Belgian matka numeroina

~Mä tunnen nämä kadut,
Joka polun oon kävellyt,
Ja muistan kuinka moni on täältä lähtenyt,
Oon asemalla oottanut tuulten kääntyvän,
Ja nähnyt kyynelistä,
 Joen pinnan särkyvän~

-Hanna-Riikka Siitonen - Tunnen nämä kadut-

Mooi!

Meitsi on tällä viikolla saattanut maanantaina Steffen junaan. Nimittäin herra päätti lähteä inttiin. Oon ollut aamuvuorossa keskiviikkona, käynyt tekemässä tentin perjantaina. Voin kertoo ettei mennyt todennäköisesti taaskaan läpi. Viikonloppu meni töissä ja tänään sunnuntaina tuli nähtyä pitkästä aikaa Heiniä ja ei niin pitkästä aikaa Roosaa. Nimittäin tuijotettiin viime viikolla maanantaista sunnuntaihin toistemme naamoja. Ei kyllä kyllästyttänyt, Roosa oli kyllä varmaankin ihan pinnaansa myöten täynnä mun juttuja, hups!

Tänään palataan viikko taaksepäin. Nimittäin viikko sitten lennettiin Roosan kanssa takaisin Suomeen Belgian matkan jälkeen. Joten olisi aika käydä läpi Belgian reissun sellaiset numerollisesti merkittävät tapahtumat. 

Aloitetaas...

 

2 spora-ajelua

-Sporat olivat aikalailla samanlaisia kuin Suomessa. Ainoa sellainen eroavaisuus minkä huomasin oli se, että oli vain yksittäisiä paikkoja ettei tarttenut istua kenenkään vieressä. Suomen ja Belgian pitäisi vaihtaa Sporia, koska eikö toi ole suomalaisen ihanne, istua yksin. Koska Belgiassa tuntu ainakin siltä, että ihmiset saattoivat alkaa puhua ihan tuntemattomalle ihan yllättäen, että kahden istuttavat olisi aika järkevät siellä päin maailmaa.  

2 metroseikkailua

- Päästiin myös matkustamaan metrolla. Se oli jännää! Mutta jotenkin mulla oli turvallisempi olo niissä Belgian metroissa, kun taas esim. Ruotsin metrossa. Mä en muutenkaan nauti metrolla matkustamisesta, edes Suomessa. Metroseikkailujen jännitys osuus oli aina se, että saatiinko masiinasta ulos lippua vaiko ei... esimerkiksi mulla jäi 10 senttinin siihen laitteen kolikonsyöttö kohtaan jumiin... Hups! 

10 Roosan vessassa käyntiä  yhden päivän aikana

- Mä en nyt tiiä kuinka relevantti asia tämä on, mutta olkoon! Nimittäin meidän koko Belgian reissun ehkä käytetyin lause Roosan suusta oli, että "Onkohan täällä vessaa?". Päätin sitten laskea meidän Luxemburg päivän ajalta, että kuinka saakelin monta kertaa Roosa siellä vessassa kävi. No kymmenen kertaa kertyi plakkariin ja käytiin, jopa kysymässä tyhjästä ravintolasta, että saako vessassa käydä vaikkei mitään ostettukkaan! Voi Roosa, Roosa♥︎

10Gt käytettävissä nettiä

- Suureksi yllätyksekseni liittymääni kuului 10Gt nettipaketti kuussa Euroopassa. Koska oletin, että se koski vaan Pohjoismaita. Ihan positiivinen yllätys. Sai päivitettyä Snäppiä koko sydämen edestä! 

 1 Belgialainen vohveli

- Oli muuten ihan sika hyvää ja ihan erilainen kuin Pizza Hut:n belgialainen vohveli. Vohveli oli todella makea ja oltaisiin haluttu suklaa kastiketta, mutta se oli valitettavasti loppu juuri tältä vohvelien paistajalta. Hintaa oli 2€. 

14 tuntia shoppailua

- Joo, tuli kyllä shoppailtua! Päällimäisenä jäi mieleen Pull and Bear:n sika pitkä sovitusjono (emme siis jaksaneet sen takia sovittaa) ja pitkä kassajono. Sekä Primark:n aivan järkyttävä ihmisryntäys! Mä en käsitä, mitä ne ihmiset oli ajatelleet, jotka olivat siellä lastenrattaiden kanssa. Meitsi sitten ei kauheasti kokoja katsonut kun lappasi Harry Potter pyjamia koriin. Nimittäin nyt mulla on ehkä turhan isot shortsit ja 40-42 kokoa oleva paita. M-koko on näköjään hyvin laaja käsite. Normaalisti/yleensä olen kokoa 36-38. Mutta onneksi kyseessä on vaatteita, joita käytän nukkuessani niin ei haittaa vaikka vähän isoja ovatkin. Onneksi verkkarit jotka ostin olivat kuin tehty mulle! Eniten rahaa mulla kului Primarkissa.

 570 porrasta kohti näköalapaikkaa

- Ensimmäisenä päivänä eli keskiviikkona jolloin lennettiin Belgiaan niin iltapäivästä päädyttiin Iikun vanhempien luotsaamana Mechelen nimiseen kaupunkiin. Siellä sitten oli tällainen kirkko, jossa pystyi kiipeämään 570 porrasta ylös korkeuksiin katsomaan maisemia. No mehän sitten sinne kiivettiin ja oli kyllä hienot näkymät. Ylös tullessa ehkä hieman hengästytti, mutta alas tullessa mielumminkin huimasi. Nimittäin "ahtaat" kierreportaat ja näkymä oli koko sama.

Useita kirkkoja

- Belgiassa oli todella paljon hienoja rakennuksia ja varsinkin kirkot oli todella hienon ja koristeellisen näköisiä. Pisti kyllä monta kertaa mietityttämään, että on jollain ollut rankkaa rakentaa noita hienoja rakennuksia. 

4 ulkona syöpöttelyä

- Tuli käytyä ulkona syömässä pariin otteeseen. Toisena päivänä käytiin syömässä Manhattn's Burgeris:ssa. Oli ihan sika hyvää, mutta ateriat oli ehkä turhan isot meille tyttösille. Käytiin kolmantena päivänä shoppailun lomassa paikallisessa Mäkkärissä. Tilattiin sellaisen taulun avulla, ettei tarttenut sepustaa kassalla huonolla englannilla. Beligassa eikä kyllä Luxemburgissa ollut tavallista hampurilais-ateriaa Mäkkärissä tarjolla. Neljäntenä päivänä Luxemburgissa käytiin Luxemburgilaisessa Mäkkärissä! Siellä sitten tilattiin kassalta ja oli muuten aika pienehkö Mäkkäri, vaikka asiakkaita olisi ollut vaikka muille ravintoloille jaettavaksi. Käytiin sitten viimeisenä päivänä Quick nimisessä hampparipaikassa eli paikallinen Hesburger. Nimensä mukaisesti ei ehkä niin quick ollut, nimittäin jonotettiin kassalle 30min ja sitten odotettiin hamppareita vielä 5min, joka ei kyllä enää tohon jonotusaikaan nähden ollut mitään! Oli ihan hyvää Giant-ateria jonka söin, hamppari ilman juustoa.

1 reissu Luxemburgiin

- Extempore reissu Luxemburgiin. Nimittäin lauantai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Luxemburgia. Käytiin ensin tutustumassa Veianen Linnaan. Linna näytti ihan Tylypahkalta ja oli kyllä todella näyttävä ja iso pytinki. Seillä kierrettiin pari tuntia jonka jälkeen ajettiin vielä Luxemburgin keskustaan, jossa nähtiin Luxemburgin hienot jouluvalot vielä näin tammikuun puolella ja oli todella nätti paikka!

10 polaroid-kuvaa

- Mulla oli tavotteena saada otettua 10 hienoa polaroid kuvaa Belgiasta. Siitä hienosta en mene takuuseen. Loppujen lopuksi kuvia tuli ehkä otettua vähän pakon edessä, koska halusin käyttää kaikki 10 sinisellä reunalla olevaa kuvaa. Mutta ne jotka onnistui niin ovat todella kivoja muistoja! Ja vaikka ne jotka on vähän hätäsesti tai epäonnistuneet muuten vain niin muistoja, vaikka taiteelliselta osuudeltaan ei kovin mallisuorituksia. Mun pitää ehkä vielä hieman opetella ton polaroid kameran käyttöä, ettei tulisi niin paljoa huti kuvia...

246 valokuvaa

- Joo, valokuvia tuli kyllä otettua ja paljon! Siitä olin todella onnellinen, että sain otettua näin paljon kuvia ja että mua ei hoputettu tai oltu sillee: "Milla mitä sä kuvaat..." Koska joskus saattaa tälläsiäkin kommentteja kuulla, no ei kyllä kavereilta!

Monen monta ihanaa muistoa

- Siis oli kyllä aivan tajuttoman kiva reissu ja oon niin iloinen, että Roosa pääsi lähtemään mukaan! Ja niin kiitollinen, että Iiku ja Iikun porukat jakso majottaa ja pörrätä meidän kanssa niinkin monta päivää. Kun ei oikein tajuttu, että kun ostettiin lentoja, että tullaan yöpymään 4 yötä ja periaatteessa ollaan 6 täyttä päivää siellä. Mutta tällee jälkikäteen aateltuna, niin jos oltaisiin oltu vähemmän aikaa niin olisi ehkä ollut sellainen kiireen tuntu ja se lähtö olisi tullut aika äkkiä. Nyt ei ollut mitään kiirettä pyöriä kaupoissa ja nähdä paikkoja saati sitten lähteä Luxemburgiin! 

Kummatkin meistä Roosan kanssa lennettiin ensimmäistä kertaa kaverin kanssa, ilman omia vanhempia. Lennot ovatkin sitten omat tarinansa aivan erikseen! Nimittäin ei poikkeuksilta kyllä vältytty kummallakaan lennolla, ei meno eikä paluu. Oli kyllä jännää!

1 jäähyväiset

- Tämä kohta on aina se reissun perseestä olevin kohta. Meitsihän alko jo vähän pillittämään autossa matkalla lentokentälle, mutta jollain ihme keinolla sain itseni kasaan. No sitten siinä hyvästejä sanoessa tai no ennen niiden sanomista niin meitsihän itki jo vuolaasti ja oli ehkä hieman noloakin jopa, koska Roosa ja Iiku oli ihan peace. Onneksi Iikukin sitten alko vollottamaan niin en ollut ainoa herkkis. Mutta en varmaa ikinä tule tottumaan noihin hyvästien sanomisiin... Tulen itkemään maailman tappiin asti, mutta onneksi tieto siitä, että nähdään taas pian helpottaa ehkä hieman tunnelmaa! 

Tällainen postaus tällä kertaa! Mun mielestä meidän reissu onnistui paremmin kuin hyvin, vaikka mä olin vähän puolikuntoinen, lennot ei ehkä olleet ihan ajallaan tai normaaleja. Kiitos tuhannesti Iikulle ja Iikun perheelle, kun meidät jakso majottaa ja paasata. Oli kyllä sika kivaa ja toivottavasti Iiku tulee mahdollisimman pian Suomeen tai me mennään uudestaan Belgian päähän. Meidän porukka on kyllä elävä esimerkki siitä, että välimatkat ei kyllä tuhoa ystävyyssuhdetta tai ainakaan hyvää ystävyyssuhdetta. Ainakin musta tuntu, ihan kun oltais aloitettu keskustelu siitä, mihin viimeks jäätiin! Ja siitä viime live keskustelusta on viisi-kuusi kuukautta! 

Se olisi nyt sitten ens torstaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

7 Syntiäni

~Mietin, et suuteleekohan joku muakin vanhana,

Niinkuin oltais nuoria,

Säilyykö ensirakkaus,

Perhoset, mahanpurut,

Soiko kirkossa urut~

-Ellinoora - Sininen hetki-

Mooi!

Aika kuluu tällä hetkellä aivan tajuttoman kovaa vauhtia. Vastahan oli sunnuntai! Onneksi ajan kuluminen tarkoittaa sitä, että kohta on ohi kaikkien pääsykoerumbat ja että mulla on pian kampaaja. Jos mä voisin niin mä piilottaisin kaikki mun hiukset yhden ison pipon alle, sillä ne ovat niin haalistuneet, niihin laitetut ihme raidat näyttää hiuslisäkkeiltä tämän mun järkyttävän pitkän tyvikasvun rinnalla... Onneksi ei enää montaa päivää ja sitten toivottavasti voin olla taas ylpeä mun hiuksista. 

Tänään pääsette lukemaan mun seitsemän syntiä. En olisi heti ensimmäisenä uskonut, että mä ryhtyisin tähän seitsemän syntiä-haasteeseen, mutta sitten niitä tuli lueskeltua muiden blogeista ja innostuin! Ehkä opitte jotain uutta minusta tai sitten saatte taputtaa itseenne olkapäälle, että tiesitte kaikki mun synnit jo entuudestaan.

Aloitetaas...

Herkuttelusyntini...

... On aivan ehdottomasti sipsit! Mä en niinkään ole makean ystävä, suklaa ei varsinkaan muhun uppoa. Olen ehdottomasti enemmän suolaisen ystävä ja parhaat sipsit on Pringlesin Sour Cream & Onion.

Ihonhoitosyntini...

... On se, että mä en enää nykyään rasvaa mun kasvoja aamuin illoin. Se voi johtua siitä, että mun iho ei kuivu samallalailla kesällä varsinkin nyt kun on ollut näin lämmin. Mutta talvella mun iho on kuiva kuin korppu, niin silloin on pakko rasvata aamuin illoin.

Siivoussyntini...

... On lattioiden pesu. Mä olen elämäni aikana kaksi kertaa tehnyt sen virheen, että olen rätin kanssa pessyt koko talon lattiat. Niiden kahden kerran jälkeen tuli kantapään kautta opittua, että jos äiti kysyy: imuroitko vai pesetkö lattiat? Niin vastaus on aina imuroin.

Hiussyntini...

... On se, että nukun hiukset kiinni. Yleensä kun nukun hiukset kiinni, niin mulla tulee seuraavana päivänä migreeni ja mun niskat on järkyttävän kipeet! En tiedä vedänkö sitten joko nutturan, letit tai ponnarin liian tiukalle vai teenkö sen jotenkin sellaiseen kohtaan, et mun niskat jännittyy? Mutta varsinkin nyt, kun on näin kuuma niin on aivan ihanaa nukkua hiukset kiinni.

Ystävyyssyntini...

... On se, että olen maailman huonoin pitämään yhteyttä tai kysymään, että nähtäiskö. Asia on vain mun mielestä pahentunut iän myötä ja varsinkin nyt keväällä kun kaikki aika on pääosin mennyt lukemiseen. Mutta haluan petrata tässä, koska nyt kun lukio päättyy 2.6. niin sen jälkeen koko meidän mahtava porukka hajoaa. Jokainen tulee menemään vähän sinne sun tänne eri puolille Suomea. Kuitenkin haluan pitää yhteyttä ja kysellä, että miten menee!

Pukeutumissyntini...

... On mukavuus ja siihen samalla tylsyys. Nimittäin jos haluan pukeutua epämukaviin vaatteisiin niin mulla on jotenkin hyvin pukeutunut olo. Mutta yleensä en halua pukeutua niihin epämukaviin farkkuihin ja ihon myötäiseen toppiin, niin mä pukeudun mukavasti mutta erittäin tylsästi! Tämän kesän tavoitteena olisi löytää oikeasti mukavia vaatteita, jotka eivät kuitenkaan olisi tylsiä tai alipukeutuneen näköisiä.

Parisuhdesyntini...

... On se, että mä jaksan aina nalkuttaa. Siinä suhteessa ollaan Steffen kanssa aivan yö ja päivä, että mä koen todella tärkeäksi olla asioista, aikatauluista ja kaikesta tällaisesta perillä. Kun taas Steffe on sellainen, no katson sitten kun olen perillä, että kuinka pitkä matka siitä asemalta on yliopistolle. Kun taas minä olen selvittänyt tämän jo kuukauden etukäteen ja tyyliin opetellut reitit ulkoa... Mä sit jaksan nalkuttaa Steffelle sitten siitä, että se vaikuttaa siltä ettei kiinnosta, jos ei ole perillä kaikesta. 

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte. Alkaa meitsiä pikkuhiljaa jännittämään tuo ylppäri päivä koska siihen on enää vähän yli viikko. Tuntuu että kaikki on kesken ja en osaa kävellä korkkareilla yms. Onneksi mua stressaa vähemmän kuin äitiä, koska hän on melkein hermoromahdus. 

Se olisi sitten sunnuntaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Helpottunut

~Jättäisit kuvan kovasta ihmisestä,

Joka pelasi rakkaudesta,

Kaiun syvästä naurusta,

Joka sammui syttyessään~

-Mira Luoti - Ei Paniikkia-

Mooi!

Mä olen niin onnellinen, kiitollinen ja erityisen helpottunut! Nimittäin nyt on kaikki suurimmat stressitekijät poistettu stressilistalta. Tässä kahden viikon hiljaiselon aikana on tapahtunut vaikka ja mitä! Esimerkiksi tämä juuri kulunut viikko oli ehkä mun elämäni yksi parhaimmista viikoista, koska kaikki vain meni putkeen.

Aloitetaas...

- Hammaslääkäri -

- Aloitetaan ällöimmästä eli mulla oli 8.5. hammaslääkäri aika. Mua nimittäin oli särkenyt jo useamman viikon ajan mun alhaalle tuleviin viisauden hampaisiin ja mua vihloi ihan hirveästi kaikki kuuma, kylmä ja ihan muutenkin vain. Hammaslääkäri sitten kättelyssä totesi, että olet vuoden ajoissa. Hän oli nimittäin minulle kesällä 2016 sanonut että tule seuraavan kerran 2019 kesällä. Noh selitin tilanteen ja hän katsoi kaikki hampaani läpi ja totesi, että kaikki on muuten hyvin ja tässä on tätä aika (minulla oli siis 30 minuutin aika varattuna), niin revittäisiinkö toi sun vasemman puoleinen ylhäällä oleva viisauden hammas pois. Minä siinä kauhun vallassa vain mumisin jotain ja sitten se olikin jo ohi. Itseäni se repiminen ei sattunut mutta se sattui kun hän joutui hirveästi venyttämään suutani... Suu oli turta vain sen yhden päivän. Suosittelen jopa viisauden hampaiden repimistä, itselläni oli ainakin positiivinen kokemus! 

- Euroviisut -

- Jos et vietä tiennyt niin mähän olen katsonut euroviisut joka vuosi vuodesta 2005 alkaen. En itse henkilökohtaisesti uskonut Suomen pärjäävän, mutta en kyllä olisi koskaan voinut uskonut että Suomi jäisi toisiksi viimeiseksi... Itse tykkäsin Italian, Saksan ja Itävallan biiseistä. Jälkeenpäin olen kyllä tykästynyt myös Israelin biisiin. 

-Äitienpäivä -

- Äitienpäivä sujui oikein leppoisissa ja lukemisen täyteisissä merkeissä. Aamulla syötiin kakkua tuttuun tapaan koko perheen voimin. Itse olin ostanut äidille lahjaksi aprikoosin värisen muumimamma muumimukin, jota hän oli toivonut. Syötiin illalla grilliruokaa ja koko päivä tuli muuten oltua fysiikan, kemian ja biologian kirjojen parissa.

- Kesätyöpaikka -

- Siis kukaan ei osaa edes kuvitella minkälainen paine mulla on ollut siitä, että jos en saa kesätöitä. Kaikilla tuntui olevan jo jotain duunia ja mä vain lähettelin työpaikkoihin hakemuksia... Maanantaina mulle sitten viimeinen soitettiin ja mut pyydettiin haastatteluun! Mä en oo pitkään aikaan hyppinyt riemusta niin paljoa kuin silloin. Tiistaina mulla sitten oli haastattelu ja en osannut sanoa, että jääkö työpaikka saamatta vai ei. Onneksi perjantaina kuitenkin tuli soitto, jossa mulle kerrottiin, että pääsen töihin! Pitkään aikaan musta ei ollut tuntunut niin kiitolliselta kuin siinä hetkessä. Kiitos, että edes yhteen paikkaan kelpasin! 

- Lääketieteen pääsykoe -

- Tiistaina 15.5. tuli myös lähdettyä Tampereelle työhaastattelun jälkeen. Matkustimme Tampereelle Steffen kanssa junalla ja yövyimme Sokos Hotel Villassa, joka oli ihan Tampereen ylipiston ja juna-aseman vieressä. Itse tykkäsin hotellihuoneestamme erittäin paljon ja sänky oli ihanan pehmeä. Yö meni hyvin ja aamulla kello 6:30 oli herätys aamupalalle. Aamupala ei oikein maistunut siihen aikaan mutta oli väkisin syötävä, koska tiesin, että en pääsykokeissa tulisi kuitenkaan syömään vaikka eväät olisikin. Itse pääsykoe alkoi kello 9:00 ja olin siellä ihan loppuun asti eli kello 14:00. Koe ei ollut omasta mielestäni ylitsepääsemätön ja vähän aikaisemmalla valmistautumisella ja vähän useammalla fysiikan laskulla olisi voinut tulla todella hyvää jälkeä. Mutta tämän kertaisen suorituksen perusteella olen aika epävarma mahdollisuuksistani päästä sisään...

- Farmasian pääsykoe -

- Perjantaina 18.5. mulla oli taas pääsykokeet, mutta tällä kertaa vuorossa oli Farmasian pääsykokeet. Eli en yhteishaussa hakenut vain lääkikseen vaan hain lääkiksen lisäksi myös farmasialle. Farmasian pääsykokeet olivat Helsingissä ja koe alkoi 10:00. Farmasian pääsykoe on siis kaksi osainen ja kummatkin osat ovat 20 pisteet arvoisia. Eka osa oli kokeessa jaettavaan aineistoon perustuva 20 kysymyksen tiukka monivalinta setti. Toinen osa oli lukion kemiaan koskeva osuus, jossa oli 20 kemian tehtävää, pääosin laskuja. Kemia tuntui menevän hyvin, mutta se aineisto osuus ei tuntunutkaan niin helpolta kuin kemia... Eli senkin pääsykokeen suhteen on vähän epävarma fiilis sisään pääsemisestä. Nyt vain saa odotella noin kuukauden tuloksia. Saa nähdä jatkuuko mun onni ja pääsen opiskelemaan vai tuleeko välivuosi. Välivuosi ei ole ehdoton nou nou, mutta haluaisin todella kovasti vain suoraan opiskelemaan.

- Ylioppilas 2018 -

- Samana vähän sateen uhkaisena perjantaina 18.5. läiskäistiin myös Wilmaan tiedot siitä, että valmistuuko tänä keväänä lukiosta. Meitsihän valmistu ja ihan ok papereilla. Ne ei kyllä kerro mun osaamisesta lähestulkoon mitään, mutta kuitenkin olen iloinen, että valmistuin ja saan painaa lakin päähän 2.6.2018. Pitkä matematiikka oli todella lähellä parempaa arvosanaa samoin äidinkieli ja biologia, jota yritin korottaa syksyisestä tuloksesta. Olen kuitenkin iloinen, että näissä kaikissa kolmessa aineessa mulla nousi pisteet siitä, mitä ne olivat opettajien arvioiden mukaan. Nuo kolme jäi pikkuisen kaivelemaan, mutta äidinkielen saatan käydä korottamassa ensi keväällä samoin matikan jos oikein hulluksi rupean. Oon myös niin onnellinen, että kaikki mun rakkaat kaveritkin valmistuivat nyt! 

Kutsukortit ylioppilasjuhliini lähtevät huomenna matkaan ja huolien listalta saa yliviivata kohdat: tulokset, kengät ja kutsukortit. Kampaus on vieläkin kahden vaiheilla... Onneksi mulla on vielä vähän alle 2 viikkoa aikaa miettiä sitä kampausta vielä. 

Että tällaista mulla on sitten pääsyt sattumaan tässä kahden viikon aikana. Mulla onkin sitten tästä eteenpäin stressattavana ainoastaan nuo ylioppilasjuhlat. Suomeksi sanottuna mulla alkoi 18.5. kesäloma joka kestää kesäkuun puoleenväliin! Nautin!
 Nyt palaan kunnolla tänne blogin puolelle, vaikka mulla on kesällä vielä yhdet pääsykokeet, mutta niihin ei oikein voi valmistautua ja työt alkavat kesäkuun puolivälissä. Eli normaaliin tapaan postauksia alkaa taas tulemaan tasaiseen tahtiin kaksi kertaa viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Toivottavasti tykkäsitte lueskella, mitä mulle tällä hetkellä kuuluu. Toivottavasti teillekin kuuluu hyvää! 

Onnea vielä kaikille kevään 2018 ylioppilaille!

~Moikka ja ens postaukseen~

6-vuotias

~Tuulisella kadulla, tuhansia varjoja.
Kädessäni kukkia, löysin niitä matkalta.
Ei takaisin oo paluuta, kun löytää oikean.
Tiedän, ilman sinua, ei ole minua~

-Mikko Harju - Aikaa on jäljellä-

 Mooi!

Tiedättekö mikä päivä eilen oli? Joo, tänään on 7.3.2018. Se tarkoittaa mun kalenterissa sitä, että eilen tuli tasan 6 vuotta siitä, kun loin tämän blogin! Aikoinaan kylläkin nimellä "I LOVE YOU". Tämän kuuden vuoden sisään on mahtunut paljon välillä vähän liikaakin kaikenlaista. Nuoresta ja erittäin epävarmasta 13 vuotiaasta tytöstä on täällä ruudun toisella puolella kasvanut 19-vuotias "aikuinen" nainen. Nyt kuuluis varmaankin soittaa Paula Koivuniemen Aikuinen Nainen tai sitten vain tyytyä Anssi Kelan Milla kappaleeseen.

Aloitetaas...


Jotenkin vaikea ajatella, että et kuusi vuotta on toisaalta mennyt todella nopeasti, mutta taas omalla tavallaan niin hitaasti. Koska mä muistan jopa minkälainen sää oli silloin 7.3.2012. Satoi. Oliko jotenkin yllättävää? Ei oikeastaan.
Munhan blogi on siis aloittanut nimellä "I LOVE YOU". Arvatkaas miksi vaihdoin sen... Et arvannut, sori. Mä vaihdoin sen sen takia, että meidän luokassa alkoi aika nopeasti kiirimään huhu, et mä ja pari muuta oltiin perustettu omat blogit. Meillä oli ala-asteella sellaiset järjestelijä parit, jotka saivat jäädä sisälle aina järjestelemään luokkaa, kun muut lähtivät ulos vesisateeseen pällistelemään. Mä sit olin tällöin joskus ehkä kahden viikon päästä mun blogin perustamisesta sitten järjestelijänä yhden pojan kanssa johon olin hirmu ihastunut. Hän sitten päätti yhtäkkiä kesken keskustelun vaan kysyä, et "Mikä sen sun blogin nimi on?" Minä 13-vuotias pikkutyttö menin ihan hämilleni ja mua ihan hirveesti hävetti se, et joutuisin sanomaan tälle mun ihastuksen kohteelle, et sen nimi on "I LOVE YOU". Mähän sitten hoidin tämän tilanteen erittäin nololla tavalla. Ei jotenkaan yllättänyt. Mä sanoin sille päin naamaa: "Mä en voi sanoa sitä nimeä sulle, mutta voin kirjoittaa sen osoitteen paperille." Välillä mietin, miksi mä en voi hoitaa tilanteita normaalisti...
Nimi meni vaihtoon, vaikka URL-osoitteeseen se kyllä jäi!


No tiedättekös mikä oli mun blogin nimi ennen Daydreamer:ä? Tämä kyseinen blogin nimi mulla oli ehkä kesän 2012 lopusta yhdeksännen luokan kevääseen? Eli kevääseen 2015. Blogini nimi oli "You Are Beautiful". Oli varmaan toinen lause "I love you"-lauseen rinnalla, jonka osasin englanniksi, niin olihan se sitten pakko laittaa blogin nimeksi. Mutta se ei häirinnyt mua niin paljoa kuin tämä aito ja alkuperäinen. "You Are Beautiful" oli mulla aika pitkään, jos vertaa tuohon alkuperäiseen. Ei tuntuisi yhtään omalta jutulta enää kirjoittaa, kummankaan entisen blogin nimeni takana. "Daydreamer" kuvastaa parhaiten mua ja mun luonnetta. Haaveilija, joka haaveilee välillä ehkä turhankin suuria! Se olen minä, uskokaa tai älkää.


Tällä blogin puolellakin on näkynyt erittäin hyvin mun elämä tässä kuuden vuoden aikana. Tämä blogi pohjautuu Marion peluulle ja kavereiden piikittelylle. Mitä se on nykyään? Jotain aivan muuta. Tuntuisi oudolta, että mä tulisin tänne piikittelemään Heiniä tai Ainoa, niin kuin silloin 2012, kun olin vielä ala-asteella. Onneksi se käytös jäi sinne ala-asteelle. En tiedä teistä, mutta täällä mun blogissa näkyy/viimeistään kuuluu milloin ei mene hyvin. Milloin väsyttää eikä huvita tai muut hommat vie kaiken ajan. Esimerkiksi nyt tällä hetkellä mä valmistaudun viisiin ylioppilaskirjoituksiin ja niiden jälkeen pääsykokeisiin. Se voi tietää hiljaisuutta tai sitten ei! Koska tämä on yksi mun rakkaimmista harrastuksista, jota on jatkunut lähes täydellä tykityksellä kuusi vuotta. Niin viikonkin postailemattomuus tuntuu erittäin oudolta.
Mutta toivon, että tämän blogin kautta edes joku tuntee jotakin, vaikka sitten myötähäpeää mun oudoista jutuista ja iloa hauskoista kuvista. Tai sitten vaikka kyyneliä mun "luovuudesta". Tämä on ollut tähän mennessä jo aivan tajuttoman opettava ja upea blogini elämänkaari ja haluan, että se elämänkaari kestäisi ainakin vielä seuraavat kuusi vuotta. Ainakin edes vielä neljä, jotta pääsen juhlimaan tämän blogin kymmenen vuotis synttäreitä!


Haluaisin vielä antaa ns. blogilleni synttärilahjan. Saanen esitellä mun kameraperheen uuden jäsenen. Eli mun Fujfilm Instax mini 9:n. Hän saapui minun luokseni jo kylläkin syntymäpäivänäni 20. tammikuuta. Mutta hän pääsee vasta tänne blogin puolelle esittäytymään nyt. Hänen nimekseen tuli Oona hänen vaaleanvihreän sävytyksen inspiroimana. Tämä kyseistä pientä muovista kapistusta olen himoinnut, ihastellut ja kuolannut varmaan siitä lähtien kun eksyin We Heart It-sivustolle eli juuri sieltä vuodesta 2012, jos niitä oli silloin? Mutta kuitenkin! Polaroid kamera on ollut siis jo pitkään harkinta listallani ja olisi varmasti vieläkin sillä listalla, jos äiti ei olisi todellakin yllättänyt mua! Koska olin joulun alla tehnyt hänen pyynnöstään listan, missä on kaikkia mun toiveita maan ja taivaan väliltä. Sen takia, koska kuulemma mulle on nykyään niin vaikea keksiä lahjoja, vaikka musta mä oon maailman helpoin. Osta vain muumikulho tai joku "vanha" muumimuki esim. mörkö- ja nipsu-muumimukit multa puuttuu! Äiti oli kuitenkin yhden toiveeni kohdalla mulle sillälailla: "Mä en tiedä kameroista mitään, ostatko mielummin itse?" Ja silloin tajusin, heti että hän tarkoitti tätä Instax:a ja asia oli mulle enemmän kuin okei. Hän sitten kuitenkin yllätti ja oli ostanut aivan oikean kameran ja maailman söpöimmän värisen! Kiitos vielä äidille ❤︎


Tällaiset synttärit mun blogin kunniaksi. Toivottavasti tykkäsitte ja pysytte matkassa mukana vielä tästä päivästä tulevaisuuteen! Mulla ei olisi sitten muuta kuin, että sunnuntaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Penkkarit 2018

~En tiedä luotiiks mua lentämään,

Luotiin tai ei, silti hypätään,

Nyt ku ei jäädä saa tähänkään,

Taas on lähtö~

-Vesala - Nyt on lähtö-

Mooi!

Tällä puhuu pari kokemusta rikkaampi abiturientti, jolla on vielä penkkareidenkin jälkeen preppauspäivä jäljellä kuusi, joista yksi on biologian preli. Ja sitten vielä viidet ylioppilaskirjoitukset ja sitten koulu on oikeasti ohi! Mutta voidaan nyt kuvitella, että koulu loppui penkkareihin, koska tämän sorttista lopetusta lukiolle en olisi edes minä osannut odottaa silloin kun kouluun astelin syksyllä 2015.

Viime postauksessa lupailin postausta penkkareista ja ns. "Päiväni"-postausta samalla, mutta eri tyylillä toteutettuna kuin ennen. Kiitos vielä aivan mahtaville lukio kavereilleni, ilman teitä mä en olisi mitään! 

Tässä on minun penkkarini vuosimallia 2018 kuvien kera. 

Aloitetaas...

 6:30 - Päivä starttasi herätyskellon soittoon. En ollut nukkunut kuin vajaat kolme tuntia, jonkin sorttisen jännityksen takia. Heräilin ja tein perinteiset aamupuuhani. Meikistä tein normaalista poiketen oikein kunnolla hempeän vaaleanpunaisen Nasu-pukuni inspiroimana.

7:40 - Steffe ja Steffen äiti tulivat hakemaan minut ja kaikki tavarani, jotka olivat lähdössä mukanani Viroon iltapäivällä. Steffen äiti heitti meidät koululle, jossa meitä odotti penkkarikarkkien metsästys. Nimittäin kaikkien abien karkit oli nimetty omiin pusseihin (pisteet järkkääjille!) ja Steffen pussi oli aivan alimpana eikä löydetty sitä mitenkään hetkessä!

 8:45 - Abishow alkoi ja se oli oletettua parempi, vaikka ei vältytty meidän lukion epäaktiivisuudelta tai mikrofoonin patterien loppumiselta. Abivideokin oli todella hyvä, alkoi jopa kaduttamaan ettei itse sitten loppujen lopuksi siihen videoon lähettänytkään kuvia meidän porukan toilailuista.

9:45 - Abishow päättyi ja oli aika pukea ulkovaatteet haalareidemme alle! Olin aluksi lievästi skeptinen, että otinko pukuni ehkä lievästi liian isona, mutta kun takin tunki sinne alle, niin ei yhtään pienempi koko olisi sitä takkia sallinut. Ulkovaatteiden laiton jälkeen kipitettiin pihalle ottamaan kuvia.

10:15 - Oli aika nousta rekkaan. Meidän rekassa oli sellainen spessu tilanne, että se lava mihin meidän piti mennä niin oli maassa ja se nostettiin vasta siihen rekan kyytiin, kun me oltiin jo siellä lavalla. Vaikka meille oli sanottu, että pitäkää kiinni nousun ajan, niin meitsi ei pitänyt eikä Heini. Arvatkaas vain kuka lensi siitä selälleen Heini sylissä. Tietysti minä! Selkä tärähti jonkin verran ja edelleen tietyssä asennossa jomottaa. 

11:00-12:30  - Karkkia lensi, kylmä viima kävi kasvoihin ja sormiin niinä hetkinä, kun lapaset eivät olleet kädessä. Muuten mulla oli oikein lämmin talvitakkini ja Nasu-pukuni voimasta. Ja Nasu-pukuni huppu oli juuri täydellinen korvien lämmitin. Ainoa asia, joka puuttui siitä hetkestä oli musiikki, olisi pitänyt tajuta ottaa kajari mukaan. Rekka ajelu kyllä tulee kyllä jäämään ikuiseksi muistoksi mielen sopukoihin. 

12:30 - Saavuimme koululle ja meidän lava taas kipattiin maahan. Tällä kertaa tajusin jopa pitää kiinni! Mulla jäi heittämättä jonkin verran karkkia, mutta jäipähän itsellekin syötävää. Koululla haimme kamat matikan luokasta ja kipitimme pihalle odottamaan Steffen ja Eemilin kanssa Steffen äidin kyytiä. 

13:30 - Päädyimme Steffen ja Steffen äidin kanssa kanssa Alepan kautta heille. Pakkasin viimeiset tavarat laukkuun, jonka oli tarkoitus lähteä Viron reissulle mukaan. Söimme ja mä tarkistin varmaan tuhat kertaa, että mun pokkari kamera oli mukana samoin passi. Nimittäin mun oikea ihana järjestelmäkamera jäi Suomeen äitini huostaan, koska pikkuveljelläni oli wanhojentanssit samana päivänä, kun minä lähdin "Abi Goes Tallinn 2018"- reissuun. 

14:45 - Pakattiin autoon tavarat ja koukattiin Eemil kyytiin. Steffen äiti kilttinä heitti meidät Länsiterminaaliin. 

15:15 - Saavuimme satamaan ja kävimme heti vaihtamassa Steffen illan bileisiin tarkoitetun rannekkeen Viru-hotellin rannekkeeksi, koska Steffellä oli vahingossa annettu Olympia hotelliin tarkoitettu ranneke. Samalla odottelimme lopun porukkamme saapumista. Terminaalissa tuli myös nähtyä Arskaa!

16:20 - Päästiin laivaan eli mentiin Tallinkin Megastar nimisellä laivalla ja löydettiin täydelliset istumapaikat meidän koko kahdeksan hengen porukalle. Laivamatkan ainoa lievästi ärsyttävä puoli oli yli kännissä oleva porukka, joka lauloi koko matkan Dirlandaa nimistä kappaletta. Onneksi laivamatka kesti sen 2h eikä 48 tuntia.

18:20 - Saavuttiin satamaan Viron päässä. Poistuminen laivasta kävi sukkelasti ja suuntanamme oli ensimmäisenä SuperAlkoon. Hetken shoppailun jälkeen poistuimme kaupasta ja lähdimme laukkujemme kanssa kipittämään kohti Viru hotellia. 

19:10 - Saavuimme hotellille, jonka aula oli täynnä sisäänkirjautuvia abeja kahdeksasta eri lukiosta meidän Viherin lukion lisäksi. Onneksi jono meni erittäin nopeasti ja saatiin mun ja Steffen huonekortit ilman ongelmia. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui erittäin suuri ruuhka hisseihin. Mun ja Steffenhän huone oli 10 kerroksessa ja portaat ei painavan laukun kanssa kuulostaneet parhaalta idealta. No siitä tuli kuitenkin paras idea, koska niihin hisseihin olisi kestänyt ikuisuus jonottaa. 

19:30 - Ollaan juuri asetuttu Steffen kanssa huoneeseemme kuuluu aivan järkyttävä pamaus. Joku järjen jättiläinen oli päättänyt jollain ihan ihmeellisellä tavalla rikkoa palo-ovesta sellaisen vahvistuslasin. Ja joku hakkas meidän ovea, joku huusi vihaavansa Turkua ja Espoota ja joku yritti viedä omaan huoneeseensa kenkien kiillotus konetta... Näin tällee alkuillasta kerroksessa 10.

20:00 - Lähdimme sitten meidän kahdeksan hengen porukallamme Hesburgeriin syömään. Se jos joku oli maailman epäonnistunein reissu koko iltana! Nimittäin mä yritin tilata hampparia ilman juustoa niin sen hampparin valmistamisessa olisi mennyt 40 minuuttia?! Myyjä yritti viedä Heiniltä tuplahinnan ateriasta ihan tietoisesti, että Heini oli tilannut vain yhden aterian. Eetun ja Hannan hampparien teossa kesti sen 40min, vaikka ne olivat jo valmiina odottamassa ostajiaan. Eemilin tortilla ei koskaan päätynyt Eemilin syötäväksi. Terkkuja vain sille myyjälle, taisi olla hänen elämänsä palaute rikkain ilta! Nimittäin Hanna antoi hyvää palautetta tälle myyjälle hänen touhuistaan!

21:00 - Pääsimme poistumaan Hesburgeista ja tämän 40 minuutin venailujen takia, emme kerenneet ruokakauppaan, koska ne menivät kiinni kello 21:00. 

21:30 - Alkoi sitten meidän porukassa meidän kolmen vuoden lukio taipaleen juhliminen Hannan, Eetun ja Sannin extra hienossa ja isossa huoneessa! Pelattiin juomapelejä ja kuunneltiin musaa.

23:00 - Siirryimme Viru hotellin baarin puolelle. Jossa tuli sitten tanssittua, mutta mun mielestä liian vähän!

1:00 - Teflon Brothers aloitti soittamaan, mutta me taidettiin siinä vaiheessa pienemmällä porukalla kipittää Hannan, Eetun ja Sannin huoneeseen pohtimaan B-suunnitelmaa. Eli mietittiin, että lähdetääks johonkin toiseen baariin, jossa olisi lievästi halvempaa. Käytiin jopa Eemilin kanssa respassa kysymässä jotain hyvää baaria, mutta ei sieltä oikein osattu sanoa mitään. Me kipitettiin ensiksi siis 16. kerroksesta respaan ja takaisin portaita pitkin! Voin sanoo, että toi Viron matka meni enemmänkin kuntoillessa. 

2:30 - Minä en lähtenyt baariin vaan kiikutin Heiniä mun ja Steffen huoneeseen. Siinä hetki makoiltiin sängyssä ja vessassa, jonka jälkeen Steffekin saapui huoneeseen ja mentiin saattamaan Heini nukkumaan. 

4:00 - Mä ja Steffekin taidettiin painaa päämme tyynyyn. 

6:00 - Mä herään siihen, että käytävästä kuuluu aivan täysiä, kun joku laulaa Dirlandaa! Mä olin sillee, onhan tää uni tai joku maailman huonoin vitsi, että mä oikeasti herään tähän biisiin. No onneksi se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja nukahdin uusiksi.

8:05 - Soi herätys kello! Mä pitkästä aikaa säikähdin omaa puhelimeni soittoääntä. Olin siis taas nukkunut sen 4-3 tuntia? Heräiltiin ja puettiin päälle ja lähdettiin aamupalalle. Hanna, Sanni ja Eetu odotti meitä oikein alakerrassa. Aamupala oli ihan hyvää, mutta jotenkin erittäin suolaista! Musta tuntui kuin croisantissakin olisi käytetty sokerin sijasta suolaa! Aamiaisen jälkeen palasimme huoneisiimme pakkaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja vielä hetkeksi torkkumaan.

10:40 - Eemil oli ilmestynyt meidän huoneeseen ja olimme valmiita luovuttamaan huoneemme avainkortit respaan. Meidän tuuriksemme juuri siihen samaan aikaan, kun kävimme luovuttamassa kortit yms. niin lähti meidän hotellilta busseja satamaan. Pääsimme bussiin ja olimme tuossa tuokiossa satamssa.

11:30 - Seisoimme terminaalissa aivan jäätävän pienessä sellaisessa! Oli kuuma, väsytti ja muutenkin valmiiksi jo vähän lopenuupunut olo. Ainoa toive oli siinä vaiheessa vain päästä kotiin! Päästiin viivästymisestä huolimatta laivaan ja Hanna löysi aivan täydelliset istumapaikat, joista meidät melkein häädettiin. Mutta ei onneksi, kun käytiin tilaamassa aina tasaisin väliajoin jotakin siitä kahvilasta. Laivahan oli tällä kertaa Eckerö Line ja istuimme, laivan peräpäässä, joten laiva tärisi koko matkan siitä meidän kohdalta, joka aiheutti ken kullekin erittäin pahan olon.

14:15 - Saavuimme satamaan Suomen puolella. Erittäin hitaan poistumisen ja leivän raivokohtauksen saatelemana pääsimme Heinin, Roosan ja Steffen kanssa autolle, joka vei meidät kotiin.

Oli aivan mahtava reissu! Jos olet -00 ja teidän lukio ei tiedä pitäiskö lähteä ruotsin risteilylle vai Abi Goes Tallinn, niin jälkimmäinen on ehdottomasti mun suositus! 1. Kuka nyt ei haluis nukkua hotellissa, pehmeässä sängyssä ilman moottorin mökää? 2. Ei keinu mikään! 3. Baari oli erittäin hieno samoin huoneet! 4. Kuvittele se pahan olon määrä kun olet laivassa 48h, kun voisit olla ilmastoidussa huoneessa ja matkustaa laivalla yhteensä vain 4h. Suosittelen lämmöllä! Jäi ikimuistoiset muistot ja parhaimmat naurut tällee jälkeenpäin. Kiitos vielä myös meidän koulun järkkääjille, jotka näkivät paljon vaivaa penkkareiden ja tämän Abi Goes Tallinn:n kanssa. 

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta, itse jotenkin tykkäsin tästä toteutus tavasta erittäin paljon. Tälläistä tällä kertaa. Kohta taas laivalle, tällä kertaa Ruotsiin! Torstaina taas postausta.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Biisit, joilla on merkitys~

~Ja kun huvittaa,

 alas taas itelle hokemaan,

et kilsat on, kilsat on, kilsat on kilsoja vaan~

-Päällekkäin - Ida Paul & Kalle Lindroth-

 Mooi!

Täällä kirjoittelee lievästi kuumehouruissa ja väsymyksessä vellova tyttö. 

Hyvää itsenäisyyspäivää tällee tyylikkäästi myöhässä ja onnea Suomi 100v. Tuli Linnan juhlat äidin kanssa sohvalta katottua ja mekot arvosteltua. Lempparini olivat Minttu Räikkösen mekko samoin Mansikkka eli Maiju Voutilaisen mekko. Ei ollut niin näyttäviä mekkoja kuin viime vuosina? Vai onko mulla vain maku muuttunut. Kuitenkin hienot Linnan juhlat oli ja tykkäsin erittäin paljon Jenni Haukion kieloista tehdystä hiuskoristeesta.
Tänään postauksena olisi 9 biisiä, jotka ovat täydellisesti kuvanneet tätä vuotta 2017:sta. Kiitos Spotify, kun julkaisit "suosikkikappaleesi vuonna 2017"-listan jo tässä vaiheessa vuotta!

   

| 1. Another Day of Sun - La la land Cast |
- Yllätyin jopa vähän, että tämä oli mun kuunnelluin biisi tänä vuonna, mutta kun alkaa miettiä niin ei  se kyllä ole mikään ihme! Koska käytiin pari päivää mun synttäreiden jälkeen katsomassa Steffen kanssa tämä kyseinen leffa La la land ja siitä lähtien olen ihan säännöllisin väliajoin tätä biisiä kuunnellut! Eikä kyllästyminen vieläkään pukkaa päälle, vaikka kohta lähes vuoden olen tätä popittanut.

   

| 2. Oops!... I Did It Again - Britney Spears |

- Oi joi... Tämä biisi tuo lapsuuden mieleen samoin wanhojen tanssien omantanssin tyttöjen osuuden. Johon minä ja Roosa suunniteltiin koreografia. En kyllä vieläkään tajua, miksi me edes suostuttiin toteuttamaan sen koreografian tekeminen, mutta tulipahan tehtyä. Ja tulipahan löydettyä kyseinen biisi uudelleen lapsuudesta. 

   

| 3. City Lights - Blanche |

- Kaikista Euroviisu biiseistä mä rakastuin aivan täysin tähän Belgian Euroviisu kappaleeseen. Tykkäsin eniten pelkistetystä lavaesityksestä, joka oli toteutettu vain valoilla ja itse laulajalla. Harva mun tutuista tykkäsi tämän tytön lauluäänestä, mutta itse lumouduin täysin! 

   

| 4. Trampoliini - SANNI |

- Oi tämä biisi... Jos mä osaisin kirjoittaa lauluja niin olisin halunnut kirjoittaa juuri tämän biisin! Itse olen jotenkin omistanut tämän biisin täysin Steffelle, koska tämän biisin sanat! Steffe on se joka nostaa mut suosta kuin suosta.

   

| 5. Taivas ei oo rajana - Mikko Harju |

- Tätä Harjun biisiä mä tykitin koko sen aamun ennen mun toista inssi yritystä. Ja mä uskon, että tämä biisi sai mut uskomaan itseeni ja sen uskon voimalla pääsin siitä inssistä läpi. Ihan hyvä kuski musta tuli, vaikka aika traumaattiset kokemukset ajotunneista jäikin takataskuun. Ennen kevään jokaista ylioppilaskoetta mä taidan kuunnella pelkästään tätä, jotta hyvä onni suosisi minua samallalailla silloinkin! 

   

| 6. Young - The Chainsmokers |

- Tämä biisi on ylivoimaisesti ihan mun lempibiisi kaikista maailman biiseistä, mitä on tähän mennessä kirjoitettu! Erityisen tästä tekee se, että sain elokuussa kuulla sen livenä Weekend Festivaaleilla. Se fiilis, kun Young alkoi soimaan niin sade, sadetakki, tungos tai Roosan kaulassa roikkunut jätkä ei haitannut siis yhtään! 

   

| 7. Syypää Sun Hymyyn - Cheek |

- Uus vanha suosikki nousi pinnalle uudestaan, kun Kaija Koo veti oman versionsa viimeisimmässä Vain Elämäässä. Tämä Cheekin versio tuo mieleen yläasteen ja parhaiten jotenkin sen ajan, kun oltiin kaikki neljä vielä samassa kaupungissa tai paremminkin sanottuna samassa maassa. Ikävä on kova, eikä näytä laantuvan. Se joka keksi sanoa, että ikävä hiipuu ajan kanssa, niin ei kyllä ollut ikävää koskaan kokenutkaan! Tämä biisi tuo myös mieleen ne ensimmäiset ihastukset, joita juostiin kaappien taakse piiloon! Kumminkin, jokainen näistä meidän tyttöjen ihastuksista kylläkin paljastuivat ennen pitkään mätämuniksi. 

   

| 8. Wing$ - Macklemore ft. Ryan Lewis |

- Tämä biisi ja tanssisarja nosti mun tanssin harrastuksen ihan uudelle levelille. Olin jo aivan liian kyllästynyt herkkiin tyttömäisiin keijukais tansseihin ja pelkkiin piruetteihin. Nykyään tanssitunnit koostu pyörimisen lisäksi lattialla möyrimisestä ja vihan tunteiden vuodatuksesta. Rakastan, rakastan ja vain rakastan! 

   

| 9. Love Story - Taylor Swift |

-  Tämä vanha uusi tuttavuus hyppäsi mun silmille samana päivänä kun Steffe kosi mua. Siitä lähtien mä oon pitänyt tätä biisiä sellaisena kihlajaispäivä biisinä. Okei, olen lievästi outo! Kuulun niihin ihmisiin, jotka kiteyttävät jonkun tärkeän muiston tai tunteen tiettyyn biisiin. Ja tämä on yksi niistä tärkeimmistä muistoista ja sen takia tästä biisistäkin on tullut erittäin tärkeä mulle.

Tällainen postaus tällä kertaa! Mä oon viimeksi julkaissut tällaisen biisi-postauksen 25. lokakuuta vuonna 2015. Jolloin kovassa huudossa oli Sian Chandelier ja Norlie & KKV:n Ingen Annan Rör Mig Som Du. Nämäkin biisit ovat edelleen kuuntelussa tällee kahdenkin vuoden jälkeen. Toivottavasti tykkäsitte ja ehkä löysitte uusia biisejä soittolistoillenne.

~Moikka ja ens postaukseen~