Lukupäivä

~Ja on se molemmille rankkaa,
Mut aina vaa jotenki sä skarppaat,
Ja kun mä hajoon sataan osaan rikki,
Sul on taika niistä kasaa mosaiikki~

-Elastinen - Supervoimii-

Mooi!

Täällä kirjoittaa erittäin väsynyt tyttö, jonka kirjoituksesta ei saa varmaan mitään selvää. Mutta lue nyt sentään, kun tänne asti raahauduitkin. Tällä viikolla on kyllä tullut luettua peppu ihan puuduksiin asti. Mietin jo tossa tänään päivällä, että pitäiskö kohta vaihtaa asentoa tästä kyyryssä istumisesta vaikka seisomiseen, tangosta roikkumiseen tai sängyllä makaamiseen, jotta jokin muukin paikka puutuisi kun vain peppu. Tällaista tämä nyt vielä hetken on ja sitten saan hengittää pikkusen keveämmin.

Tänään postauksen aiheena olisi mun keskiviikko päivä, joka kuvastaa aika hyvin suurimman osan mun arjesta tällä hetkellä. 

Aloitetaas...

8:15 - Heräsin aivan järkyttävään paniikkiin siitä, että olen myöhässä pääsykokeista. Kunnes tajusin kellon olevan vähän yli 8 ja, että pääsykokeisiin on vielä 19 päivää aikaa. Jatkoin uniani.

10:11 - Herätyskelloni alkoi soida! Heräsin, sammutin herätyksen ja nukahdin uudelleen.

10:55 - Herään ja säikähdin (taas), että olenpas (taas) nukkunut pommiin aikataulustani. Ei ole ihan ensimmäinen kerta tämän lukuloman aikana... Nousin ylös ja tein normaalit aamu puuhani eli hain lasillisen vettä ja yleensä syön, jos on nälkä (tällä kertaa ei ollut nälkä) ja otin tietokoneen sänkyyn. 

12:00 - Ryhdistäydyin ja puin päälleni (Abihuppari ja mustat verkkarit). Petasin samalla sängyn ja valmistauduin päivän koitokseen eli lukemiseen. Keskiviikkona lukusuunnitelmaani kuuluivat biologian bioteknologia ja fysiikan liikkeen lait. Avasin jo vähän biologian kirjaa.

 13:15 - Jäätävä nälkä iski! Pidin samalla tauon biologiasta ja keskitin ajatukseni Uuden Päivän kesäuusintoihin. 

14:00 - Alkoi tosi touhu! Nimittäin fysiikan lukeminen. Fysiikka ei ollut todellakaan koulussa mun lempiaine ja mun oli tarkoitus kai jollain asteella lopettaa se 3 kurssin jälkeen, mutta se lopettaminen venyi ihan loppumetreille, nimittäin 7 kurssi on ainoa kurssi, jota en ole fysiikasta käynyt ja 8 kurssin kokeeseen en osallistunut, mutta kaikki tunnit mä sentään lusin. Nyt tässä pääsykokeisiin lukiessa olen alkanut tykkäämään fysiikasta ja nyt vähän harmittaakin, että miksi ei tullut sitä kirjoitettua.

16:45 - Tauon paikka ja kaupan kautta. Nimittäin teki aivan tajuttomasti mieli jäätelöä. Lempi jäätelöihini kuuluu Oreojäätelö, jota ei saa meidän lähikaupasta. Joten teen sitä itse. Eli ostan Oreoita ja vanilija jäätelöä. (Nuo pojan kengät ovat sitten pikkuveljeni)

17:10 - Jatkoin fysiikan lukemista ja muistiinpanojen tekemistä.

 

17:40 - Fysiikka oli keskiviikon osalta ohi ja päätinpä syödä siinä vaiheessa iltaruuan, jonka jälkeen palkitsin itseni jäätelöannoksella. 

18:15 - Ruoka/Youtube-tauko oli ohitse ja biologian ihana bioteknologia kutsui minua. Mulla on jäänyt tuosta kyseisestä 5 kurssista aivan järkyttävät traumat ja esimerkiksi kammosin sitä kurssia niin paljon kirjoituksissakin, että en vastannut yhteenkään bioteknologiaan liittyvään kysymykseen paitsi 1 tehtävässä...

20:30 - Lopetin lukemisen ja tein päivän treeni osuuden. Vaikka moni ei sitä uskoisi, niin kyllä mä olen alkanut taas pitkästä aikaa tekemään treeniä tanssin lisäksi kotona. Pitäisi vielä saada itsensä niin motivoituneeksi, että kykenisi lähtemään lenkille...

21:00 - Yhdeksältä alkaa yleensä mun lukupäivien vapaa-aika. Paitsi jos on pitänyt jossain kohtaa liian pitkän tauon, niin saatan kympin jälkeen lukea vielä tunnin. Mä luen mielummin illalla kuin aikaisin aamulla, koska olen ns. iltavirkku ja mulla jää paremmin asiat mieleen ennen nukkumaan menoa. Kuitenkin keskiviikkona kello 21:00 alkoi mun vapaa-aika, joka tarkoitti suihkua ja Temptation Island:n katsomista.

21:30 - Laitan savinaamion ja voin lämpimästi suositella tuota Vichyn savinaamiota. Itse olen ainakin pitänyt erittäin paljon kyseisestä tuotteesta! Tuli samalla katsottua äitin kanssa "Pitääkö olla huolissaan" nimistä ohjelmaa ja se jos joku saa ainakin mut joka kerta nauramaan ihan hillittömästi. Samalla tuli syötyä vähän iltapalaa.

22:00 - Illan kohokohta! Nimittäin Temptation Island. Jakso oli odotettua tylsempi, mutta itse tykkään muutenkin enemmän torstain jaksoista. Joo, mä olen juuri se tyyppi jolla ei ole Ruutu+ ja seuraan niinkin vanhasta kapistuksesta kuin TV:stä kyseistä sarjaa.

 23:00 - Tein kaikki iltatoimet ja raahasin taas läppärini sänkyyn. Siitä sitten lähti päivän aikana tulleiden Youtube-videoiden katselu ja musiikin kuuntelu. 

2:00 - Hyvää yötä, tällee normaalia myöhempään! Yleensä menen nukkumaan siinä kello 1 aikaan, mutta tällä kertaa uni tuli tunnin myöhässä, joka kyllä näkyi sitten torstaina heräämisen ajan kohdassa...

Tällainen postaus tällä kertaa! Aina päivät ei ole niin tapahtuman täyteisiä. Varsinkaan mulla ennen 18.5.2018. Näin mä vietän noin 5/7 päivästä viikossa, varsinkin nyt kun pääsykokeisiin on enää se noin 19-21 päivää. Ja myös sen takia, koska Steffellä on edessä kolmet pääsykokeet niin näin annan hänellekin rauhan lukea, kun itse luen päivät pitkät. Toivottavasti tykkäsitte. Nähdään sunnuntaina!

~Moikka ja ens postaukseen~

~Kadonnut tie~

~Missä taivas on?

Missä Jumala on, kun lauma polkee paikallaan?

Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?~

-Apulanta - Jumala-

Mooi!

Onpa outoa tallustella takaisin tänne blogin puolelle. Lievästi ristiriitaisin mielipitein, mutta täynnä kaikkea sitä energiaa ja intoa, mitä tää homma vaatii. 

Arska on ihminen, joka on opettanut mulle yläasteen aikana paljon asioita! Mutta yksi lause on hänen suustaan jäänyt ikuisiksi ajoiksi päähäni. Ja se on se, että: "Älä tee väkisin, se näkyy lukijalle". Tässä olen aivan täysin samaa mieltä Arskan kanssa. Nimittäin mikään ei ole ärsyttävämpää luettavaa kuin sellainen teksti, mistä näkee kilometrien päähän että se on väkisin väännettyä. 

Mä tein viime postaukseni 27. elokuuta. Herranjumala, siitä on kauemminkin kuin muistinkaan. Mutta nyt olen takaisin ja ennen kuin pystyn aloittamaan ns. uudestaan tasaisella rytmillä, niin mun on pakko kertoa ehkä jotain tästä syksystä. 

Aloitetaas....

- Mistä sitä aloittaisi... Mä ajattelin silloin, kun viime postaukseni julkaisin, että kyllä mun jaksaminen riittää kirjoituksiin, muuhun kouluun, parisuhteeseen, kavereihin ja blogiin. Jouduin kumminkin pian myöntämään, että ei se jaksaminen riitäkkään. Jostakin oli pakko repiä aikaa lukemiseen ja sosiaaliseen elämään. Aikaa sitten revittiin muista koulutöistä ja blogista... Tämän myötä tänne blogin puolelle takaisin tulemisen kynnys kasvoi vain korkeammaksi ja korkeammaksi. 

Jos joku sattuu muistamaan viime vuonna tapahtui vähän saman kaltaisesti kuin tänäkin vuonna. Eli tauko juuri tässä syys-marraskuussa. Onneksi tällä kertaa tauko ei venynyt sentään marraskuulle asti. Syksyt ei yleensä muutenkaan ole mulle mitään helppoa aikaa. Joka vuosi syksyllä tapahtuu kaikki hirveydet! Eikä tänäkään vuonna näiltä hirveyksiltä säästytty. Samaan aikaan tämä on ollut mun hirvein syksy, mutta toisaalta elämäni paras syksy.

- Pyrin menemään kronologisessa aikajärjestyksessä ja listaltani löytyy ensimmäisenä kohta nimeltä Iiku. Iiku eli Iida-Maria siis muutti tuossa pari päivää koulun alun jälkeen toiseen maahan. Tilanne oli vähän sama kuin 2016, kun Aino lähti vuodeksi vaihtoon Japaniin. Mutta tällä kertaa reaktio oli kymmenen kertaa pahempi ja tietoisuus siitä, että Iiku ei välttämättä asu enää koskaan Suomessa tuntui tuovan oman mausteensa soppaan. Mun suurin pelko oli se, että nyt tämä meidän yläasteen porukka hajoaa. Mutta nyt, kun järjellä ajattelee niin ei se mihinkään hajonnut/ tule hajoamaan. Se vain muutti muotoaan! Välimatka ei ole este se on vain hidaste ja kyllä ystävyys sen kestää, jos ystävyys on sellaiseksi luotu. Mekin ollaan kumminkin tunnettu Roosan, Iikun ja Ainon kanssa 7lk:lta asti ja käyty läpi monen moisia asioita ja silti pysytty ystävinä. Ikävä on kuitenkin sellainen asia, joka ei häviä koskaan...

- Seuraavana kohtana olisi tanssi. Tanssi on mun pitkäikäisin ja rakkain harrastus, mitä mulla on koskaan ollut! Ja tänä syksynä tuntui kuin kokonaan uusi lehti olisi avautunut tässä mun tanssi harrastuksen historian kirjassa. Ensimmäistä kertaa 2016 joulunäytöksen jälkeen on kiva mennä tanssi tunneille ja ei ole sellaista pelon tunnetta. Nimittäin keväällä 2017 meillä vaihtui tanssiryhmässä opettaja, joka on erittäin luonnollista. Koska niin tapahtuu lähes joka puolen vuoden välein! Musta tuntui, että tämä uusi ope otti mut ja Roosan ehkä lievästi silmätikuikseen, joka loi loppupeleissä mulla ainakin pelon tunteen. Eikä huvittanut ollenkaan mennä tanssi tunneille ja joka kerta niille tunneille meneminen oli yhtä väkisin väännettyä sontaa! Onneksi nyt olen tanssiryhmässä, joka on mulle ainakin sopivan tasoinen, mun ikäisille suunnattu ja opettaja on monipuolinen (ainakin sarjojen suhteen). Harrastan siis show tanssia tällä hetkellä, mutta tykkään opettajan tyylistä, nimittäin hän sotkee monia eri tanssilajia kuten voguing:a, show:ta, dance:a ja hiphop:a yhteen. 

- Kolmas kohta on koulu. Jouduin siis lievästi tinkimään muista koulutöistä kirjoitusten takia. Ensimmäinen jakso meni kumminkin paremmin kuin varmaa mikään jakso koko lukio historiassani. Johtuen varmasti siitä, että mulla oli yhteensä 4 kurssia, kaksi matikkaa, äidinkielen 9 kurssi ja kemian kertauskurssi. Kumminkaan ensimmäistä kertaa en tehnyt kaikkia matikan tehtäviä niin kuin yleensä sekä äikän esseetkään eivät olleet mitenkään kummoisia. Olisin varmasti pystynyt parempaankin. 

Kirjoitin siis tänä syksynä biologian ja kemian, joka on tullut varmasti todella selkeäksi tässä kesän ja syksyn aikana täällä blogissa. Biologiaa mä en lukenut kauheasti kesällä, mutta syksyllä senkin edestä. Bilsa oli mun pääaineena ja toivon, että se meni hyvin. Se koe tilanne oli aivan erilainen, mitä kuvittelin. Se oli todella rauhallinen ja meitä oli todella vähän siellä salissa. Toisin kuin kemian kirjoituksissa... Kemia ei mennyt todellakaan hyvin. Ei lähellekkään mun tasoa! Koe ei ollut vaikea nyt, kun asiaa miettii. Mutta siinä hetkessä se oli mulle aivan tajuttoman vaikea... Voin syyttää tästä mun tason häviämisestä täysin itseäni ja lievästi heitä, jotka häiritsivät minua kokeen aikana. Itselläni oli liian kova luotto itseeni, joka rapistui siinä koe aamuna. Tämä sai aikanaan varmasti sen, että yksinkertaisetki tehtävät tuntuivat haastavilta. Samoin mulla oli paikka sellaisessa kohtaa, mistä koko ajan joku meni vessaan. Myös mun ympärillä leijui nuuskan tuoksuinen pilvi, joka aiheutti päänsärkyn ja vielä kaupanpäälle opettajien supina katkaisi koko ajan mun ajatuksen. Varsinkin, kun olen ihminen joka tarvitsee hiljaisuuden kun keskityn. Ei voi mitään, keväällä uudestaan tämän kemian kanssa...

- Neljäntenä olisi vähän ikävämpi asia. Iikun muutto oli eka asia joka osui, mutta tämä toinen asia ehkä osui jopa kolmin kertaisesti... Nimittäin mulle tosi monen vuoden ajan sana syöpä on ollut suurempaakin suurempi kirosana. 14 vuotta sitten se vei mun mummin ja näiden 14 vuoden jälkeen nyt taas se kirottu sana nostaa päätään. Jos joku asia vetää mut hiljaiseksi niin se on tämä... Kaksi mulle erittäin rakasta läheistä ovat saaneet tässä syksyn aikana syöpädiagnoosin. Ja nyt haluan kyseenalaistaa Jumalan. Siitä tämän postauksen biisin valinta.

 "Missä taivas on? Missä Jumala on..." 

- Viides kohta olisi vähän tai paljonkin iloisempi nimittäin kihlaus. 9.9.2017 kello 22:03. Tuntuu edelleen kuin se olisi ollut eilinen ja olen edelleen lievästi sanaton. Steffe veti multa pahimman kerran jalat alta ja varmaan ensimmäistä kertaa mykäksi. Olin onnellinen, shokissa ja sitten taas kerran onnellinen. Steffe on mulle nii rakas, että en pysty sanoin sitä selittämään tai kuvailemaan! 

Joku ehkä ihmettelee, että miksi nyt? Tai jotain muuta vastaavaa. Ensinnäki miksi ei nyt? Tai siis päälle kuukausi sitten. Steffen mielestä oli oikea hetki kosia ja minusta hetki ei voinut olla sen parempi. Kummankin perheet otti asian hyvin vastaan ja samoin kaverit + meidän rakas kemian opettaja. En mä muuta tarvitsekaan!

Tällainen syksy mulla! Laidasta laitaan kaikenlaista. Vähän ikäviä juttuja ja vähän iloakin! Toivon, että sä olet edelleen siellä ruudun toisella puolella lukemassa mun touhuja, vaikka olinkin pitkään poissa. Sunnuntainen postaus rytmi jatkuu ja toivottavasti myös torstainen postailu jatkuisi! Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsit!

~Moikka ja ens postaukseen~

Maaliskuu 2017

~Taivas on oranssi,

eikä vielä näy tähtii~

-Robin ft. Nelli Matula - Hula hula-

Mooi!

Ihme on tapahtunut! Olen palannut tai no mielumminkin "karistanut" kiireet ja väsymyksen. Kahden viikon "tauko" on kyllä ainakin omasta mielestäni tuntunut ikuisuudelta.

Tällä hetkellähän siis mun elämässä on käynnissä joka jakson päättävä koeviikko. Mä oon tässä 7 ja puolen koeviikon aikana todennut, että mä vihaan koeviikkoja aina kerta kerralta vain enemmän. Todellisuudessa mulla on enää kaksi "kunnollista" koetta jäljellä, mutta biologia ja historia tällä hetkellä tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikeilta! Bilsassa pitää opetella kaikki pikku seikat entsyymeistä munuaisten toimintaan ja historiassa pitäisi opetella kaikki vuosiluvut taas ulkoa. Ja nämä vuosiluvut kumminkin unohdan taas sen kokeen jälkeen täysin, hyödyllistä eikö vain? Muuten menee ihan hyvin! Väsymys on melkein kaikonnut, joka on siis ollut suurin syy siihen miksi tänne blogin puolelle ei ole tullut minkään sorttista sisältöä.

Tänään kumminkin on aika taas viime kuun suosikeille. Eli tällä kertaa vuorossa olisi maaliskuun 

top -5 suosikkia. 

Aloitetaas...

| 1. Poskipuna |

- Minähän en tätä poskipunana käytä. Käytän tätä luomivärinä! Ja mun kaikista vaaleanpunaisista luomiväreistä tämä poskipuna on osoittautunut kelpo kappaleeksi. Huomatkaa mulla on näitä vaaleanpunaisia luomivärejä varmaan kaksi, että hyvä vertailun lähde...  Poskipuna on ostettu H&M:stä varmaan vuonna 2012, että tuskin on enää myynnissä. Mutta viime kuussa innostuin, jotenkin erittäin paljon luomiväreistä. Joten vaaleanpunainen meikki on ollut mulla ehkä kovimmassa käytössä kultaisen silmämeikin rinnalla.

 | 2. Musta huppari |

- Mulla on ollut viimeksi musta huppari, kun olin ala-asteen viimeisellä luokalla. Joten mulla ei ole ollut mustaa hupparia ainakaan 5 vuoteen. Ja en voi olla muuta kun kiitollinen siitä, että Iiku pakotti mut juoksemaan Bikbokiin hakemaan tämän kyseisen hupparin 5 minuuttia ennen kuin liike suljettiin. Varsinkin viime jaksossa eli 4. jaksossa mulla oli liikunnan toinen pakollinen kurssi. Mulla oli yleensä ennen liikka tuntia historiaa, niin en kehdannut kumminkaan ihan täysissä liikakamoissa sinne historian tunnille tupsahtaa. Niin tämä huppari tuli aivan tajuttoman hyvään saumaan ostettua! Pakko kumminkin yksi huono puoli tästä hupparista sanoa... Nimittäin materiaali ei ole mitään maailman laadukkainta ja on venynyt vähän muodottomaksi jo... Okei, periaatteessa mitä voi olettaa 20€ maksavalta hupparilta. Muodottomuus ei mua niinkään häiritse, koska tykkään rennoista huppareista.

 | 3. Suihkutettava dödö |

- En ehkä normaalisti ottaisi kuukauden suosikkeihin esittelyyn dödöä, mutta mä olen kokenut jonkin valaistuksen tämän tuotteen ansiosta. Mulla on tosi herkkä iho ja sen takia olen monta vuotta vannonut Clarins:n dödön nimeen! Ja äiti on mua pelotellut juuri suihkutettavista dödöistä sen takia, että mun iho saattaisi reagoida siihen jotenkin. Totesin kumminkin tämän pelon vääräksi. Tuoksuu todella hyvältä ja hinta laatusuhde on niinku käsittämätön! Tykkään todella paljon.

| 5. Vaaleat revityt farkut |

 - Jos joku mua edes vähän tuntee, niin tietää että mulla on lähes aina tumman farkun väriset farkut. No ehkä johtuen siitä, että mulla on niitä eniten ja ne sopii kaiken kanssa. Mutta mä oon näköjään löytänyt kevään ja vaaleat farkut. Mä yhdessä vaiheessa maaliskuuta käytin noita mun Bikbokista otettuja revittyjä farkkuja laittoman paljon! Mun on vain pakko myöntää, että Bikbokin ne  ns. kunnon farkut on taivaallisia! Ne pitää muotonsa ja eivät veny?! Suosittelen, vaikka hintaa löytyy omasta mielestäni ehkä turhan paljon.

| 5. Luomien pohjustusaine |

- Mä puhuin marraskuun 2016 suosikeissa, että mulla on henkilökohtainen ongelma tämän tuotteen kanssa. No se henkilökohtainen ongelma on vihdoin selätetty. Varsinkin nyt, kun olen viime kuussa innostunut luomiväriestä niin luomien pohjustaminen on oikeesti tärkeää. Vaikka itse olen sen vasta ns. näin myöhään todennut. Itse olen siis viime kuun aikana oppinut tykkäämään tästä NYX:n luomien pohjustusaineesta, vaikka se onkin tämä glitter versio. Roosalla oli se matta versio, kun hän meikkasi mut. Ja illalla huomasin, että luomivärit olivat aivan epätasaiset jne. Joten se matta versio ei näköjään mulla toimi niin hyvin kuin tämä glitter versio. En tiedä mistä johtuu, mutta nyt ei enää kaduta kyseisen tuotteen osto! Suosittelen lämpimästi.

Tapahtuma:

| Harry Potter and the Philosopher's Stone-film concert series |

- Pohjustus siis tälle kaikelle. Mä ostin Stefulle (+itselleni) joululahjaksi lipun kyseiseen Harry Potter ja Viisasten kivi "konserttiin". Kyseessä oli siis sellainen, että itse elokuva pyöri Hartwall Arenan isolta näytöltä ja musiikit soitettiin livenä elokuvan kohtauksiin. 1. Aivan tajuttoman kekseliästä 2. Itse tykkäsin kyseistä toteutuksesta paljon. Ja ainakin Stefu mulle vakuutteli, että hänkin tykkäsi. Me istuttiin katsomossa 304 ja itse näin todella hyvin näytölle. Kun kuuli, että jotkut oli maksaneet lipuista maltaita eivätkä olleet nähneet lähes mitään, niin saatiin olla Stefun kanssa hyvin onnekkaita, että nähtiin koko leffa, soittajat ja kaikki ilman mitään ongelmia. Tykkäsin ja pakotan Steffen mukaani, jos tällä samalla systeemillä joskus soitetaan Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. 

Biisit:

Joakim Lundell ft. Arrhult - All I Need

&

Ed Sheeran - Perfect 

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte. 

Nyt mä koitan taas palata normaaliin postaus rytmiin ja pyrin nukkumaan öisin enemmän, jotta jaksan tehdä koulujutut ja nää blogijututkin...

~Moikka ja ens postaukseen~

~Hei ei sun tarvii mua pelastaa~

~Normaalisti mä jaksan kantaa ihan kaiken,

en tarvii mitään auttajaa.

Mut älä säikähdä jos itken ihan hetken,

ei sun oo pakko pakko lohduttaa~

-Ella Lymi - Mulle Käy-

Mooi!

Mä oon vihdoinkin takas! Mä en ees käsitä kuinka pitkän tauon oon oikeen pitänyt. Aika kuluu ihan liian nopeesti, musta itsestä tuntuu ihan kuin olisin kirjoittanut just eilen tänne! Mutta todellisuus sanoo jotain aivan toista. Tässä päälle kolmessa viikossa on tapahtunut ihan sikan kaikkee! On ollut pääsiäisloma, koeviikko, oon ollut millon missäkin ja tehnyt ihan liikaa kouluun liittyviä juttuja. Ja tämä uusi 5. jakso ei tuo helpotusta koulutöiden määrään, koska ei ole virallista koeviikkoa vaan lukkari pyörii koko ajan normaalina ja koko jakson ajan pidetään aina tietyn aineen kohalla pistareita, mini kokeita (75min pitkiä, kun normaalisti 3h aikaa), sanakokeita, tutkielmia jne. En oikein ainakaan vielä tiedä tykkäänkö tästä järjestelystä vai siitä, että on se tasan yksi iso koe, ehkä mielipide muodostuu tämän jakson aikana. 

Suuri ilouutinen on myös se, että mä sain kesätöitä! Vihdoinkin! Olen tyyliin kahtena viime kesänä yrittänyt ihan "hulluna" saada kesätöitä, mutta ehkä iän takia en silloin saanut töitä. Onneksi nyt on työ hommattu. Meitsi on sitten koko heinäkuun töissä Weekend-festivaaleihin asti, kun te kaikki muut makaatte rannalla ottamassa aurinkoo. Mutta en valita, koska tämä kelpaa minulle täydellisesti! 

Vaikka en olekkaan nyt pitkään aikaan kirjoitellut, niin olen sentään kuvia napsinut. Viime viikon perjantain vietin pitkästä aikaa Roosan, Iida-Marian ja Ainon kanssa! Vähän niin kuin koeviikon lopettamisen kunniaksi mentiin leffaan ja yöksi Ainolle. Mä päätin olle hyvin aktiivinen ihminen ja otin kamerankin mukaan, joten tämä postaus on mun perjantai päivästä 8.4.2016.

Aloitetaas...

 - Okei! Koko päivä siis alkoi 7 herätykseen. Aamu oli muuten normaali, mutta meikata en jaksanut. Lähettiin jo yli aikasin koululle, koska äiti vei pikkuveljeäni TET:iin niin päästiin Heinin kanssa samalla koululle. En olisi muuten mennyt heti aamusta koululle, jos ei olisi ollut pohjatuntia. Mutta meillä nytten uskonnosta sattui olemaan pohjatunti, joten menin sitten sinne. 

 - Koe sitten alkoi kello 9.30. Tajusin sitten siinä, että "Ahaa, mun oman kokeen piuha on jäänyt kotiin." Koska meillä oli langallinen abitti-koe, niin ainakin tässä Macbook Prossa ei ole sitä langalliselle netille tarkoitetun piuhan paikkaa, joten siihen pitää olla sellainen oma pihansa. Joka tietenkin jäi kotiin minulla. Onneks koulusta sai koneen lainaksi. Ja muuten tuo teksti tuossa kuvassa ei pidä paikkansa. Nimittäin uskonnosta tuli 10.

 - Olin kotona jo vähän jälkeen 11.00. Söin ja pakkasin kaikki kamani, joita tarvitsin Ainolle mukaan. 

- Alunperinhän mulla oli koulussa ollut lökärit ja musta t-paita, niin ne vaihtuivat johonkin pikkuisen siistimpään.

| Paita - Bikbok |

| Farkut - Veromoda |

| Septum - Bikbok |

| Käsikoru - Glitter |

| Aurinkolasit - Ginatricot |

| Farkkutakki - Ginatricot |

 - Mä en ollut meikannut mitenkään hirveästi pääsiäisloman aikana ja koeviikolla ei varsinkaan ollut tullu meikattua, niin kukaan ei ehkä arvaa kuinka paljon taidot voi ruostua meikkaamisen suhteen kahdessa viikossa! Mä pesin kolme kertaa kaiken pois ja neljännel yrittämällä en enää jaksanut alkaa pesemään pois, vaikka mieli olisi tehnyt! Koska mä vihaan niin sanottua sellaista pakkelimaista oloa kasvoilla tai siis sillee, että tuntuu kasvoissa olevan liikaa meikkiä! Hyvä etten kumminkaan alkanut niitä neljännen yrityksen meikkejä pesemään, koska olisin päässyt lähtemään max neljältä ja silloinkin varmasti ilman meikkiä, sillä olisin turhautunut siihen touhuun. 

 - Aurinkolasit päähän ja menoksi! 

 - Pääsin siis kotoa lähtemään puoli kolme, vaikka alunperin olin päättänyt olla Ainolla jo kello kaksi. Noh pikkuisen tuli mutkia matkaan bussien ja juurikin sen meikkaamisen suhteen. Historiallisesti mä olin viimeinen Ainolla, yleensä Roosa on se, joka on meikkaamisen takia viimeinen. Nyt kävi kumminkin toisin!

 - Iiku ja Aino antoivat mulle ja Roosalle synttärilahjaksi ikuisuus sitten ns. tilaisuuden mennä heidän kanssa leffaan siten, että he maksavat. Joten nyt sitten päästiin tällee päälle kaksi kuukautta myöhemmin sinne leffaan asti. Mentiin siis kattomaan Onnenonkija.

 - Itse tykkäsin leffasta, koska itse ainakin pystynin joihinkin asioihin niin selkeästi samaistumaan! Suosittelen, mutta juurikin sellainen hömppö suomalainen leffa, että kannattaa miettiä kaksi kertaa kiinnostaako tarpeeksi! Itse kumminkin antaisin leffalle 5/5.

 - Mentiin leffan jälkeen kauppaan ostamaan syötävää illaksi.

 - Sori mä innostuin kuvaa näit pulloi!

 - Meillä oli myös juomahetken yhteydessä hyvin mukava keskustelu hetki.

 - Roosalla ja Ainolla oli tavallista enemmän energiaa! Mä ja Iiku vain lahnattiin sohvilla, minä ainakin puoliunessa. 

- Lähettiin sitten viemään Lulua ulos jossain kymmenen aikaan ja minä taas aivan hirveiden kuumotusten ansoista soitin jopa kaverilleni, koska Roosasta kiinni pitäminen ei helpottanut! Johtuen siitä, että Roosa vaan lietso mun mielikuvitusta ja pelon tunnetta, on siinäkin ystävä! Oot silti Roosa ihana!

 - Sitten sisälle tultuamme mä tapoin Roosan hartiat ja selän, kävimme saunassa ja jossain kohtaa söimme? Miettikää kuinka kunnon suomalainen olen, oon viimeksi käynyt saunassa Heinin mökillä kesällä. Musta ei tule koskaan ihminen, joka tykkäisi saunassa olosta! Siellä on aivan liian kuuma! 

Saunan jälkeen esim. Aino teki meille letit, saimme Roosan kanssa kokea järkyttävää polttealua kasvoissamme. Tai ainakin minä tunsin niin! 

 - Ja hyvänä esimerkkinä tungimme päämme johonkin höyrymasiinaan, jonka piti aukaista kai ihohuokosia? tai jotain yhtä hienoa. 

- Me mentiinkin sitten jossain vähän ennen tai vähän yli 3 nukkumaan. Yleensä se menee niin, että Aino menee eka nukkuu ja me pälätetään Roosan ja Iikun kanssa päälle tunti. Kumminkin nyt sama kaava toistui, mutta me ehkä sanottiin Iikun kanssa max 10 lausetta toisillemme ennen kuin alettiin nukkuu. Mä muistan ainoastaan kuinka sanoin Iikulle tyynyliinani olevan hyvin karhea ihoani vasten, muuta en muista!

Tälläinen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte tällee pitkänkin tauon jälkeen! Pyrin nyt skarppaamaan, vaikka onkin koulu juttuja. Motivaatiota on, ideoita on, mutta aikaa ei. 

~Moikka ja ens postaukseen~