Toukokuu 2018

~Välitan sust vielkin,
Iha sama mitä mietit,
Vaikka kauan se kiellettiin,
Ettei meidän yhtälöä toimii saa,
Niin joskus se on rakkautta et luovuttaa~

-Pete Parkkonen ft. Etta - Kävi niin kävi näin-

Mooi!

Mä saatan olla selityksen velkaa tälle kahden viikon tauolle... Selitys on yksinkertaisesti työt. Mulle soitettiin 9 päivä perjantaina, että voitko aloittaa työt jo maanantaina keskiviikon sijaan. Sehän mulle kävi ja arvatkaa pystyinkö vain jännittämään koko sunnuntain, jonka takia tämän päivän postaus julkaistaan vasta tänään 21.6. Mulla oli viime viikolla 5 päivää töitä eli ma-pe ja olin aivan loppu, jonka takia ei tullut postausta ja sunnuntaina kävi klassinen unohdin, no yritetään uudestaan torstaina. Tällä viikolla mulla on neljä vuoroa ja alkaa olla jo oppinut kaikki toiminta tavat yms niin ei ole niin rankkaa kuin viime viikolla, jolloin käytti kaiken energian siihen, että yritti muistaa kaiken oppimansa. Hyvällä motivaatiolla eteenpäin!
Tänään aiheena olisi siis Toukokuun 2018 suosikit. Olisin keksinyt varmaan 15 suosikkia, mutta keräsin niistä 5 ja ehkä pari saattaa tulla kesäkuullekin, koska ne suosikit ovat pysyneet toukokuusta kesäkuulle ja tulee todennäköisesti pysymään heinäkuullekin.

Aloitetaas...

 

| 1. Korvakorut - Ted Baker |
- Tässä on minun ylppärilahja itse itselleni. Mainitsinkin tuossa maaliskuussa julkaisemassani "Kevään Must Have Asusteet"- postauksessani samaan sarjaan kuuluvasta rannekorusta. Tarkoitus oli alunperin ostaa kyseinen rannekoru, mutta se oli todella kapeaan käteen suunniteltu ja venyttämällä siitä tuli todella oudon näköinen, joten ajatus rannekorusta päättyi samalta istumalta, kun näin vitriinissä nämä maailman ehkä suloisimmat korvakorut. Nämä korumetallia ja hopean sävyiset korvakorut olivatkin osana ylioppilasjuhlieni asua. Nämä nimittäin sopivat aivan täydellisesti mun toiseen käsikoruun, jonka sain ylppärilahjaksi äidiltä ja tietenkin kihlasormukseen. Ainoa miinus on se, että nämä ovat aika painavat eli jos haluaa, että noi korvikset ei roiku niin aika tiukkaan saa lukon laittaa. Plussaa tulee maailman suloisimmasta paketoinnista.

| 2. Punapää |

- Toukokuun lopussa kävin toista kertaa kampaajalla värjäyttämässä mun puna/gingerpääni. Sama homma kuin tammikuussa eli taas sävyinä toimivat Kc Color Luximan Toasted honey & Honey bunny. Ainakaan tähän mennessä ei ole ikävä blondia ja rakastan tätä sävyä yli kaiken! Ja kampaaja yllättyikin positiivisesti, kun väri oli kestänyt todella hyvin 4kk, koska hän oletti, että mun hiukset tulisivat olemaan blondit, kun tulisin seuraavan kerran hänen penkkiinsä. Koska pitkään blondatun hiuksen päälle värjäyksessä voi kuulemma käydä niin, että blondi puskee edelleen läpi. Vaikka minullakin vähän blondi yritti puskea läpi, niin Color maskilla sävyllä Toffee sai sitä todella hyvin taitettua takaisin punaisempaan.

| 3. Ylioppilaslakki - E.R Wahlman |

- Mä olin yksi niistä about ehkä 5%, jolla oli jonkun muun merkkinen lakki kuin Fredrikson:n. Mun lakki oli ehkä turhankin kallis ostos, mutta äiti vaatimalla vaati, että lakin pitää olla hieno. Mulla on tossa mun lakissa 16mm kokoinen lyyra ja lyyra on vaaleamman kullan sävyinen verrattaessa Fredriksonin lakin lyyraan. Lakkiin on myös painettu nimikirjaimeni. Tämä lakki on varmaan kalleinta mitä olen päähäni pistänyt, mutta olihan se mukava päässä ja lämmin! Itse en kuitenkaan teknilliselle hakenut tai tuskin tulen hakemaankaan jatkossa, joten ylppärilakki on varmaan ainoa lakki, jonka tulen opiskelun aikana saamaan, jos en sitten tohtoriksi itseäni joskus väittele, sitten hommaan silinterin! Suosittelen lämmöllä ensi syksyn ja ensi vuoden ylioppilaille E.R Wahlmanin lakkeja.

| 4. Kukkakuosinen hellemekko |
- Ei ole vieläkään kietaisumekot mun kaappiin matkanneet kaupasta, mutta kaksi mitä ihanampaa hellemekkoa kylläkin! Olen ostanut tämän valkoisen kukkakuosisen hellemekon Bikbokista ja täsmälleen saman mallisen, mutta mustana ja päiväkakkarakuosilla, myös Bikbokista. En olisi ikinä uskonut, että mä ihan mielelläni pukisin jotain noinkin v-kaula-aukkoista päälleni, mutta näin on päässyt käymään. Ehdottomasti kesän paras löytö, vaikka olikin aika hintava 27€ taisin maksaa tästä silloin kun sain alennusta opiskelijakortilla. Nämähän tuli aleihin aikalailla viikkoa myöhemmin, joten kokoaja saattaa olla rajallinen määrä.

| 5. Thirteen Reasons Why - kausi 2 |
- Me katottiin Steffen kanssa heti ykkös kausi, kun se tuli ja aika hyvin oltiin kaikki siitä unohdettukin, koska kun tämä kakkos kausi julkaisiin, niin jouduttiin katsomaan ykkös kausi uudelleen alusta loppuun. Omasta mielestäni ykkös kausi oli parempi, mutta tässä kakkos kaudessa oli omat hyvät puolensa. Kolmos kautta odotellessa... Minusta koko sarja olisi voinut hyvin loppua kakkos kauden loppuun. Koska se kolmas kausi ei voi mitenkään liittyä enää Hanna Bakeriin, koska ei vain voi! Suosittelen katsomaan, jos tykkää teinidraamasta ja haluaa katsoa 13 otteeseen alun puheen, jossa kerrotaan hakemaan apua, jos on murheita tai itsetuhoisia ajatuksia.

Biisit:

Kasmir - Puhu Äänellä Jonka Kuulen

&

Mikko Harju - Menninkäinen

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte, vaikka tulikin super super myöhässä. Tämä on nyt vähän tällaista, kun työt alkoivat ja pitää käyttää 110% prosenttia energiasta oppimiseen ja siihen, että tekee parhaansa. Se olisi sitten sunnuntaihin.
Hyvää juhannusta! Mä vietän sen töissä.

~Moikka ja ens postaukseen~

Ylioppilas 2018

~Kun lakit päähän vedettiin,

Kaikeasta kaikki tiedettiin,

Mitä vanhemmiksi vartutaan,

Sitä tyhmemmiksi muututaan~

-Anssi Kela - 1972-

Mooi!

Mä en jotenkaan osaa aloittaa tätä postausta. Tunnen samaan aikaan erittäin suurta onnellisuuden ja tyhjyyden tunnetta. En samaan aikaan myöskään tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. 

Mutta jos jotkut asiat ovat varmoja niin nyt mä saan ainakin ensi vappuna pitää valkolakkia päässä ja minulta löytyy taskustani ihan kaunis ylioppilastutkinto todistus!

Tänään saatte kuulla mun ikimuistoisen lakkiaispäivän kulun.

Aloitetaas...

6:00 - Herätys pärähti soimaan! Unta oli takana viisi ja puoli tuntia. Joku saattaa ajatella, että "Apua", mutta itse heräsin erittäin pirteänä. Mä olen muutenkin erittäin huono nukkumaan, perinyt isältä sen piirteen. 

6:15 - Alkoi raivokas meikkaus sessio, samalla piti syödä aamupalaa, vahdata kelloa ja keksiä vaatteet. jotka saisi helposti riisuttua ilman, että kampaus kärsii.

7:00 - Pääsin kotoa lähtemään kohti kampaajaa. Onneksi kampaaja oli ihan kävelymatkan päässä, ettei tarvinnut kauemmas lähteä.

7:15 - Istuuduin kampaajan penkkiin ja kampaaja kysyi, että minkälaista kampausta tehtäisiin. Näytin kuvaa ja hän totesi ettei ainakaan vielä osaa kyseistä kampausta tehdä, mutta hän kävi katsomassa youtubesta videon ja tekaisi minulle unelmieni ylppärikampauksen! 

Ihme ja kumma itse kampauksesta ei tullut kuvaa otettua...

8:06 - Pääsin lähtemään kohti kotia pukemaan mekkoa, korkokenkiä ja koruja päälleni. Jännitys alkoi tässä vaiheessa oikeasti vasta puskemaan pintaan, koska alkoi tajuta, että se THE lakkiaispäivä on tänään. 

9:25 - Pääsin vihdoin lähtemään Heinille, koska pääsin Heinin kyydissä Sellosalille, jossa lakkiaisemme pidettiin. En ole ihan varma, miksi meidän lakkiaisia ei vietetä meidän koulun liikkasalissa? Onneksi lakkaisiamme ei sentään vietetty koulumme aulassa niinkuin viime syksyn lakkiaiset vietettiin.

9:33 - Auto starttasi kotimme pihasta ja Heini oikein sukkelaan ajoi meidät Sellosalille. Tässä vaiheessa mun jalat oli jo ihan tuusan nuuskana, koska minä olin mennyt laittamaan sukkahousut joiden takia mun aiemmin täydellisen kokoisista korkokengistä tuli aivan järkyttävän isot ja todella hankalat! Olisi pitänyt kokeilla aiemmin niitä korkkareita sukkahousujen kanssa, niin olisi voinut olla laittamatta sukkahousuja.

9:55 - Pääsimme Sellosalille ja veimme oitis meidän lakit juhlasaliin. Nimittäin me olimme kuvaamassa porukalla ylioppilaskuvia perjantaina 1.6. joten tarvitsimme lakkimme kenraaliharjoitusten jälkeen mukaamme, vaikka ne olisi oikeasti pitänyt jättää juhlasaliin odottamaan h-hetkeä. Siitä sitten hipsimme muiden tulevien ylioppilaiden luo ja järjestäydyimme jonoihin.

10:30 - Se oli menoa sitten. Juhlat siis alkoi puoli yksitoista ja me sitten saavuimme juhlasaliin musiikin saattelemina. Jännitys alkoi purkautua ja epätodellinen fiilis valtasi minut aivan kokonaan. Koko ajan mulla oli tunne, että tämä on unta. Erittäin todentuntuista unta. 

12:00 - Juhla oli jo ohi. Lakit päähän oli vedetty ja puheet sekä laulut kuunneltu. Minähän sitten tuttuun tapaani purskahdin ihan täyteen ja lohduttomaan itkuun halatessani kemian opettajaani... 

Mä en voi käsittää miten kolmessa vuodessa joistakin tietyistä opettajista on tullut sellaisia tietynlaisia tukipilareita opiskelun kannalta. En mä esimerkiksi olisi varmastikkaan jaksanut kiinnostuakkaan kemiasta tai fysiikasta, jos opettajina eivät olisi olleet juuri he! Itse siis vihasin kemiaa sekä fysiikkaa yläasteella, koska en kokenut sitä mielenkiintoisena. Nykyään aivan eri ääni kellossa!

12:40 - Pääsin taas Heinin kyydissä kotiin ja pieni osa vieraista olikin jo saapuneet meille. Heitä en ollut nähnyt varmaan 10 vuoteen, joten tuntui erittäin oudolta vain jutustella kuin oltaisiin nähty eilen! Kilisteltiin ja syötiin kakkua.

13:30 - Nyt se hämminki ja hullunmylly alkoi! Porukkaa lappasi sisään ja sai tuossa sata kertaa ainakin juosta portaita ylös ja alas milloin mistäkin syystä. Mutta en todellakaan valita, koska oli aivan ihanaa, että niinkin paljon porukkaa tuli! Koska aika moni kuitenkin perui tulonsa ajoissa tai erittäin myöhässä. 

16:26 - Saapui mun juhliin lapsuuden kaverini ja rakas poikaystäväni Steffe. Olen edelleen erittäin otettu siitä, että Steffe jakosi/pystyi tulla omien juhliensa lisäksi mun juhliin. Me sitten linnottauduttiin höpöttelemään kolmistaan mun huoneeseen. Tästä voittekin päätellä kuinka paljon tykkään olla se juhlien stara, en nimittäin yhtään! Olisin tuhat kertaa mielummin ollut vain valokuvaaja. Oli nimittäin erittäin hankalaa jakaa aikaa kaikille vieraille ja kaikki kuitenkin kysyivät samat kysymykset: "Millaiset paperit tuli?", "Minnes pyrit nyt yhteishaussu?", "Oliko pääsykokeet vaikeat?" ja "Oletko sä mennyt kihloihin?". 

19:00 - Viimeisetkin vieraat lähtivät ja meille tuli Steffen kanssa lievästi kiire vaatteiden vaihdon ja kamojen keräämisen kanssa. Nimittäin menimme porukalla aloittelemaan iltaa Ainolle ja sieltä sitten Kaivohuoneelle. 

20:15 - Roosa sitten sai idean, että mennään taksilla sinne Kaivohuoneelle. Joka oli oikeastaan erittäin fiksu idea, koska julkisilla olisi kestänyt varmasti 3 kertaisen ajan. 

21:15 - Roosan tilaama taksi saapui pihaan ja me tepsuttelimme sen kyytiin. Mähän sitten siinä taksissa ihmettelin, että miksi se ajoi ihan ihmeelliseen suuntaan ja päätin sitten todeta tälle taksikuskille, että Kaivohuone on Helsingissä. Kuski katsoi mua taustapeilistä kummaksuvasti ja ajoi Ruoholahden kautta Kaivohuoneelle. 

21:40 - Taksimme pysähtyi Kaivohuoneen eteen ja meidän kuuden hengen porukka harppoi jonoon, joka oli kyllä erittäin nopea tempoinen eli suomeksi siinä jonossa oli yksi tyttöporukka ennen meitä. Takit narikkaan ja loput porukastamme liittyi seuraamme. Ilta menikin sitten väsyneissä ja iloisissa tunnelmissa.

3:10 - Päätimme sitten Steffen kanssa lähteä kohti keskustaa. Ilta oli onnistunut, vaikka olinkin erittäin väsynyt ja hyvä etten siihen pöytäämme nukahtanut. Ja taisin mä pari tanssia käydä tanssimassa tyttöjen kanssa, mutta pääasiassa istuttiin vain pöydässämme. 

3:56 - Nousimme bussiin, josta jäimme noin puolen tunnin jälkeen ja kävimme hakemassa ruokaa ja juostiin aivan täysiä seuraavaan bussiin, koska emme millään jaksaneet venata seuraavaa.

4:50 - Olimme vihdoin päässeet Steffelle ja syömisen jälkeen suoraan vain nukkumaan. En ole varmaan aikoihin nukahtanut niin nopeasti kuin tuolloin! 

Tällainen lakkiaispäivä oli mulla! Tapahtuma rikas ja erittäin pitkä päivä, mutta todellakin sen arvoinen! Vaikka mulla olikin kokoajan sellainen fiilis, että tämä on unta ja että aika kiitää todella nopeasti. Päivä oli omalla tavallaan kuitenkin täydellinen ja sain aivan tajuttomasti toivomiani astioita ja muita lahjoja, joita olen erittäin kiitollinen! Nyt vain kiitoskorttien tekoon. 

Outoa ajatella, että eräänlainen etappi tuli päätökseen ja en tule enää mahdollisesti koskaan tule astumaan Viherlaakson lukioon tai näe opettajia saati sitten oppilaita. Nyt mä olen opiskellut sen  12 vuotta yhteenputkeen ja tulevasta vuodesta ei ole vielä varmuutta. Ei tiedä vielä tarkoittaako se eri paikkakunnalle muuttamista, opiskelupaikkaa vai välivuotta? Kohtaloni selviää sitten 28.6. joka on jo aivan pian! Ainakin omasta mielestäni. Nyt ei voi muuta kun odottaa...

Toivottavasti sinulla oli ihanat valmistujaiset, ylä- tai alakoulun jäättäjäiset tai vain hyvä kesäloman aloitus! 

Onnea vielä kaikille valmistuneille!

~Moikka ja ens postaukseen~

Kampaus kriisi

~On siis kevät, 

Kuljen Hakaniemen rantaan,

Tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa,

Kevät, pystynkö mitään enää antaa,

Konkurssin koin, en haluu enää maksaa~

-Adi L Hasla ft. Pihlaja - Kevät-

Mooi!

Tällä taas tyttö, joka tällä kertaa lukemisen sijaan stressaa ylioppilasjuhlista! 

En edes vielä tiedä pääsenkö ylioppilaaksi, mutta alustavien pisteiden mukaan kyllä, joka vuoksi juhlien stressaamiselle voi antaa jo vähän aihetta. Onneksi mä en sentään stressaa niin paljoa kuin mun äiti! Pari kertaa on jo joutunut painamaan sen stressiautossa jarrua kovemmalla kädellä. Mä tiedän jo ja olen henkisesti valmistautunutkin siihen, että mitään erityisen kauniita papereita mä en tule saamaan. Se on ihan okei. Koska nyt, kun miettii olen ihan tyytyväinen syksyllä kirjoittamiini tuloksiin, vaikka biologia kaihertaa edelleen! (Ehkä se nousee?) Samoin olen ylpeä itsestäni, että jaksoin kirjoittaa viisi ainetta nyt keväällä (yritin korottaa kemiaa ja biologiaa), vaikka olinkin aivan tajuttoman loppu ja pääsykokeetkin jo kuumottelivat pääkopassa. 

Tein itselleni tuossa vähän aikaa sitten niin sanotun huolien listan, johon olen kerännyt kaikki ne asiat, jotka ovat hoidossa ja ne jotka eivät ole vielä hoidossa.

Huolien lista:

- Tulokset 

 - Lakki ✔︎

- Mekko ✔︎

- Kengät 

- Korut ✔︎

- Meikki ✔︎

- Tarjoiltavat ✔︎

- Kutsukorttien teko tarvikkeet ✔︎

- Kutsukortit 

- Kampaus

Tänään me paneudutaan tuohon viimeiseen kohtaan, nimittäin kampaus kriisiin. Mulla on tavallaan 4 vaihtoehtoa, mutta valinnan vaikeus.

Aloitetaas...

1. Kuva: Pinterest

- Ylioppilasjuhliin on vielä tässä aikaa noin aikalailla kuukausi. Tiedän olevani jollain tavalla ajoissa tämän kampauksen suunnittelun suhteen, vai olenko? Ainakin mitä Roosaa ja Heiniä on tässä haastatellut, niin heillä on aivan selkeät sävelet jo kampauksen kanssa. Itselläni ei... 

2. Kuva: Pinterest

- Mä olen ihminen, jolla ei ole varmaan koskaan ollut juhlissa hiukset kiinni. Todennäköisesti sitä ihmettä ei tule vieläkään tapahtumaan, vaikka olen jo lievästi lämmennyt idealle. Mulla on aina ollut hiukset vain kiharalla tai piikkisuorina. Poikkeuksen mä tein vanhojen tansseissa, silloin mun hiuksista osa oli vesiputousletillä. Sama kampaus on taas vakavassa harkinnassa! Mutta toisaalta, onko tyhmää pistää samaa kampausta uudestaan?

3. Kuva: Pinterest

- Mutta entä, jos tällä kertaa tekisi poikkeuksen ja laittaisi hiukset nutturalle? Mutta ajatus siitä, että päivä menisi kokonaan pilalla sen takia, että kampaus ei natsaa, ei kyllä houkuttele! Mä en näköjään pysty päästämään irti yhden mun rakkaan kaverin sanoista, jotka hän joskus tokaisi 7lk:lla ruokapöydässä, että "Milla, sulla on on tuollainen pallopää". Vaikka se onkin jollain tasolla totta, itse näkisin pääni olevan enemmän viiskulmio. Ajatus siitä, että olisin koko päivän pallopää hirvittää aika paljon, koska nuttura ei näy etuprofiilista. Kiharoilla saisin peitettyä puolet kasvoistani ja puolet pallopäästäni. 

4. Kuva: Pinterest

- Toisaalta mietin, että onko kiharat mun osalta jo nähty... Tyyliin silti tyydyn niihin. Jonkun lettivirityksen tai jonkun muun viritelmän mä niihin hiuksiin haluan, koska en halua mennä kampaajalle asti vain kiharruttamaan mun hiukset, vaikka sekin on jo oma projektinsa! Nimittäin hiuksia tästä päästä löytyy eikä mun hiukset ole maailman helpoimmat. Nimittäin mulla on aika itsepäiset hiukset, jos ne on päättäneet sojottaa ylöspäin, niin ne sitten sojottaa ylöspäin... Toivotan jo nyt onnea mun kampaajalle, jos edes tietäisin kuka hän on.

 5. Kuva: Pinterest

 - Sitten tullaankin seuraavaan ongelmaan! Mikä on sitten tämä lettiviritys yms, jonka vuosi sinne kampaajalle menen. Vesiputousletti on omasta mielestäni todella kaunis, samoin kiepsautus systeemi (kuva 4.) ja lettien yhdistyminen (kuva 5). Taas ollaan valintojen äärellä. Toisaalta haluaisin soveltaa, mutta pelkään, että en osaa selittää sille mun kampaajalle mitä halua, jos mulla ei ole tästä mun sovelluksesta mitään kuvamateriaalia. Ja vaikka olisi kuvamateriaalia niin ei voi olla varma tuleeko siitä samanlaista tai edes saman tyylistä, koska kaikilla hiukset ovat niin erilaiset...

6. Kuva: Pinterest

 - En tiedä teenkö kärpäsestä härkäsen... Kuitenkin se ylioppilaslakki peittää suurimman osan hiuksista ja se itse kampaus näkyy vain takaa, paitsi jos on juuri hiukset auki tai jollain sivunutturalla yms. Tälle sivu jutulle mä en ole lämmennyt, mutta uskon että se sopii monelle muulle todella hyvin! 

Tällaista tällä kertaa ja tällaisia pohdistoja mulla liittyen ylppärikampaukseeni. Saas nähdä mitä mä keksin ja mille hulluuden partaalle mä joudun, kun tuijottelen viikosta toiseen näitä kampauksia. Onneksi tässä on juuri tämä noin reilu kuukausi aikaa...  Toivon, että en saa mitään hetken päähänpistoa ennen sitä kampaajaa silloin valmistujaispäivän aamuna! Näätte sitten mahdollisessa ylioppilasjuhliin liittyvässä postauksessa juuri kampausta ja mekkoa yms. jos lakin saan syvälle päähäni tänä keväänä painaa.

#Ylioppilaskevät2018

Se olisi sitten ensi viikon torstaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Miksi mä en lähde baariin?

~Ei mitään hajuu minne päädytään,
Mut nyt ei kerkee himaan kääntymään enää,
Nyt kun mennään,
Ei enää kerkee meidän perään~

-Herrat - Drive-

Mooi!

Täällä ylioppilaskirjoituksista kunnialla selvinnyt nainen, hei! Nyt se on ohi! Toivon, että siihen kirottuun saliin en joudu enää koskaan ja kouluun tarvitsisi mennä enää ainoastaan palauttamaan samsungin akkuvikainen tabletti! Nimittäin meidän lakkiaiset on aivan eri paikassa kuin meidän hienossa toimistorakennus koulussa.
Tänään mä haluaisin puhua aiheesta, josta olen halunnut jo jonkin aikaa tehdä postausta tänne blogin puolelle. Ehkä enemmänkin selvitelläkseni omia ajatuksiani tai sitten saada joku toinen ymmärtämään mun tilannetta...

Aloitetaas...

- Mun baari reissujen ja illanistujaisten määrän pystyy laskemaan suurinpiirtein kahden käden sormilla. Mutta mikä on syy sille? Nimittäin summa voisi olla lähes kaksinkertainen. Tänään mä yritän saada mun ajatukset sanoiksi, nimittäin tätä on tässä lähiaikoina pari frendiä jopa kysellyt ja en osaa pukea mun ajatuksia oikeaan muotoon ilman, että kuulostaisin aivan älyttömältä. 
Miksi mä en lähde baariin?


Raha
- Ne jotka ei ole vielä täysi-ikäisiä niin eivät edes tiedä kuinka kallista touhua baarissa käyminen on. Ensiksi maksat itsesi sisään, joka on yleensä 8-10€ täällä pääkaupunkiseudulla. Sen jälkeen maksat todennäköisesti narikan, koska tuskin jaksat tanssia toppatakki päällä, joka on sen ehkä 3€. Tämän jälkeen vasta sen "hauskuuden" pitäisi alkaa. Nimittäin ne drinkit. Juomat baareissa maksaa aivan tajuttomia hintoja puhumattakaan drinkeistä. Mä ihan oikeasti järkytyin kun ensimmäistä kertaa ostin mansikkamargaritan ja se maksoi sen 10€. Ja toihan on jonkun mielestä pikkusumma ja jonkun mielestä toi on aivan ylitse pääsemätöntä. Mulla on enemmänkin se, että alan moralisoimaan, mitä mä saisin tällä hinnalla mitä tähän yhteen baarireissuun käytän. Se on mun ongelma, jos syynä on raha.


Äiti hahmo-syndrooma
- Tämä jos joku on mun baari-iltojen tai illanistujaisten tai synttäreiden pilaaja, nimittäin mun "äiti hahmo-syndrooma". Siis en edes tiedä onko yhtäkään baari reissua, jolloin tämä ei olisi iskenyt päälle! Taitaapi olla yksi ja sekin oli syksyn kirjoitusten jälkeen. Nimittäin siinä vaiheessa, kun joku alkaa itkemään, oksentaa tai pyörtyy, niin mä oon se jolla menee ilta heti ns. pilalle. Koska otan sen henkilön jotenkin mun vastuulle. Mä oon sellainen, että haluun kaikilla olevan kivaa ja sitten jos jollakin ei ole niin mä en voi sivuuttaa sitä. Jos joku alkaa itkemään niin mä oon tyyliin ensimmäisenä paikalla, jos joku oksentaa niin mä oon viimeistään kertomassa huonoja juttujani sängyn reunalla tai patistan vessan pönttöä halailemaan tai sitten jos joku pyörtyy niin mun ilta on heti seis. Tämän takia mä mielummin lukittaudun kotiin ja en edes lähde holhoojaksi. 

 
Poikaystävä
- Mä oon seurustellut tähän astisen elämäni aikana kaksi kertaa ja toisessa seurustelusuhteessa olen edelleen. Kumpikin näistä mun seurustelukumppaneista ei ole ollut mitään alkoholin faneja, tai ainakin silloin kun ovat seurustelleet minun kanssani niin eivät olleet. Exäni kanssa enemmänkin suututtiin toisillemme, jos toinen oli käynyt juomassa. Kuitenkin nykyisen poikaystäväni kanssa mä olen alkanut seurustelemaan juuri vähän ennen kuin täytin 18 vuotta. Steffe ei ole koskaan ollut moksiskaan jos mä juon, mutta jos hänet ottaa baariin mukaan niin ilta ei yleensä pääty hyvin. Nimittäin mulle tulee paha mieli, kun toinen vain istuu pöydässä ja selaa puhelinta. Onneksi mulla on sentään hyvät muistot abiristelyltä ja Heinin synttäreiltä Steffen ansiosta. 


Juomattomuus
- Mulla on myös nyt lähiaikoina tullut sellanen fiilis, että mä en tarvitse alkoholia mihinkään. Ehkä jonkin sorttisesti siksi, että kun poikaystävä ei tykkää alkoholista niin ei tule itsellekään sellasta tarvetta. Ehkä Steffe on tartuttanut mulle tämän "ei tykätä alkoholista"-kampanjan. Samoin mut on kotoa opetettu siihen, että alkoholi o enemmänkin joku viini ruuan kanssa. Kotoa ei ole mallia rellestelylle niin en mäkää ole näköjään perinyt sitä rellestely geeniä itseeni. 


Yksin jääminen
- Myös mun yksi suurimmista syistä on se, että jään mielummin kotiin on se, että olen liian monta kertaa jäänyt yksin. Musta ei tule humalassa sosiaalinen, musta tulee epäsosiaalinen! Mä taidan omata 100% niitä kavereita, joista tulee humalassa vähän liiankin sosiaalisia. Tai mikä on kenellekin likaa ja mikä ei. Kuitenkin esimerkiksi olen liiankin moneen otteeseen ollut se, joka istuu tai tanssii yksin, kun muut osapuolet joko roikkuu jonkun kaulassa tai saa edes tanssi-/juttuseuraa. Mun otsassa lukee varmaa vain isoin kissan kokoisin kirjaimin: KIHLOISSA tai PARISUHTEESSA, jolloin 110% todennäköisyydellä tanssin yksin tai korkeintaan Ainon kanssa, joka joutuu säälistä olemaan mun seurassa. En syyllistä tästä mun kavereita, vaan itseäni! Mutta sitten koen paremmaksi vaihtoehdoksi jäädä kotiin kuin jäädä yksin pöytään juomaan Breezeriäni. 


Ahdistus
- Tämä piirre on noussut vasta mun synttäreiden aikaan suurimmaksi osaksi joka ikistä mun kieltäytymistä baari reissu-kutsuja kohtaan. Nimittäin mun ahdistus nousee niin suureksi muuriksi. Mä en edes tiedä mikä mua ahdistaa vai ahdistaako mua nuo kaikki aikaisemmat kohdat vai vain se, että en halua aiheuttaa huolta läheisille, kuten äidille ja Steffelle. Vaikka uskonkin, että Steffellä ei ole kauheasti huolta, koska voi luottaa muhun 100% ja tietää, että mä pysyn tolpillani. Kuitenkin, joka kerta tässä lähiaikoina eli tässä 2018 vuoden puolella olen joko kieltäytynyt tai sitten lähtenyt itkien. Ainoot mihin oon lähtenyt täysin iloisin mielin on olleet illanistujaiset jollain tietyllä porukalla, jossa tiedän että en voi jäädä yksin tai potea jotenkin huonoa omatuntoa. Tai sitten abirisse, jossa tiesin, että porukka pysyy kasassa tai ainakin joku osa porukasta pysyy kasassa. Samoin mua ahdistaa aivan järkyttävästi oksentaminen, mulla on varmaan joku oksennukseen liittyvä fobia. Se fobia on niin suuri, että mä en uskalla juoda kuin tyyliin max 4 juomaa. Mä en tiedä, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä, kohta kasvatan koko baari reissu ideasta itselleni niin suuren mörön, että en pysty ajattelemaan sitä ilman ahdistusta. Esimerkiksi nyt, kun kirjoitan tätä niin mun sydän hakkaa rinnassa ja vaikea olla...

Tällaista tänään. Toivon, että mä pysyisin jatkossakin kirjoittelee tällaisista asioista enemmän kaikkien kosmetiikka juttujen väliin. Koska näistäkin on tärkeä puhua. En pidä itseäni absolutistina, mutta nykyään se hauskanpito ei tunnu samalta, kuin esimerkiksi silloin Heinin synttäreinä. Mutta en vain tiedä miksi? Toivon, että tämä avasi edes jotenkin mun ajatuksia, näille jotka ovat asiasta kyselleet samoin toivon, että tästä oli jollekin samaistumisen aihetta. Toivottavasti tykkäsitte! Nähdään sunnuntain postauksessa.
Ps. Tämä postaus ei ollut nyt sellainen, jonka perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että mä en lähde enää koskaan mukaan! Saatan joskus yllättää itseni ja sinut ;)

~Moikka ja ens postaukseen~

6-vuotias

~Tuulisella kadulla, tuhansia varjoja.
Kädessäni kukkia, löysin niitä matkalta.
Ei takaisin oo paluuta, kun löytää oikean.
Tiedän, ilman sinua, ei ole minua~

-Mikko Harju - Aikaa on jäljellä-

 Mooi!

Tiedättekö mikä päivä eilen oli? Joo, tänään on 7.3.2018. Se tarkoittaa mun kalenterissa sitä, että eilen tuli tasan 6 vuotta siitä, kun loin tämän blogin! Aikoinaan kylläkin nimellä "I LOVE YOU". Tämän kuuden vuoden sisään on mahtunut paljon välillä vähän liikaakin kaikenlaista. Nuoresta ja erittäin epävarmasta 13 vuotiaasta tytöstä on täällä ruudun toisella puolella kasvanut 19-vuotias "aikuinen" nainen. Nyt kuuluis varmaankin soittaa Paula Koivuniemen Aikuinen Nainen tai sitten vain tyytyä Anssi Kelan Milla kappaleeseen.

Aloitetaas...


Jotenkin vaikea ajatella, että et kuusi vuotta on toisaalta mennyt todella nopeasti, mutta taas omalla tavallaan niin hitaasti. Koska mä muistan jopa minkälainen sää oli silloin 7.3.2012. Satoi. Oliko jotenkin yllättävää? Ei oikeastaan.
Munhan blogi on siis aloittanut nimellä "I LOVE YOU". Arvatkaas miksi vaihdoin sen... Et arvannut, sori. Mä vaihdoin sen sen takia, että meidän luokassa alkoi aika nopeasti kiirimään huhu, et mä ja pari muuta oltiin perustettu omat blogit. Meillä oli ala-asteella sellaiset järjestelijä parit, jotka saivat jäädä sisälle aina järjestelemään luokkaa, kun muut lähtivät ulos vesisateeseen pällistelemään. Mä sit olin tällöin joskus ehkä kahden viikon päästä mun blogin perustamisesta sitten järjestelijänä yhden pojan kanssa johon olin hirmu ihastunut. Hän sitten päätti yhtäkkiä kesken keskustelun vaan kysyä, et "Mikä sen sun blogin nimi on?" Minä 13-vuotias pikkutyttö menin ihan hämilleni ja mua ihan hirveesti hävetti se, et joutuisin sanomaan tälle mun ihastuksen kohteelle, et sen nimi on "I LOVE YOU". Mähän sitten hoidin tämän tilanteen erittäin nololla tavalla. Ei jotenkaan yllättänyt. Mä sanoin sille päin naamaa: "Mä en voi sanoa sitä nimeä sulle, mutta voin kirjoittaa sen osoitteen paperille." Välillä mietin, miksi mä en voi hoitaa tilanteita normaalisti...
Nimi meni vaihtoon, vaikka URL-osoitteeseen se kyllä jäi!


No tiedättekös mikä oli mun blogin nimi ennen Daydreamer:ä? Tämä kyseinen blogin nimi mulla oli ehkä kesän 2012 lopusta yhdeksännen luokan kevääseen? Eli kevääseen 2015. Blogini nimi oli "You Are Beautiful". Oli varmaan toinen lause "I love you"-lauseen rinnalla, jonka osasin englanniksi, niin olihan se sitten pakko laittaa blogin nimeksi. Mutta se ei häirinnyt mua niin paljoa kuin tämä aito ja alkuperäinen. "You Are Beautiful" oli mulla aika pitkään, jos vertaa tuohon alkuperäiseen. Ei tuntuisi yhtään omalta jutulta enää kirjoittaa, kummankaan entisen blogin nimeni takana. "Daydreamer" kuvastaa parhaiten mua ja mun luonnetta. Haaveilija, joka haaveilee välillä ehkä turhankin suuria! Se olen minä, uskokaa tai älkää.


Tällä blogin puolellakin on näkynyt erittäin hyvin mun elämä tässä kuuden vuoden aikana. Tämä blogi pohjautuu Marion peluulle ja kavereiden piikittelylle. Mitä se on nykyään? Jotain aivan muuta. Tuntuisi oudolta, että mä tulisin tänne piikittelemään Heiniä tai Ainoa, niin kuin silloin 2012, kun olin vielä ala-asteella. Onneksi se käytös jäi sinne ala-asteelle. En tiedä teistä, mutta täällä mun blogissa näkyy/viimeistään kuuluu milloin ei mene hyvin. Milloin väsyttää eikä huvita tai muut hommat vie kaiken ajan. Esimerkiksi nyt tällä hetkellä mä valmistaudun viisiin ylioppilaskirjoituksiin ja niiden jälkeen pääsykokeisiin. Se voi tietää hiljaisuutta tai sitten ei! Koska tämä on yksi mun rakkaimmista harrastuksista, jota on jatkunut lähes täydellä tykityksellä kuusi vuotta. Niin viikonkin postailemattomuus tuntuu erittäin oudolta.
Mutta toivon, että tämän blogin kautta edes joku tuntee jotakin, vaikka sitten myötähäpeää mun oudoista jutuista ja iloa hauskoista kuvista. Tai sitten vaikka kyyneliä mun "luovuudesta". Tämä on ollut tähän mennessä jo aivan tajuttoman opettava ja upea blogini elämänkaari ja haluan, että se elämänkaari kestäisi ainakin vielä seuraavat kuusi vuotta. Ainakin edes vielä neljä, jotta pääsen juhlimaan tämän blogin kymmenen vuotis synttäreitä!


Haluaisin vielä antaa ns. blogilleni synttärilahjan. Saanen esitellä mun kameraperheen uuden jäsenen. Eli mun Fujfilm Instax mini 9:n. Hän saapui minun luokseni jo kylläkin syntymäpäivänäni 20. tammikuuta. Mutta hän pääsee vasta tänne blogin puolelle esittäytymään nyt. Hänen nimekseen tuli Oona hänen vaaleanvihreän sävytyksen inspiroimana. Tämä kyseistä pientä muovista kapistusta olen himoinnut, ihastellut ja kuolannut varmaan siitä lähtien kun eksyin We Heart It-sivustolle eli juuri sieltä vuodesta 2012, jos niitä oli silloin? Mutta kuitenkin! Polaroid kamera on ollut siis jo pitkään harkinta listallani ja olisi varmasti vieläkin sillä listalla, jos äiti ei olisi todellakin yllättänyt mua! Koska olin joulun alla tehnyt hänen pyynnöstään listan, missä on kaikkia mun toiveita maan ja taivaan väliltä. Sen takia, koska kuulemma mulle on nykyään niin vaikea keksiä lahjoja, vaikka musta mä oon maailman helpoin. Osta vain muumikulho tai joku "vanha" muumimuki esim. mörkö- ja nipsu-muumimukit multa puuttuu! Äiti oli kuitenkin yhden toiveeni kohdalla mulle sillälailla: "Mä en tiedä kameroista mitään, ostatko mielummin itse?" Ja silloin tajusin, heti että hän tarkoitti tätä Instax:a ja asia oli mulle enemmän kuin okei. Hän sitten kuitenkin yllätti ja oli ostanut aivan oikean kameran ja maailman söpöimmän värisen! Kiitos vielä äidille ❤︎


Tällaiset synttärit mun blogin kunniaksi. Toivottavasti tykkäsitte ja pysytte matkassa mukana vielä tästä päivästä tulevaisuuteen! Mulla ei olisi sitten muuta kuin, että sunnuntaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Penkkarit 2018

~En tiedä luotiiks mua lentämään,

Luotiin tai ei, silti hypätään,

Nyt ku ei jäädä saa tähänkään,

Taas on lähtö~

-Vesala - Nyt on lähtö-

Mooi!

Tällä puhuu pari kokemusta rikkaampi abiturientti, jolla on vielä penkkareidenkin jälkeen preppauspäivä jäljellä kuusi, joista yksi on biologian preli. Ja sitten vielä viidet ylioppilaskirjoitukset ja sitten koulu on oikeasti ohi! Mutta voidaan nyt kuvitella, että koulu loppui penkkareihin, koska tämän sorttista lopetusta lukiolle en olisi edes minä osannut odottaa silloin kun kouluun astelin syksyllä 2015.

Viime postauksessa lupailin postausta penkkareista ja ns. "Päiväni"-postausta samalla, mutta eri tyylillä toteutettuna kuin ennen. Kiitos vielä aivan mahtaville lukio kavereilleni, ilman teitä mä en olisi mitään! 

Tässä on minun penkkarini vuosimallia 2018 kuvien kera. 

Aloitetaas...

 6:30 - Päivä starttasi herätyskellon soittoon. En ollut nukkunut kuin vajaat kolme tuntia, jonkin sorttisen jännityksen takia. Heräilin ja tein perinteiset aamupuuhani. Meikistä tein normaalista poiketen oikein kunnolla hempeän vaaleanpunaisen Nasu-pukuni inspiroimana.

7:40 - Steffe ja Steffen äiti tulivat hakemaan minut ja kaikki tavarani, jotka olivat lähdössä mukanani Viroon iltapäivällä. Steffen äiti heitti meidät koululle, jossa meitä odotti penkkarikarkkien metsästys. Nimittäin kaikkien abien karkit oli nimetty omiin pusseihin (pisteet järkkääjille!) ja Steffen pussi oli aivan alimpana eikä löydetty sitä mitenkään hetkessä!

 8:45 - Abishow alkoi ja se oli oletettua parempi, vaikka ei vältytty meidän lukion epäaktiivisuudelta tai mikrofoonin patterien loppumiselta. Abivideokin oli todella hyvä, alkoi jopa kaduttamaan ettei itse sitten loppujen lopuksi siihen videoon lähettänytkään kuvia meidän porukan toilailuista.

9:45 - Abishow päättyi ja oli aika pukea ulkovaatteet haalareidemme alle! Olin aluksi lievästi skeptinen, että otinko pukuni ehkä lievästi liian isona, mutta kun takin tunki sinne alle, niin ei yhtään pienempi koko olisi sitä takkia sallinut. Ulkovaatteiden laiton jälkeen kipitettiin pihalle ottamaan kuvia.

10:15 - Oli aika nousta rekkaan. Meidän rekassa oli sellainen spessu tilanne, että se lava mihin meidän piti mennä niin oli maassa ja se nostettiin vasta siihen rekan kyytiin, kun me oltiin jo siellä lavalla. Vaikka meille oli sanottu, että pitäkää kiinni nousun ajan, niin meitsi ei pitänyt eikä Heini. Arvatkaas vain kuka lensi siitä selälleen Heini sylissä. Tietysti minä! Selkä tärähti jonkin verran ja edelleen tietyssä asennossa jomottaa. 

11:00-12:30  - Karkkia lensi, kylmä viima kävi kasvoihin ja sormiin niinä hetkinä, kun lapaset eivät olleet kädessä. Muuten mulla oli oikein lämmin talvitakkini ja Nasu-pukuni voimasta. Ja Nasu-pukuni huppu oli juuri täydellinen korvien lämmitin. Ainoa asia, joka puuttui siitä hetkestä oli musiikki, olisi pitänyt tajuta ottaa kajari mukaan. Rekka ajelu kyllä tulee kyllä jäämään ikuiseksi muistoksi mielen sopukoihin. 

12:30 - Saavuimme koululle ja meidän lava taas kipattiin maahan. Tällä kertaa tajusin jopa pitää kiinni! Mulla jäi heittämättä jonkin verran karkkia, mutta jäipähän itsellekin syötävää. Koululla haimme kamat matikan luokasta ja kipitimme pihalle odottamaan Steffen ja Eemilin kanssa Steffen äidin kyytiä. 

13:30 - Päädyimme Steffen ja Steffen äidin kanssa kanssa Alepan kautta heille. Pakkasin viimeiset tavarat laukkuun, jonka oli tarkoitus lähteä Viron reissulle mukaan. Söimme ja mä tarkistin varmaan tuhat kertaa, että mun pokkari kamera oli mukana samoin passi. Nimittäin mun oikea ihana järjestelmäkamera jäi Suomeen äitini huostaan, koska pikkuveljelläni oli wanhojentanssit samana päivänä, kun minä lähdin "Abi Goes Tallinn 2018"- reissuun. 

14:45 - Pakattiin autoon tavarat ja koukattiin Eemil kyytiin. Steffen äiti kilttinä heitti meidät Länsiterminaaliin. 

15:15 - Saavuimme satamaan ja kävimme heti vaihtamassa Steffen illan bileisiin tarkoitetun rannekkeen Viru-hotellin rannekkeeksi, koska Steffellä oli vahingossa annettu Olympia hotelliin tarkoitettu ranneke. Samalla odottelimme lopun porukkamme saapumista. Terminaalissa tuli myös nähtyä Arskaa!

16:20 - Päästiin laivaan eli mentiin Tallinkin Megastar nimisellä laivalla ja löydettiin täydelliset istumapaikat meidän koko kahdeksan hengen porukalle. Laivamatkan ainoa lievästi ärsyttävä puoli oli yli kännissä oleva porukka, joka lauloi koko matkan Dirlandaa nimistä kappaletta. Onneksi laivamatka kesti sen 2h eikä 48 tuntia.

18:20 - Saavuttiin satamaan Viron päässä. Poistuminen laivasta kävi sukkelasti ja suuntanamme oli ensimmäisenä SuperAlkoon. Hetken shoppailun jälkeen poistuimme kaupasta ja lähdimme laukkujemme kanssa kipittämään kohti Viru hotellia. 

19:10 - Saavuimme hotellille, jonka aula oli täynnä sisäänkirjautuvia abeja kahdeksasta eri lukiosta meidän Viherin lukion lisäksi. Onneksi jono meni erittäin nopeasti ja saatiin mun ja Steffen huonekortit ilman ongelmia. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui erittäin suuri ruuhka hisseihin. Mun ja Steffenhän huone oli 10 kerroksessa ja portaat ei painavan laukun kanssa kuulostaneet parhaalta idealta. No siitä tuli kuitenkin paras idea, koska niihin hisseihin olisi kestänyt ikuisuus jonottaa. 

19:30 - Ollaan juuri asetuttu Steffen kanssa huoneeseemme kuuluu aivan järkyttävä pamaus. Joku järjen jättiläinen oli päättänyt jollain ihan ihmeellisellä tavalla rikkoa palo-ovesta sellaisen vahvistuslasin. Ja joku hakkas meidän ovea, joku huusi vihaavansa Turkua ja Espoota ja joku yritti viedä omaan huoneeseensa kenkien kiillotus konetta... Näin tällee alkuillasta kerroksessa 10.

20:00 - Lähdimme sitten meidän kahdeksan hengen porukallamme Hesburgeriin syömään. Se jos joku oli maailman epäonnistunein reissu koko iltana! Nimittäin mä yritin tilata hampparia ilman juustoa niin sen hampparin valmistamisessa olisi mennyt 40 minuuttia?! Myyjä yritti viedä Heiniltä tuplahinnan ateriasta ihan tietoisesti, että Heini oli tilannut vain yhden aterian. Eetun ja Hannan hampparien teossa kesti sen 40min, vaikka ne olivat jo valmiina odottamassa ostajiaan. Eemilin tortilla ei koskaan päätynyt Eemilin syötäväksi. Terkkuja vain sille myyjälle, taisi olla hänen elämänsä palaute rikkain ilta! Nimittäin Hanna antoi hyvää palautetta tälle myyjälle hänen touhuistaan!

21:00 - Pääsimme poistumaan Hesburgeista ja tämän 40 minuutin venailujen takia, emme kerenneet ruokakauppaan, koska ne menivät kiinni kello 21:00. 

21:30 - Alkoi sitten meidän porukassa meidän kolmen vuoden lukio taipaleen juhliminen Hannan, Eetun ja Sannin extra hienossa ja isossa huoneessa! Pelattiin juomapelejä ja kuunneltiin musaa.

23:00 - Siirryimme Viru hotellin baarin puolelle. Jossa tuli sitten tanssittua, mutta mun mielestä liian vähän!

1:00 - Teflon Brothers aloitti soittamaan, mutta me taidettiin siinä vaiheessa pienemmällä porukalla kipittää Hannan, Eetun ja Sannin huoneeseen pohtimaan B-suunnitelmaa. Eli mietittiin, että lähdetääks johonkin toiseen baariin, jossa olisi lievästi halvempaa. Käytiin jopa Eemilin kanssa respassa kysymässä jotain hyvää baaria, mutta ei sieltä oikein osattu sanoa mitään. Me kipitettiin ensiksi siis 16. kerroksesta respaan ja takaisin portaita pitkin! Voin sanoo, että toi Viron matka meni enemmänkin kuntoillessa. 

2:30 - Minä en lähtenyt baariin vaan kiikutin Heiniä mun ja Steffen huoneeseen. Siinä hetki makoiltiin sängyssä ja vessassa, jonka jälkeen Steffekin saapui huoneeseen ja mentiin saattamaan Heini nukkumaan. 

4:00 - Mä ja Steffekin taidettiin painaa päämme tyynyyn. 

6:00 - Mä herään siihen, että käytävästä kuuluu aivan täysiä, kun joku laulaa Dirlandaa! Mä olin sillee, onhan tää uni tai joku maailman huonoin vitsi, että mä oikeasti herään tähän biisiin. No onneksi se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja nukahdin uusiksi.

8:05 - Soi herätys kello! Mä pitkästä aikaa säikähdin omaa puhelimeni soittoääntä. Olin siis taas nukkunut sen 4-3 tuntia? Heräiltiin ja puettiin päälle ja lähdettiin aamupalalle. Hanna, Sanni ja Eetu odotti meitä oikein alakerrassa. Aamupala oli ihan hyvää, mutta jotenkin erittäin suolaista! Musta tuntui kuin croisantissakin olisi käytetty sokerin sijasta suolaa! Aamiaisen jälkeen palasimme huoneisiimme pakkaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja vielä hetkeksi torkkumaan.

10:40 - Eemil oli ilmestynyt meidän huoneeseen ja olimme valmiita luovuttamaan huoneemme avainkortit respaan. Meidän tuuriksemme juuri siihen samaan aikaan, kun kävimme luovuttamassa kortit yms. niin lähti meidän hotellilta busseja satamaan. Pääsimme bussiin ja olimme tuossa tuokiossa satamssa.

11:30 - Seisoimme terminaalissa aivan jäätävän pienessä sellaisessa! Oli kuuma, väsytti ja muutenkin valmiiksi jo vähän lopenuupunut olo. Ainoa toive oli siinä vaiheessa vain päästä kotiin! Päästiin viivästymisestä huolimatta laivaan ja Hanna löysi aivan täydelliset istumapaikat, joista meidät melkein häädettiin. Mutta ei onneksi, kun käytiin tilaamassa aina tasaisin väliajoin jotakin siitä kahvilasta. Laivahan oli tällä kertaa Eckerö Line ja istuimme, laivan peräpäässä, joten laiva tärisi koko matkan siitä meidän kohdalta, joka aiheutti ken kullekin erittäin pahan olon.

14:15 - Saavuimme satamaan Suomen puolella. Erittäin hitaan poistumisen ja leivän raivokohtauksen saatelemana pääsimme Heinin, Roosan ja Steffen kanssa autolle, joka vei meidät kotiin.

Oli aivan mahtava reissu! Jos olet -00 ja teidän lukio ei tiedä pitäiskö lähteä ruotsin risteilylle vai Abi Goes Tallinn, niin jälkimmäinen on ehdottomasti mun suositus! 1. Kuka nyt ei haluis nukkua hotellissa, pehmeässä sängyssä ilman moottorin mökää? 2. Ei keinu mikään! 3. Baari oli erittäin hieno samoin huoneet! 4. Kuvittele se pahan olon määrä kun olet laivassa 48h, kun voisit olla ilmastoidussa huoneessa ja matkustaa laivalla yhteensä vain 4h. Suosittelen lämmöllä! Jäi ikimuistoiset muistot ja parhaimmat naurut tällee jälkeenpäin. Kiitos vielä myös meidän koulun järkkääjille, jotka näkivät paljon vaivaa penkkareiden ja tämän Abi Goes Tallinn:n kanssa. 

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta, itse jotenkin tykkäsin tästä toteutus tavasta erittäin paljon. Tälläistä tällä kertaa. Kohta taas laivalle, tällä kertaa Ruotsiin! Torstaina taas postausta.

~Moikka ja ens postaukseen~