Life Update

~Taas meni päiviä putkeen,
Ei käyty nollassa,
Vaik sanoit pidä jo breikkii,
Mut en mä ikin usko sua~

-Costee - Kalifornia-

Mooi!

Pitkästä aikaa minäkin päätin pistäytyä tänne blogin puolelle. Kuukaudet on vierähtäneet ihan sairaan nopeasti, nimittäin tuntuu kuin olisin eilen vasta kirjoittanut tuon viime postauksen, joka on todellisuudessa julkaistu 4. helmikuuta... Nyt pyrin siihen, että postauksia tulisi näin alkuun kerran viikossa ja se viikonpäivä on keskiviikko. Jos mä pääsen hyvää rytmiin, niin alkaa tulemaan tuttuun tapaan kaksi kertaa viikossa, mutta aloitetaan tällailla kevyemmin.
Mä puhuin tyyliin tammikuussa siitä, että mun keväästä tulee tulemaan yksi kaaos. Silloin jo totesin, että jos selviän tästä keväästä hengissä niin mä selviän lähes mistä vain! No tästä keväästä tuli kaaos ja pari romahdusta rikkaampana olen edelleen elossa, joten mä selvisin! Enää on vain loivat jälkimainingit jäljellä. Haluan kuitenkin jakaa vähän enemmän tästä mun hullunmylly keväästä, joten...

Aloitetaas...

| Yliopisto |

- Maaliskuun alussa alkoi 4. periodi yliopistolla. Mä olin päättänyt keventää sitä hieman, eli en ollut ottanut kuin kolme kurssia. Näistä kolmesta kurssista yksi paljastui aivan järkyttäväksi työmaaksi! Nimittäin se oli labrakurssi, jonka labratyöt olisi voinut tehdä neljässä päivässä, mutta... Ei siinä tietenkään päässyt niin helpolla. Nimittäin näistä labratöistä piti tehdä raportit eli työnsuoritus, teoriaa ja omat havainnot yms. No yhdestä raportista tuli heittämällä 12-15 sivua, joten voi kuvitella, että tämän 12-15 sivun rustailu ei ollut mikään 2h juttu... Tulipahan ainakin Word:n kaavaeditori tutuksi. Samalla siinä kärsi ne kaksi muuta kurssia, koska suurin osa ajasta meni noiden raporttien kirjoittamiseen. Mä kuitenkin loppupeleissä uuvuin tuohon raporttien kirjoitteluun, koska mulla oli samaan aikaan vielä työt ja pääsykokeisiin luku ihan täydessä vauhdissa. Eli mulla ei ollut viikonloppuisin aikaa, koska olin töissä ja arkena epämiellyttävin asia oli edes koko raporttien ajattelu, kun koin niin suurta  omatunnon tuskaa niiden kirjoittelusta. Nimittäin koin niiden vievän mun mahdollisuudet pääsykokeissa... Loppujen lopuksi tuli toukokuun alku. Raportit piti olla kirjoitettuina ja palautettuina, kirjoitin kaikki ja palautin kaksi. Toista en edes korjannut, joten sain hyväksytysti yhden raportin neljästä... Toukokuun alussa en myöskään osallistunut kumpaankaan tenttiin, mitkä pidettiin niistä kahdesta muusta kurssista... Toisen menen tekemään kesäkuussa ja toisen vasta elokuussa... Eli miten meni näin omasta mielestä? Jostain oli pakko joustaa niin se oli yliopisto ja tämä blogi. 

  Mä en kuitenkaan ihan täysin luovuttanut koulun suhteen, koska mullahan ei nyt kertynyt sitä tavoite määrää opintopisteitä eli 60p. Joten kevensin mahdollista ensi syksyä tekemällä yhden labra kurssin nyt toukokuun lopussa ja se on parhaillaan loppusuoralla! Samoin yritin ilmoittautua ruotsin kielen kurssille, mutta jäin varasijalle 17. 

| Pääsykokeet |

- Niinkuin edellisestä voi päätellä niin olin suhteellisen tosissani nyt pääsykokeiden kanssa. En sanoisi, etten viime vuonna olisi ollut, mutta oli mulla tänä vuonna paremmat valmiudet. Mä luin tammikuusta toukokuun 13. päivään asti. Pääsykokeet oli 15. toukokuuta. Pääsykokeen koin itse haastavaksi. Että jos nyt olisi ollut viime vuoden koe niin olisi voinut melkein kättelyssä heittää mustat kemian haalarit nurkkaan. Mutta ei niin ei... Koe oli vaikea ja en koe, että se olisi niiiin mallikkaasti mennyt? Tai en edes tiedä. Riippuu niin paljon miten muilla on mennyt jne. Kemia tuntui menevän hyvin ja tuntui tutulta eli on tästä vuoden kemialla olosta ollut jotain hyötyä. Biologiassa mun mielestä kyseltiin vähän hassuja? Tai jotenkin sellaisia: "täh, miksi tätä oikeesti kysytään?!"-tehtäviä. Fysiikka meni ihan hyvin tai ainakin paremmin kuin viime vuonna ja jopa ymmärsi, mitä tehtävissä kuului tehdä. Aika vain loppui niiden osalta vähän kesken... 

| Armeija |

- Minähän olen ollut tammikuusta lähtein niin sanotusti "inttileski". On pakko kyllä myöntää, että aika ailahtelevasti sitä aluksi reagoi siihen, että toinen ei ollutkaan enää tavoitettavissa tai läsnä. Nimittäin silloin, kun nämä munkin romahdukset ja uupumiset tapahtuivat niin Steffe oli aika olematon apu siinä vaiheessa... Ja eniten ehkä kitkaa mun osalta koko hommaan tuo se, että mä olen töissä vain viikonloppuisin ja Steffe on kotona vain viikonloppuisin... Eli meidän aika on todella kortilla jatkuvasti. Kun sitä vain haluaisi olla toisen kanssa, mutta sitten joudut heräämään 5 aamulla aamuvuoroon, joka alkaa kello seitsemän eri kaupungissa. Eli onhan siinä aika väsynyt, kun on iltapäivä viiden jälkeen takaisin kotona... Tai jos on iltavuoro niin sitä lähtee kotoa puoli kaksi ja on takaisin seuraavan päivän puolella silloin puoli kaksi... Itse olen kokenut tästä hirveitä omantunnon tuskia, mutta onneksi kaikki tämä viikonloppu systeemi loppuu kohta, koska Steffe kotiutuu kesäkuun 20. päivä! Tätä jos jotakin olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

| Työt |

- Mä en muista manitsinko täällä koskaan siitä, että meitsi sai ylennyksen. Ja mua on koulutettu koko kevät tähän mun uuteen pestiin ja musta tuntuu edelleen, etten tule koskaan oppimaan niitä tuhansia asioita, jotka mun pitäisi keretä tekemään vuoroni aikana! Oon iloinen siitä, että työkaverini ovat olleet ihan suht innoissaan mun ylenemisestä, koska aluksi pelkäsin, että muut ajattelisivat, että en enää kuuluisi heidän joukkoon. Olen edelleen sydämessäni tavallinen työntekijä, joka on vain saanut "pikkuisen" lisää vastuuta! Samaan aikaan olen innoissani ja erittäin peloissani, koska pelkään etten kerkeä oppimaan kaikkea ja että minuun ei luoteta... Toivon, että nyt kun kesäkuu alkaa niin pystyn tekemään muitakin vuoroja, kun vain viikonloppuja. Niin multa vapautuisi juuri niitä viikonloppuja, koska en edes muista milloin mulla on ollut viimeksi vapaata töistä, muuten kuin arkena.

| Tulevaisuus - Kesä |
- Mun kesä pääasiassa pyörii työn ympärillä. Mulla on pari tenttiä, jotka aion tässä ennen syyskuuta suorittaa. Eka tentti onkin jo ensi viikolla ja lukeminen on ollut ihan olematonta... Apua! Kesällä tulee olemaan ainakin yhdet ylioppilasjuhlat ja rippijuhlat, mutta muuten mun kesä näyttää aika tyhjältä. Jos ei lasketa lähes 100h /3 viikkoisia työlistoja. Olisi kiva käydä Steffen kanssa jossakin, vaikka sitten ihan vain Virossa. Tai tehdä muutenkin jotain, koska mä en halua että tulen muistamaan kesän 2019 kesänä, jolloin olin vain töissä. Vaikka töiden teko onkin hyvä asia ja pitää olla erittäin iloinen, että on töitä! Koulukavereiden kanssa ainakin sanallisesti sovittiin, että jotain pitää yhdessä tehdä lomankin aikana. Martan kanssa ainakin luetaan niihin meidän pariin tenttiin.

Tällainen avautuminen mun keväästä. Toivottavasti juuri sinulla kesä on lähtenyt hyvin käyntiin töiden tai ihan vain loman kannalta! Onnea vielä kaikille kevään valmistuneille ja koulunsa päättäneille. Olin itse ainakin todella ylpeä, kun pikkuveljeni valmistui ylioppilaaksi. Tuli ehkä
lievästi haikeus omiin valmistujaisiin.

Se olisi sitten ens keskiviikkoon!

Milloin?

~Koita mieleesi tää painaa,

Sä et ole saari, 

Irti mantereesta,

Irti jokaisesta,

Saari tarvii vettä,

Mä oon luonas että,

Voisin suojaa antaa, 

Kun käy tuulemaan~

-Pete Parkkonen - Mun-

Mooi!

Täällä taas, erittäin pitkästä aikaa.

On tullut paljon töitä tehtyä ja se selittää 70% hiljaisuudesta tai ainakin sen piikkiin olen kaiken laittanut, koska mulla oli todella paljon iltavuoroja ja mä en saa itseäni kirjoittamaan näitä postauksia koskaan päivällä. Joten jos olen illassa, niin se vuoro saattaa loppua joko 23, 00 tai 01 tai aamu 06, jos on yövuorosta kyse. Mä olin tämän kesän ajan sellainen työntekijä joka pystyi työskentelemään minävain päivänä, mihin tahansa kellon aikaan. Joten kaksi yövuoroa napsahti meitsin niskoille sitten tuossa heinäkuussa ja ne kaksi yötä olivat ehkä elämäni työläimmät yöt! Mutta en valita, koska mä oikeastaan vain siivosin ja opin ihan hirveästi kaikenlaista ja aamu kuudelta kotiin bussilla puksuttaminen ei ollut todellakaan niin pahan auringon noustessa kuin voisi kuvitella. 

Tänään kuitenkin haluan kertoa lisää mun kuulumisia.

(Kuvat ovat pikkuveljeni 18-vuotis syntymäpäivä illalliselta HARALD nimisestä ravintolasta, nauttikaa)

Aloitetaas...

- Tuohon otsikon yksinkertaiseen kysymykseen voin kiteyttää koko elämäni tällä hetkellä. Milloin palaan blogin puolelle? Milloin aloitan ensimmäisen opintopisteeni suorittamisen? Milloin alan ottaa iisisti? Milloin kaikki kaverisuhteeni räjähtää käsiin? Milloin sitä ja milloin tätä... Syksylle on tiedossa todella monta uutta asiaa enkä todellakaan tiedä olenko innoissani, kauhuissani vai vain jännittynyt. Moni asia tulee muuttumaan ja tavallaan tiedän olevani niihin valmis, mutta toisaalta muutos aina pelottaa. 

- Tällä hetkellä olen ollut blogista tauolla kuukauden. Oikeastaan olen vain tahallani jättänyt asian pois päiväjärjestyksestä. Nyt, kuukauden tauon jälkeen haluan takaisin. Niin kuin aina, tämä on mun harrastus. Rakas sellainen, mutta kuitenkin otan tästä liikaa painetta? En tiedä, että miksi... Tällä hetkellä haluan edelleen pysyä kaksi kertaa viikossa postaustahdissani (torstai & sunnuntai)! Se tulee kuitenkin muuttumaan syyskuun alussa tai puolivälissä. Nimittäin silloin palaan kerran viikossa systeemiin. Ihan oman pääkoppani selkeyden vuoksi.

- Nimittäin syyskuussa mulla alkaa yliopisto-opiskelu, joka samaan aikaan tuntuu niin oikealta ja väärältä. Olen niin valmis kuin voin vain olla, mutta silti mulla on olo, että tulen olemaan edelleen se lukiolainen aikuisten seassa... Ei se valkolakki musta aikuista tehnyt, mutta se todistus musta silti teki luonnontieteiden kandidaatin! Samaan aikaan niin hienoa ja outoa.

- Syyskuussa mulla alkaa myös viikonlopputyöt, joita jollain tavalla jopa odotan. Nimittäin tällä hetkellä mulla on mennyt viikko siitä, kun aloitin oman lomani. Eli olin kesätöissä täyspäiväisesti arkisin sekä viikonloppuisin kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Otin lomaa, jotta saan järjesteltyä kaiken syksyä varten ja saan vähän hengähtää ennen opiskeluja ja viikonlopputöitä. 

- Tähän opiskelujen, viikonlopputöiden sekaan pitäisi vielä sovittaa yksi iso mahdollinen elämän muutos, josta en halua vielä sen enempää mainita. Samoin tähän soppaan pitäisi vielä saada mahdutettua parisuhde, liikunta, nukkuminen, blogi, perhe ja kaverit. Jonkun korvaan tää vois kuulostaa äkkikuolemalta, mutta oikeastaan alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen, että viikolla opiskelu ja niiden lomassa kaikki tuo mahdutettava osuus ja viikonloppuisin mahdolliset työt, jotta saa vähän rahaakin opiskeluiden ohessa kerrytettyä. Jos jokin osa-alue alkaa kärsiä, niin jostakin on pakko nipistää ja mutta toivon ja uskon, että kaikki menee oikein hyvin! Kunhan saan tuon yhden elämän muutoksen varmaksi ja opiskelut rullaamaan niin loppu sujuu toivottavasti kuin unelma. 

-Arvaattekin varmaan kenen jälkiruoka tämä viimeinen oli, no tietenkin mun. Ei mitään outoa tai mitään mille olisin ihan huippu allerginen. Oon nimittäin tässä kesän aikana todennut, että mulle ei sovi mikään muu jäätelö kuin mehujäät... Laktoositon jäätelökin aiheuttaa mulle jonkinlaisen allergisen reaktion... 

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsit, vaikka kuvat olivatkin pikkusen random verrattuna aiheeseen. Toivon, että nyt tämä ihme taukoilu loppuu ja tekisin postauksia vaikka talteen nyt kun olen lomalla, ettei taukoja pääsisi tulemaan. Toivottavasti sä olet edelleen siellä ja edelleen jaksat lukea ja selailla mun tekstejä ja kuvia. Kyllä mä tämän hiljaisuuden käännän vielä voitoksi! 

Se olisi sitten torstaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Elämän muutos

~Otat ensiaskeleet,
Varovasti tunnustellen,
Kaadut nouset ylös taas,
Yhä uudelleen,
Ja ymmärrät sen,
Pienet kolhut,
Suuret murheet,
Käsikkäin käy,
Kanssa riemun,
Oivallusten suurimpien~

-Samuli Edelmann - Mahdollisuus-

Mooi!

Täällä kirjoittaa erittäin väsynyt tyttö!
Mä en tiedä mikä mulla on, kun mua väsyttää lähes tulkoon koko ajan. Nukun kuinka vähän tai kuinka paljon tahansa, niin olen koko ajan aivan nukkumaan menoa vaille valmis.
Samoin mulla on kaksi varvasta työkenkien takia ihan pois pelistä. Samoin mulla on kadonnut oikeasta kädestä puristusvoima ja viidestä sormesta kolmeen sattuu, kun niitä taivuttaa! En tiedä oonko nukkunut mun sormien päällä jotenkin erittäin pahasti vai mikä nyt on, mutta kohta puolin on pakko mennä näyttämään lääkärissä, kerta en saa kättä edes nopeasti nyrkkiin.
Haluan myös pahoitella tätä maailman epäaktiivisinta toimintaani täällä blogin puolella. Mulla on motivaatioita, mutta ei energiaa? Jaksan kuunnella vain ja ainoastaan musiikkia, jos näen kavereita niin touhu on yhtä lamaantunutta kuin netflixin katsominen. Ja jos jonkin pitää kärsiä niin se on blogi... Toivon, että syksyllä viimeistään tämä mun blogi puhkeaa kukkaan! Yksi suuri syy myös postailemattomuudelle on se, että mulle ei ole kuvia?! Joka johtuu siitä, että olen töissä silloin kun on kauniit ilmat ja sitten kun on vapaata niin on jo liian myöhä eli YÖ tai sataa vettä. Vain mun tuuria... Mutta tästä vielä noustaan uuteen loistoon!
Tänään mä haluan kertoa teille mun tulevasta elämän muutoksesta.

Aloitetaas...

- Mä oon aina ollut ihminen, joka uskoo kohtaloon ja siihen, että jos asiat menee tietyllä tavalla niin sille on syy! Esimerkiksi siinä kohtaa, kun olin vaipumassa epätoivoon ja sitten päätin vielä kirjoittaa yhden työhakemuksen. Sitten viikko, vähän päälle? Tulee soitto työhaastatteluun, juuri sinne mihin olin epätoivoni hetkellä laittanut hakemukseni. Sinnehän mä sitten töihin pääsin ja siellä nyt 3 viikkoa olen pyörinyt ja palloillut. Rankkaa, paljon opittavaa, mutta omalla tavallaan hyvin hyvin palkitsevaa!

- Sama pätee opiskelupaikan suhteen. Uskon, että moni tässä viime viikkoina on ravannut Opintopolku.fi nimisessä järjestelmässä useaan otteeseen. Itseltäni kielsin koko ravaamisen, koska halusin odottaa siihen hetkeen eli torstaihin 28.6.2018, jolloin kaikki tiedot opiskelupaikoista julkaistaan. Kohtalo puuttui peliin juuri tuolloin, kun avasin tuon kyseisen järjestelmän kello 11 aamupäivällä. Kauhun sekaiset fiilikset vaihtui shokkiin ja jopa pariin kyyneleeseen ja iloon. 

- Ei, en päässyt ensimmäiseen, enkä toiseen enkä kolmanteen hakukohteeseeni, koska kyseessä oli kolme lääkistä peräkkäin. Tiesin jo etukäteen, että koe ei todellakaan mennyt niin hyvin, että olisin pärjännyt niille, jotka ovat joko lukeneet 2-4 vuotta lääkiksen pääsykokeisiin tai niille, jotka olivat käyneet valmennuskurssit tai ovat luonnonlahjakkuuksia fysiikassa. Minua fysiikka alkoi kiinnostaa vasta siinä kohtaa, kun se oli jo liian myöhäistä eli paria kolmea viikkoa ennen itse pääsykokeita.

- Kuitenkin elämän muutos tapahtui ja kahdessa kohdassa kerkesi hetken näkyä hyväksytty, ennen kun toisesta muuttui: "peruutettu, hyväksytty ylemmälle hakutoiveelle." Meitsi aloittaa tulevana syksynä 2018 Helsingin yliopistossa yliopisto-opiskelijana! Ja joku kaunis päivä (todennäköisesti viiden vuoden päästä) musta mahdollisesti valmistuu luonnontieteiden kandidaatti ja filosofian maisteri?!

- Elämää ei voi käsikirjoittaa, se tuli taas kerran huomattua. Meitsi ei päässyt pois pääkaupunkiseudulta, joka näin jälkikäteen aateltuna tuntuu ihan turvalliselta ja hyvältä vaihtoehdolta. Jään vielä kotiin asumaan syksyksi ja mahdollisesti kevääksi, koska Steffe lähtee armeijaan keväällä, niin en näe järkeä muuttaa tässä vaiheessa pois kotoa. Toinen syy intin lisäksi on se, että asun juuri sopivan välimatkan päässä yliopistosta, joten pääsen julkisilla paremmin kuin hyvin! Eikä tarvitse alkaa nostamaan opintolainaa, eikä huolehtia vuokrista yms muista menoista. Mutta kyllä se pois kotoa muuttaminen lähestyy tässä vuoden sisällä.


- Entäs lääkis haave? Se ei ole kadonnut minnekään, reitti on nyt vain toinen! Haluan opiskella ja ainakin tällä hetkellä tuo ala, jota pääsin nyt opiskelemaan kiinnostaa mua ja voi olla todella hyödyksi lääkistä ajatellen tulevaisuudessa. Ensi keväänä uudestaan pääsykokeisiin ja panostan ja tähtään sisään pääsyyn. Tai sitten voi käydä niin, että hurahdan täysin tulevaan koulutukseeni, että haen lääkikseen vasta viiden vuoden päästä? Kukaan ei tiedä! Niinkuin tuleva anoppini hyvin sanoi: "Mitään ei voi tietää ennen, kun kokeilee!"


Kyllä musta lääkäri vielä joku päivä tulee, aikaa on vielä toivottavasti paljon jäljellä! Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta lievästä life updatesta. Mä yritän parhaani, jotta saisin energian riittämään myös tähän blogiin! Mä haluan tehdä tätä, tämä on mun tapa rentoutua. Mutta silloin kun on stressisumussa niin ei jotenkaan edes näe niitä omia rentoutumiskeinoja! Se olisi sitten torstaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Kadonnut tie~

~Missä taivas on?

Missä Jumala on, kun lauma polkee paikallaan?

Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?~

-Apulanta - Jumala-

Mooi!

Onpa outoa tallustella takaisin tänne blogin puolelle. Lievästi ristiriitaisin mielipitein, mutta täynnä kaikkea sitä energiaa ja intoa, mitä tää homma vaatii. 

Arska on ihminen, joka on opettanut mulle yläasteen aikana paljon asioita! Mutta yksi lause on hänen suustaan jäänyt ikuisiksi ajoiksi päähäni. Ja se on se, että: "Älä tee väkisin, se näkyy lukijalle". Tässä olen aivan täysin samaa mieltä Arskan kanssa. Nimittäin mikään ei ole ärsyttävämpää luettavaa kuin sellainen teksti, mistä näkee kilometrien päähän että se on väkisin väännettyä. 

Mä tein viime postaukseni 27. elokuuta. Herranjumala, siitä on kauemminkin kuin muistinkaan. Mutta nyt olen takaisin ja ennen kuin pystyn aloittamaan ns. uudestaan tasaisella rytmillä, niin mun on pakko kertoa ehkä jotain tästä syksystä. 

Aloitetaas....

- Mistä sitä aloittaisi... Mä ajattelin silloin, kun viime postaukseni julkaisin, että kyllä mun jaksaminen riittää kirjoituksiin, muuhun kouluun, parisuhteeseen, kavereihin ja blogiin. Jouduin kumminkin pian myöntämään, että ei se jaksaminen riitäkkään. Jostakin oli pakko repiä aikaa lukemiseen ja sosiaaliseen elämään. Aikaa sitten revittiin muista koulutöistä ja blogista... Tämän myötä tänne blogin puolelle takaisin tulemisen kynnys kasvoi vain korkeammaksi ja korkeammaksi. 

Jos joku sattuu muistamaan viime vuonna tapahtui vähän saman kaltaisesti kuin tänäkin vuonna. Eli tauko juuri tässä syys-marraskuussa. Onneksi tällä kertaa tauko ei venynyt sentään marraskuulle asti. Syksyt ei yleensä muutenkaan ole mulle mitään helppoa aikaa. Joka vuosi syksyllä tapahtuu kaikki hirveydet! Eikä tänäkään vuonna näiltä hirveyksiltä säästytty. Samaan aikaan tämä on ollut mun hirvein syksy, mutta toisaalta elämäni paras syksy.

- Pyrin menemään kronologisessa aikajärjestyksessä ja listaltani löytyy ensimmäisenä kohta nimeltä Iiku. Iiku eli Iida-Maria siis muutti tuossa pari päivää koulun alun jälkeen toiseen maahan. Tilanne oli vähän sama kuin 2016, kun Aino lähti vuodeksi vaihtoon Japaniin. Mutta tällä kertaa reaktio oli kymmenen kertaa pahempi ja tietoisuus siitä, että Iiku ei välttämättä asu enää koskaan Suomessa tuntui tuovan oman mausteensa soppaan. Mun suurin pelko oli se, että nyt tämä meidän yläasteen porukka hajoaa. Mutta nyt, kun järjellä ajattelee niin ei se mihinkään hajonnut/ tule hajoamaan. Se vain muutti muotoaan! Välimatka ei ole este se on vain hidaste ja kyllä ystävyys sen kestää, jos ystävyys on sellaiseksi luotu. Mekin ollaan kumminkin tunnettu Roosan, Iikun ja Ainon kanssa 7lk:lta asti ja käyty läpi monen moisia asioita ja silti pysytty ystävinä. Ikävä on kuitenkin sellainen asia, joka ei häviä koskaan...

- Seuraavana kohtana olisi tanssi. Tanssi on mun pitkäikäisin ja rakkain harrastus, mitä mulla on koskaan ollut! Ja tänä syksynä tuntui kuin kokonaan uusi lehti olisi avautunut tässä mun tanssi harrastuksen historian kirjassa. Ensimmäistä kertaa 2016 joulunäytöksen jälkeen on kiva mennä tanssi tunneille ja ei ole sellaista pelon tunnetta. Nimittäin keväällä 2017 meillä vaihtui tanssiryhmässä opettaja, joka on erittäin luonnollista. Koska niin tapahtuu lähes joka puolen vuoden välein! Musta tuntui, että tämä uusi ope otti mut ja Roosan ehkä lievästi silmätikuikseen, joka loi loppupeleissä mulla ainakin pelon tunteen. Eikä huvittanut ollenkaan mennä tanssi tunneille ja joka kerta niille tunneille meneminen oli yhtä väkisin väännettyä sontaa! Onneksi nyt olen tanssiryhmässä, joka on mulle ainakin sopivan tasoinen, mun ikäisille suunnattu ja opettaja on monipuolinen (ainakin sarjojen suhteen). Harrastan siis show tanssia tällä hetkellä, mutta tykkään opettajan tyylistä, nimittäin hän sotkee monia eri tanssilajia kuten voguing:a, show:ta, dance:a ja hiphop:a yhteen. 

- Kolmas kohta on koulu. Jouduin siis lievästi tinkimään muista koulutöistä kirjoitusten takia. Ensimmäinen jakso meni kumminkin paremmin kuin varmaa mikään jakso koko lukio historiassani. Johtuen varmasti siitä, että mulla oli yhteensä 4 kurssia, kaksi matikkaa, äidinkielen 9 kurssi ja kemian kertauskurssi. Kumminkaan ensimmäistä kertaa en tehnyt kaikkia matikan tehtäviä niin kuin yleensä sekä äikän esseetkään eivät olleet mitenkään kummoisia. Olisin varmasti pystynyt parempaankin. 

Kirjoitin siis tänä syksynä biologian ja kemian, joka on tullut varmasti todella selkeäksi tässä kesän ja syksyn aikana täällä blogissa. Biologiaa mä en lukenut kauheasti kesällä, mutta syksyllä senkin edestä. Bilsa oli mun pääaineena ja toivon, että se meni hyvin. Se koe tilanne oli aivan erilainen, mitä kuvittelin. Se oli todella rauhallinen ja meitä oli todella vähän siellä salissa. Toisin kuin kemian kirjoituksissa... Kemia ei mennyt todellakaan hyvin. Ei lähellekkään mun tasoa! Koe ei ollut vaikea nyt, kun asiaa miettii. Mutta siinä hetkessä se oli mulle aivan tajuttoman vaikea... Voin syyttää tästä mun tason häviämisestä täysin itseäni ja lievästi heitä, jotka häiritsivät minua kokeen aikana. Itselläni oli liian kova luotto itseeni, joka rapistui siinä koe aamuna. Tämä sai aikanaan varmasti sen, että yksinkertaisetki tehtävät tuntuivat haastavilta. Samoin mulla oli paikka sellaisessa kohtaa, mistä koko ajan joku meni vessaan. Myös mun ympärillä leijui nuuskan tuoksuinen pilvi, joka aiheutti päänsärkyn ja vielä kaupanpäälle opettajien supina katkaisi koko ajan mun ajatuksen. Varsinkin, kun olen ihminen joka tarvitsee hiljaisuuden kun keskityn. Ei voi mitään, keväällä uudestaan tämän kemian kanssa...

- Neljäntenä olisi vähän ikävämpi asia. Iikun muutto oli eka asia joka osui, mutta tämä toinen asia ehkä osui jopa kolmin kertaisesti... Nimittäin mulle tosi monen vuoden ajan sana syöpä on ollut suurempaakin suurempi kirosana. 14 vuotta sitten se vei mun mummin ja näiden 14 vuoden jälkeen nyt taas se kirottu sana nostaa päätään. Jos joku asia vetää mut hiljaiseksi niin se on tämä... Kaksi mulle erittäin rakasta läheistä ovat saaneet tässä syksyn aikana syöpädiagnoosin. Ja nyt haluan kyseenalaistaa Jumalan. Siitä tämän postauksen biisin valinta.

 "Missä taivas on? Missä Jumala on..." 

- Viides kohta olisi vähän tai paljonkin iloisempi nimittäin kihlaus. 9.9.2017 kello 22:03. Tuntuu edelleen kuin se olisi ollut eilinen ja olen edelleen lievästi sanaton. Steffe veti multa pahimman kerran jalat alta ja varmaan ensimmäistä kertaa mykäksi. Olin onnellinen, shokissa ja sitten taas kerran onnellinen. Steffe on mulle nii rakas, että en pysty sanoin sitä selittämään tai kuvailemaan! 

Joku ehkä ihmettelee, että miksi nyt? Tai jotain muuta vastaavaa. Ensinnäki miksi ei nyt? Tai siis päälle kuukausi sitten. Steffen mielestä oli oikea hetki kosia ja minusta hetki ei voinut olla sen parempi. Kummankin perheet otti asian hyvin vastaan ja samoin kaverit + meidän rakas kemian opettaja. En mä muuta tarvitsekaan!

Tällainen syksy mulla! Laidasta laitaan kaikenlaista. Vähän ikäviä juttuja ja vähän iloakin! Toivon, että sä olet edelleen siellä ruudun toisella puolella lukemassa mun touhuja, vaikka olinkin pitkään poissa. Sunnuntainen postaus rytmi jatkuu ja toivottavasti myös torstainen postailu jatkuisi! Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsit!

~Moikka ja ens postaukseen~

~Aikalisä~

~Minut ympäröin tyhjyydellä,

 jotta voisin nähä.

Jotta oppisin itse mitä tunnen,

ja tietäisin sen.

Nyt on mentävä yksin,

kulkee pitää ilman varjoo.

Osan jäätävä taakse,

 jotta toinen voi loppuun löytää.

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin,

sen on tultava loppuun.

Nyt on aika~

-Konflikti(Armo) - Janne Huttunen-

Mooi!

Pitkästä aikaa... Ei ole ollut päivääkään, jolloin en olisi miettinyt tätä mun blogia tämän mun "tauon" aikana. Tätä taukoa kutsun kyllä itse aikalisäksi. Tarvitsin itselleni aikaa. Mä olen tämän päälle kuukauden aikana ajatellut lähestulkoon kaikki maailman vaihtoehdot läpi. Oon miettinyt koko blogin lopettamista, poistamista, kaikkien postausten poistoa ja sitten jatkamista. Päädyin näköjään viimeiseen. Kumminkaan musta ei tuntunut oikealta aloittaa tätä tällee päälle kuukauden jälkeen siten, että länttäisin tänne jonkun random postauksen. Päädyin siihen, että nyt selvennän, mitä on tapahtunut. Tällä ruudun toisella puolella ei istu tai ole istunut koko syksyyn se tyttö, joka vielä kesätöiden jälkeen istui. Mä en henkilökohtaisesti tiedä vieläkään, onko tämän postauksen julkaisu mulle itselleni jonkin sorttinen sivun kääntäminen vai teenkö tämän sen vuoksi, että joku ymmärtäisi.

Aloitetaas...

Kelataan ajassa aika paljon taaksepäin nimittäin elokuuhun ja koulun alkuun. Kesäloman lopussa tapahtuneet asiat olivat mulle yksiä tärkeimmistä hetkistä koko lomalla mm. Turun reissu tyttöjen kanssa, Weekend 2016 jne. Koitti kumminkin se päivä, kun koulu alkoi. Ensimmäisten oppituntien jälkeen musta aidosti tuntui, että tämä ei ole enää mua varten. Lukio ei ollut enää mua varten. Mä olin aivan tajuttoman ahdistunut joka päivä, kun piti mennä kouluun samoin oppitunneilla musta tuntu kuin kaikki olisi vain vilissyt mun silmien edessä. Suurin syy myös tähän ahdistumiseen ja se yltymiseen oli myös se, että täytyi hyvästellä yksi rakkaimmista kavereista vuodeksi. Jotenkin olin aina ajatellut, että siihen on niin pitkä aika, että Aino lähtee. En ollut osannut käsitellä sitä ajoissa, joten sen asian tajuaminen oli kaksi kertaa pahempaa kuin olisin osannut olettaa. 

Siitä se alamäki sitten alkoi. Mulle on lähestulkoon koko syksy vähän pimennossa. En muista paljoa mitään ja sekin mitä muistan niin on negatiivista. Tää on ollut mun elämän paskin syksy, vaikka sitä ei tavallaan olettaisi, koska joka syksy 7lk lähtien on ollut aivan kamalia. Mutta tämä syksy on kumminkin vienyt voiton tässä kamaluus taulukossa. Tai voisiko paremmin sanoa näin, että alkusyksy oli kamalin ja tämä alkutalvi on ollut paras! Tämän syksyn aikana on muutenkin tapahtunut todella paljon asioita ja suuria muutoksia. Ihan jokaisella terveystiedon osa-alueella psyykkisellä, fyysisellä ja sosiaalisella. 

Psyykkisellä tasolla siten, että mun itsetunto romahti, mutta nykyään parempaan päin ja tällä hetkellä ehkä parempi kuin koskaan. Samoin ahdistus kasvoi lähes tappiin saakka. Paniikkikohtausten määrä lisääntyi räjähdysmäisesti samoin musta tuntui lähes koko alkusyksyn siltä, että "Milla kestää kaiken, sille voi sanoa tai tehdä mitä vain". Tämä ei ole totta. Mäkin olen vain ihminen. Oon koko elämäni ajan toitottanut itselleni, että mä kestän ihan mitä vain! Totuus on, että mä en kestä. Sen oon oppinut vihdoin myöntämään. Saan olla maailman kiitollisin, että mulla on sellaiset kaverit, jotka pitää mut kasassa tilanteessa kuin tilanteessa! En koskaan pysty kiittämään esim. Steffeä niin paljon kuin hän ansaitsisi. 

Fyysisellä tasolla siten, että nukkumisesta ei ole lähes koko syksynä tullut yhtään mitään. Menen kouluun 7-3h yöunilla. Mä oon henkilö muutenkin, joka miettii paljon asioita läpi ennen nukkumaan menoa. Ja se kun on ollut koko alkusyksyn jonkin sorttisessa shokki tilassa ja sen jälkeen ahdistuneessa tilassa, ja sen jälkeen surullinen, vihainen. Ja vasta marraskuun alussa aloin pikku hiljaa olla taas normaalisti iloinen ja nykyään onnellinen. Niin se vaikuttaa suoranaisesti mun nukkumiseen. Tuntuu jopa nykyään oudolta, että en mene enää itkien nukkumaan. Koska yhdessä vaiheessa itkin itseni joka ilta/yö/aamuyö uneen. Ja ne on niitä hetkiä, jotka haluan tästä lähtien minimoida täysin!  Syömättömyydestä tuli taas toisen jakson alussa lähes ongelma. Jonkin sorttinen sivuoire tunteilleni...  Ja siis tällä tarkoitan sitä, että nälän tunne katosi kokonaan ja unohdin sen vuoksi syödä. Koko ajan kummankin asian suhteen menee paremmin!

Sosiaalisella tasolla siten, että minä jätin 2 ja lähes puolen vuoden suhteen taakseni. Kyllä, minä olin se, joka oli kusipää ja toimi jättäjänä. En kumminkaan kadu päätöstäni enkä ole missään vaiheessa katunut. Heini esitti minulle kysymyksen yks päivä aikaa sitten, kun käveltiin kotiin. Kysymys kuului näin: "Tuntuiko susta siltä, että olit kääntänyt jo kaikki kortit, mitä teidän suhteelle oli annettu?" Hetken hiljaisuuden jälkeen totesin vain kylmän viileänä, että: "Kyllä ja olin muutenkin kääntänyt ne kortit jo kolmesti ympäri ja mikään ei ollut auttanut".

 Siinä vaiheessa, kun susta ei enää tunnu oikealta niin on ehkä parempi astua syrjään kuin roikkua olemattomassa rakkaudessa. Astua syrjään ja tarjota paikkaa, jollekin toiselle...

Tällä hetkellä mulla menee hyvin, jos ei todella hyvin. Olen pitkästä aikaa aidosti onnellinen. Ahdistus on kadonnut ja kykenen hymyilemään oikeasti. Nimittäin, kun naamion itselleen rakentaa. Niin sitä on pitkän ajan jälkeen hyvin vaikea riisua pois. Ja on hyvin vaikea näyttää aitoja iloisuuden ja onnellisuuden tunteita, jos on pitkään kävellyt sumussa. Tämän teorian kuulin ensimmäistä kertaa 7lk:lla ja nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin, mitä tämä henkilö silloin tarkoitti. Nykyään seurustelen ja ehkä maailman hyväsydämisimmän ihmisen kanssa! En olisi kaksi kuukautta sitten voinut uskoa, että enää koskaan ihastuisin saati sitten rakastuisin... Näköjään sekin on mahdollista!

Nyt alkaa mun blogin suhteen myös uusi elämä. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja nyt minusta tuntuu, että pystyn siihen!

Tälläinen postaus tällä kertaa. Todella erilainen kuin ennen! Ehkä lievästi sekava, mutta tämän selkeämpää mun pääkopassa ei ole ollut päälle kuukauteen, kun olen tätä postausta miettinyt. Haluan tästä edes, että tämä mun blogi olisi vielä aidompi kuin ennen. Toivon, että pystyn siihen. Toivottavasti tykkäsitte!

~Moikka ja ens postaukseen~

~Tahdotko mennä vanhaan vai uuteen?~

~Kävin kasarin flipperis,

sit ysärin glitteris,

millenium meni,

mitähän sitä sit tekis~

-JVG - Paluu tulevaisuuteen-

Mooi!

Ehkä vihdoin aika herättää vuosi 2016 täällä blogin puolellakin! Mun uudenvuoden aatto meni tosi mukavasti ja vuosi 2016 lähti heti ensimmäisestä minuutista hyvin käyntiin. Itse henkilökohtaisesti päätin jo viime vuoden puolella, että vuodesta 2016 pitää tulla ikimuistoinen sillä viiminen vuosi alaikäisenä. Muutenkin halusin aloittaa periaatteessa puhtaalta pöydältä, jos sen voi niin sanoa? Esimerkiksi uuden aikakauden näkee mun blogin ulkoasusta. Silloin kun mä aloitin bloggaamisen vuonna 2012 niin mä päätin, että mun blogista ei ikinä tule valkoiseen väriin painottuvaa ulkoasun suhteen. Mä silloin alkuaikoina toimin esim. blogin nimeltäni I Love You:na ja ulkoasu oli vaaleanpunainen. Siihen ei toivottavasti ikinä ole tarve palata. Sitten tämä blogi oon ollut pitkään ulkoasun suhteen vaaleansininen ja nimi oli You Are Beatiful. Viime vuonna kumminkin yksi positiivinen asia tämän blogin suhteen, nimittäin nimen vaihdos. Miten musta tuntuu, että Arska liittyy enemmän tai vähemmän mun blogin ulkoasuun, koska hänen idea oli uusi nimi eli juurikin tämä Daydreamer ja tämän uuden ulkoasun osalta Arskan käden jälki näkyy siten, että blogin tuona taustareunoina toimii Arskan piirustus. Jota ei kylläkään puhelimella näe? Mutta koneella kylläkin! Vielä tällee julkisesti kiitoksia Julialle, koska mun blogin ulkoasu olisi vielä se karmea vaaleansininen.... 

Toinen uusi asia on se, että postaustahdista tulee tiheämpi. Tästä päivästä lähtien postauspäivät ovat keskiviikko ja tämä perus sunnuntai. Paria poikkeus keskiviikkoa lukuunottamatta, sillä koeviikolla en aio postausta tehdä, paitsi jos seuraavana päivänä eli torstaina ei ole koetta niin silloin teen. Mä haluan todellakin nähdä onnistunko tässä postaustahdissa, mutta se jää nähtäväksi. Motivaatio on blogin suhteen korkealla. Motivaatio koulun suhteen on ainakin korkeampi kuin loppusyksystä, mutta kyllä mä varmasti löydän sen samanlaisen motivaation kouluun kuin tähän blogiinkin. Eilen illalla mä suunnilleen itkin, kun en keksinyt mitään postausideoita, vaikka motivaatiota kirjoittaa ja toteuttamiseen olisi! Kumminkin yön aikana keksin monta hyvää suunnitelmaa ja oon suunnitellut tyyliin maaliskuuhun asti postaukset jo nyt, hups! 

Kumminkin alku jaarittelut sikseen nimittäin mä oon keksinyt 22 asiaa, mitä pitäisi toteuttaa vuoden 2016 aikana. Vähän niin kuin "Summer bucket list" mutta koko vuodelle. Haluan nähdä saanko nämä kaikki toteutettua! Mennään postaukseen.

Aloitetaas...

∞ 1. Myy kaikki turha kirppiksellä ∞

∞ 2. Tanssi kaatosateessa ∞

∞ 3. Käy luistelemassa ∞

∞ 4. Käy laskettelemassa ∞

∞ 5. Paista vaahtokarkkeja nuotiolla ∞

∞ 6. Räjäytä vesimelooni (Pitää tapahtua Ainon kanssa) ∞

∞ 7. Ole kuukausi käymättä pikaruokapaikoissa ∞

∞ 8. Pidä ripsariton kuukausi ∞

∞ 9. Hanki ja saa kesätöitä ∞

∞ 10. Julkaise vuoden aikana ainakin 100 postausta ∞

 ∞ 11. Kerää ja lue kaikki tähän mennessä tulleet Yön Talo-kirjat ∞

∞ 12. Katso kaikki Harry Potterit putkeen ∞

∞ 13. Osta kynähame tai täydellinen kukkahame ∞

∞ 14. Ota lävistys ∞

∞ 15. Käy Robinin keikalla ∞

∞ 16. Mene festareille ∞

∞ 17. Toteuta unelmiesi hiukset ∞

∞ 18. Opettele tekemään itsellesi hollantilaiset letit ∞

∞ 19. Käy ulkomailla (Viro olisi kiva nähdä tämän vuoden puolella, kun en ole koskaan käynyt...) ∞

∞ 20. Hyppää benjihyppy, vihdoinkin ∞

∞ 21. Saa ruotsin kurssista 10 ∞

∞ 22. Opettele lukemaan pistekirjoitusta ∞

Tälläinen postaus tällä kertaa! Toivottavasti kaikilla on lähtenyt tämä uusi vuosi hyvin käyntiin. Toivottavasti tykkäsitte.

~Moikka ja ens postaukseen~

Pikakelauksena vuosi 2015

~Maybe we are flying,

too close to the sun.

And we may get burnt,

but I'd be a crime to run,

cuz you're perfect as the deep blue sky above,

you can be a chapter in my book of love~

-Felix Jaehn - Book Of Love-

© Heini (Sori tämä oli niin hieno kuva viime vuodelta)

Mooi!

Mä en itse henkilökohtaisesti käsitä vieläkään, että vuosi vaihtuu tänään kello 00:00. Vastahan vuosi 2015 vaihtu, tuntuu kuin viime uudenvuodenaatto olisi tyyliin ollut eilen. Tämä vuosi on mennyt nopeemmin kuin olen tajunnutkaan. En sanoisi, että tämä olisi ollut elämäni paras vuosi. Niin paljon kaikkea ikävää on sattunut, mutta toisaalta tämä on ollut yksi tapahtuma rikkaimmista vuosista, niin hyvässä kuin pahassakin. Aika kuluu aivan liian nopeasti, vaikka niin kovasti kuin haluankin jo olla täysi-ikäinen, niin silti se on niin kammottava ajatus, että nyt tulevan vuoden tammikuussa mä täytän jo 17 vuotta ja sitten enää vuosi ja se olikin siinä. Jotenkin, kun on odottanut jotain niin pitkään ja sitten kun se, mitä on odottanut sen pitkän ajan oikeesti tapahtuu niin se ei tunnu enää niin hohdokkaalta. Niin kuin sanoin, tämä vuosi 2015 ei ole ollut ehkä parhain vuosi, ei vedä vertoja vuodelle 2014. Kumminkin tähän vuoteen 2015 on kiteytynyt niin paljon muutoksia ja ehkä jopa ihan hyviäkin sellaisia. 2015 vuonna tuli vuosi ja seitsemän kuukautta täyteen Aapon kanssa, peruskoulusta lähtö lukioon, joidenkin kavereiden menettämistä, ensimmäiset festarini, uusia tuttavuuksia ja hyviä kavereita (edellis vuosia enemmän!), paljon kyyneliä, elämäni parhaimmat naurut ja arvostaminen oikeita ystäviä kohtaan. Vuodessa kerkeää tapahtumaan paljon ja sen huomaa itsessäänkin. Esimerkkinä mä en ole enää se sama tyttö, joka olin vuosi sitten. Joidenkin mielestä se voi olla huono asia, mutta itse olen tyytyväinen näin. Toivon, että voin olla vuoden 2016 lopussa itsestäni tyytyväisempi ja pystyn hymyillä vielä iloisemmin kuin nyt. Hyvää uutta vuotta kaikille, ketä tätä postausta lukeen! Nyt tarkastellaan mun TOP 3 jutut vuodelta 2015. 

Aloitetaas...

Top 3 biisit:

| 1. Sanni - Isin tyttö |

- Mä oon rakastanut Sannin musiikkia siitä lähtien, kun "Me ei olla enää me"- biisi julkaistiin! Tänä vuonna Sanni julkaisi uuden levyn, juurikin tuon LELU nimisen, jossa tämä munkin lempi biisi on. Tämän "Isin tyttö"- biisin sanoma on varmaan tarkoitettu ns. iseille, mutta itse olen aina mielessäni biisin kääntänyt ns. mummilleni. Tämä on oma tulkinta tapani, joten ei kommentteja siitä. Vaikka tykkään tuon LELU-albumin kaikista biiseistä, kumminkin "Isin tyttö" vie voiton kaikista niistä kappaleista!

| 2. Norlie & KKV - Ingen Annan Rör Mig Som Du |

- Lukion alussa mä kiinnostuin ruotsin kielisestä musiikista! Yhdessä vaiheessa en muuta kuunnellutkaan. Kaikki lähti juurikin tästä mun lempi biisistä. En muista mistä mä kyseisen kappaleen blongasin, mutta mä oon kuunnellut tätä laittoman paljon! Enkä mä kyllästy? Joka on ihme, sillä yleensä kulutan biisit viimeistään kahdessa viikossa ja sen jälkeen alan aina skippaamaan/välttelemään sitä kappaletta. Tälle ei ole käynyt niin ja pyrin siihen, että ei tule käymäänkään! Vaikka biisin sanat eivät täysin omaa elämääni kuvaa, niin silti rakastan tämän biisin sanoja.

| 3. Robin Schulz - Prayer In C |

- Mä rakastuin tähän biisiin silloin, kun tää julkaistiin, mutta tälle tapahtui juurikin niin, että kulutin sen kahdessa viikossa loppuun! Kumminkin lähes sen jälkeen, kun olin kuluttanut loppuun, tätä alettiin soittaa meillä tanssissa aina lattianpoikki-sarjoisssa. Mua ei oikeen siinä vaiheessa kauheasti tanssiminen innostanut, eikä motivaatiota ollut kauheasti mihinkään. Mä en tiedä olenko liian taikauskoinen tai jotain, mutta itse koen niin että tämä biisi jollain tapaa sytytti taas sen ilon ja halun tanssia. En tiiä miten, mutta niin siinä vain tapahtui!

Top 3 koulussa tapahtuneet jutut:

| 1. Päättötöiden valmistuminen/ näyttely |

- Kevään ainoa tavoite kuviksessa oli lopputyöt ja niiden saaminen valmiiksi ajoissa. Siinä kohtaa, kun meille annettiin aihe niin tiesin jo, että en halua maalata tai piirtää mitään! Joten mä tein lopputyöni valokuvaten Roosaa mallina hyödyntäen ja valona ja kankaana Iikua ja Ainoa. Ainoat jotka taisivat olla lievästi paniikissa omien töidensä suhteen olivat Maria ja Arska. Oli ehkä hupaisin näky se, kun Arskan työ oli yli puolen välin ja tyyppi meinasi maalata koko hienon työn valkoisella ja aloittaa periaatteessa alusta. Oon kiitollinen, että kuvisopettajamme ei sallinut sitä, sillä Arska olisi aika varmasti saanut hermoromahduksen, heh! Anteeks Arska, mutta sut tuntien niin se olisi ainakin ollut lähelle! Näyttely itsessään ei ollut niin mieleen painuva, mutta sen kokoominen oli ihan nice. Varsinkin, kun siellä oli parhaat sitä kokoamassa.

| 2. 9lk päättärit |

- Tämän vuoden ehkä yksi suurimmista käänne kohdista, nimittäin hyvästellä kaikki vanha johon oli tottunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Koko päättäri päivä oli mulle pelkkää itkua, vaikka lupasin olla itkemättä. Koska kumminkin kaikkiin haluamiinsa pystyy olla yhteydessä, vaikka olenkin yhteyden pitäjänä yksi surkeimmista. Kumminkin ns ketään ei menettänyt ja silti mä itkin kuin joku olisi kuollut. Mun mielestä parasta oli se koko päivässä, että sain niin hyviä kuvia kaikista muistoksi! Esim. harvemmin meijän porukasta sai/saa kuvia otettua niin mut teki iloiseksi se, että kerrankin sain otettua kuvia kaikista yhdessä!

| 3. Tapanilan urheilupäivä yläasteella/lukiossa |

- Urheilupäivä Tapanilassa oli ylä-asteel yksi parhaimmista päivistä. Mulla on niin nättejä kuvia Maijasta, kun se syö banaania, jotka olisin niin halunnut tännekkin laittaa. Mutta säästän Maijan siltä ja itteni siltä vihan määrältä, mitä saisin Maijalta, heh! Vaikka en siitä tanssi osuudesta siellä Tapanilassa tykännytkään, koska lattarit ei oo mun juttu, liian pieniä askeleita yms. Seinäkiipeily oli kyllä jees!
Lukiossa kumminkin tämä Tapanilassa käynti tapahtui niin, että meillä oli eka aamulla Stadin keskustassa, jonkin sorttinen kuvien otto juttu eri paikoissa. Mutta me laiskoina 1A:laisina suuntasimme pelkästään Burger Kingiin ja sieltä sitten Tapanilaan ensiksi metrolla ja sitten bussilla, joka oli huomattavasti järkevämpää kuin junalla meneminen. Heini ja Roosa voivat varmasti kommetoida omaa suoritustaan otsikolla "päästä Tapanilaan". Mulla oli ainain hauskaa siinä, kun pelattiin säbää sillä Tapanilassa, vaikka melkein aiheutin jollekkin abille mustan silmän... Hups!

Top 3 vaatteet:

| 1. Harmaa Vans:n paita |

- Mä en tiiä miksi, mutta tästä yli isosta Vans:n paidasta on vaan tullut mun suosikki. Vaikka se ei mitenkään esim. laskeudu hyvin, se on liian iso ja se saa vain näyttämään itsensä kolme kertaa suuremmalta niin mä silti tykkään siitä! Se on tyyliin mun lempi paita, jos pitäisi pitkähihaisista paidoista valita. Se on niin pehmee ja sitä on tullut käytettyä tajuttoman paljon tänä vuonna!

| 2. Harmaa ja musta pitsitoppi |

- Mua harvemmin näkee missään lyhyt hihaisessa paidassa ilman villatakkia, joten yleensä näiden kahdenkin topin kohdalla käytän villatakkia! Ei poikkeuksia, paitsi tuo kuva. Kumminkin oon haaveillut noista topeista pitkään! Aina oon käynyt sovittamassa Bikbokissa, mutta en ole siltikään raskinut ostaa. Hinta vähän liian korkee oli ainakin jossain vaiheessa topille ja muutenkin, vaikka koko olisi ollut XS silti tuntui, että se olisi liian iso. Kumminkin nyt raaskin tän vuoden puolella ostaa  nuo, koska niistä on tullut ihan mun lemppareita, vaikka ne onkin olkaimista liian suuria niin kunhan tekee solmut niihin niin ei paita tipu päältä.

| 3. Siniset farkut |

- Mä en ennen käyttänyt kauheasti tuollaisia farkun sinisiä housuja. Ja jos mulla oli farkut päällä niin nekin olivat aina Dr. Denimit. Nyt olen vaihtanut Dr Denimit huonon hinta laatu suhteen vuoksi onneksi Veromodan farkkuihin. Oon todennut, että esim nämänkin siniset farkut, niin eivät ole venyneet tässä lähes vuoden aikana paljoakaan verrattuna, että ostin kesällä mustat Dr Denimit, jotka on jo nyt niin venyneet, että itse mahtuisin kirjamellisesti kaksi kertaa niihin housuihin. Nuo siniset farkut on vaan niin täydelliset ja en edes malta odottaa, että tulee taas kevät, että pääsen ostaa toiset samanlaiset!

Top 3 elokuvat:

| 1. Luokkakokous |

- Luokkakokous on ainoa leffa, jossa olen nauranut kirjaimellisesti koko sen leffan keston ajan. Yksi hupaisimmista suomalaisista leffoista, jonka olen nähnyt! Juoni oli ehkä, jollain tapaa aika köyhä, mutta mun kaltaiselle naurajalle se oli täydellinen! Jos ei ole nähnyt ja on vähän kieroutuneempi huumorintaju (ei ehkä niin kiero kuin meijän äikän opella...), mutta kumminkin. Niin suosittelen katsomaan!

| 2. Star Wars |

- Tämän vuoden toisiksi viimeinen leffa, jonka kävin katsomassa. Mä en itse muistanut aiemmista Star Warseista mitään, koska olen nähnyt jonkun/joitakin Star Warsei joskus pienempänä, kun pikkuveljeni tykkäsi katsoa niitä. Mutta olin iloinen siitä, että pienen Steffen selostuksen jälkeen jopa tajusin siitä leffasta oikeasti hyvin paljonkin! Ite tykkäsin ja senkin leffan huumori puri muhun.

| 3. Nälkäpeli, Matkijanärhi osa 2 |

- Mä oon käynyt katsomassa aina nälkäpelit kun ne ovat ilmestyneet, mutta en ole ikinä mitenkään sen enempää perehtynyt siihen. Eli en ole esimerkkinä lukenut niitä kaikkia ja en pysty vertailemaan niitä leffan ja kirjan väliltä. Mutta itseni mielestä eka ja tämä vika ovat olleet parhaimpia! Eikä seurassa mitään valittamista, kiitos Hanna kun lähit mun kanssa kattoo sillon sitä!

Top 3 meikki suosikit:

| 1. MAC:n puuteri |

- Minä olen henkilö, joka ei ole käyttänyt meikkivoidetta aikoihin, joten aina puuterilla on menty. Tämä MAC:n puuteri on ollut mulla käytössä jo tyyliin pari vuotta. Ei tietenkään sama purkki, mutta sama sävy ja sama merkki. En ole vielä enkä varmaan tule löytämään yhtä hyvää tai parempaa puuteria! Nimittäin toi ei ala niin helposti kiiltämään ja tuo on matta, josta pidän erittäin paljon. Koska vihaan niitä puutereita, joissa on glitteriä seassa. Niin kuin esimerkkinä siinä mun Lumenen vaaleammassa puuterissa on glitteriä, mutta sitäkin käytän vain korostamiseen. Tämä on siis vuodesta toiseen ollut suosikki, joten varmasti tulee olemaan vielä pitkään suosikkinani.

| 2. H&M luomiväripaletti |

- Mä en olisi ikinä uskonut silloin, kun tämän paletin ostin, että 1. tykästyisin siihen näin paljon 2. se kestäisi näin hyvin 3. noista luomiväreistä oikeasti tuleekin jotain! 4. ne oikeasti pysyy luomilla koko päivän. Mä en keksi mitään muuta sanoa kuin wow. Sillä olen ostanut tuon ikuisuus sitten ja vieläkin vain on voimissaan!

| 3. The Rocket Volum' Express - ripsiväri |

- Mä oon aina sanonut, että mä en ikinä osta vedenkestävää ripsiväri. Vähän sama asia, kun sanoin joskus, että ikinä en osta kettu reppua. Silti nykyään sellaisen omistan. Sama asia kävi tämän suhteen! Oon pitkään jo tykännyt kyseisestä ripsarista, mutta ennen vain normaalina. Tämän ripsarin se ns vedenkestävyys kyky on täysin totta!

Top 3 parhaat muistot:

| 1. Tanssiesitys keväältä ja syksyltä | 

- DCA:n tanssiesityksiä on kaksi kertaa vuodessa ja ne päivät yleensä ovat yksiä vuoden kohokohtia! Oon niin kauan tanssinut, että esiintyminen ei enää jännitä, jolloin pystyy nauttimaankin siitä päivästä. Muutenkin nämä näytös kerrat ovat olleet erilaisia siten, että Aapo on tänä vuonna tullut katsomaan juurikin kevään ja syksyn esitykset. Yksi myös merkittävä muutos oli se, että siirryttiin Roosan kanssa korkeammalle tasolle tanssissa syyskauden alussa. Vaikka aluksi sanoin tyyliin kaikille, että esitystä ei kannata nyt joulukuussa kattomaan, koska se tulee olemaan murhe näytelmä. Sillä pelkäsin feilaavani täysin, koska ns kovemmat paineet.

| 2. Weekend - festival |

- Elämäni ensimmäiset festarit ja ne täytti kaikki odotukset! En osannut parempaa kesän lopettajaisia olettaa. Seura kumpanakin päivänä! En osaa sanoin kuvailla millainen fiilis siellä oli, olin vain niin iloinen. Aion ehdottomasti mennä nyt tulevana vuonna 2016 uudestaan, jos artistit sen sallii. Tästä pääsee siihen postaukseen, jossa enemmän weekendistä omalta osaltani.

| 3. 6.11. |

- Kukaan ei tajua tätä, enkä sen enempää ala edes valaista, haha! Parhaat tajuu.

Top 3 lempi postausta:

| 1. ~Rakas, vie mut sinne missä tunnen sut~ |

Tästä

| 2. ~Pieni maa jalkojen alla~ |

Tästä

| 3. ~Huominen on meistä kii~ |

Tästä

Tälläinen postaus tällä kertaa, kiitos vuodesta 2015! Me nähään vuonna 2016 ja pyritään siitä tekemään parempi kuin tästä vuodesta niin omassa elämässä kuin täällä blogin puolella. 

Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2016! Muistakaa suojalasit!

~Moikka ja ens postaukseen~