Ympäri käydään, yhteen tullaan

~Kuka sä oot mulle sanomaan,

Et mä oon rikki hei,

Mä en oo rikki vaan vähän kulunut~

-Vilma Alina - Palasina-

Mooi!

Mitä just sulle kuuluu siellä ruudun toisella puolella? 

Koska mulla vihdoinkin alkaa olla taas normaali fiilis. Mulla on ollut ihan tajuttoman raskasta ja kiireistä viime aikoina. Tuntui todella monena päivänä, että päivästä loppuu tunnit kesken. Olin muutenkin just siinä lokakuun lopussa- marraskuun puoleenväliin todella, todella väsynyt päivästä toiseen. Joka sitten toki näkyi siinä, että kun olin niin väsynyt niin en mä jaksanut tehdä mitään ja asiat kasaantui ja stressi vaan kasvoi ja sitten en saanut edes sitä pientä määrää nukuttua. Tämä oravanpyörä sai stopin 14.11. päivän aamuna, jolloin heräsin pikkuveljeni takia aamu seitsemän aikoihin ja mulla oli koko päivän energinen olo. Kokeilin samaa seuraavana päivänä ja olin taas energinen. Nyt olen sitten arkena herännyt lähes joka aamu 7 aikoihin, jotta saisin energian riittämään koko päiväksi. Nimittäin mulla ei ollut lähes tulkoon yhtään energiaa yhtään mihinkään, kun heräilin 10-12 aikoihin. 

No nyt mulla sitten on ollut energiaa, mutta tekemistä on ollut senkin edestä. Mulla on tässä periodissa ollut joka viikolla joku tentti ja sama homma jatkuu jouluun asti! Nimittäin idioottina menin ilmoittautumaan ekan periodin lopussa yhden aineen korotukseen, yhdestä pienemmästä tentistä en päässyt läpi, joten jouduin seuraavalla viikolla uusimaan sen, matikan välikoe, laboratorioturvallisuus-tentti, taas tentti ja sitten vielä matikan toinen välikoe... Että näitä tenttejä on tähän periodiin kyllä mahtunut ja tenttitavat on kyllä tulleet tutuiksi. Mulla on tässä periodissa kolme kurssia, mutta yksi niistä on laboratoriokurssi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että elämä pitää lähestulkoon laittaa paussille kolmeksi viikoksi seitsemästä opintoviikosta... On muuten ollut rankkaa suorittaa rankkojen labrojen jälkeen vielä labrapäiväkirja ja tehtäviä + matikan laskuharjoitukset ja englannin kieliset kemian tehtävät... Et kyllä hommaa piisaa. Ehkä vasta nyt alkaa pikkuhiljaa hellittää tämä järkky kiire kun labratöistä on takanapäin reippaasti yli puolet ja jäljellä on enää kolme työtä! Voiton puolella ollaan!

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Tämä tarkoittaa sitä, että mä nimittäin alan taas postaamaan kaksi kertaa viikossa joulun kunniaksi! Tätä jos jotain olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Nimittäin alan taas postaamaan torstaisin ja sunnuntaisin. Eli tervetuloa vanhat tutut tavat tästä päivästä eteenpäin.

 En sitten tiedä hidastuuko tahti sitten tammikuussa. Nimittäin mun keväästä tulee aivan tajuttoman rankka... Tai ainakin nyt kun ajattelee niin aivan karsee... Pitäisi nimittäin hoitaa koulu, lukea pääsykokeisiin, tehdä töitä viikolla ja levätä viikonloppuisin, kun Steffe pääsee lomille armeijasta. Jotta voin levätä viikonloppuna niin se tarkoittaa hullusti tekemistä arkena... No pysyn ainakin kiireisenä... Se on sitten näkökulmasta riippuvaa onko hyvä asia pysyä kiireisenä. Odotan kauhulla!

 Mutta nyt mä nautin joulukuusta, koulun rauhottumisesta ja takas tänne blogiin palaamisesta. Pohditaan kevään kiireitä keväällä. 

Tällainen kokoava postaus ennen aktiivista aikakautta. Toivottavasti tykkäsit ja nähdään sunnuntaina uuden postauksen parissa.

~Moikka ja ens postaukseen~

Suuret Muutokset

~Mä käyn kaupassa,

Moikkaan mun naapureita,

Juoksen järven ympäri aamuisin,

Mä käyn töissä,

Mä nään mun kavereita,

Oon tiukasti elämässä kii~

-Kaija Koo - Mun sydän-

Mooi!

Tästä jos jostakin on todellakin aikaa! Tässä useamman viikon aikana on tapahtunut vaikka ja mitä. Nimittäin elämäntilanne on muuttunut todella paljon verrattuna siihen, millainen se oli 20.08.2018 jolloin viime postauksen olen julkaissut. Nimittäin yksi muutos on näköjään ollut se, että olen laiminlyönyt tätä blogia mennen tullen. Mä rakastan tätä ja tämä on tällä hetkellä mun ainoa harrastus. Ja nyt yritän pitää tästä kiinni eli torstaista tulee mun postaus päivä. Sunnuntai tipahtaa pois sen takia, koska olen yleensä sunnuntaisin töissä iltamyöhään, jonka takia postausten tekeminen venyisi pitkälle yöhön. Se jos joku ei ole eduksi lukijalle eikä itse bloggaajalle. Joten nyt tässä elämän tilanteessa postauksia toivottavasti alkaa tulemaan kerran viikossa säännöllisesti! Nyt, kun tämän olen kirjoittanut niin toivottavasti tämä lupaus myös pitää.

Nyt kuitenkin voitaisiin katsoa minkälaisia muutoksia on tässä minun elämässä tapahtunut...

Aloitetaas...

Suurin muutos tässä on ollut omilleen muutto. Tästä en ole aiemmin täällä blogissa maininnut sanaakaan. Nimittäin aluksi se oli vain ilmoille heitetty kreisi idea, josta tuli päivä päivältä todellisempaa. Mähän olin kuopannut omille muuton sen jälkeen kun sain tietää, että pääsin opiskelemaan Helsinkiin. Nimittäin ei olisi ollut pakottavaa tarvetta muuttaa pois kotoa. Mutta heinäkuussa sitten pyörät lähtikin pyörimään omille muuton suhteen, joka aluksi pelotti mua aivan hirveästi. Koin aivan tajuttomasti syyllisyyttä siitä, että muutan pois ja jätän äidin ainoaksi naiseksi lapsuuden kotiini. Joka kuulostaa nyt aivan tajuttoman hölmöltä aiheelta kokea syyllisyyttä ja olenkin nyt ajan kanssa päässyt yli syyllisyydestä. 

Vaikka omilleen muutto pelotti, niin pelko kaikkosi kokonaan kun pääsi sisään tähän asuntoon. Aluksi pelkäsin, että mitä jos tästä ei tule sellaista turvapaikkaa itselle, jota voisi kutsua kodiksi. Mutta nyt jo kohta kuukauden tässä asuneena voin sanoa tulevani pitkän päivän jälkeen yliopistolta kotiin. Mä oon rakastunut tähän asuntoon! Enkä voisi tällä hetkellä kuvitella asuvani missään muualla! 

 Toinen suuri muutos elämääni tuli siinä kohtaa, kun orientaatio viikko pärähti käyntiin yliopistolla. Oma sellainen turvallinen porukka muodostui meidän omasta tutor-porukasta. Ei tartte käydä syömässä yksin tai kierrellä fuksitapahtumia yksin tai varsinkaan pähkäillä laskuja yksin. Yliopisto-opiskelu on lähtenyt ihan hyvin omalla painollaan rullaamaan. Mulla on tässä periodissa (jaksossa) kolme pääasiallista  luentokurssia, jotka tentitään jo kolmen viikon päästä?! Ja pari sellaista pakollista parin opintopisteen kurssia. Olen itse tykännyt opiskelusta, mutta huomaa, että tekemistä on kyllä ihan koko viikoksi lähes aamusta iltaan, jos ei osaa priorisoida tekemisiään oikein... Itsellänikin oli viime viikolla neljänä päivänä koulua, siihen päälle kaikki harjoitukset sunnuntaiksi ja olin vielä neljänä päivänä töissä! Olin todella, todella rikki maanantain puolella, kun pääsin nukkumaan yhden aikaan. Eli mulla on vielä hakemista tämän priorisoinnin ja järjestelyn kanssa, jotta en pala loppuun. Nimittäin olen jäljessä muistiinpanojeni kanssa, mutta harjoitukset olen saanut ajallaan hoidettua. Vaikka en voi kyllä sanoa, että helppoa olisi ollut! Mutta päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, että tässähän on jotain järkeä. 

Kolmas suuri muutos on ollut se, että ennen yliopiston alkua mä asuin vielä kotona, mulla oli töistä lomaa eli mulla oli vain aikaa! Nyt musta tuntuu, että mulla ei ole enää yhtään aikaa. Tämäkin tuntuu ihmeeltä, että kirjoitan tässä tätä postausta. Nimittäin viime viikkoina siihen, ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Musta tuntuu, että arkena mulla on vain koulu, harjoitukset, ehkä satunnaisesti kaverit ja koti. Viikonloppuna mulla on työt. Missään kohtaa ei ole aikaa esim. harrastuksille tai millekkään sellaiselle ns. omalle ajalle. Mun "omaa aikaa" on se, että nukun. Mutta uskon, että tämä tasoittuu, kun kaikeasta alkaa tulla rutiinia. Vielä kaikesta ei ole tullut rutiinia, jonka takia kaikki tuntuu jotenkin todella raskaalta. Toivon, että tässä syksyn aikana elämä tasoittuu. Tällä hetkellä on vain pakko kestää.

Toivottavasti susta oli kiva kuulla mun elämän suurista muutoksista, joista ehdottomasti suurin muutos oli tuo omilleen muutto. Muutosta ja tästä asunnosta tulen kyllä vielä useaan otteeseen jauhamaan tässä ajan saatossa. Ja tällee ihan, jos jäi epäselväksi niin vuokralla asun, että en siis ostanut omaa asuntoa. Siihen pitää vielä kerätä rahaa ja toivon, että se ei ole kerrostalossa. Tai ei sitä voi tietää! Koska mähän vielä lukiossa toitotin, että minä en todellakaan tule koskaan asumaan Helsingissä. Tässä sitä ollaan! 

~Moikka ja ens postaukseen~

Elämän muutos

~Otat ensiaskeleet,
Varovasti tunnustellen,
Kaadut nouset ylös taas,
Yhä uudelleen,
Ja ymmärrät sen,
Pienet kolhut,
Suuret murheet,
Käsikkäin käy,
Kanssa riemun,
Oivallusten suurimpien~

-Samuli Edelmann - Mahdollisuus-

Mooi!

Täällä kirjoittaa erittäin väsynyt tyttö!
Mä en tiedä mikä mulla on, kun mua väsyttää lähes tulkoon koko ajan. Nukun kuinka vähän tai kuinka paljon tahansa, niin olen koko ajan aivan nukkumaan menoa vaille valmis.
Samoin mulla on kaksi varvasta työkenkien takia ihan pois pelistä. Samoin mulla on kadonnut oikeasta kädestä puristusvoima ja viidestä sormesta kolmeen sattuu, kun niitä taivuttaa! En tiedä oonko nukkunut mun sormien päällä jotenkin erittäin pahasti vai mikä nyt on, mutta kohta puolin on pakko mennä näyttämään lääkärissä, kerta en saa kättä edes nopeasti nyrkkiin.
Haluan myös pahoitella tätä maailman epäaktiivisinta toimintaani täällä blogin puolella. Mulla on motivaatioita, mutta ei energiaa? Jaksan kuunnella vain ja ainoastaan musiikkia, jos näen kavereita niin touhu on yhtä lamaantunutta kuin netflixin katsominen. Ja jos jonkin pitää kärsiä niin se on blogi... Toivon, että syksyllä viimeistään tämä mun blogi puhkeaa kukkaan! Yksi suuri syy myös postailemattomuudelle on se, että mulle ei ole kuvia?! Joka johtuu siitä, että olen töissä silloin kun on kauniit ilmat ja sitten kun on vapaata niin on jo liian myöhä eli YÖ tai sataa vettä. Vain mun tuuria... Mutta tästä vielä noustaan uuteen loistoon!
Tänään mä haluan kertoa teille mun tulevasta elämän muutoksesta.

Aloitetaas...

- Mä oon aina ollut ihminen, joka uskoo kohtaloon ja siihen, että jos asiat menee tietyllä tavalla niin sille on syy! Esimerkiksi siinä kohtaa, kun olin vaipumassa epätoivoon ja sitten päätin vielä kirjoittaa yhden työhakemuksen. Sitten viikko, vähän päälle? Tulee soitto työhaastatteluun, juuri sinne mihin olin epätoivoni hetkellä laittanut hakemukseni. Sinnehän mä sitten töihin pääsin ja siellä nyt 3 viikkoa olen pyörinyt ja palloillut. Rankkaa, paljon opittavaa, mutta omalla tavallaan hyvin hyvin palkitsevaa!

- Sama pätee opiskelupaikan suhteen. Uskon, että moni tässä viime viikkoina on ravannut Opintopolku.fi nimisessä järjestelmässä useaan otteeseen. Itseltäni kielsin koko ravaamisen, koska halusin odottaa siihen hetkeen eli torstaihin 28.6.2018, jolloin kaikki tiedot opiskelupaikoista julkaistaan. Kohtalo puuttui peliin juuri tuolloin, kun avasin tuon kyseisen järjestelmän kello 11 aamupäivällä. Kauhun sekaiset fiilikset vaihtui shokkiin ja jopa pariin kyyneleeseen ja iloon. 

- Ei, en päässyt ensimmäiseen, enkä toiseen enkä kolmanteen hakukohteeseeni, koska kyseessä oli kolme lääkistä peräkkäin. Tiesin jo etukäteen, että koe ei todellakaan mennyt niin hyvin, että olisin pärjännyt niille, jotka ovat joko lukeneet 2-4 vuotta lääkiksen pääsykokeisiin tai niille, jotka olivat käyneet valmennuskurssit tai ovat luonnonlahjakkuuksia fysiikassa. Minua fysiikka alkoi kiinnostaa vasta siinä kohtaa, kun se oli jo liian myöhäistä eli paria kolmea viikkoa ennen itse pääsykokeita.

- Kuitenkin elämän muutos tapahtui ja kahdessa kohdassa kerkesi hetken näkyä hyväksytty, ennen kun toisesta muuttui: "peruutettu, hyväksytty ylemmälle hakutoiveelle." Meitsi aloittaa tulevana syksynä 2018 Helsingin yliopistossa yliopisto-opiskelijana! Ja joku kaunis päivä (todennäköisesti viiden vuoden päästä) musta mahdollisesti valmistuu luonnontieteiden kandidaatti ja filosofian maisteri?!

- Elämää ei voi käsikirjoittaa, se tuli taas kerran huomattua. Meitsi ei päässyt pois pääkaupunkiseudulta, joka näin jälkikäteen aateltuna tuntuu ihan turvalliselta ja hyvältä vaihtoehdolta. Jään vielä kotiin asumaan syksyksi ja mahdollisesti kevääksi, koska Steffe lähtee armeijaan keväällä, niin en näe järkeä muuttaa tässä vaiheessa pois kotoa. Toinen syy intin lisäksi on se, että asun juuri sopivan välimatkan päässä yliopistosta, joten pääsen julkisilla paremmin kuin hyvin! Eikä tarvitse alkaa nostamaan opintolainaa, eikä huolehtia vuokrista yms muista menoista. Mutta kyllä se pois kotoa muuttaminen lähestyy tässä vuoden sisällä.


- Entäs lääkis haave? Se ei ole kadonnut minnekään, reitti on nyt vain toinen! Haluan opiskella ja ainakin tällä hetkellä tuo ala, jota pääsin nyt opiskelemaan kiinnostaa mua ja voi olla todella hyödyksi lääkistä ajatellen tulevaisuudessa. Ensi keväänä uudestaan pääsykokeisiin ja panostan ja tähtään sisään pääsyyn. Tai sitten voi käydä niin, että hurahdan täysin tulevaan koulutukseeni, että haen lääkikseen vasta viiden vuoden päästä? Kukaan ei tiedä! Niinkuin tuleva anoppini hyvin sanoi: "Mitään ei voi tietää ennen, kun kokeilee!"


Kyllä musta lääkäri vielä joku päivä tulee, aikaa on vielä toivottavasti paljon jäljellä! Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta lievästä life updatesta. Mä yritän parhaani, jotta saisin energian riittämään myös tähän blogiin! Mä haluan tehdä tätä, tämä on mun tapa rentoutua. Mutta silloin kun on stressisumussa niin ei jotenkaan edes näe niitä omia rentoutumiskeinoja! Se olisi sitten torstaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Helpottunut

~Jättäisit kuvan kovasta ihmisestä,

Joka pelasi rakkaudesta,

Kaiun syvästä naurusta,

Joka sammui syttyessään~

-Mira Luoti - Ei Paniikkia-

Mooi!

Mä olen niin onnellinen, kiitollinen ja erityisen helpottunut! Nimittäin nyt on kaikki suurimmat stressitekijät poistettu stressilistalta. Tässä kahden viikon hiljaiselon aikana on tapahtunut vaikka ja mitä! Esimerkiksi tämä juuri kulunut viikko oli ehkä mun elämäni yksi parhaimmista viikoista, koska kaikki vain meni putkeen.

Aloitetaas...

- Hammaslääkäri -

- Aloitetaan ällöimmästä eli mulla oli 8.5. hammaslääkäri aika. Mua nimittäin oli särkenyt jo useamman viikon ajan mun alhaalle tuleviin viisauden hampaisiin ja mua vihloi ihan hirveästi kaikki kuuma, kylmä ja ihan muutenkin vain. Hammaslääkäri sitten kättelyssä totesi, että olet vuoden ajoissa. Hän oli nimittäin minulle kesällä 2016 sanonut että tule seuraavan kerran 2019 kesällä. Noh selitin tilanteen ja hän katsoi kaikki hampaani läpi ja totesi, että kaikki on muuten hyvin ja tässä on tätä aika (minulla oli siis 30 minuutin aika varattuna), niin revittäisiinkö toi sun vasemman puoleinen ylhäällä oleva viisauden hammas pois. Minä siinä kauhun vallassa vain mumisin jotain ja sitten se olikin jo ohi. Itseäni se repiminen ei sattunut mutta se sattui kun hän joutui hirveästi venyttämään suutani... Suu oli turta vain sen yhden päivän. Suosittelen jopa viisauden hampaiden repimistä, itselläni oli ainakin positiivinen kokemus! 

- Euroviisut -

- Jos et vietä tiennyt niin mähän olen katsonut euroviisut joka vuosi vuodesta 2005 alkaen. En itse henkilökohtaisesti uskonut Suomen pärjäävän, mutta en kyllä olisi koskaan voinut uskonut että Suomi jäisi toisiksi viimeiseksi... Itse tykkäsin Italian, Saksan ja Itävallan biiseistä. Jälkeenpäin olen kyllä tykästynyt myös Israelin biisiin. 

-Äitienpäivä -

- Äitienpäivä sujui oikein leppoisissa ja lukemisen täyteisissä merkeissä. Aamulla syötiin kakkua tuttuun tapaan koko perheen voimin. Itse olin ostanut äidille lahjaksi aprikoosin värisen muumimamma muumimukin, jota hän oli toivonut. Syötiin illalla grilliruokaa ja koko päivä tuli muuten oltua fysiikan, kemian ja biologian kirjojen parissa.

- Kesätyöpaikka -

- Siis kukaan ei osaa edes kuvitella minkälainen paine mulla on ollut siitä, että jos en saa kesätöitä. Kaikilla tuntui olevan jo jotain duunia ja mä vain lähettelin työpaikkoihin hakemuksia... Maanantaina mulle sitten viimeinen soitettiin ja mut pyydettiin haastatteluun! Mä en oo pitkään aikaan hyppinyt riemusta niin paljoa kuin silloin. Tiistaina mulla sitten oli haastattelu ja en osannut sanoa, että jääkö työpaikka saamatta vai ei. Onneksi perjantaina kuitenkin tuli soitto, jossa mulle kerrottiin, että pääsen töihin! Pitkään aikaan musta ei ollut tuntunut niin kiitolliselta kuin siinä hetkessä. Kiitos, että edes yhteen paikkaan kelpasin! 

- Lääketieteen pääsykoe -

- Tiistaina 15.5. tuli myös lähdettyä Tampereelle työhaastattelun jälkeen. Matkustimme Tampereelle Steffen kanssa junalla ja yövyimme Sokos Hotel Villassa, joka oli ihan Tampereen ylipiston ja juna-aseman vieressä. Itse tykkäsin hotellihuoneestamme erittäin paljon ja sänky oli ihanan pehmeä. Yö meni hyvin ja aamulla kello 6:30 oli herätys aamupalalle. Aamupala ei oikein maistunut siihen aikaan mutta oli väkisin syötävä, koska tiesin, että en pääsykokeissa tulisi kuitenkaan syömään vaikka eväät olisikin. Itse pääsykoe alkoi kello 9:00 ja olin siellä ihan loppuun asti eli kello 14:00. Koe ei ollut omasta mielestäni ylitsepääsemätön ja vähän aikaisemmalla valmistautumisella ja vähän useammalla fysiikan laskulla olisi voinut tulla todella hyvää jälkeä. Mutta tämän kertaisen suorituksen perusteella olen aika epävarma mahdollisuuksistani päästä sisään...

- Farmasian pääsykoe -

- Perjantaina 18.5. mulla oli taas pääsykokeet, mutta tällä kertaa vuorossa oli Farmasian pääsykokeet. Eli en yhteishaussa hakenut vain lääkikseen vaan hain lääkiksen lisäksi myös farmasialle. Farmasian pääsykokeet olivat Helsingissä ja koe alkoi 10:00. Farmasian pääsykoe on siis kaksi osainen ja kummatkin osat ovat 20 pisteet arvoisia. Eka osa oli kokeessa jaettavaan aineistoon perustuva 20 kysymyksen tiukka monivalinta setti. Toinen osa oli lukion kemiaan koskeva osuus, jossa oli 20 kemian tehtävää, pääosin laskuja. Kemia tuntui menevän hyvin, mutta se aineisto osuus ei tuntunutkaan niin helpolta kuin kemia... Eli senkin pääsykokeen suhteen on vähän epävarma fiilis sisään pääsemisestä. Nyt vain saa odotella noin kuukauden tuloksia. Saa nähdä jatkuuko mun onni ja pääsen opiskelemaan vai tuleeko välivuosi. Välivuosi ei ole ehdoton nou nou, mutta haluaisin todella kovasti vain suoraan opiskelemaan.

- Ylioppilas 2018 -

- Samana vähän sateen uhkaisena perjantaina 18.5. läiskäistiin myös Wilmaan tiedot siitä, että valmistuuko tänä keväänä lukiosta. Meitsihän valmistu ja ihan ok papereilla. Ne ei kyllä kerro mun osaamisesta lähestulkoon mitään, mutta kuitenkin olen iloinen, että valmistuin ja saan painaa lakin päähän 2.6.2018. Pitkä matematiikka oli todella lähellä parempaa arvosanaa samoin äidinkieli ja biologia, jota yritin korottaa syksyisestä tuloksesta. Olen kuitenkin iloinen, että näissä kaikissa kolmessa aineessa mulla nousi pisteet siitä, mitä ne olivat opettajien arvioiden mukaan. Nuo kolme jäi pikkuisen kaivelemaan, mutta äidinkielen saatan käydä korottamassa ensi keväällä samoin matikan jos oikein hulluksi rupean. Oon myös niin onnellinen, että kaikki mun rakkaat kaveritkin valmistuivat nyt! 

Kutsukortit ylioppilasjuhliini lähtevät huomenna matkaan ja huolien listalta saa yliviivata kohdat: tulokset, kengät ja kutsukortit. Kampaus on vieläkin kahden vaiheilla... Onneksi mulla on vielä vähän alle 2 viikkoa aikaa miettiä sitä kampausta vielä. 

Että tällaista mulla on sitten pääsyt sattumaan tässä kahden viikon aikana. Mulla onkin sitten tästä eteenpäin stressattavana ainoastaan nuo ylioppilasjuhlat. Suomeksi sanottuna mulla alkoi 18.5. kesäloma joka kestää kesäkuun puoleenväliin! Nautin!
 Nyt palaan kunnolla tänne blogin puolelle, vaikka mulla on kesällä vielä yhdet pääsykokeet, mutta niihin ei oikein voi valmistautua ja työt alkavat kesäkuun puolivälissä. Eli normaaliin tapaan postauksia alkaa taas tulemaan tasaiseen tahtiin kaksi kertaa viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Toivottavasti tykkäsitte lueskella, mitä mulle tällä hetkellä kuuluu. Toivottavasti teillekin kuuluu hyvää! 

Onnea vielä kaikille kevään 2018 ylioppilaille!

~Moikka ja ens postaukseen~