämestäni Abi Goes Tallinn-abiristeily systeemiä. Nimittäin ei oo hinnalla pilattu, kun hintaan kuuluu laivamatkat edestakaisin, hotelliyö, hotellin aamupala, yökerhossa bailaaminen ja bussikyydit. Tai ainakin meillä 2018 kuului, en sitten tiedä onko palveluja lisätty tai poistettu, mutta yö Viru hotellissa oli kyllä unohtumaton. Siitä reissusta me vieläkin kavereiden kesken nauretaan ja se reissu ansaitsis melkein oman postauksensa, "muistot abiristeilyltä, vai onko niitä?" Itselläni ei ole siis kokemusta mistään muista risteilyistä lukion aikana, että en tiedä millainen meno sellaisilla abiristeilyillä on, jossa ollaan laivassa 24/7. Eli ainakin Abi Goes Tallinn ehdoton mahdollisuus ja suosittelen kokemaan, vaikka ei joisikaan!

| 10. Penkkareihin osallistuminen |

- Tämä on asia jota ehkä jollain tasolla kadun, nimittäin meidän lössi ei osallistunut mitenkään perkule mihinkään penkkareihin liittyvään. Tarkoitan tällä sitä, että oltaisiin edesautettu koko tapahtuman järjestämisessä, muuten kuin maksamalla siitä, että muut hoitaa. Esimerkiksi jälkeenpäin on jäänyt harmittamaan, ettei ollut mukana lakanoiden suunnittelussa ja tekemisessä. Joten osallistu, vaikka ei kiinnostaiskaan! Pukeudu, vaikka ei huvittaiskaan! Nimittäin se jos joku tuo sitä ryhmähenkeä, tai ainakin musta näytti, että kaikilla osallistuneilla ja pukeutuneilla oli ihan pirun kivaa!

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsit ja toivottavasti tästä oli sulle jotain hyötyä. Nimittäin mun vinkki postaus liittyen vanhojentansseihin pompsahtaa tällälailla ennen vanhojentansseja erittäin luetuksi postaukseksi. Toivon, että siitä on ollut apua tai toivon, että tästä on samallalailla. 

Se olisi sitten torstaihin!

~Moikka ja ens postaukseen~ 

50 asiaa, jotka opin lukiossa

~Kiire olla jotakin,
Pakko pistää pakka sekaisin,
Satumaahan kaukaiseen opetettiin kaipaamaan~ 

-Happoradio - Olette Kauniita-

Mooi!

Lakkiaisista on selvitty ja kaikki ylimääräiset kakut syöty. Oikeastaan meille jäi aika vähän loppupeleissä ylimääräisiä kakkuja, joten kiitos vieraille, että söivät!
Viimeisissä pääsykokeissakin tuli käytyä ja jäi vähän huono fiilis, koska ryhmäkeskustelussa meidän aihe ei oikein lähtenyt siivilleen, vaikka porukka olikin tosi jees! Nyt vain sitten jännityksellä pitää odotella kesäkuun loppuun. Sitten saa tietää jatkuuko armoton lukeminen kotona, yliopistossa vai ammattikorkeassa. Jännittävää!
Tänään kuitenkin haluan vielä palata todennäköisesti viimeisen kerran aiheeseen nimeltä lukio. Tämä postaus pitää ottaa sitten omalla tavallaan huumorilla ja jos olet vielä lukiossa tai vasta menossa niin ota tästä postauksesta vinkit talteen. Tässä on mun 50 kohdan lista asioista, jotka opin lukiossa. 

Aloitetaas...

1. - Eri luokille meneminen ei tarkoita sitä, että ystävyys loppuisi siihen.

2. - Aito ystävyys kestää vaihtovuodet tai ulkomaille muutot.

3. - Ei ole väärin pyytää apua, kunhan ei häiritsemällä häiritse toista.

4. - Jos sinä autat, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että se autettava auttaisi sinua joskus.

5. - Väkisin opetelluista asioista ei loppujen lopuksi jää mitään päähän. 

 

6. - Pitkä matematiikka ei oikeasti ole niin paha, vaikka siinä onkin 10 pakollista kurssia.

7. - 7-palkki on kirottu palkki, koska tiistaina ja torstaina oli 8 aamut ja perjantaisin joutui olemaan 15:00.

8. - Hygieniapassi ja ajokortti kannatti tehdä lukion aikana, koska niistä sai kursseja. 

9. - Aikuislukion itsenäiset verkkokurssit on hyvä keksintö silloin, kun lukkariin ei riitänyt tila tietylle kurssille.

10. - Kemia on yksinkertaisesti yksinkertaisin ja rentouttavin oppiaine!

11. - Ei todellakaan kannata mennä siitä, missä aita on matalin...

12. - "Arbeta" tarkoittaa ruotsiksi työskennellä ja se taipuu -ar, -ade, -at

13. - Kappaleen sanoja on mahdoton opetella täydellisesti ulkoa yhdessä illassa tai varsinkaan yhdessä välitunnissa.

14. - Kuulon ymmärtämisissä saattaa helpottaa keskittymistä se, että laittaa silmät kiinni. 

15. - Esiintymisjännitystä helpottaa se, että tietää mistä puhuu luokan edessä. 

16. - Taideaineet tuo ihanaa tasapainoa lukuaineiden rinnalle. 

(Harmi, että itse tajusin tämän liian myöhään 3 vuoden vikassa jaksossa)

17. - Kuolin ajan pystyy julistamaan yhden äidinkielen tunnin aikana 4 kertaa. 

18. - Opettajatkin voivat laskea kokeen pisteet väärin tai arvioida tehtävän väärin.

19. - Fronter:ssa ei kannata nimetä tiedostoja ihan miten sattuu, koska opettajat näkevät ne tiedostojen nimet. Esimerkiksi "Täyttä paskaa" ja "kananmuna" olivat opettajien mieleen...

20. - Penkkareissa kannattaa pitää lavan reunasta kiinni, kun lavaa nostetaan rekan kyytiin!

21. - Vanhoja ei kannata tanssia poikaystävän kanssa, koska saattaapi käydä niin, että ero tulee juuri ennen h-hetkeä. 

22. - Toisesta henkilöstä riippuvuus on hirveä tunne. Siinä kohtaa varsinkin, kun joudut tanssimaan vanhojen tanssi harjoissa haamun kanssa kun tanssiparisi on ulkomailla.

23. - Vanhojen mekko kannattaa hommata ajoissa, koska saattaa tulla kuukausien viivästyksiä, joista ei edes ilmoiteta asiakkaalle. 

24. - Kouluruoka on ihan jees!

25. - Lähes joka päivä 1€ kokis tölkin ostaminen on tullut 3 vuoden aikana kalliiksi.

26. - 5h yöunilla selviää rankan koulupäivän kunhan ottaa välissä nokoset historian tunnilla.
27. - Mitä isompi reppu sen parempi!
28. - Liikka, tanssi ja koulukamojen kantaminen samalla kerralla on aivan kamalaa.
29. - Talvitakin raahaaminen talvella on erittäin raskasta.
30. - Kaappi on silti turhin ostos lukion aikana.

31. - Luovuttaminen on pirun hankalaa...
32. - On matemaatikkoja, kielineroja ja sitten monilahjakkuuksia.
33. - Jos teki kovaa töitä koulun eteen yläasteella, niin pärjää samalla menestyksellä lukiossa.
34. - Niistä ihmisistä voi tulla kultaakin arvokkaampi, joihin et kuvitellut koskaan tutustuvasi.
35. - Kannattaa kirjoittaa ne aineet, jotka oikeasti kiinnostaa.

36. - Syksyllä kannattaa kirjoittaa ne aineet, jotka ovat suosittuja silloin!
37. - 5 aineen kirjoittaminen kerralla ei ole mikään maailman ihanin tilanne...
38. - Sähköisissä kokeissa loppuu helpommin motivaatio kesken.
39. - Ylioppilaskirjoituksissa vessaan meno ei ole pelottavaa!
40. - Ylioppilaskirjoituksissa kannattaa syödä niitä eväitä. Ne ei ole mukana turhan takia.

41. - Ylioppilaskirjoituksissa ei todellakaan kannata olla nenäkäs! Kannattaa vain ajatella tyhmällä tavalla, koska se on yleensä oikein.
42. - Ylioppilaskokeet ovat ihan lällyjä verrattuna pääsykokeisiin.
43. - Ylioppilasjuhlissa on täysin OK itkeä.
44. - Koeviikot ovat paljon mukavampia kuin sinne tänne ripotellut kokeet.
45. - Koeviikkojen vapaapäivät oli paras asia koko lukiossa penkkareiden ja muiden tapahtumien lisäksi!


46. - Hyppytunnit eivät ole kivoja.
47. - Tutor hommista voi olla hyötyä tulevaisuudessa, ainakin töitä hakiessa.
48. - Ihmisten on vaikea uskoa, että tytöt ja pojat voivat olla 2018 vuonna vain kavereita.
49. - Rakkaus ei kuitenkaan katso aikaa eikä paikkaa.
50. - Kaikeasta selviää, jos on vain tarpeeksi tahdon voimaa! Lukio voi tuntua erittäin raskaalta ja jopa lamaannuttavalta, mutta ylioppilastutkinto on erittäin arvostettu ja tie moneen opiskelupaikkaan!

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte. Joku voisi luulla, että näiden kaikkien 50 kohdan keksimiseen olisi mennyt ikä ja terveys, mutta onko huolestuttavaa, että nämä kaikki tuli kahden illan aikana keksittyä? Hups! 
Se olisi sitten sunnuntaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Penkkarit 2018

~En tiedä luotiiks mua lentämään,

Luotiin tai ei, silti hypätään,

Nyt ku ei jäädä saa tähänkään,

Taas on lähtö~

-Vesala - Nyt on lähtö-

Mooi!

Tällä puhuu pari kokemusta rikkaampi abiturientti, jolla on vielä penkkareidenkin jälkeen preppauspäivä jäljellä kuusi, joista yksi on biologian preli. Ja sitten vielä viidet ylioppilaskirjoitukset ja sitten koulu on oikeasti ohi! Mutta voidaan nyt kuvitella, että koulu loppui penkkareihin, koska tämän sorttista lopetusta lukiolle en olisi edes minä osannut odottaa silloin kun kouluun astelin syksyllä 2015.

Viime postauksessa lupailin postausta penkkareista ja ns. "Päiväni"-postausta samalla, mutta eri tyylillä toteutettuna kuin ennen. Kiitos vielä aivan mahtaville lukio kavereilleni, ilman teitä mä en olisi mitään! 

Tässä on minun penkkarini vuosimallia 2018 kuvien kera. 

Aloitetaas...

 6:30 - Päivä starttasi herätyskellon soittoon. En ollut nukkunut kuin vajaat kolme tuntia, jonkin sorttisen jännityksen takia. Heräilin ja tein perinteiset aamupuuhani. Meikistä tein normaalista poiketen oikein kunnolla hempeän vaaleanpunaisen Nasu-pukuni inspiroimana.

7:40 - Steffe ja Steffen äiti tulivat hakemaan minut ja kaikki tavarani, jotka olivat lähdössä mukanani Viroon iltapäivällä. Steffen äiti heitti meidät koululle, jossa meitä odotti penkkarikarkkien metsästys. Nimittäin kaikkien abien karkit oli nimetty omiin pusseihin (pisteet järkkääjille!) ja Steffen pussi oli aivan alimpana eikä löydetty sitä mitenkään hetkessä!

 8:45 - Abishow alkoi ja se oli oletettua parempi, vaikka ei vältytty meidän lukion epäaktiivisuudelta tai mikrofoonin patterien loppumiselta. Abivideokin oli todella hyvä, alkoi jopa kaduttamaan ettei itse sitten loppujen lopuksi siihen videoon lähettänytkään kuvia meidän porukan toilailuista.

9:45 - Abishow päättyi ja oli aika pukea ulkovaatteet haalareidemme alle! Olin aluksi lievästi skeptinen, että otinko pukuni ehkä lievästi liian isona, mutta kun takin tunki sinne alle, niin ei yhtään pienempi koko olisi sitä takkia sallinut. Ulkovaatteiden laiton jälkeen kipitettiin pihalle ottamaan kuvia.

10:15 - Oli aika nousta rekkaan. Meidän rekassa oli sellainen spessu tilanne, että se lava mihin meidän piti mennä niin oli maassa ja se nostettiin vasta siihen rekan kyytiin, kun me oltiin jo siellä lavalla. Vaikka meille oli sanottu, että pitäkää kiinni nousun ajan, niin meitsi ei pitänyt eikä Heini. Arvatkaas vain kuka lensi siitä selälleen Heini sylissä. Tietysti minä! Selkä tärähti jonkin verran ja edelleen tietyssä asennossa jomottaa. 

11:00-12:30  - Karkkia lensi, kylmä viima kävi kasvoihin ja sormiin niinä hetkinä, kun lapaset eivät olleet kädessä. Muuten mulla oli oikein lämmin talvitakkini ja Nasu-pukuni voimasta. Ja Nasu-pukuni huppu oli juuri täydellinen korvien lämmitin. Ainoa asia, joka puuttui siitä hetkestä oli musiikki, olisi pitänyt tajuta ottaa kajari mukaan. Rekka ajelu kyllä tulee kyllä jäämään ikuiseksi muistoksi mielen sopukoihin. 

12:30 - Saavuimme koululle ja meidän lava taas kipattiin maahan. Tällä kertaa tajusin jopa pitää kiinni! Mulla jäi heittämättä jonkin verran karkkia, mutta jäipähän itsellekin syötävää. Koululla haimme kamat matikan luokasta ja kipitimme pihalle odottamaan Steffen ja Eemilin kanssa Steffen äidin kyytiä. 

13:30 - Päädyimme Steffen ja Steffen äidin kanssa kanssa Alepan kautta heille. Pakkasin viimeiset tavarat laukkuun, jonka oli tarkoitus lähteä Viron reissulle mukaan. Söimme ja mä tarkistin varmaan tuhat kertaa, että mun pokkari kamera oli mukana samoin passi. Nimittäin mun oikea ihana järjestelmäkamera jäi Suomeen äitini huostaan, koska pikkuveljelläni oli wanhojentanssit samana päivänä, kun minä lähdin "Abi Goes Tallinn 2018"- reissuun. 

14:45 - Pakattiin autoon tavarat ja koukattiin Eemil kyytiin. Steffen äiti kilttinä heitti meidät Länsiterminaaliin. 

15:15 - Saavuimme satamaan ja kävimme heti vaihtamassa Steffen illan bileisiin tarkoitetun rannekkeen Viru-hotellin rannekkeeksi, koska Steffellä oli vahingossa annettu Olympia hotelliin tarkoitettu ranneke. Samalla odottelimme lopun porukkamme saapumista. Terminaalissa tuli myös nähtyä Arskaa!

16:20 - Päästiin laivaan eli mentiin Tallinkin Megastar nimisellä laivalla ja löydettiin täydelliset istumapaikat meidän koko kahdeksan hengen porukalle. Laivamatkan ainoa lievästi ärsyttävä puoli oli yli kännissä oleva porukka, joka lauloi koko matkan Dirlandaa nimistä kappaletta. Onneksi laivamatka kesti sen 2h eikä 48 tuntia.

18:20 - Saavuttiin satamaan Viron päässä. Poistuminen laivasta kävi sukkelasti ja suuntanamme oli ensimmäisenä SuperAlkoon. Hetken shoppailun jälkeen poistuimme kaupasta ja lähdimme laukkujemme kanssa kipittämään kohti Viru hotellia. 

19:10 - Saavuimme hotellille, jonka aula oli täynnä sisäänkirjautuvia abeja kahdeksasta eri lukiosta meidän Viherin lukion lisäksi. Onneksi jono meni erittäin nopeasti ja saatiin mun ja Steffen huonekortit ilman ongelmia. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui erittäin suuri ruuhka hisseihin. Mun ja Steffenhän huone oli 10 kerroksessa ja portaat ei painavan laukun kanssa kuulostaneet parhaalta idealta. No siitä tuli kuitenkin paras idea, koska niihin hisseihin olisi kestänyt ikuisuus jonottaa. 

19:30 - Ollaan juuri asetuttu Steffen kanssa huoneeseemme kuuluu aivan järkyttävä pamaus. Joku järjen jättiläinen oli päättänyt jollain ihan ihmeellisellä tavalla rikkoa palo-ovesta sellaisen vahvistuslasin. Ja joku hakkas meidän ovea, joku huusi vihaavansa Turkua ja Espoota ja joku yritti viedä omaan huoneeseensa kenkien kiillotus konetta... Näin tällee alkuillasta kerroksessa 10.

20:00 - Lähdimme sitten meidän kahdeksan hengen porukallamme Hesburgeriin syömään. Se jos joku oli maailman epäonnistunein reissu koko iltana! Nimittäin mä yritin tilata hampparia ilman juustoa niin sen hampparin valmistamisessa olisi mennyt 40 minuuttia?! Myyjä yritti viedä Heiniltä tuplahinnan ateriasta ihan tietoisesti, että Heini oli tilannut vain yhden aterian. Eetun ja Hannan hampparien teossa kesti sen 40min, vaikka ne olivat jo valmiina odottamassa ostajiaan. Eemilin tortilla ei koskaan päätynyt Eemilin syötäväksi. Terkkuja vain sille myyjälle, taisi olla hänen elämänsä palaute rikkain ilta! Nimittäin Hanna antoi hyvää palautetta tälle myyjälle hänen touhuistaan!

21:00 - Pääsimme poistumaan Hesburgeista ja tämän 40 minuutin venailujen takia, emme kerenneet ruokakauppaan, koska ne menivät kiinni kello 21:00. 

21:30 - Alkoi sitten meidän porukassa meidän kolmen vuoden lukio taipaleen juhliminen Hannan, Eetun ja Sannin extra hienossa ja isossa huoneessa! Pelattiin juomapelejä ja kuunneltiin musaa.

23:00 - Siirryimme Viru hotellin baarin puolelle. Jossa tuli sitten tanssittua, mutta mun mielestä liian vähän!

1:00 - Teflon Brothers aloitti soittamaan, mutta me taidettiin siinä vaiheessa pienemmällä porukalla kipittää Hannan, Eetun ja Sannin huoneeseen pohtimaan B-suunnitelmaa. Eli mietittiin, että lähdetääks johonkin toiseen baariin, jossa olisi lievästi halvempaa. Käytiin jopa Eemilin kanssa respassa kysymässä jotain hyvää baaria, mutta ei sieltä oikein osattu sanoa mitään. Me kipitettiin ensiksi siis 16. kerroksesta respaan ja takaisin portaita pitkin! Voin sanoo, että toi Viron matka meni enemmänkin kuntoillessa. 

2:30 - Minä en lähtenyt baariin vaan kiikutin Heiniä mun ja Steffen huoneeseen. Siinä hetki makoiltiin sängyssä ja vessassa, jonka jälkeen Steffekin saapui huoneeseen ja mentiin saattamaan Heini nukkumaan. 

4:00 - Mä ja Steffekin taidettiin painaa päämme tyynyyn. 

6:00 - Mä herään siihen, että käytävästä kuuluu aivan täysiä, kun joku laulaa Dirlandaa! Mä olin sillee, onhan tää uni tai joku maailman huonoin vitsi, että mä oikeasti herään tähän biisiin. No onneksi se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja nukahdin uusiksi.

8:05 - Soi herätys kello! Mä pitkästä aikaa säikähdin omaa puhelimeni soittoääntä. Olin siis taas nukkunut sen 4-3 tuntia? Heräiltiin ja puettiin päälle ja lähdettiin aamupalalle. Hanna, Sanni ja Eetu odotti meitä oikein alakerrassa. Aamupala oli ihan hyvää, mutta jotenkin erittäin suolaista! Musta tuntui kuin croisantissakin olisi käytetty sokerin sijasta suolaa! Aamiaisen jälkeen palasimme huoneisiimme pakkaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja vielä hetkeksi torkkumaan.

10:40 - Eemil oli ilmestynyt meidän huoneeseen ja olimme valmiita luovuttamaan huoneemme avainkortit respaan. Meidän tuuriksemme juuri siihen samaan aikaan, kun kävimme luovuttamassa kortit yms. niin lähti meidän hotellilta busseja satamaan. Pääsimme bussiin ja olimme tuossa tuokiossa satamssa.

11:30 - Seisoimme terminaalissa aivan jäätävän pienessä sellaisessa! Oli kuuma, väsytti ja muutenkin valmiiksi jo vähän lopenuupunut olo. Ainoa toive oli siinä vaiheessa vain päästä kotiin! Päästiin viivästymisestä huolimatta laivaan ja Hanna löysi aivan täydelliset istumapaikat, joista meidät melkein häädettiin. Mutta ei onneksi, kun käytiin tilaamassa aina tasaisin väliajoin jotakin siitä kahvilasta. Laivahan oli tällä kertaa Eckerö Line ja istuimme, laivan peräpäässä, joten laiva tärisi koko matkan siitä meidän kohdalta, joka aiheutti ken kullekin erittäin pahan olon.

14:15 - Saavuimme satamaan Suomen puolella. Erittäin hitaan poistumisen ja leivän raivokohtauksen saatelemana pääsimme Heinin, Roosan ja Steffen kanssa autolle, joka vei meidät kotiin.

Oli aivan mahtava reissu! Jos olet -00 ja teidän lukio ei tiedä pitäiskö lähteä ruotsin risteilylle vai Abi Goes Tallinn, niin jälkimmäinen on ehdottomasti mun suositus! 1. Kuka nyt ei haluis nukkua hotellissa, pehmeässä sängyssä ilman moottorin mökää? 2. Ei keinu mikään! 3. Baari oli erittäin hieno samoin huoneet! 4. Kuvittele se pahan olon määrä kun olet laivassa 48h, kun voisit olla ilmastoidussa huoneessa ja matkustaa laivalla yhteensä vain 4h. Suosittelen lämmöllä! Jäi ikimuistoiset muistot ja parhaimmat naurut tällee jälkeenpäin. Kiitos vielä myös meidän koulun järkkääjille, jotka näkivät paljon vaivaa penkkareiden ja tämän Abi Goes Tallinn:n kanssa. 

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta, itse jotenkin tykkäsin tästä toteutus tavasta erittäin paljon. Tälläistä tällä kertaa. Kohta taas laivalle, tällä kertaa Ruotsiin! Torstaina taas postausta.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Vinkkejä vanhojentansseihin~

~Sinä kysyit multa neuvoa,
Oisko jossain kauppa auki sunnuntaina,
Pakko saada suklaata,
Sinä oot siihen koukussa~

-Petra - Korvaamaton-

Mooi!

Aivan liian väsynyt tyttö tällä hei. Mä en käsitä, miten se menee mulla niin, että ykkös vuonna mä menin nukkuu ain 23:30. Tokana vuonna 00-00:30 ja nyt tämä mun nukkuminen on mennyt siihen, että mä meen 1-2 nukkumaan! Joka vuosi vähän lisää väsymystä, eiks nii?

Penkkarit on koulussa aikalailla kaikkien huulilla, mutta mä haluan keskittyä tänään kertomaan omat vinkkini tulevien vuosien prinsessoille sekä tämän vuoden prinsessoille, jotka tanssivat tuossa 15.-16.2.2018 vanhojentanssit. Omista tansseistani on jo melkein vuosi, mutta silti muistan ne kaksi päivää kuin eilisen! Tässä ovat minun 10 vinkkiä...

Aloitetaas...

| 1. 10cm korot vs ballerinat/tennarit |

- Mä siis suosittelen koko sydämestäni, että kannattaa tanssia oikeasti mukavissa kengissä. Sä et jaksa tanssia sitä 10 eri tanssia korkokengissä. Okei ehkä tanssiin tarkoitetuissa korkokengissä, pystyy ne kymmenen tanssia tanssimaan. Mutta itse tanssin Vans:n kengissä ja mulla ei ollut jalat ollenkaan kuolleet spektaakkelin jälkeen. Kun taas yhdellä rinnakkaisluokkalaisellani lensi korkokengät ensimmäisen kahden tanssin jälkeen nurkkaan. Tässä kohdassa mielummin mukavuus kuin se kaunis korkea korko.

| 2. Mekko irti lattiasta |

- Mekon helman lyhennys on paras asia, mitä on keksitty! Koska mikään ei ole ikävämpää kuin se, että sun kaunis prinsessamekko repeää. Pahimmassa tapauksessa joudut pitämään toisella kädellä helmaasi ja toisella paristasi kiinni. Iiku voisi kertoa tästä hyvin paljon omakohtaisia kokemuksiaan. Mun neuvo, älä jätä mekkoosi liian pitkäksi ja toivo, että vannehame ja korkkarit pelastaisi tilanteen! Iso EI!

| 3. Pukeutumisjärjestys |

- Ole järkevä, äläkä toimi niinkuin minä! Eli älä pue ensin mekkoa, sitten vannehametta ja kuvittele saavasi kengät jalkaasi taikka sitoa ne... Eka ne kengät, sitten se vannehame ja pään yli mekko päälle.    Vanhempien/siskon/jonkun apu on tässä kohdassa ihan suositeltavaa, jos ei halua kampauksen tai meikkien menevän pilalle mekkoa pukiessasi. Muutenkin suosittelen ensiksi kampaajaa, sitten meikkiä ja sen jälkeen vasta mekkoa. Tietenkin riippuen tanssien ajankohdasta.

| 4. Kampauksella nukkuminen |

- Itseäni ainakin silloin noin vuosi sitten mietitytti paljon se, että miten ihmeessä mä nukun sillä mun kauniilla kampauksella. Itselläni oli siis vanhojentanssit torstaina sekä perjantaina, joten nukuin kampauksen kanssa yön yli. Itselläni oli kampauksena vesiputousletti ja kiharat. Hyvä vinkki, että jos  on mahdollista, niin nuku siten, että pystyt heittämään kiharasi sängyn päädystä yli ja nuku periaatteessa melkein sängystä yli. Ainakaan kiharat eivät menneet pilalle. Nutturan kanssa nukkumisesta minulla ei ole kokemusta. Mutta Heini kertoi, että paras tapa on laittaa nuttura verkon sisään ja nukkua kyljellään. Se saattaa olla elämäsi yksi levottomimmista öistä elämäsi aikana, mutta kyllä sen kestää.

| 5. Tanssijan ensiapu-paketti |

- Hyvä idea pakata itselleen ns. ensiapu-paketti mukaan. Esimerkiksi hakaneula tai useampi, hiuslakkapullo, pinnit, rakkolaastari, juomapullo ja meikit eivät ole huonoja ideoita. Olisinpa itsekin tajunnut tämän listan... Itselläni oli mukana näistä kohdista tuo viimeinen ja niistäkin meikeistä vain huulipuna... En tiedä mitä oikein ajattelin!

| 6. Harjoitusmeikki |

- Ei ole huonompi idea kokeilla omaa vanhojentanssi meikkiä paria kertaa kotona ennen kyseistä juhlapäivää. Koska sitten tiedät varmasti miten teet meikkisi, miltä se näyttää ja pystyt näin estämään esimerkiksi sen, että juhlapäivänä kaikki menisi meikin suhteen pieleen. Varsinkin jos aiot käyttää itsellesi aikaisemmin tuntemattomia tekniikoita tai tuotteita. Mulle oli esimerkiksi irtoripsien laitto lähes tuntematonta, joten harjoittelisin sitä meikin yhteydessä. Itse siis meikkasin itseni, joten en osaa sanoa mitään meikkaajista yms.

| 7. Oikeanlaiset meikit |

- Suosittelen vahvasti hyvää primeria, meikkivoidetta ja puuteria, koska jos pohja ei ole kuosissa niin meikki pahimmassa tapauksessa levahtaa täysin! Sulle tulee 101% varmuudella kuuma ja hiki, sen takia meikkipohjan pitää olla kunnossa, paitsi jos ihan välttämättä haluat näyttää variksenpelättimeltä.  Omalle iholleni täydellinen kombo oli Maybelline:n Baby Skin-primer, Lumene:n Blur-meikkivoide ja MAC:n Studio Fix-puuteri. Silmäni silloin pohjustin NYX:n luomiväri-primerilla. Tämän kombon olin pystynyt testaamaan pariin otteeseen tanssin täyteisillä baari-illoillamme Roosan kanssa.

| 8. Mekko Chat |

- Tämä ei ehkä oikein enää tämän vuoden prinsessoja pelasta, koska kaikki ovat ostaneet jo mekkonsa. Mutta meille perustettiin Whatsappiin meidän koulun tyttöjen kesken oma vanhojentanssimekkojen chat-ryhmä. Joka oli oikeastaan tosi nerokas idea! Sinne siis jokainen laittoi omasta mekostaan kuvan, jotta kenellekään ei tulisi samanlaista mekkoa. Koska on se lievästi sanottuna ikävää, jos jollakin toisella oli täysin sama mekko ja vielä kamalampaa jos se olisi samassa värissä! Mekkojen myyjät nimittäin pyrkivät siihen, että samaa mekkoa ei myytäisi samaan kouluun. 

| 9. Mekon hankkiminen |

- Milloin kannattaa mekko ostaa? Itse ostin oman mekkoni heinäkuun alussa ja sain sen lokakuun alussa itselleni, vaikka oikeasti sen piti tulla minulle jo syyskuun alussa. Toimituksessa oli mukamas jotain häikkää, niin varmaan... Itse en siis pysty sitä mekkoliikettä suosittelemaan. Mutta esimerkiksi Heini osti mekkonsa käytettynä Instagram:sta, joten kannattaa sosiaalista mediaa hyödyntää! Ja Roosa osti mekkonsa Mecco:sta ja mekko tuli suhteellisen nopeasti ja täysin oikean kokoisena ja värisenä! Suosittelen vahvasti hommaamaan mekon viimeistään silloin, kun koulussa alkaa ne itse vanhojentanssi treenit. Jos haluaa pukeutua pukuun ja aikoo vuokrata sen, niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä! Koska nimittäin yleiset koot menevät nopeasti kuumille kiville! 

| 10. Tanssipari |

- No entä sitten se pari? Milloin se kannattaa hommata ja kuka? En edes tiedä suositaanko tälläistä valmiit parit politiikkaa. Ainakaan meidän koulussa tänä vuonna ei ole valmiita pareja, vaan pari vaihtuu joka tanssissa. Mutta meillä -99:llä oli vielä tämä, että jokaisella oli se oma virallinen tanssiparinsa. Yleensä pariskunnat tanssivat yhdessä ja no siitä olen vähän sitä ja tätä mieltä. Koska mulle tapahtui juuri se kamalin skenaario eli ero ennen vanhojentanssi treenien alkua. Mulla oli onneksi onnea matkassa, kerrankin! Eli mulla oli alunperin pari sovittuna jo 9lk:lla. Suosittelen hommaamaan sen parin sun kaveripiiristä tai jonkun aivan randomin joka vaikuttaa mukavalta, niin jo lukion ekana vuonna. Toisena vuonna halukkaat pojat ovat jo valitettavasti harvassa... 

Tällaisia neuvoja multa! Toivottavasti joku sai tästä jotakin apua tai sai edes muisteltua omien vanhojensa hyviä ja huonoja hetkiä. Olen erittäin onnellinen, että sain senkin kokemuksen kokea tässä lukion aikana. Nimittäin se olisi ollut ihan mahdollista, että olisin jäänyt koko lystistä paitsi. Toivottavasti tykkäsitte. Se olisi sitten sunnuntaihin!

~Moikka ja ens postaukseen~

~Itseni kanssa solmussa~

~Jos sä oot solmussa selvitän sut,

mustan sut ulkoo oon sua lukenut.

Jos sä oot solmussa mä avaan sut,

viimeistään nyt mä oon sen luvannut~

-Pikku G - Solmussa-

Moi!

Mitä kauemmin täältä blogin puolelta on pois, niin sitä vaikeampi tänne on palata takaisin.

Mä julkaisin viime postauksen 19.11.2017 ja  siitä tuntuu olevan ikuisuus, vaikka tosiaan siitä on kaksi viikkoa. Mä en haluaisi kokea, että olisin selityksen velkaa, koska nyt kyseessä ei ole mitään kahden kuukauden tai puolen vuoden taukoa. Oikeastaan en olisi edes palannut tänne blogin puolelle vielä tänäänkään ilman, että Steffe olisi vaatimalla vaatinut...

Viime postaushan tuli päivää ennen koeviikon alkua. Jos mä nyt tällälailla koe viikkoa yhdellä sanalla kuvailisin niin se olisi "järkytys". Järkytys nimittäin oli erittäin suuresti läsnä. Nimittäin ensimmäistä kertaa koskaan mä paloin loppuun koulun suhteen. Mulla ei ollut koeviikolla oikeasti mitenkään erittäin erikoisia aineita tai mitään normaalista koeviikosta poikkeavaa. Mulla oli tuossa toisessa jaksossa siis 7,25 kurssia, joka on ihan perus ainakin mulle. 

Näistä 7,25 kurssista osallistuin kaikkiin paitsi yhteen kokeeseen. Mä otin siitäkin aivan järkyttävän stressin, että en osallistunut siihen kokeeseen, koska kyseessä oli mun viimeinen fysiikan kurssi koko lukio taipaleeni aikana. Siitä tuli sitten keskeytetty, samoin keskeytin yhden matikan kurssini kurssikokeessa vetämällä kaikkien tehtävien päälle raksit. Mulle joka tunnetaan ihan hyvänä matikassa ja ei sellaisena luovuttaja tyyppisenä ihmisenä se oli kova paikka, vaikka jonkun korvaan se saattaa naurettavalta kuulostaakin. 

Mä siis päivää ennen tätä keskytettyä matikan koetta vaan makasin mun lattialla itkien, että mä en enää jaksa. Ja se näkyi. Tämä keskytetty matikan koe oli perjantaina, maanantaina jätin tyhjän sanakoe lapun ruotsin opettajalleni ja tiistaina en ilmestynyt fysiikan kokeeseen. Mä paloin loppuun.

Sama kävi täällä blogin puolella. Kerta mä paloin koulusta loppuun niin mulla tuli niin suuri sellainen ns muuri kaiken suhteen. Tuntui kuin olisin palanut kaikesta loppuun. Ja se piti todella hyvin paikkansa, enkä sen vuoksi palannut tännekkään. Yhtenä suurana syynä sille etten palannut blogin puolella on myös se, että mulla ei ole kuvia. Mä en ole tehnyt koko viime jakson aikana mitään mielenkiintoista ja toisena ei ole valoa jonka avulla kuvata. 

Mä vihaan huonoja kuvia ja niitä mulla on paljon! Mä en halua julkaista huonossa ja keltaisessa valossa otettuja kuvia. Mä rakastan sellaisia ns. ylivalottuneita ja huoliteltuja kuvia. Johtuen ehkä siitä, että mä itse luen sellaisia blogeja, joissa on sen tyylisiä kuvia. Ja sellaisen ylivalottuneen valon saa ainoastaan tähän aikaan vuodesta 11-14:30 välisenä aikana ja silloinkin jos on todella vaalean harmaa taivas tai paistaa aurinko. Ja näin ei koskaan ole, kun mulla olisi aikaa kuvata. Joka luo ristiriidan sille, että joo haluaisin tehdä postauksia, mutta ai niin kuvien laadun pitäisi sitten olla heikompi. Ja sit jos odotan täydellistä valoa, niin siihen postauksen tekoon on vierähtänytkin sitten se kaksi kuukautta. 

Pitää nyt vakavasti miettiä, että mitä teen tälle asialle. Koska mä stressaannun siitä, että en pääse harrastukseni pariin. Joko upotan rahani siihen kuvausvaloon tai ostan jonkun erittäin valkoista valoa tuottavan lampun tai jotain. Mä uskon muutenkin, että tää mun bloggaus nousee ihan next levelille sitten kun muutan omilleni. Koska tällä hetkellä en pysty toteuttamaan kaikkea, mitä haluaisin. Tämä mun oma kuusi kulmainen huoneeni ei anna kaikkia valmiuksia siihen, mitä haluaisin toteuttaa. 

Inspiraatiota on, mutta valon puute syö sen ja toivoakin on vielä ihan vähän. Ja Steffe oli oikeassa, mulla on nyt jo paljon parempi mieli tämän mun lievästi puhki palamisen kanssa. 

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte, vaikka tämäkin postaus oli taas tällainen avautumispostaus eikä niinkään mihinkään tiettyyn asiaan suuntautuva. Rukoilen ymmärtäväisyyttä ja pyrin palaamaan torstai- ja sunnuntai-postausrytmiin. Joka on ollut tässä hetken aikaa hakusessa. Toivottavasti se seuraava postaus jossa näemme olisi julkaistuna torstaina! 

~Moikka ja ens postaukseen~