sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

~Onnen hetkeen jokaiseen~

~Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois~
-Yö - Rakkaus on lumivalkoinen-

Mooi!
Viime viikolla postauksen tekeminen tuntui ylitsepääsemättömältä, joten luovutin suosiolla. Sillä mulla ei ollut minkäänlaista ideaa, että mitä postaisin. Onneksi löysin puhelimeni syövereistä pitkän listan kaiken maailman ideoita, että nyt ei ainakaan voi tästä edes syyttää ideoiden puuttumista.
Tämä kulunut viikko on tuntunut todella pitkältä ajalta varmasti johtuen siitä, että mä käsittelin todella paljon asioita. Hyvänä esimerkkinä se, että mä vihdoinkin käsittelin ja tein sovinnon itseni kanssa viime syksyn tapahtumista. Sillä mä oon sellainen tyyppi, joka saattaa jättää omat henkilökohtaiset ns. isot asiat taka-alalle. No näin mä tein viime syksynä, enkä siinä ero vaiheessa käsitellyt koko juttua ollenkaan oman pääni sisällä vaan annoin olla. No nyt ne jutut on sitten pari viikkoa vaivanneet mua todella paljon... Ja vasta tämän viime viikon keskiviikkona pystyin ensimmäisen kerran myöntämään ääneen itselleni ja esim. Steffelle, että ne asiat ei paina mua enää. Ja mä voin kerrankin myöntää, että olen todella ylpeä itsestäni! 
Tänään aiheena olisi kumminkin mun oudot tavat! Olen tehnyt näitä postauksia jo pari, mutta tässä pitäisi olla sellaisia faktoja, joita en ole ennen maininnut ainakaan täällä blogin puolella. Katsotaas kuinka kummallinen mä olen!

Aloitetaas...

| 1. Tunnistan tuntemani ihmiset heidän käsistään |
- Esimerkiksi jos mun kavereiden kädet laitettaisiin vierekkäin ja näkisin vain kädet niin tunnistaisin ihan helposti kuka on kukin. Toiset tunnistaa ihmisiä silmien ja hymyn perusteella. Sitten olen minä... Kuka tunnistaa ihmisiä käsistä, oikeasti?

| 2. Sidon biiseihin kaiken |
- Mä olen siis henkilö, joka yhdistää eri ihmiset, eri tunteet, eri muistot jne biiseihin. Esimerkiksi Johanna Kurkelan biisi Ainutlaatuinen tuo mieleen mun yhden todella läheisen kaverin ja myös yhden mun tutun, joka oli joskus mulle todella tärkeä. Ja toisena esimerkkinä esim. biisi nimeltä Anthem Part Two bändiltä blink-182 tuo mulla mieleen mun ja Steffen ystävyyden alkuvaiheet! Vaikka kyseisen biisin sanat ei mitenkään erityisemmin meidän ystävyyttä kuvastakkaan. 

| 3. Kynsilakan repiminen |
- Mulla hyvin, hyvin harvoin selviää kynsilakat kynsissä edes päivää. Sillä jos olen edes pikkuisenkin stressaantunut tai keskittynyt, niin alan repimään niitä irti. Esimerkiksi jos olen illalla lakannut kynnet niin seuraavana iltana ne näyttävät jo siltä, kun ne olisivat olleet viikon mun kynsissä! Jos kynsissä ei ole kynsilakkaa niin seuraavana uhrina on mun hiusten kaksihaaraiset. 

| 4. Musiikki + meikkaaminen |
- Mun on pakko aina meikata siten, että taustalla soi musiikki. Silloin saan meikattua 5-15 minuutissa ihan helposti. Jos taustalla pyörii esim. joku ohjelma tai Youtube video niin meikkaamiseen menee 20-? minuuttia/tuntia. Mä en käsitä, että vaikka kummassakin vain kuuntelen, enkä mitenkään erityisemmin esim. ohjelman pyöriessä kirjaimellisesti katso sitä ohjelmaa vaan vain kuuntelen. Niin silti ero on näin huomattava! Täydessä hiljaisuudessa meikkaamisesta mulla ei tule yhtään mitään...

| 5. Tasa vartein nukkumaan, suihkuun jne |
- Eli siis mä en voi laittaa puhelinta pois esim. ennen nukkumaan menoa kun vain, jos kello on tasan, varttia yli, puoli tai varttia vaille. Tämä outo tapa on tullut jotenkin Steffen kautta, koska hän joskus ainakin väitti, että noudattaa tätä käytäntöä! Mutta itse on olen omistautunut tälle tavalle aivan liiankin paljon esim. monesti on tullut aamulla kiire sen takia, että mun on pakko kuunnella puoleen asti musiikkia ennen, kun voin alkaa pukea.

| 6. Sänky seinään kiinni |
- Tämä eriskummallinen tapa on jäänyt mulle päälle jo lapsuudesta lähtien. Nimittäin mun sänky ei saa missään nimessä olla yhtään irti seinästä. Ei varsinkaan jalkopäästä eikä kyllä mielellään sängyn oikeasta sivustakaan. Nimittäin pienenä mun pöydän laatikossa oli pari muurahaista sen takia, koska olin jättänyt sinne karkkia. No mä sitten raukka pelkäsin, että ne murkut tulee mun sänkyyn seinää pitkin ja hyppää sinne mun sänkyyn, jos se sänky ei ole tiukasti kiinni seinässä. Tämä tapa on siitä lähtien jäänyt mulle. Edelleenkin tulee hyvin rauhallinen tunne, kun tiedostan että muurahaiset tai muut ötökät ei pääse mun sänkyyn seinien kautta, koska se sänky on niin tiukasti kiinni seinässä. Miettiiköhän kukaan muu näin?

| 7. Peilien suunta öisin |
- Mä en siis painosanalla voi harkitakkaan nukkumista, jos peili osoittaa muhun päin. Esimerkiksi mä säilytän mun meikkauspeiliä lattialla. Niin sen pitää osoittaa ihan mihin tahansa muuhun suuntaan kuin mun sänkyyn päin öisin! Se on pahin tilanne, kun sitä peiliä ei saa liikutettua ja siitä näkee itsensä nukkumassa. Näitä kauhun hetkiä olen kokenut esim. silloin kun olen ollut kavereilla yötä jne. Menee tälläkin hetkellä vain kylmät väreet pelkästä ajatuksesta!

| 8. Huuhtelen lasin kolmesti |
- Kyllä! Siis tämä on ollut mulla pienestä pitäen ja haluaisin syyttää tämän tavan oppimisesta mummiani, sillä hän tekee ainakin tätä. Siis mä en voi ottaa raanasta vettä suoraan lasiin vaan se lasi pitää  huuhdella kolmesti ennen kun voin veden jättää sinne lasiin. Ne hetket milloin en joko kehtaa tehdä tätä esim. koulussa niin on hyvin rankkoja. No ei vaiskaan, mutta aina käy kumminkin mielessä, että "Milla sinun on pakko huuhdella kolmesti tuo lasi".

| 9. Tölkkien avaaminen |
- Pysytään tällä juoma linjalla näköjään. Mutta siis aina kun ostan esim. tölkki Coca Colaa ja kun olen avaamassa sitä niin mun on aivan pakko taputtaa kolmesti sitä kohtaa mistä se avataan. Ja sitten se tölkin metallinen avaus osa pitää aina kääntää vinottain. Koska jos sen osan jättää suoraan niin se häiritsee juomista. Olispa tämä tapa jäänyt vain Coca Cola tölkkeihin, mutta ei... Tämä pitää tehdä painosanalla aina kaikille tölkeille. 

| 10. Oudot lempinimet |
- Mä annan kaikille asioille, ihmisille ja eläimille outoja lempinimiä! Tämä oli siis joku meidän juttukin jossain vaiheessa yläasteella tyttöjen kesken, että keksittiin kaikille outoja lempinimiä ns. salanimiä. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää sitä, että Aino, Roosa ja Iiku eli tytöt kulkivat 8lk eteenpäin mulle nimillä: kananmunan kuoret, appelsiininkuoret jne. Ja esim. Steffe on mun keksimä lempinimi, mutta nykyään hän kulkee nimellä Dodo tai on lähes koko lukion ajan kulkenut nimellä Dodo. Ja mä olen Kana. Älkää edes kysykö miksi...?

Tallaisia outouksia mä paljastin tällä kertaa. Näitä jäi vielä pitkä lista, että ehkä joskus paljastan lisää outoja tapojani. Toivon, että joku pystyi samaistumaan näihin mun outouksiin. Toivottavasti tykkäsitte. 

~Moikka ja ens postaukseen~

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

~Osaan raivota ja pelätä~

~Mun sydän on hauras ja levoton aina,
mut ajattelen vaan sua,
ja kauttas vihdoin huomasin,
kaiken ei tarvitse olla huonommin~
-Haloo Helsinki! - Rakasta mua nyt-

Mooi!
Viikko hurahti jotenkin samaan aikaan hirmu hitaasti, mutta toisaalta nopeasti. Suurin syy varmaan näihin kumpaankin syyhyn oli juurikin viime postauksessa mainitsemani koeviikko. Se oli ja meni. Meni kai ihan hyvin. Synkästä säästä huolimatta mulle kuuluu hyvää, vaikka viime yönä nukkumaan päädyin vasta kello viiden aikaan. Joka ei ole mulle normi aika mennä nukkumaan, edes viikonloppuna. Huomenna alkaisi vika jakso tätä lukion toista luokkaa... Tavallaan hyvin hämmentävä fiilis, mutta toisaalta lievästi helpottunut. Kohta lukio on jo ohi!
Tänään aiheena ei onneksi ole koulu tai koulun nopea loppuminen ja sen ristiriitaisuus. Vaan tänään mä raapaisen taas pintaa syvemmältä. Eli puhutaan siitä, miten mä oon löytänyt sen niin sanotun "oman juttuni". Ja ettei se ole aina ollut niin helppoa...
Aloitetaas...

 - Mä olen aina vihannut sitä, että ihmisiä lokeroidaan tiettyjen asioiden mukaan. Esim. hiusten värin, tyylin, luonteenpiirteen jne. perusteella. Mua on niin monesti yritetty asettamaan yhtään ja tiettyyn lokeroon/"muottiin". Mua ei ainakaan pysty tyylin suhteen asettamaan mihinkään lokeroon. Mut voi ehkä lokeroida outouteni ja kuvataide taustani suhteen, mutta ei tyylin. Nimittäin mun tyyli on yksi suuri tuhannen palan palapeli. Se muuttuu jatkuvasti ja on muuttunut aivan järkyttävästi vuosien varrella. 

 - Mä epäilen, että mun äiti halusi musta sellaista todella tyttömäistä ja herkkiin sävyihin pukeutuvaa lasta pienempänä. Kyllä mä niissä Espritin valkoisissa, vaaleanpunaisissa ja vaaleansinisissä vaatteissa viihdyin siihen asti kunnes otin itse omat vaatevalintani haltuun. 
Mä tykkäsin pienestä pitäen 1. värikkäistä 2. "erikoisista" vaatteista. Esimerkit kummastakin: Keltainen Winx-paita oli mun must-have juttu kakkosluokalla & mullehan ei mitkään normi hupparit kelvanneet... Vetskarin piti mennä vinosti tai piti olla jotain muuta härpäkettä. Oon ihan tyytyväinen, että äiti on antanut mun pukea, mitä olen itse halunnut. Mä aloin kumminkin vuoden 2012 kesällä katsomaan Youtubesta erään Susannan videoita eli esiintyy nimellä "pahalapsi". Mä kiinnostuin gootti henkisestä tyylistä hänen kauttaan todella paljon ja mä muistan, kuinka sinä kesänä mietin, että "yläasteella mä pukeudun yhtä coolisti kuin pahalapsi". Hän oli minun sen aikainen suuri idoli. Kumminkaan musta ei gootti tyylistä loppujen lopuksi tullut. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta kyllä mä sitä suuntausta hain salaa päässäni. Toteutus kumminkin jäi puolitiehen. 

| T-paita - VeroModa |
| Farkut - Bikbok |
| Takki - Only |
| Huivi - H&M |
| Kengät - SOC |

 - Yläasteen seitsemännellä luokalla mä käytin todella, todella värikkäitä vaatteita. En ehkä enää itse pukisi päälleni vaaleanvihreitä housuja, oranssia paitaa ja vaaleanvihreää tuubihuivia... Mutta tulipahan sekin koettua ja tajuttua, että "ei tämä ole se minun juttuni". 2013 kesällä mä löysin Youtubesta Miisa nimisen neidin eli kanava toimii nimellä "mmiisas". Mä inspiroiduin ja löysin sen oman juttuni. Miisaa pidän edelleen omana tyyli-ikoninani ja hänen kauttaan löysin Vans-merkin. Mä muistan vielä kuin eilisen sen, kun mentiin äidin kanssa ostamaan mulle ensimmäiset Vansin kengät. Ne oli punaiset ja ne löytyy multa edelleen! Ja ne ovat mun ainoat Vansin kengät, joissa ei ole reikää kengän kankaassa tai pohjallisissa. 
Mä en kumminkaan kokenut olevani täysin sujut mun tyylin suhteen siltikään, vaikka olin jo löytänyt tämän "skater girl"-tyylin. Joten päätin, että en asetu vain yhteen tyyliin. Ja se päätös tuli itselleni vasta lukion ekana vuonna selväksi. Sitä ennen olin yrittänyt piilotella lievästi sitä, että tykkäsin isoista paidoista, ylipäätään Vansista ja niin sanotuista "poikien" jutuista. Vaikka musta ei skeittaaminen ole vain poikien juttu ja siis kiinnostuin Vansin ja Miisan youtube kanavan kautta skeittaamisesta. Ja mä muistan, kun sanoin ensimmäistä kertaa yhdelle mun frendille viime vuoden keväällä, että joo mä tykkään skeittaamisesta ja pääasiassa cruisaamisesta. Niin mä sain ensiksi hänen suustaan naurut ja sen jälkeen häkeltyneen "oikeesti?" lausahduksen. 

- Pääasia tässä mun hölötyksessä on se, että mun mielestä ei tarvitse kuulua vain yhteen tyyli luokkaan. Vaan voi kuulua moneen eri. Esim. multa löytyy justiinsa tämä "skater girl"-juttu, samoin perinteinen "basic bitch"-tyyli jne. Äitini olisi varmasti halunnut minusta nilkkureiden ja  villakangastakkien suurkuluttajan, mutta toisin kävi. Mun perus kengät on vansit ja viime vuonna "must to go" -takki oli musta bomber, jota mun äiti vihasi ja vihaa edelleen! Mutta toisaalta, kyllä se villakangastakkikin natsaisi todella hyvin mun tyyliin, jos sellainen olisi. 
Joten ihmiset lopettakaa ihmisten lokerointi ja tajutkaa se, että jos joku haluaa erottua massasta niin antakaa sen erottua. Jos jollakin on siniset hiukset, iso valkoinen t-paita tai keltaiset leveälahkeiset housut, niin mitä sitten! Ei tarvitse tuijottaa tai leimata erikoiseksi... Tai voi sanoa erikoiseksi, jos tarkoittaa sen hyvässä hengessä eikä haukkumisen periaatteena. Peace and love!
Olen sanottavani sanonut...

| Paita - Vans |
| Farkut - Bikbok |
| Kengät - Vans |

Tällaista tällä kertaa. Vähän erilaista. Oli lievästi sanottuna outoa olla kuvattavana niin pitkän ajan jälkeen. Koska ei olla Roosan kanssa käyty kuvailemassa viime lokakuun jälkeen?! Jos en nyt aivan väärin muista. Kumminkin paikkana oli Helsingissä sijaitseva Kattilahallin alue. "Näin julkisella alueella" ei olla taidettu koskaan Roosan kanssa käyty kuvailemassa. Saatiin autoilijoilta, ohikulkijoilta ja skeittaajilta kyllä katseita... Toivottavasti tykkäsitte.

~Moikka ja ens postaukseen~

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Maaliskuu 2017

~Taivas on oranssi,
eikä vielä näy tähtii~
-Robin ft. Nelli Matula - Hula hula-

Mooi!
Ihme on tapahtunut! Olen palannut tai no mielumminkin "karistanut" kiireet ja väsymyksen. Kahden viikon "tauko" on kyllä ainakin omasta mielestäni tuntunut ikuisuudelta.
Tällä hetkellähän siis mun elämässä on käynnissä joka jakson päättävä koeviikko. Mä oon tässä 7 ja puolen koeviikon aikana todennut, että mä vihaan koeviikkoja aina kerta kerralta vain enemmän. Todellisuudessa mulla on enää kaksi "kunnollista" koetta jäljellä, mutta biologia ja historia tällä hetkellä tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikeilta! Bilsassa pitää opetella kaikki pikku seikat entsyymeistä munuaisten toimintaan ja historiassa pitäisi opetella kaikki vuosiluvut taas ulkoa. Ja nämä vuosiluvut kumminkin unohdan taas sen kokeen jälkeen täysin, hyödyllistä eikö vain? Muuten menee ihan hyvin! Väsymys on melkein kaikonnut, joka on siis ollut suurin syy siihen miksi tänne blogin puolelle ei ole tullut minkään sorttista sisältöä.
Tänään kumminkin on aika taas viime kuun suosikeille. Eli tällä kertaa vuorossa olisi maaliskuun 
top -5 suosikkia. 
Aloitetaas...

| 1. Poskipuna |
- Minähän en tätä poskipunana käytä. Käytän tätä luomivärinä! Ja mun kaikista vaaleanpunaisista luomiväreistä tämä poskipuna on osoittautunut kelpo kappaleeksi. Huomatkaa mulla on näitä vaaleanpunaisia luomivärejä varmaan kaksi, että hyvä vertailun lähde...  Poskipuna on ostettu H&M:stä varmaan vuonna 2012, että tuskin on enää myynnissä. Mutta viime kuussa innostuin, jotenkin erittäin paljon luomiväreistä. Joten vaaleanpunainen meikki on ollut mulla ehkä kovimmassa käytössä kultaisen silmämeikin rinnalla.

 | 2. Musta huppari |
- Mulla on ollut viimeksi musta huppari, kun olin ala-asteen viimeisellä luokalla. Joten mulla ei ole ollut mustaa hupparia ainakaan 5 vuoteen. Ja en voi olla muuta kun kiitollinen siitä, että Iiku pakotti mut juoksemaan Bikbokiin hakemaan tämän kyseisen hupparin 5 minuuttia ennen kuin liike suljettiin. Varsinkin viime jaksossa eli 4. jaksossa mulla oli liikunnan toinen pakollinen kurssi. Mulla oli yleensä ennen liikka tuntia historiaa, niin en kehdannut kumminkaan ihan täysissä liikakamoissa sinne historian tunnille tupsahtaa. Niin tämä huppari tuli aivan tajuttoman hyvään saumaan ostettua! Pakko kumminkin yksi huono puoli tästä hupparista sanoa... Nimittäin materiaali ei ole mitään maailman laadukkainta ja on venynyt vähän muodottomaksi jo... Okei, periaatteessa mitä voi olettaa 20€ maksavalta hupparilta. Muodottomuus ei mua niinkään häiritse, koska tykkään rennoista huppareista.

 | 3. Suihkutettava dödö |
- En ehkä normaalisti ottaisi kuukauden suosikkeihin esittelyyn dödöä, mutta mä olen kokenut jonkin valaistuksen tämän tuotteen ansiosta. Mulla on tosi herkkä iho ja sen takia olen monta vuotta vannonut Clarins:n dödön nimeen! Ja äiti on mua pelotellut juuri suihkutettavista dödöistä sen takia, että mun iho saattaisi reagoida siihen jotenkin. Totesin kumminkin tämän pelon vääräksi. Tuoksuu todella hyvältä ja hinta laatusuhde on niinku käsittämätön! Tykkään todella paljon.

| 5. Vaaleat revityt farkut |
 - Jos joku mua edes vähän tuntee, niin tietää että mulla on lähes aina tumman farkun väriset farkut. No ehkä johtuen siitä, että mulla on niitä eniten ja ne sopii kaiken kanssa. Mutta mä oon näköjään löytänyt kevään ja vaaleat farkut. Mä yhdessä vaiheessa maaliskuuta käytin noita mun Bikbokista otettuja revittyjä farkkuja laittoman paljon! Mun on vain pakko myöntää, että Bikbokin ne  ns. kunnon farkut on taivaallisia! Ne pitää muotonsa ja eivät veny?! Suosittelen, vaikka hintaa löytyy omasta mielestäni ehkä turhan paljon.

| 5. Luomien pohjustusaine |
- Mä puhuin marraskuun 2016 suosikeissa, että mulla on henkilökohtainen ongelma tämän tuotteen kanssa. No se henkilökohtainen ongelma on vihdoin selätetty. Varsinkin nyt, kun olen viime kuussa innostunut luomiväriestä niin luomien pohjustaminen on oikeesti tärkeää. Vaikka itse olen sen vasta ns. näin myöhään todennut. Itse olen siis viime kuun aikana oppinut tykkäämään tästä NYX:n luomien pohjustusaineesta, vaikka se onkin tämä glitter versio. Roosalla oli se matta versio, kun hän meikkasi mut. Ja illalla huomasin, että luomivärit olivat aivan epätasaiset jne. Joten se matta versio ei näköjään mulla toimi niin hyvin kuin tämä glitter versio. En tiedä mistä johtuu, mutta nyt ei enää kaduta kyseisen tuotteen osto! Suosittelen lämpimästi.

Tapahtuma:
| Harry Potter and the Philosopher's Stone-film concert series |
- Pohjustus siis tälle kaikelle. Mä ostin Stefulle (+itselleni) joululahjaksi lipun kyseiseen Harry Potter ja Viisasten kivi "konserttiin". Kyseessä oli siis sellainen, että itse elokuva pyöri Hartwall Arenan isolta näytöltä ja musiikit soitettiin livenä elokuvan kohtauksiin. 1. Aivan tajuttoman kekseliästä 2. Itse tykkäsin kyseistä toteutuksesta paljon. Ja ainakin Stefu mulle vakuutteli, että hänkin tykkäsi. Me istuttiin katsomossa 304 ja itse näin todella hyvin näytölle. Kun kuuli, että jotkut oli maksaneet lipuista maltaita eivätkä olleet nähneet lähes mitään, niin saatiin olla Stefun kanssa hyvin onnekkaita, että nähtiin koko leffa, soittajat ja kaikki ilman mitään ongelmia. Tykkäsin ja pakotan Steffen mukaani, jos tällä samalla systeemillä joskus soitetaan Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. 

Biisit:
&

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte. 
Nyt mä koitan taas palata normaaliin postaus rytmiin ja pyrin nukkumaan öisin enemmän, jotta jaksan tehdä koulujutut ja nää blogijututkin...

~Moikka ja ens postaukseen~