~Pieni maa jalkojen alla~

~Jalat pidän mullassa maailman,
katseellani taivasta tavoitan.
Tiedän minne matkaani tehdä saan,
olen kansalainen kahden maan~

-Pekka Simojoki - Kahden maan kansalainen-

Mooi!

Viime viikonloppuna saatiin sitten juhlia tän perheen viimeisiä rippijuhlia. Nimittäin mun pikkuveli pääs ripiltä viime sunnuntaina. Sunnuntaita edeltävänä päivänä tääl kotona oli täys kaaos, yks ryntää toiseen suuntaan ja yks toiseen. Joku huutaa joku tuskailee kameran kans ja joku mäkättää. Se oli yht katastrofia. Onneks katastrofit sitten loppui vähitellen, ei ruvennut satamaan niin sain rippikuvat pikkuveljestäni, pöytä saatiin ruuvattua kasaan, että se mahtui ovesta ja kakut loppujen lopuksi onnistuivat. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Joten tää postaus käsittelee sunnuntaisia rippijuhlia. Valitettavasti kuvissa ei näy kauheasti ihmisten kasvoja, koska en kysynyt heiltä lupaa julkaista heidän kasvoistaan kuvia. Kysyin myös pikkuveljeltäni ja hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei halua kunnollisia kasvokuviaan tänne eikä nimeään, joten täs postaukses mu pikkuveljen nimi on Johannes.

Aloitetaas...

 Juhlapäivän asu:

|Farkkutakki - VeroModa|

|Mekko - Itse tehty, kässän päättötyö|

|Kengät - Jimmy Choo|

Päivän piti alkaa mulla kello 9 herätyksellä, mutta nyt on tapahtunut monena päivänä putkeen, että joo herään herätykseeni joka on silloin ysiltä. Mutta kukahan nukahtaa heti ja herää puol yksitoista ihan ihmeissään, että missä ihmeessä olen. No pääsin sitten ylös sängystäni ja melkeenpä heti aloin meikkaamaan. Meitsi joka ei oo käyttänyt ikuisuuteen meikkivoidetta, niin olin aivan sellasen wow-kokemuksen vallassa, kun lopputulos oli niin tasanen. Sekä mun silmämeikki oli normaalist poikkeava niin näytti oudolta katsoa itseään peilistä. Koska mulla on yleensä vaan jotain vaaleaa glitteristä luomivärii niin nyt oikeen panostin kunnolla. 

Olin sitten vielä yheltäkin aivan kujalla ja en ollut todellakaan valmis. Sitten se akward tunne, kun pikkuveljesi kummitäti tulee ovelle ja sä peset hampaita, hiukset räjähtäneillä leteillä ja yökkärissä. Sitten juokset aivan täysiä yläkertaan ja alat juuri pukea niin tietenkin samalla sekunnilla se kummitäti pamahtaa mun huoneeseen. Nää on näit hetkii, ku haluis piiloutua ja syvälle jonnekkin maan alle. 

Johannes sit lähti kirkol tunnin aikasemmin, ku itse konfirmaatio alkoi eli kahelta. Joten mä olin akwardisti jokusen aikaa sen kummitädin kanssa ja sit äiti pelasti mut! Kaikist ehk kiusallisinta oli se, että koko ajan joku sanoi et "Ootpa sä kaunis, oi ku oot nättinä jne" Ku en oo tottunut kehuihin, niin olin aivan vaivaantunut ku koko ajan piti hokee: "Kiitos..." Ja arvatkaa se tunne, kun kuulet olevasi kauniimpi nyt kuin viime vuonna... Kiitos vain, haha! Ei se siis loukannut mua, mut tuli sellanen olo, et kiva olla kauniimpi  oman pikkuveljen rippijuhlis kuin omissaan. No joo, mutta hyvä jos nyt olin sentään jotenkin nätti! 

Oltiin vähän ennen kolmee siis juuri ennen ku koko homma ees alko ja saatiin aivan jäätävän huonot paikat. Mun olis puoliks jopa tehny mieli alkaa itkee ja olin tosi vihanen. Hyvä etten sentään, ku serkut moikkas niin näyttänyt keskaria. Koska olisin halunnut saada hyviä kuvia, jostain muusta ku rippikoululaisten vanhempien/kavereiden/sukulaisten päälakeista kuvia. Mut onneks sain jonkun tyylisiä kuvia. 

(Pikkuveljeni on vasemmalta laskien neljäs)

Kirkossa oli ne perus jutut. Alku puheet, saarnat sun muut! Rippikoululaisten siunaus jutut ja ehtoollinen. Viini oli yhtä pahaa kuin viime kesänä. Ei ollut maku muuttunut mihinkään. Mutta nyt ekaa kertaa kolmen aikaisemman ehtoollisen jälkeen se öylätti jäi mun kitalakeen kiinni. Johanneksen ilme oli ehtoollisel 6/5, koska hän ei kuulemma tykännyt yhtään. Ei ollut hänen juttu näköjään, ei oo kyl munkaan juttu!

Päästiin kirkost sit vähän ennen viittä. Otettiin kuvii sit siin ulkopuolel, ku kerrankin oli hyvä sää! Verrattuna viime vuoteen, kun itselläni oli konfirmaatio niin satoi kaatamalla vettä ja oli kylmempi kuin jouluna! 

Pikkuveljeni sai pelkästään tummanpunaisia ruusuja! Olin ihan sillee "what?!" Mut mun on nyt pakko jakaa tää yks noloimmist kokemuksista tolta päivältä nyt tänne blogiin. Nimittäin mä kävelin mun pikkuveljen vieres kirkolta pois eli autolle päin käveltiin. No mä sit vähän ajan pääst kuulen, et joku/jotkut kävelee meidän takana ja sit kuuluu "Ompas Johanneksen tyttöystävällä nätit kiharat" Mul meni ehk about puol minuuttia tajuta, et ei helvetti joku tarkotti mua. Et minä Johanneksen isosisko näytin hänen olemattomalta tyttöystävältään. Mä melkein hajosin kappaleiks siihen maahan ja ajattelin vaan, et miks Aapo ei vaan voi olla täs mun vieres. Onneks Johannes ei kuullut.

Kotona sitten laitettiin ruuat tarjolle ja alettiin syömään.

Johannes sai lahjaks kellon, pussilakanat, laseja omaa kotia varten sitten ikuisuuden pääst ja sit rahaa. Tai täl hetkel oli noin, mutta äitil ja isäl oli sitten yllätys sille viel. 

Mä toimin siis kuvaajana koko juhlien ajan. Sekä tarjoilijana, pikkuveljelle seurana ja lapsenvahtina, juoksin takapihan ja alakerran väliä ehk jonkun viiskyt kertaa mun serkun pojan perässä, joka on vasta vähän yli 2- vuotias. Mutta energiaa sillä ainakin oli ja uhmaa. Ei totellut mua yhtään vaan räkätti nauraen takas, kun sanoin et ei saa heittää palloa aidan yli naapurien pihal. Arvatkaas kuka haki sen pallon ainakin 100 kertaa sielt naapureiden pihalta valkoisessa mekossa... Minä!

Siinä ollaan varmaan just menos 49 kertaa alakertaan, kunnes hän pelästyi mun kameran salamaa.

Viimeiset vieraat lähti kakun jälkeen eli joskus ysin maissa. Ruuat ja kakku sun muut oli todella hyviä! Oikeastaan samoja, mitä oli mun omaissa rippijuhlissa mutta ei se haitannut, koska yhtä hyvää oli nyttenkin! Harmi vaan, et mun serkku ja sen kihlattu ei päässyt koska työt, mn serkun mies ei päässyt koska työt ja sit yks mun serkku ei päässyt koska asuu niin kaukana ja sitten isän puolelt ei tullut ketään, koska ei mitään hajua. Tai no siis isän puolelta vain hänen veli asuu tääl vähän etelämpänä kuin Rovaniemi, joten ne jotka asuu siel pohjolas niin eivät tulleet. Iha ymmärrettävästi, lupasivat kumminkin kaikki tulla sitten, kun mulla on YO-juhlat. Jos saan itteni joskus kolmen vuoden päästä kirjoitettua ulos lukiosta.

Johannes sai sitten äitiltä ja isältä lahjaksi kauan ja hartaasti toivoman puhelimen. Koska hänella oli sama Nokia Lumia 800:nen kuin minulla, jonka itse sain heivata äidilleni silloin ku täytin 15. Eli vuos puol sitten. Eli Johannes oli kuulemma toivonut tota Samsungin Galaxy S5, vaik mä olisin sille mielummin Applen puhelimen ostanut. Mutta saipahan sen minkä halus ja oli siit todella kiitollinen. En oo pitkään aikaan nähnyt sen hymyilevän niinku se avas ton. #Materialismionnellisuus 

Juhlat sujuivat siis todella hyvin ja Johanneksel oli kuulemma iha kivaa, vaikka aluks olikin sillee: Onks mun oikeest pakko seistä tääl yläkerras... Mutta ei se näköjään niin paha ollut. Mullakin oli ihan hauskaa ja en oo varmaa itteeni pitkään aikaan syönyt niin ähkyyn kuin tuolloin. Mutta mitä sille voi jos ruoka on hyvää!

Tälläinen postaus tällä kertaa toivottavasti tykkäsitte ja ens postaus eli perjantain postaus on sellainen. jota on pyydelty, joten sitä odotellessa...

~Moikka ja ens postaukseen~

Pikakelauksena vuosi 2014

~Ja sä oot,

ja sä oot,

ja  sä oot.

Spesiaali.

Ja jos sä tahdot oon sun,

oon sun~

-Nikke Ankara - Spesiaali-

Moi! 

Nyt olis sit tämä 2014 vuosi pulkassa ja edessä olis taas uus vuos eli 2015! Tää vuos on mun mielest mennyt aivan älyttömän nopeasti! En siis oikee ees käsitä kuin nopeesti aika on kulunut. Tuntu, et äsken just olin Thaimaas juhlimas uuttavuotta ja siitäkin on oikeasti jo vuos! Ja sitä on myös jotenkin mahotonta uskoa, että ens vuonna oon jo 16 vuotias. Must tuntuu, et en oikeast oo ees viel 15w ja kumminkin oon jo niinku tammikuus 16. Miettikää, et kahen vuoden pääst meitsi on jo täysikänen, nyt alkaa painaa jo ikäkriisi, heh! 

Mut tänään puretan koko 2014 vuosi Top 3 juttuihin. Tän postauksen innoittajana on toiminut mulle todella tärkeeks tullut ihana hikke luokkalaiseni, matikka nero ja hilpeyden multihuipentuma Arska! Suur kiitos Arskalle, Roosal, Iikul ja Maijal jotka taisi olla ne, jotka keksi mun joulukalenterinkin suurimman osan luukuista, niin oli kyl ihanaa, et nytkin sain tähänki postaukseen vähän (aika paljonkin!) apuja tolt Arskalta.

Mut hei jaarittelut sikseen, mennään postaukseen...

Top 3 biisit:

1. Robin-Onnellinen

Mä sillon joskus niin rakastin tätä biisiä, kunnes mä aloin vihata tätä, siihen oli omat syynsä. Jos mä kuulinkin tän biisin nii joko aloin itkee tai sit mun olis tehny mieli räjähtää kappaleiks. Mä vihasin tota biisi siihen päivään asti kunnes Aapo ns. puhdisti tän biisin maineen mun pääs, heh! Kuulostaa tyhmältä, vai mitä, mutta sillee siin kävi. 

2. TCT-Rammaa

Täst biisist tulee niin mieleen yks mun elämän parhaist muistoist, nimittäin Ainon konfirmaatio syksyllä. Sinä samaisena iltana mä kuulin tän biisin ekaa kertaa ja se on niin jäänyt mieleen. Ainon konffikses oli niin kivaa ja varmaa ikinä meil ei oo ollut niin hauskaa, ku sillon tyttö porukkamme kans. Aino, Roosa ja Iiku varmast muistaa kaikki ne todella hienot kuvien otot, mis Roosa ei näkynyt ja sit ne kuvat mis ollaan Ainon mopon kyydis! (Mopo ei siis ollut käynnissä) Sit sillon illal, ku tätä biisii kuuntelin niin olin Aapon kans Skypes ja mä vaa popitin tätä, heh! Hyviä aikoja!

3. Sia-Chandelier

Täs biisis o sellanen juttu takana, et sillon joskus mä en missään nimessä halunnut kuunnella tätä biisiä! Mutta sitten yks aamu, ku mul o ain The Voice pääl ku meikkaan jne. Niin tän biisin musavideo tuli sielt ja mä vaan jäin tujottaa sitä sillee: "Tää on mun lempibiisi" Joten nyt se on koko vuoden siit lähtien ollut sellanen biisi, johon en oo kyllästynyt ja vielki jaksan popittaa sitä ihan kybäl. Osasin jossaan vaihees koko sen musiikkivideon kaikki tanssiliikeet ulkoa jne. En mä kyl enään muista, ku en oo musavideoo pitkään aikaan kattonu.

Top 3 Halaukset:

1. Aapon kans

Mä tuun varmaa muistaa tän halauksen ikuisesti, sillä meil o tapan Aapon kans, ku aina nähään nii halaa. Mut sillon kauan aikaa sitten, sillon ku mul oli toka tet-viikko menos nyt syksyl niin sinä torstaina, kun nähtiin niin jotenki se oli erityisempi se halaus, kun normaalist.

2. Ainon kans

Tää oli Iikun synttäreillä viikko takaperin niin "hyvästeltiin" Ainon kanssa toisemme joululoman ajaksi, sillä Aino lähti jonnekkin kauas, niin ei nyt sit nähä koko joululoman aikana. Siitä halauksesta teki erityisen se, että mä olin sitä ennen läpällä heittänyt Ainolle, että mulla ei tulis hänt ikävä (pyh, mul tulee ain ikävä, jos e nää jotakin frendii pitkään aikaan) Nii Aino sit heti sen jälkee halas mua ja nosti mut ilmaa, niin se siit teki erityisen jotenkin, en tiiä miks, mut se o jäänyt mieleen <3

3. Heinin kans

Just tos kuvas näkyy se halaus, joka o jääny Heinin kans mieleen. Me ei oltu Heinin kans yhes vaihees kauheen hyvis väleis niin jotenki riparil tuli taas se, että Heini oikeest on mulle tosi tärkee ja rakas kaveri! Onneks Heini pääs samal riparil mun, Roosan ja Iida-Marian kans, olis ollut aik ankeet läpät mul yksinään siel, jos Heini ei olis ollut mun kans huonekaverin, heh!

Top 3 Koulussa tapahtuneet jutut:

1.Scientific L.O.V.E-leffa

Sitä leffaa oli kyl hauska tehä, heh! Siit o kyl jääny vaa positiiviset muistot. Se leffa siis kerto siitä kuinka, joku professori oli tutkinut rakkautta. No sit siin oli sellanen lissu tyttö, joka ihastuu johonki jätkään ja sit on toinenki jätkä, joka o ihastunu tähän tyttöön, mut tää tyttö ei siihen. Sit siin o jotaa draamaa ja loppujen lopuks se lissu tyttö o just hyppäämäs kalliolt, kunnes se jätkä joka tykkäs siit tytöst tulee pelastaa sen, mutta tippuu ite sielt kalliolt alas. Sit koko leffa loppuu siihen, ku se tyttö juoksee sielt kalliolt sen kuolleen jätkän luo ja tunnustaa rakkautensa tätä jätkää kohtaan. 

Toi vika kohtaus oli ehk sinäänsä hankalin nimittäin mä esitin sitä lissu tyttöö ja sitä jätkää esitti Maria, ja kun mä juoksin sielt kalliolt alas niin 1. Mä e pysynyt pystys, koska oli kevät ja oli lunta ja jäätä ja silti niinku kasvillisuut jo, ja ku juoksin sielt nii kaatuilin vähän välii. 2. Mun pokka ei pitäny. Mä hajosin melkeen joka kerta, kun pääsin siihen Marian luo ja Maria nyt esitti siin taidokkaasti kuollutta, niin minä sitten hajoon Marian ilmeelle ja sille mun tepastelulle, ku mul oli korkkarit ja e pysynyt pystys. Ehk vuoden tokaks parhaat naurut tuli siit, ku pääsin siihen Marian kohal ja koko kohtaus oli mennyt siihen mennes aivan mahtavasti, kunnes Marian ilme oli sellanen kuollu lohi, nii mä vaan aloin nauraa ihan huolel ja tuuperruin siihen maahan Marian viereen. Oi, olis pitäny koulus väsää ne poistetut kohtaukset siihen leffaan, nimittäin se oli niin huvittavan näköst, ku olla ja voi, heh!

2. Oppilaanpäivä

Tää oli yks hauskimmista reissuista omien luokkalaisten kans. Tai no meit oli vaan sellanen pari oppilast siin porukas, jotka kulki opejen mukana. Meit tais olla siin, minä, Iiku, Roosa, Aino, Arska ja Heidi ainakin alus. Mut meil oli ainaki kivaa! Me kuunneltiin musaa ja otettiin kuvii, tai no mä otin kuvii ihan meijän luokan ohjaajan pyynnöstä, mut se oli sika kivaa. Vaikka kaikki loput 14 tyyppii meijän luokalt vittuilikin meille, et oltiin hitait, mut me tultiin meijän open mukana, joten ei me periaattees oltu hitait vaan ne, jotka meni edel niin oli liian nopeit! Joten periaattees ne kaikki valitti turhaan. Mut eipä se haitannut, meijän porukal oli sentää oikeasti kivaa, eikä sillee et: "Voi vittu, nopeesti et päästään venaa tonne, et millon bussi tulee" Koska ne bussit ei lähteny sen aikasemmin, vaikka kuinka nopeesti olis tullukkin takas siihen alotuspisteel. Siis jos ei tullu ilmi, niin oltiin sellases metsä kävelylenkki jutus oppilaanpäivän, jonne oppilaskunnan tyybet oli tehny sellasii rastei ja niit piti tehä, heh!

3.Marttapiiri kässäntunneil

Nyt, ku päästiin syksyl meijän uuteen siirtokouluun nii meijän kässänluokka o periaattees kaks osanen. joka on sika kiva sen takii ainakin meijän marttakerhon kannalt. Sillä mä, Roosa, Maija ja Julia ain linnottaudutaan sinne ns. toiseen osaan sitä kässänluokkaa ja kunnon juorupiiri ain siel, heh! Kaikki maan ja taivaan väliset asiat ain käydään läpi joka maanantai aamu tähän mennes siel ja samaan aikaan ollaan hyvin ahkeria. Elikkäs "teemme" neulonta töitämme, oikeasti se menee sillee, et pälätetään kaks tuntii, kuunnellaan musaa, jumpataan lattial, heh (Ainakin kerran ollaan, jotaa siel lattial Maijan kans säädetty) tai ollaan puhelimel ja siel lähetellään snäppeil ja sit siin sivus vähän tehty niit neulonta töit, heh! Mut oikeest maanantai aamun pelastus noi kässäntunnit, e kestäis ainakaan mitään matikkaa kaksoistuntii maanantai aamun, joten mielummin oon kässän tunneil.

Top 3 Parhaat muistot:

1. Rippileiri

Se oli kyl kesän yks parhaist kokemuksist, mut samaan aikaan yks kauheimmist! Mut parhaan siit teki ne ihmiset ja hyvä seura! Kaikki ne raamikset oman ryhmän kans oli kyl parhaimpii ikin, käytiin ain nopee se Raamatun kohta läpi ja sen jälkeen vaa kunnon pälätys tuokio. Verla reissu oli yks parhaimmist hetkist myös siel. Sillon tutustuttiin paremmin Jereen ja Ilkkuun, joten se oli kyl iha sika kiva retki, ilman niinku mitään Jeesus juttuja. Sit myös sielt jäi yks parhaimmist muistoist se, että kun uhmattiin ohjaajii ja juostiin isol porukal illal rantaan ja hypättiin vaatteet pääl sinne järveen. Ehk parhaaks sen teki se, että kun jäätiin kii nii puolet porukast juoksi piiloon sinne rannan päähän, johon me jotka oltiin piilouduttu saunan taakse käveltiin ohjaajat meijän peräs. Sit kaikki alko laulaa Kuljeta ja Johda, se teki siit jotenkin spesiaalin!

2. 28.5.2014

Siit päiväst eteenpäin oon saanut elää elämäni parast aikaa! Niinku Aapo hienost sanoi lauantai sunnuntai välisenä yön mulle et: "Oon viettäny sun kaa mun elämäni parhaat 7 kuukautta ja enemmänkin." Niin pitää myös mun kohal paikkansa! Mä oon saanut viettää melkein 8 kuukautta mun elämästä mulle maailman rakkaimman ihmisen kanssa ja se on ollut parasta koko vuodessa! Et mun tän vuoden kohokohta oli toi 28.5. keskiviikko, jolloin me mentiin yhteen Aapon kans, siit eteenpäin olevat muistot ovat kaikki korvaamattomia!

3. Ainon mökki

Se ku oltiin Ainon mökil oli kyl, jotaa uskomatonta. Mul oli ainakin ihan sika kivaa sillon ja kuuleman mukana Roosallakin oli ollut kivaa. Toivon, et Iikul ja Ainolki oli ihan jees mun ja Roosan seuras sillo... Mut kumminkin, se oli sellanen reissu ainakin mun mielest, et oli kivaa tyttöporukan kesken. Kaikki se säätäminen, uiminen, Skypes oleminen ja kaikki muu oli mun mielest parhaist hetkist kesäl kavereiden kesken. Ja sillon pääsin käymään ekaa kertaa elämässäni Tuurin kyläkaupas, et aik hyvin, heh! Sekä se reissu oli ainoa sellanen kunnon meijän tyttöporukal tehty reissu!

Top 3 Elokuvat:

1. The Fault In Our Stars

Toi leffa muutti mun elämän! Eli siit eteenpäin mä oon ollut Tähtiin Kirjoitetun Virheen totaallinen fani ja sille ei voi mitään. Onneks mentiin sillon joskus Julian kans kattoo se, vaikka Julia ei itkenyt yhtää. Mä olin mielumminki koko ajan kyyneleet silmis. Iha paras leffa! 

2. Kesäkaverit

Tää leffa oli kyl ihan sellanen ok, heh! Mutta mentiin Aapon kans kattoo se ihan sillee, no mennään kattoo joku nii oli se siihen nähden ihan hyvä! Ja ku mä tykkään suomileffoist, ehk enemmän, ku amerikkalaisist komedia leffoist, nii oli toi siihen nähden iha hyvä! Iina Kuustonen varmaa teki siit sen hyvän, heh! Mut toi o jäänyt nii hyvin mieleen, ku se oli eka kerta, ku käytii Aapon kans kahestaa leffas, ku sitä ennen oltii oltu vaa porukal.

3. Outolintu

Mä tykkäsin täst leffast ihan sikana! Käytiin kattoo toi Heinin kans, siks koska Heinil olis muuten mennyt jotkut ilmasliput hukkaan, jos ei oltais menty leffaan. No mun mielest toi Outolintu oli ihan sika hyvä! Hauskint siin oli se, että me istuttiin iha ylimmäl rivil ja kummankin vieres istu joku ja sit mä säikähdin ihan huolel yhes kohas ja Heini alko nauraa siin iha sikan mulle, heh! Sit se joka istu mun vieres, siis joku randomi katto mua sillee: "Ei täs kohas kuulunut säikähtää urpo?" Juu mun kans ei kandee mennä kattoo leffaa, jos ei jaksa mun säikähtämisii, heh!

Top 3 Inside-läpät:

Inside juttui ei voi paljastaa, mut kaikki jotka tietää juurikin noist jonkun inside-läpän niin kyl ne tajuu, heh!

1. Ruufus

2. Tintti/Sipsihamsteri

3. 800kg letka

Top 3 Parhaat postaukset:

1. Miten meistä tuli "me"

Tästä

Tää postuas on mun yks luetuimmist postauksist, koko mun bloggailun aikana. Oikeastaan tokaks katsotuin. Toi o ollut tänä vuonna ehk hauskin postaus tehä, mut tavallaan se oli ehk vaikein postaus, koska piti ihan hirveästi muistella kaikkee ja eikä saanut sanoa periaatteessa mitään "väärin", joten toi oli sinäänsä hyvin vaikea tehä. Aapo varmast muistaa kuinka valitin tota postausta kirjottaessani, ku oliin Skypessä samaan aikaan, ku yritin vaikertaen kirjoittaa sitä, heh!

2. MyDay with Roosa

Tästä

Tää postaus oli yks mun suosikeista, toteuttamisen suhteen. Nimittäin tää oli toivepostaus, joku tuli pyytämään tätä multa Askissa, juurikin tälläst postaust mis Roosakin olis, heh! Roosa oli varmasti hyvin otettu tästä. Mutta kumminkin, meil oli tosi hauskaa kuvata tota postausta sillon kesäloman viimeisenä keskiviikkona. Ja sen myös täst postauksesta teki erityisen, että mä en oo ikinä tehnyt sitä kirjotus vaihetta postauksessa ns. kenenkään kanssa. Mä aina teen postaukset yksin rauhassa. Mutta tän postauksen mä tein Roosan kanssa yhdessä ja valittiin kaikki kuvat yhes ja tekstit päätettiin yhes, joten se oli erillaist, ku normaalist, nii se teki postauksesta viel kivemman!

3. "Mun blondi"

Tästä

Tää postaus kertoo vikast viikost kevääl koulus. Tää postaus o täl hetkel neljänneks luetuin, täs mu blogis. Ennen tota Miten Meistä tuli "me"-postausta tää oli kolmas. Mä ite tykkäsin tehä tätä postaust sillon toukokuus, muistan kuinka tän postauksen kanssa ei kauaa mennyt, ku tekstii tuli vaan ihan pääst sukkelaan. Ei tarvinnut pähkäillä tai mitään, yleensä mul menee ihan hirveest näitten postausten teos pähkäilyyn aikaa ja siihen voiko tota sanoa noin jne. Mut ton postauksen kanssa ei ollut vaikeuksia. Joten tääkin oli yks helpommista ja kivoimmista postaukseista tänä vuonna! 

Toivottavasti tykkäsitte tälläsestä tavasta käydä mun vuosi 2014 läpi! Mul on ollut aivan mahtava vuosi 2014 ja pyrin siltikin tekemään  vuodesta 2015 vielä mahtavamman. Paras vuosi, koko mun elämän aikana. On tapahtunut niin paljon kaikkea, hyvää ja myös pahaa, mut sitä pahaa en jaksa ees muistella. koska esim. yks paha asia ei ees ollut totta ja silti siitä syytettiin mua? Tai no näit tälläsii pahoi asioit o kylki kaks sellast isompaa, joissa mä en oikeesti ollut tehny mitään mut kumminkin mut oltii otettu niis syypääks. No mutta nyt ei mietitä pahoja juttuja, vaan ollaan ilosii täst viimeisest päiväst tänä vuonna.

Toivon, et teil kaikil on myös ollut mahtava vuosi ja ootte saaneet kokee hyvii hetkii! Nyt on sit mun puolest toivotettava teille hyvää ja onnellista uuttavuotta, me nähään taas uudestaan postausten parissa vuonna 2015! 

Moikka! <3 

~The last princess~

~Kaunis pieni ihminen,

sä olet ainutlaatuinen.

Mitä vastaan tuleekaan,

toista sua ei millonkaan.~

- Johanna Kurkela-Ainutlaatuinen -

Moi!

Tänään lauantaina oli kauan odotettu Ainon ja Pihlan konffis! Itse olin vain Ainon konffiksessa, joten sori Pihla, heh! Kirkko alkoi vasta 14.00, mutta heräsin jo aikasin kihartamaan hiuksiini. Mut sen voin sanoo et hiusten kihartamises menee enemmän aikaa, jos ei oo apuvoimia! Onneks Heini oli apuna silloin, kun kirharsin hiuksiani sinne omaan konffikseeni! Päivä oli yhdellä sanalla kuvattuna: Tunnerikas, Mä en varmaan ikinä oo ollut saman päivän sisällä onnellinen, vihanen, vittuuntunut, surullinen, ilonen, hullu ja "normaali". Joten omasta mielestäni päivä oli täydellinen! Ja niinkuin itse sanoin omassa maljapuheessani (Mulla oli siis ehkä maailman toisiksi parhain maljapuhe Ainolle, Ainon isän puheen jälkeen,,,) Ainolle: "Nyt on viimeinenkin prinsessa meijän porukasta konfirmoitu." 

 Kirkko niinkuin sanoin jo aikaisemmin niin alkoi 14.00 ja keski vähän päälle tunnin. Ei ollut tällä kertaa niin tylsä, mutta se tuntu kauhean pitkältä. Huom! Aino on tuo blondi nutturapää, heh!

 Sain nappastua Pihlasta pari kuvaa, mutta suurin osa oli todella heilahtaneita, koska Pihla istui aivan kirkon toisessa päässä verrattuna mun istumapaikkaan. 

 Kirkon loputtua auringon paisteessa, konfirmoiduille taas jaettiin rippikoulutodistukset. Onneksi paistoi aurinko, verrattuna omaan konffikseeni, jossa satoi kaatamalla vettä! Tai verrattuna Julian ja Venlan konffikseen, jossa alkoi juuri sataa vettä, kun alettiin jakaa noita rippikoulutodistuksia.

 Ainolla oli todella kaunis toi mekko! Aivan Ainon tyylinen, muistaakseni ostettu Vilasta.

 Katsokaa! Sainpahan Pihlastakin kuvan,vaikka itse juhliin en mennytkään kenkieni ja välimatkan takia. Sori Pihla, jos luet tätä! Toi Pihlan mekko on ostettu Modexista päivää ennen konffista... Pihlaa.. Mut mun mielestä toi mekko sopii aivan tajuttoman hyvin Pihlalle! 

 Päästiin kirkolta Ainon kyydissä itse Ainolle. Olis muuten ollut aikamoista tuskaa kävellä niillä mun kultasilla korkkareilla bussipysäkille! Itse en pystynyt edes kävelemään kirkolle niillä korkkareilla, joten tällänen pieni paljastus... Kävelin ilman niit korkkareit sukkiksil sinne kirkolle, koska muuten siihen matkaan olis varmaan mennyt puol tuntii (Normaalisti kestää noin 10min) ja siinä kohtaa, jos olisin kävellyt koko matkan niil korkkareil niin Arska, Iiku ja Roosa olis lähteny pakoon mua, koska mä olisin valittanut ihan tajuttomasti. Tai no joo valitin silloinkin, kun kävelin niil korkkareilla vähän matkaa, mut olis tullut viel paljon enemmän valitusta, jos olisin kävelly koko matkan, heh! 

 Mentiin aik alussa heti ulos ottamaan valokuvia, kun paistoi niin kauniisti aurinko! Tääkin kuva on niin kaunis Iida-Mariasta, käy kateeks...

 Meist neljäst piti ottaa varmaa päälle 20 kuvaa et kelpas ees joku, koska ensimmäisissä kymmenessä kuvassa, joko jollakin oli silmät kiinni, varjo tuli huonosti, aurinko paisto silmiin tai muuten vain ilme oli jotain niin artsyy materiaalia, että huhuh! 

 Syömisen jälkeen Aino päätti avata lahjat (tos kohtaa avaa Roosan lahjaa) ja huomasi, että Aino sai ainakin paljon korviksia, heh! Samalla sai aika mont halii Ainolt <3

 Ennen kakkua, Ainon isä piti maljapuheen. Ei, ei! En olis ikinä uskonut, että alan itkeä, jokun konffiksessa. Mutta tuli sekin todistettua, että konffiksessa voi itkeä ilosta! Itku jotui siitä, että se oli juuri varsinkin Ainon juhlat ja se maljapuhe! Siis Ainon isän maljapuhe oli niin ihana ja niin suoraan sydämestä puhuttu, et en voinut itselleni mitään, heh! Niin niinkuin Ainon isä sanoi, että hän on ylpeä tyttärestään, niin se on totta! Ainosta kannattaa olla ylpeä, niin upee ja ihana ihminen hän on <3

 Oikeest mä sulin täs kohtaa, kun Ainon äiti sanoi, että Ainon pikkuveljet oli koristellut kakun! Mä olin iha myyty! Jotenkin vain niin ihana ele, en mä tiiä miks mut kumminkin ja viel jotenkin tosi sieväst koristelleet! Kakku oli muuten tosi hyvää<3

 Tässä kohtaa mä päätin pitää maljapuheen, jota sitten jatkoi Iiku ja Roosakin, Mun maljapuhe ei ollut niin tunteellinen tai niin ihana, kun se olis voinut olla. Mä kyllä tarkotin jokaista sanaa mitä sanoin, vaikka en itse muistakkaan enään melkee mitään, mitä kaikkee selitin, mutta jos en sanonut tätä siinä niin sanonpa nyt, "Aino oot yks mulle rakkaimmista kavereista ja toivon, että saan viettää ainakin seuraavat neljä ihanaa vuotta ja vielä sen jälken pitkään kanssasi!"

 Oli vaikee ottaa näit kuvii et kaikki mahtuis kuvaa, heh!

~Roosa, Aino & Iida-Maria~

 Mä en tiiä, mitä oikee tapahtu. Yhtäkkii meil kaikil oli jotkut ihme päähineet päässä ja me vaan naurettiin ihan huolel! Mä en tiiä, mitä siihen Juissiin oli sekotettu, heh! 

Mut pääasia oli se, että meil oli todella, todella hauskaa!

 ~Koko poppoo<3~

 by: Roosa

~Iida-Maria, Aino & mä~

 Mekko: Only

Korkokengät: Dinsko

Kaulakoru: rippiristi

Käsikoru: mummilta ja ukilta rippilahja

Pupun korvat (Ei alunperin kuulunut asuun, heh!): Ainon

 Lähettiin Iikun kanssa seittemän aikoihin kotia kohti, sitä ennen käveltiin dösärille laulaen Robin Puuttuvaa palasta, Onnellinen, Parasta just nyt sekä Kasmirin Vadelmavenettä ja viel oliks se Justin Bieberin Boyfriend:ä. Sori Aapo sun korvat varmaan hajos, kun kuuntelit niitä mun ja Roosan kaniita lauleskeluja snäpistä ja sori kaikille ohikulkijoille, heh! 

Olin kotona vähän ennen kasia ja en pystynyt kävelemään ollenkaan noilla korkkareilla, joten kävelin taas vaihteen vuoks ilman kenkii koko loppumatkan kotiin. Äiti kyl pikkusen ihmetteli miks tallustin kotiovest sisään ilman kenkii, heh! 

Mut oma mielipiteeni oli Ainon juhlista se, että oli ihan tajuttoman kivaa ja oli onnistuneet juhlat! Itse tykkäsin ja viimeisen päälle seura ;) Toivottavasti Aino sullakin oli kiva päivä, ainakin mulla oli ja varmasti Iikulla sekä Roosalla, heh! Ja toivon, että Pihla sunkin juhlat oli onnistuneet ja sullakin oli kivaa, vaik en ollut itse sitä todistamassa, heh! Kiitos vielä Ainolle ja Ainon perheelle juhlista!

Nyt on sitten tältä vuodelta kaikki rippijuhlat vietetty. Ens vuonna on ainakin kahdet juhlat tiedossa, jee! Toivottavasti niistäkin tulee yhtä kivoja, kun nämä kolmet, missä itse olen ollut tänä vuonna! 

Mutta nyt ens postaukseen ja moikka!