~Oli mullakin tunteet,
oli mullakin sydän.
Eooo.
Ja se päättyy nyt tähän,
oli mullakin voimaa,
vaan vähän.
Mä en oo näkymätön,
mä oon hengissä vielä.
Eooo.
Mun on pakko lähtee,
sun lähellä ei vaan pystynyt hengittää~
-Vesala - Ei pystynyt hengittää-
Mooi!
Viikko meni aivan tajuttoman nopeasti. Koko viikko oli yhtä jännitysnäytelmää kylläkin. Tai no oikeastaan alkuviikko stressattiin kokeiden palautusta ja hygieniapassia. Keskiviikkona jännitys sitten olikin jo ohi. Koeviikko oli mennyt paremmin kuin olisin osannut odottaa! Siis mä olin vähällä pyörtyä pelosta ennen matikan kokeiden palautusta ja siinä vaiheessa, kun mun piti mennä hakemaan sitä koetta opettajalta, niin olin aivan 110% varma, että mun jalat pettää alta. No ei onneks pettänyt ja matikan koekkin meni heittämällä läpi. Mun suurin stressin aihehan oli juuri se matikka. Koska mä olin aivan varma, että mun nimi oli jo kirjoitettu kissan kokoisin kirjaimin, johonkin uusintaan menijöiden listaan. Illalla oli sitten hygieniapassi-kurssin koe. No sekin meni paremmin kuin hyvin! Pisteillä 39/40. Ja se meidän panikoinnin määrä ennen sitä koetta tyttöjen kanssa oli kyllä niin turhaa! Kaikki pääsi meistä läpi, samoin koko hygieniapassi ryhmämme pääsi läpi. Ope oli varmasti hyvin tyytyväinen, kun niin hyvin oltiin kuunneltu hänen vinkkejään.
Tämän päivän postauksena on toinen osa tälle mun "Paranormaaleja kokemuksia"-sarjalle. Eka osa on kirjoitettu kesäkuussa, että siihen pääsee tästä. Halloweenin kunniaksi sarja saa jatkoa. Vaikka mun on kyllä pakko sanoa, että eikö virallisesti Halloweenia juhlita silloin, kun on pyhäinpäivä? Ja pyhäinpäivä on 5 päivä ens kuuta. Joo, joo oikeestihan Halloween olisi huomenna eli maanantaina, mutta kuka juhlisi mitään keskellä viikon alkua, mutta joo...
Aloitetaas...
weheartit.com
| 1. |
Vuonna 2012 Tammikuussa. Lupe ja Heini olivat olleet meillä ja oltiin juuri ennen tyttöjen kotiin lähtöä katsottu sarjaa nimeltä Tuuliranta. Olin juuri täyttämässä tyyliin 13, mutta kumminkin tämä Tuulirannan jakso oli säikäyttänyt minut pahan päiväisesti. Tytöt sitten lähtivät kotiin ja mä jäin yksin. Äitini ja isäni olivat tuohon aikaan iltatöissä ja pikkuveljeni treeneissä. Päätin sitten mennä olohuoneeseen katsomaan telkkaria, jotta unohtaisin kokonaan Tuulirannan pelottavan jakson. Olin jo vähän aikaa istuskellut rauhassa sohvalla, kunnes alan kuulemaan askeleita alakerrasta. Mulla tulee kylmät väreet nyttenkin, kun muistelen sitä tilannetta. Askeleet kuuluivat pitkän tovin. Ihan kuin joku olisi kävellyt eteisestä takkahuoneeseen johtavaa "käytävää" edes takaisin. Minä lievässä paniikissa aloin sitten laulamaan aivan tajuttoman kovaa, jotta en kuulisi askeleita. Askeleet kuuluivat yhä, mutta ne loppuivat kuin seinään kun ovikello soi! Arvatkaa, meninkö avaamaan. No en todellakaan! Henkilö, joka oli oven takana soitti pari kertaa ovikelloa. Mä olin jo tässä vaiheessa piiloutunut omaan huoneeseeni. Henkilö joka siellä oven takana oli, varmasti huomasi, että meillä oli joku kotona, koska jätin olkkariin valot, telkkarin päälle ja mun huoneessa oli valot päällä. En sitten tiedä kuka siellä ovella oli. Tyyliin naapuri, kovan laulamiseni takia, mutta outoa oli se, että askeleet loppuivat silloin... En ole ikinä tuntenut oloani turvalliseksi kotimme alakerrassa ja yksi syy siihen on juurikin tämä tapahtui.
weheartit.com
| 2. |
Vuonna 2012 viimeisen Twilightin ilmestymisen aikoihin. Itse henkilökohtaisesti olin silloin erittäin suuri Twilight fani. No minä olin syystä x vielä hereillä jossain kello kolmen aikaan yöllä. Muistan vain, että itkin. Okei se syy x oli se, että jotenkin kävin päässäni läpi sitä kohtausta, missä Jasper (lempihahmoni) "kuoli" siinä leffassa. Joka sitten jostain syystä itketti minua vielä illalla, vaikka leffan näkemisestä oli jo vierähtänyt tovi. Istuin sitten tuossa minun sängylläni ja yhtäkkiä minusta tuntui kuin lävitseni olisi mennyt jokin kylmä virtaus. Ja tapahtuneen jälkeen iski järkyttävä kylmyys. Oli kumminkin marraskuu, joten mulla ei ollut ikkuna auki, eikä edes tuo mikälie räppänä. Ovenikin oli kiinni. Se olisi ollut aivan eri asia, jos se kylmä virta olisi mennyt vaikka mun ohitseni. Okei olisi sekin ollut outoa. Mutta oudompaa oli se tunne, missä musta tuntui kuin joku virtaus olisi mennyt mun kasvojen ja rintakehän läpi. Tuntui kuin olisi ollut näkymätön ja joku olisi vain kävellyt mun läpi. Erittäin pelottava ja samaan aikaan mielenkiintoinen tunne! Ja tämä on ollut ainoa kerta, jolloin olen kokenut näin.
weheartit.com
| 3. |
Kesällä 2016 eli viime kesänä. Mä istuin tässä mun työpöydän ääressä katsomassa Netflixistä Scream nimistä sarjaa. Olin ennen sarjan katsomisen aloittamista. Sulkenut huoneeni oven ja laittanut ikkunan kiinni samoin verhot. Mulla on suhteellisen painavat verhot en tiedä johtuuko se siitä, että ne on pimennysverhot? Tai jotain. Kumminkin ne ei hievahda pienestä tuulen vireestä tai niihin päin puhaltamisesta. Ja jos ne laittaa tietyllä lailla kiinni niin ne eivät hievahdakaan paitsi kosketuksesta. No olin jonkin aikaa jo sarjaa katsellut, kunnes yhtäkkiä tunnen aivan korvani vierestä menevän kylmän virtauksen ja samantien mun verhoihin, jotka olivat olleet suorassa niin muodostui "kuoppa". Siis siten, että se verho jäi ryttyyn. Oudointa tässä olikin se, että mistä se virtaus tuli. Koska se tuli kirjaimellisesti tyhjästä. Koko talo jo nukkui paitsi minä ja mistään ei voinut tulla virtausta. Mä olin aivan häkeltynyt tapahtuneesta, joten tyyliin tuijotin sitä kuoppaa ehkä 5 minuuttia putkeen järkyttyneenä ennen kuin korjasin verhon takaisin suoraksi.
Tälläisiä kokemuksia tällä kertaa. Mulla on edelleen mun "paranormaalit kokemukset"-listalla 5-6 kokemusta. Joten en tiedä laitanko ne kaikki seuraavaan tälläiseen postaukseen vai teenkö vielä kaksi osaa, joissa on edellistenkin tapaan kolme kokemusta. Mutta joo, toivottavasti tykkäsitte. Toivottavasti kaikilla oli kiva Halloween/ tai tulee olemaan. Koska en edelleenkään ole ihan varma kumpana viikonloppuna sitä olisi kuulunut nyt viettää? Tai sitten mun tyylillä juhlin Halloweenia viikkoa ennen joulua. Taidan toteuttaa sen niin!
~Moikka ja ens postaukseen~
