~Mun sydän on hauras ja levoton aina,
mut ajattelen vaan sua,
ja kauttas vihdoin huomasin,
kaiken ei tarvitse olla huonommin~
-Haloo Helsinki! - Rakasta mua nyt-
Mooi!
Viikko hurahti jotenkin samaan aikaan hirmu hitaasti, mutta toisaalta nopeasti. Suurin syy varmaan näihin kumpaankin syyhyn oli juurikin viime postauksessa mainitsemani koeviikko. Se oli ja meni. Meni kai ihan hyvin. Synkästä säästä huolimatta mulle kuuluu hyvää, vaikka viime yönä nukkumaan päädyin vasta kello viiden aikaan. Joka ei ole mulle normi aika mennä nukkumaan, edes viikonloppuna. Huomenna alkaisi vika jakso tätä lukion toista luokkaa... Tavallaan hyvin hämmentävä fiilis, mutta toisaalta lievästi helpottunut. Kohta lukio on jo ohi!
Tänään aiheena ei onneksi ole koulu tai koulun nopea loppuminen ja sen ristiriitaisuus. Vaan tänään mä raapaisen taas pintaa syvemmältä. Eli puhutaan siitä, miten mä oon löytänyt sen niin sanotun "oman juttuni". Ja ettei se ole aina ollut niin helppoa...
Aloitetaas...
- Mä olen aina vihannut sitä, että ihmisiä lokeroidaan tiettyjen asioiden mukaan. Esim. hiusten värin, tyylin, luonteenpiirteen jne. perusteella. Mua on niin monesti yritetty asettamaan yhtään ja tiettyyn lokeroon/"muottiin". Mua ei ainakaan pysty tyylin suhteen asettamaan mihinkään lokeroon. Mut voi ehkä lokeroida outouteni ja kuvataide taustani suhteen, mutta ei tyylin. Nimittäin mun tyyli on yksi suuri tuhannen palan palapeli. Se muuttuu jatkuvasti ja on muuttunut aivan järkyttävästi vuosien varrella.
- Mä epäilen, että mun äiti halusi musta sellaista todella tyttömäistä ja herkkiin sävyihin pukeutuvaa lasta pienempänä. Kyllä mä niissä Espritin valkoisissa, vaaleanpunaisissa ja vaaleansinisissä vaatteissa viihdyin siihen asti kunnes otin itse omat vaatevalintani haltuun.
Mä tykkäsin pienestä pitäen 1. värikkäistä 2. "erikoisista" vaatteista. Esimerkit kummastakin: Keltainen Winx-paita oli mun must-have juttu kakkosluokalla & mullehan ei mitkään normi hupparit kelvanneet... Vetskarin piti mennä vinosti tai piti olla jotain muuta härpäkettä. Oon ihan tyytyväinen, että äiti on antanut mun pukea, mitä olen itse halunnut. Mä aloin kumminkin vuoden 2012 kesällä katsomaan Youtubesta erään Susannan videoita eli esiintyy nimellä "pahalapsi". Mä kiinnostuin gootti henkisestä tyylistä hänen kauttaan todella paljon ja mä muistan, kuinka sinä kesänä mietin, että "yläasteella mä pukeudun yhtä coolisti kuin pahalapsi". Hän oli minun sen aikainen suuri idoli. Kumminkaan musta ei gootti tyylistä loppujen lopuksi tullut. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta kyllä mä sitä suuntausta hain salaa päässäni. Toteutus kumminkin jäi puolitiehen.
| T-paita - VeroModa |
| Farkut - Bikbok |
| Takki - Only |
| Huivi - H&M |
| Kengät - SOC |
- Yläasteen seitsemännellä luokalla mä käytin todella, todella värikkäitä vaatteita. En ehkä enää itse pukisi päälleni vaaleanvihreitä housuja, oranssia paitaa ja vaaleanvihreää tuubihuivia... Mutta tulipahan sekin koettua ja tajuttua, että "ei tämä ole se minun juttuni". 2013 kesällä mä löysin Youtubesta Miisa nimisen neidin eli kanava toimii nimellä "mmiisas". Mä inspiroiduin ja löysin sen oman juttuni. Miisaa pidän edelleen omana tyyli-ikoninani ja hänen kauttaan löysin Vans-merkin. Mä muistan vielä kuin eilisen sen, kun mentiin äidin kanssa ostamaan mulle ensimmäiset Vansin kengät. Ne oli punaiset ja ne löytyy multa edelleen! Ja ne ovat mun ainoat Vansin kengät, joissa ei ole reikää kengän kankaassa tai pohjallisissa.
Mä en kumminkaan kokenut olevani täysin sujut mun tyylin suhteen siltikään, vaikka olin jo löytänyt tämän "skater girl"-tyylin. Joten päätin, että en asetu vain yhteen tyyliin. Ja se päätös tuli itselleni vasta lukion ekana vuonna selväksi. Sitä ennen olin yrittänyt piilotella lievästi sitä, että tykkäsin isoista paidoista, ylipäätään Vansista ja niin sanotuista "poikien" jutuista. Vaikka musta ei skeittaaminen ole vain poikien juttu ja siis kiinnostuin Vansin ja Miisan youtube kanavan kautta skeittaamisesta. Ja mä muistan, kun sanoin ensimmäistä kertaa yhdelle mun frendille viime vuoden keväällä, että joo mä tykkään skeittaamisesta ja pääasiassa cruisaamisesta. Niin mä sain ensiksi hänen suustaan naurut ja sen jälkeen häkeltyneen "oikeesti?" lausahduksen.
- Pääasia tässä mun hölötyksessä on se, että mun mielestä ei tarvitse kuulua vain yhteen tyyli luokkaan. Vaan voi kuulua moneen eri. Esim. multa löytyy justiinsa tämä "skater girl"-juttu, samoin perinteinen "basic bitch"-tyyli jne. Äitini olisi varmasti halunnut minusta nilkkureiden ja villakangastakkien suurkuluttajan, mutta toisin kävi. Mun perus kengät on vansit ja viime vuonna "must to go" -takki oli musta bomber, jota mun äiti vihasi ja vihaa edelleen! Mutta toisaalta, kyllä se villakangastakkikin natsaisi todella hyvin mun tyyliin, jos sellainen olisi.
Joten ihmiset lopettakaa ihmisten lokerointi ja tajutkaa se, että jos joku haluaa erottua massasta niin antakaa sen erottua. Jos jollakin on siniset hiukset, iso valkoinen t-paita tai keltaiset leveälahkeiset housut, niin mitä sitten! Ei tarvitse tuijottaa tai leimata erikoiseksi... Tai voi sanoa erikoiseksi, jos tarkoittaa sen hyvässä hengessä eikä haukkumisen periaatteena. Peace and love!
Olen sanottavani sanonut...
| Paita - Vans |
| Farkut - Bikbok |
| Kengät - Vans |
Tällaista tällä kertaa. Vähän erilaista. Oli lievästi sanottuna outoa olla kuvattavana niin pitkän ajan jälkeen. Koska ei olla Roosan kanssa käyty kuvailemassa viime lokakuun jälkeen?! Jos en nyt aivan väärin muista. Kumminkin paikkana oli Helsingissä sijaitseva Kattilahallin alue. "Näin julkisella alueella" ei olla taidettu koskaan Roosan kanssa käyty kuvailemassa. Saatiin autoilijoilta, ohikulkijoilta ja skeittaajilta kyllä katseita... Toivottavasti tykkäsitte.
~Moikka ja ens postaukseen~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti