Belgian matka numeroina

~Mä tunnen nämä kadut,
Joka polun oon kävellyt,
Ja muistan kuinka moni on täältä lähtenyt,
Oon asemalla oottanut tuulten kääntyvän,
Ja nähnyt kyynelistä,
 Joen pinnan särkyvän~

-Hanna-Riikka Siitonen - Tunnen nämä kadut-

Mooi!

Meitsi on tällä viikolla saattanut maanantaina Steffen junaan. Nimittäin herra päätti lähteä inttiin. Oon ollut aamuvuorossa keskiviikkona, käynyt tekemässä tentin perjantaina. Voin kertoo ettei mennyt todennäköisesti taaskaan läpi. Viikonloppu meni töissä ja tänään sunnuntaina tuli nähtyä pitkästä aikaa Heiniä ja ei niin pitkästä aikaa Roosaa. Nimittäin tuijotettiin viime viikolla maanantaista sunnuntaihin toistemme naamoja. Ei kyllä kyllästyttänyt, Roosa oli kyllä varmaankin ihan pinnaansa myöten täynnä mun juttuja, hups!

Tänään palataan viikko taaksepäin. Nimittäin viikko sitten lennettiin Roosan kanssa takaisin Suomeen Belgian matkan jälkeen. Joten olisi aika käydä läpi Belgian reissun sellaiset numerollisesti merkittävät tapahtumat. 

Aloitetaas...

 

2 spora-ajelua

-Sporat olivat aikalailla samanlaisia kuin Suomessa. Ainoa sellainen eroavaisuus minkä huomasin oli se, että oli vain yksittäisiä paikkoja ettei tarttenut istua kenenkään vieressä. Suomen ja Belgian pitäisi vaihtaa Sporia, koska eikö toi ole suomalaisen ihanne, istua yksin. Koska Belgiassa tuntu ainakin siltä, että ihmiset saattoivat alkaa puhua ihan tuntemattomalle ihan yllättäen, että kahden istuttavat olisi aika järkevät siellä päin maailmaa.  

2 metroseikkailua

- Päästiin myös matkustamaan metrolla. Se oli jännää! Mutta jotenkin mulla oli turvallisempi olo niissä Belgian metroissa, kun taas esim. Ruotsin metrossa. Mä en muutenkaan nauti metrolla matkustamisesta, edes Suomessa. Metroseikkailujen jännitys osuus oli aina se, että saatiinko masiinasta ulos lippua vaiko ei... esimerkiksi mulla jäi 10 senttinin siihen laitteen kolikonsyöttö kohtaan jumiin... Hups! 

10 Roosan vessassa käyntiä  yhden päivän aikana

- Mä en nyt tiiä kuinka relevantti asia tämä on, mutta olkoon! Nimittäin meidän koko Belgian reissun ehkä käytetyin lause Roosan suusta oli, että "Onkohan täällä vessaa?". Päätin sitten laskea meidän Luxemburg päivän ajalta, että kuinka saakelin monta kertaa Roosa siellä vessassa kävi. No kymmenen kertaa kertyi plakkariin ja käytiin, jopa kysymässä tyhjästä ravintolasta, että saako vessassa käydä vaikkei mitään ostettukkaan! Voi Roosa, Roosa♥︎

10Gt käytettävissä nettiä

- Suureksi yllätyksekseni liittymääni kuului 10Gt nettipaketti kuussa Euroopassa. Koska oletin, että se koski vaan Pohjoismaita. Ihan positiivinen yllätys. Sai päivitettyä Snäppiä koko sydämen edestä! 

 1 Belgialainen vohveli

- Oli muuten ihan sika hyvää ja ihan erilainen kuin Pizza Hut:n belgialainen vohveli. Vohveli oli todella makea ja oltaisiin haluttu suklaa kastiketta, mutta se oli valitettavasti loppu juuri tältä vohvelien paistajalta. Hintaa oli 2€. 

14 tuntia shoppailua

- Joo, tuli kyllä shoppailtua! Päällimäisenä jäi mieleen Pull and Bear:n sika pitkä sovitusjono (emme siis jaksaneet sen takia sovittaa) ja pitkä kassajono. Sekä Primark:n aivan järkyttävä ihmisryntäys! Mä en käsitä, mitä ne ihmiset oli ajatelleet, jotka olivat siellä lastenrattaiden kanssa. Meitsi sitten ei kauheasti kokoja katsonut kun lappasi Harry Potter pyjamia koriin. Nimittäin nyt mulla on ehkä turhan isot shortsit ja 40-42 kokoa oleva paita. M-koko on näköjään hyvin laaja käsite. Normaalisti/yleensä olen kokoa 36-38. Mutta onneksi kyseessä on vaatteita, joita käytän nukkuessani niin ei haittaa vaikka vähän isoja ovatkin. Onneksi verkkarit jotka ostin olivat kuin tehty mulle! Eniten rahaa mulla kului Primarkissa.

 570 porrasta kohti näköalapaikkaa

- Ensimmäisenä päivänä eli keskiviikkona jolloin lennettiin Belgiaan niin iltapäivästä päädyttiin Iikun vanhempien luotsaamana Mechelen nimiseen kaupunkiin. Siellä sitten oli tällainen kirkko, jossa pystyi kiipeämään 570 porrasta ylös korkeuksiin katsomaan maisemia. No mehän sitten sinne kiivettiin ja oli kyllä hienot näkymät. Ylös tullessa ehkä hieman hengästytti, mutta alas tullessa mielumminkin huimasi. Nimittäin "ahtaat" kierreportaat ja näkymä oli koko sama.

Useita kirkkoja

- Belgiassa oli todella paljon hienoja rakennuksia ja varsinkin kirkot oli todella hienon ja koristeellisen näköisiä. Pisti kyllä monta kertaa mietityttämään, että on jollain ollut rankkaa rakentaa noita hienoja rakennuksia. 

4 ulkona syöpöttelyä

- Tuli käytyä ulkona syömässä pariin otteeseen. Toisena päivänä käytiin syömässä Manhattn's Burgeris:ssa. Oli ihan sika hyvää, mutta ateriat oli ehkä turhan isot meille tyttösille. Käytiin kolmantena päivänä shoppailun lomassa paikallisessa Mäkkärissä. Tilattiin sellaisen taulun avulla, ettei tarttenut sepustaa kassalla huonolla englannilla. Beligassa eikä kyllä Luxemburgissa ollut tavallista hampurilais-ateriaa Mäkkärissä tarjolla. Neljäntenä päivänä Luxemburgissa käytiin Luxemburgilaisessa Mäkkärissä! Siellä sitten tilattiin kassalta ja oli muuten aika pienehkö Mäkkäri, vaikka asiakkaita olisi ollut vaikka muille ravintoloille jaettavaksi. Käytiin sitten viimeisenä päivänä Quick nimisessä hampparipaikassa eli paikallinen Hesburger. Nimensä mukaisesti ei ehkä niin quick ollut, nimittäin jonotettiin kassalle 30min ja sitten odotettiin hamppareita vielä 5min, joka ei kyllä enää tohon jonotusaikaan nähden ollut mitään! Oli ihan hyvää Giant-ateria jonka söin, hamppari ilman juustoa.

1 reissu Luxemburgiin

- Extempore reissu Luxemburgiin. Nimittäin lauantai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Luxemburgia. Käytiin ensin tutustumassa Veianen Linnaan. Linna näytti ihan Tylypahkalta ja oli kyllä todella näyttävä ja iso pytinki. Seillä kierrettiin pari tuntia jonka jälkeen ajettiin vielä Luxemburgin keskustaan, jossa nähtiin Luxemburgin hienot jouluvalot vielä näin tammikuun puolella ja oli todella nätti paikka!

10 polaroid-kuvaa

- Mulla oli tavotteena saada otettua 10 hienoa polaroid kuvaa Belgiasta. Siitä hienosta en mene takuuseen. Loppujen lopuksi kuvia tuli ehkä otettua vähän pakon edessä, koska halusin käyttää kaikki 10 sinisellä reunalla olevaa kuvaa. Mutta ne jotka onnistui niin ovat todella kivoja muistoja! Ja vaikka ne jotka on vähän hätäsesti tai epäonnistuneet muuten vain niin muistoja, vaikka taiteelliselta osuudeltaan ei kovin mallisuorituksia. Mun pitää ehkä vielä hieman opetella ton polaroid kameran käyttöä, ettei tulisi niin paljoa huti kuvia...

246 valokuvaa

- Joo, valokuvia tuli kyllä otettua ja paljon! Siitä olin todella onnellinen, että sain otettua näin paljon kuvia ja että mua ei hoputettu tai oltu sillee: "Milla mitä sä kuvaat..." Koska joskus saattaa tälläsiäkin kommentteja kuulla, no ei kyllä kavereilta!

Monen monta ihanaa muistoa

- Siis oli kyllä aivan tajuttoman kiva reissu ja oon niin iloinen, että Roosa pääsi lähtemään mukaan! Ja niin kiitollinen, että Iiku ja Iikun porukat jakso majottaa ja pörrätä meidän kanssa niinkin monta päivää. Kun ei oikein tajuttu, että kun ostettiin lentoja, että tullaan yöpymään 4 yötä ja periaatteessa ollaan 6 täyttä päivää siellä. Mutta tällee jälkikäteen aateltuna, niin jos oltaisiin oltu vähemmän aikaa niin olisi ehkä ollut sellainen kiireen tuntu ja se lähtö olisi tullut aika äkkiä. Nyt ei ollut mitään kiirettä pyöriä kaupoissa ja nähdä paikkoja saati sitten lähteä Luxemburgiin! 

Kummatkin meistä Roosan kanssa lennettiin ensimmäistä kertaa kaverin kanssa, ilman omia vanhempia. Lennot ovatkin sitten omat tarinansa aivan erikseen! Nimittäin ei poikkeuksilta kyllä vältytty kummallakaan lennolla, ei meno eikä paluu. Oli kyllä jännää!

1 jäähyväiset

- Tämä kohta on aina se reissun perseestä olevin kohta. Meitsihän alko jo vähän pillittämään autossa matkalla lentokentälle, mutta jollain ihme keinolla sain itseni kasaan. No sitten siinä hyvästejä sanoessa tai no ennen niiden sanomista niin meitsihän itki jo vuolaasti ja oli ehkä hieman noloakin jopa, koska Roosa ja Iiku oli ihan peace. Onneksi Iikukin sitten alko vollottamaan niin en ollut ainoa herkkis. Mutta en varmaa ikinä tule tottumaan noihin hyvästien sanomisiin... Tulen itkemään maailman tappiin asti, mutta onneksi tieto siitä, että nähdään taas pian helpottaa ehkä hieman tunnelmaa! 

Tällainen postaus tällä kertaa! Mun mielestä meidän reissu onnistui paremmin kuin hyvin, vaikka mä olin vähän puolikuntoinen, lennot ei ehkä olleet ihan ajallaan tai normaaleja. Kiitos tuhannesti Iikulle ja Iikun perheelle, kun meidät jakso majottaa ja paasata. Oli kyllä sika kivaa ja toivottavasti Iiku tulee mahdollisimman pian Suomeen tai me mennään uudestaan Belgian päähän. Meidän porukka on kyllä elävä esimerkki siitä, että välimatkat ei kyllä tuhoa ystävyyssuhdetta tai ainakaan hyvää ystävyyssuhdetta. Ainakin musta tuntu, ihan kun oltais aloitettu keskustelu siitä, mihin viimeks jäätiin! Ja siitä viime live keskustelusta on viisi-kuusi kuukautta! 

Se olisi nyt sitten ens torstaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Weekend Festival 2018

~Sä oot mun hyvä veli,

Isoveli buoliveli,

Mä oon sun paha veli,

Toveri ja systeri~

-JVG ft. Vesala - Hombre-

Mooi!

Olisi taas se aika vuodesta, nimittäin mulle kesän päätös eli Weekend Festival kooste pläjäys. Meitsi on nyt jo neljättä kertaa peräkkäin kyseiset festarit joltakin osaa tallaillut. Tänä vuonna samoin viime vuonna tuli oltua vain yhtenä päivänä. Vuosina 2015 ja 2016 tuli vietettyä kyseisillä festareilla kummatkin festaripäivät. Tänä vuonnahan ensimmäistä kertaa Wknd oli kolme päivää kestävä festarirupeama. Tänä vuonna todella hyvällä tuurilla ne parhaimmat artistit osuivat lauantailla, okei olisi sunnuntainakin ollut todella hyviä esiintyjiä. Kuitenkin tämäkin kerta oli tosi jees, joten saas nähdä onko ensi vuonna sitten jo viides kerta tiedossa. 

Kurkataan kuitenkin meitsin Weekend fesareiden lauantai päivään!

Aloitetaas...

- Se olisi sitten lauantai 18.8.2018! Weekend festareiden niin sanottu pääpäivä. Käytiin tyttöjen kanssa vaihtamassa yhden päivän rannekkeemme jo perjantaina, joten ei tarttenut jonotella rannekkeen vaihtopisteelle, vaan päästiin suoraan jonottamaan. Jono ei edes kestänyt kauhean kauaa ja päästiin aikast nopeasti alueelle. 

- Me jotenkin odotettiin, että ei tultaisi näkemään vilaustakaan JVG:n esityksestä, koska käytiin syömässä ennen festari alueelle käppäilyä ja jotenkin itse ainakin oletin, että alueelle olisi jonottanut ainakin sen 1,5h niinkuin viime vuonna. 

Yllätyin positiivisesti JVG:n keikasta! Itse tykkäsin todella kovasti. Tytöille se oli ennestään jo tuttu, koska JVG oli esiintynyt Blockfesteillä perjantaina ja tytöt olivat juuri perjantain Blockfesteillä. 

 

- JVG:n ja tungoksen jälkeen päädyttiin anniskelualueelle odottelemaan, että Galantis alkaisi soittamaan. Käytiin tässä välissä myös Heinin kanssa täyttämässä vesipullot. Arvata saattaa, että jonoa oli ja, että minä tietenkin avaan sen hanan siten, että kaikki vedet roisku mun päälle! 

-Päädyttiinkin sitten jäädä katsomaan keikkaa annsikelualueen puolelta ja pakko kyl sanoo, että meno ei todellakaan ollut niin hyvä kuin sillä aidan toisella puolella. Mutta ei se niin paljoa haitannut, että se olisi omaa tunnelmaa latistanut ja varsinkin, kun Valtterikin päätyi morjestamaan. Yleinen vitsihän on se, että Valtteria tulee nähtyä ainoastaan Wknd festareilla. 

- Heinin ja Roosan suurin toive oli päästä katsomaan Big Shaq:ä Valinta stagelle. Musta varmaan näki kymmenen kilsan päähän, että nyt oli tyttö aivan väärässä teltassa. Joo, jotkut räppi biisit menee, mutta 1. en tunnista niitä, kun vain kertosäkeistä 2. en osaa kun vain ja ainoastaan ne kertosäkeet, jos niitäkään! Tässä suurin syy miksi Blockfesteille en tyttöjen kanssa lähtenyt, koska räppi ei oo mun juttu, mutta EDM on! Yritin kuitenkin olla menossa mukana, vaikka ei ehkä se lemppari artisti ollutkaan. Samoin omasta mielestäni keikka oli vähän pettymys, mutta mitä voi olettaa artistilta, jolla on kaksi biisi?

Festari asuni vaihtui ihan pari minuuttia ennen lähtöä. Joten tämän 2018 vuoden festariasuna toimi:

Mekko - Bikbok

Kengät - Vans

Reppu - Nike

Korut - Steffeltä saatuja

Big Shaq:n 30minuutin keikan jälkeen (piti siis kestää kai tunnin?) kaikki vain lähtivät teltasta, koska hän oli soittanut ne hänen kaksi biisiä, joten ihmiset mukaan lukien me karattiin teltasta anniskelualueelle. Itselläni iski aivan järkyttävä nälkä ja sen johdosta nälkäkiukku, joten Aino lähti mun kanssa sitten syömään. Istuttiin nurmikolla, syötiin hyvällä fiiliksellä makkaraperunoita ja kuunneltiin, kun Hardwell alotteli keikkaansa. 

- Syönnin jälkeen sekä Heinin ja Roosan liittyessä seuraan päädyttiinkin kuuntelemaan Hardwell:ä! Oon kai nyt näiden mun neljän Wknd festari kertojen aikana nähnyt Hardwell:n kolme kertaa. Vaikka Hardwell ei ollut illan vika esiintyjä niinkuin yleensä se on ollut, niin musta tämä oli paras keikka minkä mä olen häneltä nähnyt! Epäilen, että extra pisteitä saa siitä, että hän soitti Aviciin muistoks Levels biisiä pikku pätkän ja jos en ihan väärin muista niin soitti myös The Cranberries:n Zombie biisistä remixiä ja Cascada:n biisistä Everytime We Touch:sta omaa remixiä! Kyseiset kolme kappaletta ovat olleet siis hyvin, hyvin läsnä sillon, kun olen ollut ala-asteella.

 - Hardwell:n keikan aikana satoi, joten oli ihme, että aurinko suostui vielä paistamaan sen jälkeen. Keikan jälkeen siis päädyttiin taas anniskelualueen puolelle! Nimittäin vessaan ja odottelemaan seuraavaa artistia nimittäin Macklemorea. 

 - Parhaan keikan veti ehdottomasti Macklemore! Vaikka mulla on ollut aina vähän viha-rakkaus-suhde Macklemoren musaan niin tyyppi ainakin sai livenä kaiken 1. kuulostamaan paremmalta 2. näyttämään paremmalta ja tunnelma oli toisesta ulottuvuudesta! Me oli myös hyvä kohta tyttöjen kanssa, ei liian edessä eikä liian takana. Okei, kuvia varten olisi pitänyt olla vielä edenpänä, mutta kuvat oli tällä kertaa toissijainen asia. Macklemore otti yleisön ihan sika hyvin mukaan ja paras lavaesiintyminen. Mutta toisaalta esim Hardwell:tä ei jotenkaan voi olettaa edes samanlaista lavaesiintymistä, koska se esiintyminen tapahtuu sieltä DJ pöydän takaa! 

 - Tykkäsin, tykkäsin! Mun lempparit olivat "And We Danced" ja "Can't Hold Us".

- Kello 22:30 alkoi soittamaan David Guetta, jota olin koko päivän ja kesän odottanut! Mä oon ihan samperin iloinen siitä, että hän soitti lähes ensimmäisten kappaleiden joukossa "Titanium" ja "Don't Leave Me Alone". Nimittäin me tehtiin pienehkö arviointi virhe... Nimittäin mä halusin mennä lähemmäs, jotta saisin parempia kuvia. Tytöt sitten suostu... Kuitenkin pyrittiin siihen, ettei oltaisi ihan missään keskellä vaan lähempänä mielummin rantaa, kun keskikohtaa. Kuitenkin olisi siinä hälytyskellot pitänyt soida niin lujaa kaikkien meidän päissä, että oltaisiin tajuttu mennä todella paljon sivumpaan. Nimittäin siinä vaiheessa, kun 1. tiedostat, että siihen kohtaan tullaan tekemään rinkejä joka biisin drop-kohdassa. 2. sä tiedät, että se basso on niin kovalla, että se tuntuu joka ikisessä sun lihaksessa, mukaan lukien sun sydämessä. 3. sulla on mukana erittäin paniikki altis ihminen ja toinen ihminen, joka kärsii jonkin sorttisista rytmihäiriöistä. Arvaatkin varmaan jo miten tässä kävi...

 - Ensiks me jakauduttiin puoliks eli minä ja Aino ja sitten Heini ja Roosa, koska ihmisiä nyt tunkee välistä kun välistä, kunhan pääsee vain mahdollisimman eteen. Joka on ihan luonnollista festareilla. Kuitenkin about 25min keikan alkammisen jälkeen mä sekä Aino jäädään kahden ringin väliin. Mä en muista tästä tilanteesta mitään muuta kun se, että yhtäkkiä joku ihminen painautuu mua vasten edestä ja takaa ja mulle iskee ahdistus. Mä muistan vaan se, että kauhee jyske kuuluu mun korvissa litistymistä joka suunnasta ja mä suljen silmät. Tässä vaiheessa mä olin Ainon mukaan tarttunut häntä kädestä ja puristanut aivan sika lujaa. Ehkä mä jotenkin näin yritin viestiä, että jos mä pyörryn niin ees Aino huomaa minne kaadun, en tiedä. Kuitenkin juuri ennen, kun mitään pyörtymistä tai virallista paniikkikohtausta tapahtui drop-kohta tuli ja tuli tilaa hengittää ja mä avasin silmät. Tässä vaiheessa olin jopa Ainolle saanut sanottua, että kaikki ok ja seuraavaks katse haki Roosa ja Heiniä. 

- Katseeni osuu Roosaan ja tyttö näyttää erittäin kalpealta. Heti mulle iski tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin. No Roosa sitten kuitenkin tanssi vielä ja Heini näytti ihan normaalilta. Kunnes sitten ehkä minuutti myöhemmin Heini sanoo, että lähetään sivuun. Tartuin Roosaa tai Heiniä kädestä, en muista kumpaa. Mutta kuitenkin lähdettiin sivuun. Sivusta sitten ensiapuun, jossa tulikin sitten vietettyä koko loppuilta. Sä saatat nyt lukiessas ihmetellä, että eikö meitä sitten haitannut jättää keikka kesken. Ei ainakaan mua haitannut! Vaikka kuinka olin juuri sitä keikkaa odottanut yms, niin mä olin saanut tarpeekseni siinä 30minuutin jälkeen. Nimittäin se litistymisen tunne oli jotain aivan hirveetä ja nähdessä Roosan oikean tilan niin ei tullut hetkeksikään sellainen fiilis, että: "Perkele jäipä hyvä keikka näkemättä." Eikä ole sitä fiilistä vieläkään tullut eikä varmasti tule. Nimittäin mä olin nähnyt David Guetta:n keikan sillon ensimmäisen kerran, kun olin Wknd:ssä itse ensimmäistä kertaa eli vuonna 2015. Ja jos David Guetta vielä tulee Suomeen esiintymään, niin todennäköisesti mie olen siellä kuuntelemassa, mutta silloin kyllä taaempana tai sivummassa. 

Biisit kyllä kantautuivat ensiaputeltalle ja ilotulitus kuului, mutta se ei tuntunut miltään verrattuna muuhun tilanteeseen. 

 - David Guetta oli silti mun lemppari esiintyjä, vaikka Macklemore veti parhaimman keikan kaikin puolin. Silloin kaikki oli ilosia, yhdessä ja laulettiin kaikki mukana. 30minuutin show:n aikana David Guetta lunasti uudestaan sen saman fiiliksen ja rakkauden EDM musiikkia kohtaan, jonka hän silloin ikuisuus sitten sai syttymään biiseillä "Sexy Bitch" ja "Memories".  Ehdottomat lempparibiisini keikan aikana oli "Titanium" ja "Don't Leave Me Alone". Samoin pois lähtiessä soitettu The cranberries:n Zombie biisin remix. 

Toivon, että jos olit Wknd:llä tai Blockfesteillä niin sulla oli kiva festari viikonloppu! Mulla ainakin oli ikimuistonen festari lauantai, vaikka se loppuikin pahimmalla mahdollisella tavalla! Mutta asialle ei voinut mitään ja kaikki päättyi hyvin, joka oli tärkeintä. Haluun kyl kahdesta jutusta motkottaa Weekend festareita, 1. Anniskeluun sisäänkäynnit... 2. Ensiapuun olisi voinut olla opaste, niinkuin vessoihin ja kaikkeen muuhun oli! Me kysyttiin Heinin kanssa kolmelta järjestyksen valvojalta ja vasta vikalta saatiin kunnon ohjeet. Eli todella kummallista...

Se olisi sitten torstaihin!

~Moikka ja ens postaukseen~ 

50 asiaa, jotka opin lukiossa

~Kiire olla jotakin,
Pakko pistää pakka sekaisin,
Satumaahan kaukaiseen opetettiin kaipaamaan~ 

-Happoradio - Olette Kauniita-

Mooi!

Lakkiaisista on selvitty ja kaikki ylimääräiset kakut syöty. Oikeastaan meille jäi aika vähän loppupeleissä ylimääräisiä kakkuja, joten kiitos vieraille, että söivät!
Viimeisissä pääsykokeissakin tuli käytyä ja jäi vähän huono fiilis, koska ryhmäkeskustelussa meidän aihe ei oikein lähtenyt siivilleen, vaikka porukka olikin tosi jees! Nyt vain sitten jännityksellä pitää odotella kesäkuun loppuun. Sitten saa tietää jatkuuko armoton lukeminen kotona, yliopistossa vai ammattikorkeassa. Jännittävää!
Tänään kuitenkin haluan vielä palata todennäköisesti viimeisen kerran aiheeseen nimeltä lukio. Tämä postaus pitää ottaa sitten omalla tavallaan huumorilla ja jos olet vielä lukiossa tai vasta menossa niin ota tästä postauksesta vinkit talteen. Tässä on mun 50 kohdan lista asioista, jotka opin lukiossa. 

Aloitetaas...

1. - Eri luokille meneminen ei tarkoita sitä, että ystävyys loppuisi siihen.

2. - Aito ystävyys kestää vaihtovuodet tai ulkomaille muutot.

3. - Ei ole väärin pyytää apua, kunhan ei häiritsemällä häiritse toista.

4. - Jos sinä autat, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että se autettava auttaisi sinua joskus.

5. - Väkisin opetelluista asioista ei loppujen lopuksi jää mitään päähän. 

 

6. - Pitkä matematiikka ei oikeasti ole niin paha, vaikka siinä onkin 10 pakollista kurssia.

7. - 7-palkki on kirottu palkki, koska tiistaina ja torstaina oli 8 aamut ja perjantaisin joutui olemaan 15:00.

8. - Hygieniapassi ja ajokortti kannatti tehdä lukion aikana, koska niistä sai kursseja. 

9. - Aikuislukion itsenäiset verkkokurssit on hyvä keksintö silloin, kun lukkariin ei riitänyt tila tietylle kurssille.

10. - Kemia on yksinkertaisesti yksinkertaisin ja rentouttavin oppiaine!

11. - Ei todellakaan kannata mennä siitä, missä aita on matalin...

12. - "Arbeta" tarkoittaa ruotsiksi työskennellä ja se taipuu -ar, -ade, -at

13. - Kappaleen sanoja on mahdoton opetella täydellisesti ulkoa yhdessä illassa tai varsinkaan yhdessä välitunnissa.

14. - Kuulon ymmärtämisissä saattaa helpottaa keskittymistä se, että laittaa silmät kiinni. 

15. - Esiintymisjännitystä helpottaa se, että tietää mistä puhuu luokan edessä. 

16. - Taideaineet tuo ihanaa tasapainoa lukuaineiden rinnalle. 

(Harmi, että itse tajusin tämän liian myöhään 3 vuoden vikassa jaksossa)

17. - Kuolin ajan pystyy julistamaan yhden äidinkielen tunnin aikana 4 kertaa. 

18. - Opettajatkin voivat laskea kokeen pisteet väärin tai arvioida tehtävän väärin.

19. - Fronter:ssa ei kannata nimetä tiedostoja ihan miten sattuu, koska opettajat näkevät ne tiedostojen nimet. Esimerkiksi "Täyttä paskaa" ja "kananmuna" olivat opettajien mieleen...

20. - Penkkareissa kannattaa pitää lavan reunasta kiinni, kun lavaa nostetaan rekan kyytiin!

21. - Vanhoja ei kannata tanssia poikaystävän kanssa, koska saattaapi käydä niin, että ero tulee juuri ennen h-hetkeä. 

22. - Toisesta henkilöstä riippuvuus on hirveä tunne. Siinä kohtaa varsinkin, kun joudut tanssimaan vanhojen tanssi harjoissa haamun kanssa kun tanssiparisi on ulkomailla.

23. - Vanhojen mekko kannattaa hommata ajoissa, koska saattaa tulla kuukausien viivästyksiä, joista ei edes ilmoiteta asiakkaalle. 

24. - Kouluruoka on ihan jees!

25. - Lähes joka päivä 1€ kokis tölkin ostaminen on tullut 3 vuoden aikana kalliiksi.

26. - 5h yöunilla selviää rankan koulupäivän kunhan ottaa välissä nokoset historian tunnilla.
27. - Mitä isompi reppu sen parempi!
28. - Liikka, tanssi ja koulukamojen kantaminen samalla kerralla on aivan kamalaa.
29. - Talvitakin raahaaminen talvella on erittäin raskasta.
30. - Kaappi on silti turhin ostos lukion aikana.

31. - Luovuttaminen on pirun hankalaa...
32. - On matemaatikkoja, kielineroja ja sitten monilahjakkuuksia.
33. - Jos teki kovaa töitä koulun eteen yläasteella, niin pärjää samalla menestyksellä lukiossa.
34. - Niistä ihmisistä voi tulla kultaakin arvokkaampi, joihin et kuvitellut koskaan tutustuvasi.
35. - Kannattaa kirjoittaa ne aineet, jotka oikeasti kiinnostaa.

36. - Syksyllä kannattaa kirjoittaa ne aineet, jotka ovat suosittuja silloin!
37. - 5 aineen kirjoittaminen kerralla ei ole mikään maailman ihanin tilanne...
38. - Sähköisissä kokeissa loppuu helpommin motivaatio kesken.
39. - Ylioppilaskirjoituksissa vessaan meno ei ole pelottavaa!
40. - Ylioppilaskirjoituksissa kannattaa syödä niitä eväitä. Ne ei ole mukana turhan takia.

41. - Ylioppilaskirjoituksissa ei todellakaan kannata olla nenäkäs! Kannattaa vain ajatella tyhmällä tavalla, koska se on yleensä oikein.
42. - Ylioppilaskokeet ovat ihan lällyjä verrattuna pääsykokeisiin.
43. - Ylioppilasjuhlissa on täysin OK itkeä.
44. - Koeviikot ovat paljon mukavampia kuin sinne tänne ripotellut kokeet.
45. - Koeviikkojen vapaapäivät oli paras asia koko lukiossa penkkareiden ja muiden tapahtumien lisäksi!


46. - Hyppytunnit eivät ole kivoja.
47. - Tutor hommista voi olla hyötyä tulevaisuudessa, ainakin töitä hakiessa.
48. - Ihmisten on vaikea uskoa, että tytöt ja pojat voivat olla 2018 vuonna vain kavereita.
49. - Rakkaus ei kuitenkaan katso aikaa eikä paikkaa.
50. - Kaikeasta selviää, jos on vain tarpeeksi tahdon voimaa! Lukio voi tuntua erittäin raskaalta ja jopa lamaannuttavalta, mutta ylioppilastutkinto on erittäin arvostettu ja tie moneen opiskelupaikkaan!

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte. Joku voisi luulla, että näiden kaikkien 50 kohdan keksimiseen olisi mennyt ikä ja terveys, mutta onko huolestuttavaa, että nämä kaikki tuli kahden illan aikana keksittyä? Hups! 
Se olisi sitten sunnuntaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Miksi mä en lähde baariin?

~Ei mitään hajuu minne päädytään,
Mut nyt ei kerkee himaan kääntymään enää,
Nyt kun mennään,
Ei enää kerkee meidän perään~

-Herrat - Drive-

Mooi!

Täällä ylioppilaskirjoituksista kunnialla selvinnyt nainen, hei! Nyt se on ohi! Toivon, että siihen kirottuun saliin en joudu enää koskaan ja kouluun tarvitsisi mennä enää ainoastaan palauttamaan samsungin akkuvikainen tabletti! Nimittäin meidän lakkiaiset on aivan eri paikassa kuin meidän hienossa toimistorakennus koulussa.
Tänään mä haluaisin puhua aiheesta, josta olen halunnut jo jonkin aikaa tehdä postausta tänne blogin puolelle. Ehkä enemmänkin selvitelläkseni omia ajatuksiani tai sitten saada joku toinen ymmärtämään mun tilannetta...

Aloitetaas...

- Mun baari reissujen ja illanistujaisten määrän pystyy laskemaan suurinpiirtein kahden käden sormilla. Mutta mikä on syy sille? Nimittäin summa voisi olla lähes kaksinkertainen. Tänään mä yritän saada mun ajatukset sanoiksi, nimittäin tätä on tässä lähiaikoina pari frendiä jopa kysellyt ja en osaa pukea mun ajatuksia oikeaan muotoon ilman, että kuulostaisin aivan älyttömältä. 
Miksi mä en lähde baariin?


Raha
- Ne jotka ei ole vielä täysi-ikäisiä niin eivät edes tiedä kuinka kallista touhua baarissa käyminen on. Ensiksi maksat itsesi sisään, joka on yleensä 8-10€ täällä pääkaupunkiseudulla. Sen jälkeen maksat todennäköisesti narikan, koska tuskin jaksat tanssia toppatakki päällä, joka on sen ehkä 3€. Tämän jälkeen vasta sen "hauskuuden" pitäisi alkaa. Nimittäin ne drinkit. Juomat baareissa maksaa aivan tajuttomia hintoja puhumattakaan drinkeistä. Mä ihan oikeasti järkytyin kun ensimmäistä kertaa ostin mansikkamargaritan ja se maksoi sen 10€. Ja toihan on jonkun mielestä pikkusumma ja jonkun mielestä toi on aivan ylitse pääsemätöntä. Mulla on enemmänkin se, että alan moralisoimaan, mitä mä saisin tällä hinnalla mitä tähän yhteen baarireissuun käytän. Se on mun ongelma, jos syynä on raha.


Äiti hahmo-syndrooma
- Tämä jos joku on mun baari-iltojen tai illanistujaisten tai synttäreiden pilaaja, nimittäin mun "äiti hahmo-syndrooma". Siis en edes tiedä onko yhtäkään baari reissua, jolloin tämä ei olisi iskenyt päälle! Taitaapi olla yksi ja sekin oli syksyn kirjoitusten jälkeen. Nimittäin siinä vaiheessa, kun joku alkaa itkemään, oksentaa tai pyörtyy, niin mä oon se jolla menee ilta heti ns. pilalle. Koska otan sen henkilön jotenkin mun vastuulle. Mä oon sellainen, että haluun kaikilla olevan kivaa ja sitten jos jollakin ei ole niin mä en voi sivuuttaa sitä. Jos joku alkaa itkemään niin mä oon tyyliin ensimmäisenä paikalla, jos joku oksentaa niin mä oon viimeistään kertomassa huonoja juttujani sängyn reunalla tai patistan vessan pönttöä halailemaan tai sitten jos joku pyörtyy niin mun ilta on heti seis. Tämän takia mä mielummin lukittaudun kotiin ja en edes lähde holhoojaksi. 

 
Poikaystävä
- Mä oon seurustellut tähän astisen elämäni aikana kaksi kertaa ja toisessa seurustelusuhteessa olen edelleen. Kumpikin näistä mun seurustelukumppaneista ei ole ollut mitään alkoholin faneja, tai ainakin silloin kun ovat seurustelleet minun kanssani niin eivät olleet. Exäni kanssa enemmänkin suututtiin toisillemme, jos toinen oli käynyt juomassa. Kuitenkin nykyisen poikaystäväni kanssa mä olen alkanut seurustelemaan juuri vähän ennen kuin täytin 18 vuotta. Steffe ei ole koskaan ollut moksiskaan jos mä juon, mutta jos hänet ottaa baariin mukaan niin ilta ei yleensä pääty hyvin. Nimittäin mulle tulee paha mieli, kun toinen vain istuu pöydässä ja selaa puhelinta. Onneksi mulla on sentään hyvät muistot abiristelyltä ja Heinin synttäreiltä Steffen ansiosta. 


Juomattomuus
- Mulla on myös nyt lähiaikoina tullut sellanen fiilis, että mä en tarvitse alkoholia mihinkään. Ehkä jonkin sorttisesti siksi, että kun poikaystävä ei tykkää alkoholista niin ei tule itsellekään sellasta tarvetta. Ehkä Steffe on tartuttanut mulle tämän "ei tykätä alkoholista"-kampanjan. Samoin mut on kotoa opetettu siihen, että alkoholi o enemmänkin joku viini ruuan kanssa. Kotoa ei ole mallia rellestelylle niin en mäkää ole näköjään perinyt sitä rellestely geeniä itseeni. 


Yksin jääminen
- Myös mun yksi suurimmista syistä on se, että jään mielummin kotiin on se, että olen liian monta kertaa jäänyt yksin. Musta ei tule humalassa sosiaalinen, musta tulee epäsosiaalinen! Mä taidan omata 100% niitä kavereita, joista tulee humalassa vähän liiankin sosiaalisia. Tai mikä on kenellekin likaa ja mikä ei. Kuitenkin esimerkiksi olen liiankin moneen otteeseen ollut se, joka istuu tai tanssii yksin, kun muut osapuolet joko roikkuu jonkun kaulassa tai saa edes tanssi-/juttuseuraa. Mun otsassa lukee varmaa vain isoin kissan kokoisin kirjaimin: KIHLOISSA tai PARISUHTEESSA, jolloin 110% todennäköisyydellä tanssin yksin tai korkeintaan Ainon kanssa, joka joutuu säälistä olemaan mun seurassa. En syyllistä tästä mun kavereita, vaan itseäni! Mutta sitten koen paremmaksi vaihtoehdoksi jäädä kotiin kuin jäädä yksin pöytään juomaan Breezeriäni. 


Ahdistus
- Tämä piirre on noussut vasta mun synttäreiden aikaan suurimmaksi osaksi joka ikistä mun kieltäytymistä baari reissu-kutsuja kohtaan. Nimittäin mun ahdistus nousee niin suureksi muuriksi. Mä en edes tiedä mikä mua ahdistaa vai ahdistaako mua nuo kaikki aikaisemmat kohdat vai vain se, että en halua aiheuttaa huolta läheisille, kuten äidille ja Steffelle. Vaikka uskonkin, että Steffellä ei ole kauheasti huolta, koska voi luottaa muhun 100% ja tietää, että mä pysyn tolpillani. Kuitenkin, joka kerta tässä lähiaikoina eli tässä 2018 vuoden puolella olen joko kieltäytynyt tai sitten lähtenyt itkien. Ainoot mihin oon lähtenyt täysin iloisin mielin on olleet illanistujaiset jollain tietyllä porukalla, jossa tiedän että en voi jäädä yksin tai potea jotenkin huonoa omatuntoa. Tai sitten abirisse, jossa tiesin, että porukka pysyy kasassa tai ainakin joku osa porukasta pysyy kasassa. Samoin mua ahdistaa aivan järkyttävästi oksentaminen, mulla on varmaan joku oksennukseen liittyvä fobia. Se fobia on niin suuri, että mä en uskalla juoda kuin tyyliin max 4 juomaa. Mä en tiedä, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä, kohta kasvatan koko baari reissu ideasta itselleni niin suuren mörön, että en pysty ajattelemaan sitä ilman ahdistusta. Esimerkiksi nyt, kun kirjoitan tätä niin mun sydän hakkaa rinnassa ja vaikea olla...

Tällaista tänään. Toivon, että mä pysyisin jatkossakin kirjoittelee tällaisista asioista enemmän kaikkien kosmetiikka juttujen väliin. Koska näistäkin on tärkeä puhua. En pidä itseäni absolutistina, mutta nykyään se hauskanpito ei tunnu samalta, kuin esimerkiksi silloin Heinin synttäreinä. Mutta en vain tiedä miksi? Toivon, että tämä avasi edes jotenkin mun ajatuksia, näille jotka ovat asiasta kyselleet samoin toivon, että tästä oli jollekin samaistumisen aihetta. Toivottavasti tykkäsitte! Nähdään sunnuntain postauksessa.
Ps. Tämä postaus ei ollut nyt sellainen, jonka perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että mä en lähde enää koskaan mukaan! Saatan joskus yllättää itseni ja sinut ;)

~Moikka ja ens postaukseen~