~Tavoitteena Harmaa~

~Sun uutta elämää en enää osta, 

kuin suora kopio sisustuskuvastosta.

Ja olisikin niin, 

että rakkaus on loppu mut se täytyy lopettaa.

Sun uutta alkua en enää huoli,

kai munki pitäis elää ku oon vielä nuori~

-SANNI - Kuka Sen Opettaa-

Mooi!

On taas sunnuntai! Kelloja on siirretty ja aamu tuntui kaoottiselta, kun elin kahden eri kellonajan mukaan, koska en ollut huomannut siirtää seinäkelloani tuntia taaksepäin. Tämä postauksen tekeminenkin venyi näin puoli kahteentoista kesäaikaan ajateltuna. 

Tänään aiheena olisi pälätystä ja mun mielipiteitä mun käyttämistä hopeatuotteista mun hiuksia varten. Tai no en mä näitä enää niin fanaattisesti käytä kuin 2015 syksyllä tai 2016 keväällä. Samoin tässä postauksessa on kuvia niiltä ajoilta, kun mun hiukset koki tätä mun pakkomielteistä tarvetta olla harmaa/platina hiuksinen tyttö...

Aloitetaas...

 

-Syksyllä 2015 mulle iski sitten aivan pakkomielteinen tarve saada platina blondit tai täysin harmaat hiukset. Tämä sota punapigmenttisyyttä vastaan suoritettiin ensiksi kampaamo käynnillä, jonka jälkeen omin keinoin! Kampaamo käynnin jälkeen mun hiukset olivat siis vaaleanpunaista ja liilaa taittavan hopean keltaisen harmaat. Mutta se ei riittänyt mulle...

| L'oréal - Silver Gloss Protect System Shampoo |

- Shampoo -

- Hinta: 16,00€ ? -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Kyllä! Samoin seinät, kaulan, kädet! -

- Kestääkö purkki kauan?: Suhteellisen kauan, jos ottaa huomioon että purkissa on 250ml. Olen käyttänyt kaksi purkki ja tämä niistä toinen -

- Toimiko?: Kyllä, jos harmaat/ todella vaaleat hiukset haluaa -

- Vahingoittaako?: Kuivattaa hiusten latvoja ja hiukset tuntuvat lievästi muovisilta pesun jälkeen -

- Tuoksu?: Raikkain ja oma lempparini näistä kolmesta shampoosta -

 

- Jos joku on joskus miettinyt, että mitä minä ja Steffe ollaan juteltu syksyllä 2015. Niin pääasiassa aiheina oli koulun lisäksi musiikki ja mun hiukset! Siis Steffe on saanut kuulla kyllästymiseensä asti mun hiusten harmaantamisesta. 

Tässä yksi esimerkki siitä, miten kyseinen shampoo on saanut mun hiukset vaihtamaan väriä jopa sinertäväksi. Ihan tietoisesti itse olen istunut kyseinen shampoo päässä 15 min kylppärin lattialla toivoen tätä lopputulosta.

| Echosline - S6 Anti-Yellow Shampoo |

- Shampoo -

- Hinta: ?? (Olen saanut kaverilta lahjaksi)  -

- Ostopaikka: ?? ( ^^ ) -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Kyllä, yhtä paljon kuin L'oréal:n silver shampoo. -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä, kun sitä edelleenkin on jäljellä. Vaikka runsaalla kädellä sitä on käytettykin -

- Toimiko?: Kyllä, jos violetit/ todella vaaleat hiukset haluaa -

- Vahingoittaako?: Kuivattaa hiusten latvoja ja hiukset tuntuvat venyvän ja katkeilevan -

- Tuoksu?: Kemikaalisin näistä kolmesta -

- Tällaista jälkeä nämä kaksi edellistä shampoota ovat mulle tehneet silloin joskus. 

- Jouluun mennessä mun hiukset olivat ohentuneet ja katkeilleet aivan tajuttomasti. Multa irtoili paljon hiuksia tuohon aikaan eikä ainoana syynä ollut vain blondaus.

| Maria Nila - Sheer Silver Shampoo |

- Shampoo -

- Hinta: 19,90€  -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Ei tai ei ainakaan noin pahasti kuin nuo kaksi aikaisempaa -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä! Itselläni paketissa on virhe, sillä korkki vuotanut ostosta lähtien -

- Toimiko?: Kyllä, mutta ei niin rajusti kuin kaksi aikaisempaa. Ainakaan itse en ole tällä saanut samanlaista lopputulosta kuin aikaisemmin mainituilla -

- Vahingoittaako?: Itse koen, että ei niin paljoa. Kuivattaa tietenkin latvoja niin kuin jokainen hopeashampoo -

- Tuoksu?: Todella hyvä! - 

| Echosline - Seliar Argan Blonde Conditioner |

- Hoitoaine -

 - Hinta: ?? (Olen saanut kaverilta lahjaksi ) -

- Ostopaikka: ( ^^ ) -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Ei, vaikka blondeille hiuksille tarkoitettu hoitoaine -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä, tällä hetkellä kyllä vetelee viimeisiään -

- Toimiko?: En osaa sanoa. Ei ainakaan kuivia latvoja ole täysin yksin pelastanut -

- Tuoksu?: Aivan ihana! Jos kaikki hoitoaineet ja shampoot tuoksuisi tältä niin ostaisin pelkästää niitä! -

- Mun hiukset näytti monen pesun jälkeen tältä. Ne oli violetit, siniset tai harmaat. Mutta sekään ei mulle riittänyt! Mutta mä muistan kuinka mä ensiksi järkytyin, kun ekaa kertaa suihkun jälkeen lopputulos oli tämä! Mutta hetken shokki tilan jälkeen olin enemmän kuin mielissäni! Ja jatkoin samaa touhua. Eli istuin 15-30min shampoo tai color maski päässä kylppärin lattialla toivoen, että lopputulos olisi mahdollisimman onnistunut. En tiiä onko järkevää? Mutta silloin se tuntui tarpeelliselta.

| Maria Nila - Sheer Silver Conditioner |

- Hoitoaine -

- Hinta: 19,90€ -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Ei -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä. Tämä on mun sellainen joka kerran hoitoaine, jota käytän aina hiuksia pestessäni. Tämä on ehkä jo mun kolmas purkki? -

- Toimiko?: En osaa sanoa. Ei ainakaan kuivia latvoja ole täysin yksin pelastanut, mutta tuoksu on sen verta hyvä, että käytän vain sen takia -

- Tuoksu?: Niin kuin äsken totesin. Tuoksuu todella hyvältä - 

- Tältä mun hiukset näytti tammi-helmikuun 2016 ajan eli ne olivat todella sähköiset ja tuollaiset kuivan näköiset ja tuntuiset! Mutta mun mielestä ne olivat täydelliset. Elin lievästi sanottuna pienessä kuplassa ja ajattelin, että minkään muun väriset hiukset mulle ei sopisi enää koskaan!

| KC Professional - Color Mask - Graphite |

- Sävyttävä ja korjaava hoito -

- Hinta: 17,50€ -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Vähän -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä, mutta tuotetta saa kyllä näin paksuun, pitkään ja tiheään tukkaan tunkea paljon! -

- Toimiko?: Kyllä ja sävyttää hiuksia kylmän harmaiksi. Mulla on ollut sävytteet Graphite ja Platinum, joista itse koen paremmaksi tämän Graphiten -

- Vahingoittaako?: Ei tai ei ainakaan siltä tunnu. Hiukset jäävät silkkisen tuntuisiksi, mutta hiuksia lähtee aivan tajuttomia määriä tätä levittäessä ja suihkun jälkeenkin -

- Tuoksu?: Omenainen? Joten en oikein tykkää.

- Maalis-huhtikuussa 2016, mun hiukset oli sävyltään jo harmaat ja kylmät. Samoin silloin mukaan hiusrumbaan lisättiin sininen väri. Eli mullahan oli hiukset päältä tällaiset harmaan sävyiset ja alta turkoosi ja tummansinisen sekoitus. Siitä sinisestä osuudesta tykkäsin kovasti, mutta kyllästyin siihen tajuttoman nopeasti. Värjäsin sen sinisen osuuden KC Professional:n Color Mask Paint suoraväriellä sävyissä: Royal Blue ja Blue Sky. 

 

| KC Professional - I ❤️ Four Reasons - Silver Mist |

- Hopeasuihke -

 - Hinta: 7,70 €-

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Kestääkö purkki kauan?: Aika nopeasti kuluva tuote -

- Toimiko?: Siis juu. Kyllä ainakin mulla tuli sellainen olo, että hiukset olisi hohkanneet enemmän harmaina. Mutta välillä, jos suihkutti liian läheltä niin saattoi tulla violetteja pilkkuja hiuksiin -

- Tuoksu?: Hyvä! -

 | Wella - SP Luxe Oil Reconstructive Elixir  &  Schwarzkopf - BC Oil Miracle Finishing Treatment |

- Hiusöljy -

 - Hinta: 12,90€ & 21,90€ -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Kestääkö shampoo kauan?: Kyllä, kummatkin. Luxe Oil:a menossa jo kolmas purkki monen vuoden sisään ja Oil Miraclea menossa edelleen eka purkki -

- Toimiko?: Omasta mielestäni kyllä -

- Tuoksu?: Kummassakin todella hyvä! -

- Kaikkea tätä tuhoa mitä aiheutin mun hiuksille yritin korjata näillä kahdella! Pakko myöntää, että kyllä ne ihmeitä teki. Vaikka joka kerta tuli pahemmassa ja pahemmassa kunnossa olevat hiukset ulos kylppäristä. Tykkää näistä tuotteista aivan tajuttoman paljon! Edelleen joka suihkun jälkeen ovat käytössä. 

 -Toukokuussa 2016 mä sitten päätin, että nyt tämä sinisen kanssa leikkiminen saa riittää. Olin kyllästynyt siihen, että hiusteni alla oleva sininen osa haalistui ja haalistui ja jos sen antoi haalistua niin siitä tuli vihreä. Päätin sitten samalla yrittää pelastaa harmaan hopeita hiuksiani takaisin lämpimän sävyisiksi. Kampaajani onnistui tehtävässään hyvin! 

Nykyään yritän kasvattaa blondia ehkä jopa kokonaan pois hiuksistani. Eli tarkoitus olisi seuraavan kerran mennä kampaajalle vasta ennen ylioppilasjuhlia, että siihen asti saan luvan sietää tyvikasvuani. 

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte ja toivottavasti joku sai vastauksen kysymykseensä, joka on esim. koskenut jotakin noista tuotteista. Pitää kyllä huomioida, että jokainen hopeashampoo yms. ei ole hyväksi hiuksille. Itse menin aikalailla liiallisuuksiin, kun annoin shampoiden ja muiden aineiden vaikuttaa hiuksissani jopa 30min, vaikka suositeltu aika oli 10min tai pari minuuttia. Samoin käytin tuotteita joka kerta kun pesin hiuksiani. Esimerkiksi hopeashampootahan ei suositella käytettäväksi joka hiusten pesu kerralla... Joten otin itse omat riskini enkä suosittele sitä kenellekään mulle! 

~ Moikka ja ens postaukseen ~

~Häpeän vanki~

~Tahdon olla taas onnellisen naivi,

sydän täysin auki,

sua juosta halaamaan~

-Janna - Tahdon-

Mooi!

Tällä energinen, mutta kouluun väsynyt tyttö. Aloitin viime viikon sunnuntaina vihdoin ja viimein elämäntapa projektini. Rupesin siis herkkulakkoon, johon sisältyy kaikki herkut ja pikaruoka samoin pistin itselleni tavoitteeksi liikkua joka päivä. Tähän mennessä on sujunut hyvin! Eikä ole edes tehnyt mieli mitään herkkuja. Oon ylpeä itsestäni, koska mulla oli vielä ennen sunnuntaita aivan järkyttävät elämäntavat! En liikkunut kuin max tanssitunnilla ja kävelyt kouluun. Herkku puolta en halua edes muistella! Tämän päivän postauskin sivuaa tätä aihetta...

Useat ihmiset ovat internet historian jakaneet omia kiusaamis tarinoitaan yms. Tänään mä haluaisin kertoa, mitä seurauksia ja minkälaiseen kierteeseen jouduin itse kiusaamisen (haukkumisen) takia. 

Aloitetaas...

- Palataan vuosia taaksepäin, ala-asteelle saakka. Mä uskon, että jokaista on varmasti jonkin sorttisesti kiusattu/kiusoiteltu ala-asteella. Oli se sitten huutelua, nimittelyä, haukkumista tai jotain vakavampaa. Mulle se oli enimmäkseen tota haukkumista ja nimittelyä, jotka pääasiassa liittyivät mun ihon väriin tai siihen kuinka pullea olin. Ehkä kumminkaan se haukkuminen leiväksi tai lihavaksi eivät niinkään sattunut silloin niin pahasti. Mutta se jäi kumminkin kypsymään päähän nimittäin se lihavaksi haukkuminen. 

Omasta mielestäni en ollut ala-asteella mitenkään lihava, mutta pyöreähkö ehkä hieman niin kuin lapset yleensä ovatkin ala-asteella. Mutta se ajatus siitä, että "sinä Milla olet lihava!" niin jäi aivan liian hyvin takaraivoon. 

(Vuodelta 2012)

Mä olen tehnyt tuon mekon seiskan kässässä ja mun ainoa pelko oli valmista työtä sovittaessa, että se ei menisi mun päälle, koska olin omasta mielestäni lihonut...

- Yläasteella asiat kumminkin pahenivat. Mä muistan kuinka ekana päivänä mä vain skannasin ihmisiä ja päässäni toistui: laiha, laiha, laiha jne. Ajatus siitä, että olin ainut lihava sai mut aivan paniikin valtaan. Muistan kuin eilisen sen yhden aamun, kun puin päälleni Milla nimisiä Cubuksen farkkuja ja ne olivat vähän löysät vyötäröltä. Otin kaapistani valkoisen vyön, jossa oli niitä vyön reikiä koko sen vyön ympäri. Laitoin sen niin tiukalle kuin vain sain! Siten, että sain juuri hengitettyä. Tämä toistui lähes joka päivä koko seiska ja kasiluokan ajan. Kunnes kyseinen vyö meni rikki. Harmi tälleen jälkeen aateltuna, että se vyö ei mennyt aikaisemmin rikki. Nimittäin se vyön kireys ja hankaus ovat tehneet mulle niin monet haavat tuohon navan korkeudelle. 

(Vuodelta 2013) 

Olen tässä kasiluokalla ja taisi olla Halloween meikistä päätellen.

- Harmi, että tämä laihuuteen pyrkiminen ei jäänyt vain vyön kiristelyyn. Pikkuhiljaa koulussa syöminen väheni tai loppui kokonaan. Ysi luokalla mua näki ruokalassa varmaan max 20 kertaa. Osittain syömisen lopettaminen koulussa johtui ruuasta, häpeästä syödä muiden seurassa ja syömättä jättämisen ilosta. Kasilla ja seiskalla tuli käytyä vielä lähes aina koulussa syömässä, mutta jos ei niin mun päivän ainoa ruoka saattoi olla silloin, kun tulin kotiin ja keitin itselleni nuudelia. Ja sitten vain väitin äidille, että olin syönyt vasta, vaikka todellisuudessa olin syönyt ne nuudelit jo kolmelta kellon ollessa kuusi. Tai sitten join kokista nälkääni, jos sitä edes tunsin.

(Vuodelta 2014)

Ainon rippijuhlista.

- Tätä minun häpeän tunnetta tai sitä, että saisin mennä kotiin syömään sen nuudeli pussin ei helpottanut se, että aloin kasiluokan lopussa seurustella. Joka tarkoitti sitä, että piti mennä koulun jälkeen suoraan jonnekin. Piti joko syödä toisen seurassa tai olla syömättä ja tapella siitä useampi vartti. Eli Steffe et ole ainoa, joka on joutunut kuuntelemaan mun itkua siitä etten halua syödä tai, että ei ole nälkä. Saman aikaisesti tietenkin mulla iski paineet siitä, että munhan pitää olla laiha, nätti ja omistaa tissit, jotta toi jätkä tykkää musta vielä huomennakin! Ihan alkuaikoina, kun seurustelin niin mä pidättelin kokoajan hengitystä, jotta olisin mahdollisimman laiha. En todellakaan tiedä, mitä mun päässä oikee liikkui!

(Vuodelta 2015) 

Lukion alusta oli mennyt ehkä viikko.

- Kumminkin mun pahin vuosi oli lukion eka vuosi! Koulun ruokailussa mua ei näkynyt lähes koskaan tai oikeastaan ei ikinä. Silloin myös loppui se, että olisin syönyt koulun jälkeen jotain, koska olin aina joko kaverilla tai silloisella poikaystävälläni. Mun päivän ruoka saattoi olla kaksi pasteijaa. Jossain vaiheessa mua pelotti mennä esimerkiksi Steffelle, koska mä tiesin, että joutuisin aivan 110% varmuudella kiusalliseen tilanteeseen. Nimittäin kieltäytymään ruuasta. Sellaista häpeää en ole varmaan koskaan mun elämän aikana kokenut kuin silloin! Mua pelotti ja hävetti syödä muiden kanssa samoin musta tuntui siltä, että joku arvostelisi mun syömistä jos söisin. Joka sitten kontrolloi mun elämää aika pitkälti! Samoin tuohon aikaan vaalensin hiuksiani todella ahkerasti, jonka johdosta hiuksia katkeili. Mutta multa lähti aivan tajuttomasti hiuksia muutenkin kuin vaalennuksen johdosta! Tämä johtui mun syömättömyydestä eli mulla oli liian ankara ja vähä ravinteinen ruokavalio...

(Vuodelta 2017)

Kuukausi kakkos lukiovuoden loppumiseen.

- Mä oon sydämeni pohjasta Steffelle kiitollinen siitä, että välillä hän luovutti ja jätti mut yksin rypemään alakertaan tai että hän toi ruuan mulle alas tai toi edes suklaapatukan. Mä muistan liiankin elävästi yhden kerran, kuinka mä itkin ja tärisin lattialla vain sen takia, koska minussa ei ollut energiaa edes liikkumiseen, kun en ollut syönyt koko päivänä mitään! Ja olen ikuisuuden kiitollisuuden velassa siitä, että Steffe on saanut multa poistettua sen pelon ja häpeän, mitä koin ennen muiden kanssa syödessäni. Ekoilla kerroilla kun Steffen pakottamana hän mun istutti heidän ruokapöytään niin mä vain tärisin. Nykyään ei onneksi ole enää tuota tärisemistä!

(Vuodelta 2017)

Abi parin viikon takaa.

- On paljon muutakin tapahtunut vain ja ainoastaan lihavaksi haukkumisen takia. Ja varsinkin sen takia, että olen itse mennyt siihen uskomaan ja tuskin koskaan tulen uskoani lopettamaan. En koskaan ole kokenut, että minulla mikään syömishäiriö loppujen lopuksi olisi ollut. Mulla oli vain erittäin vääristynyt kehonkuva ja mielikuva itsestäni. Minun piti olla jotain muuta, mitä olin tai ainakin niin halusin... Huomaa, että murrosikä toi omat puolensa myös soppaan. Parempaan päin koko ajan matkalla. 

Tällaista tällä kertaa! Vähän avautumista ja tämä ei ole eka kerta kun tätä olen alkanut kirjoittamaan ja tämä on suoraan sanottua ihme, että vihdoinkin julkaisen tämän. Toivottavasti tykkäsitte. 

Tästä lähin pyrin tekemään postauksia siis torstaisin ja sunnuntaisin!  

~Moikka ja ens postaukseen~

~Kauempaa~

~Nuku siinä vaan rauhassa,
hei ei enää haaveilla,
Keitä muita on tarjolla,
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta~

-Jenni Vartiainen - Halvalla-

Mooi!

Mulle kuuluu hyvää, vaikka loma loppuukin. Syysloma olisi saanut mun mielestä olla kahden viikon mittainen. Viikossa saa vain sotkettua unirytmin ja touhuttua kaikenlaista. Mutta ei kerkeä ollenkaan levähtää... Onneksi ei ole enää kauaa joululomaan!
Tässä kuluneen viikon aikana on kyllä tullut tehtyä kaikenlaista. Maanantai meni kaupoilla pyöriessä ja illalla menin Roosalle yöksi. Tiistaina mentiin tyttöjen kanssa Prison Island-vankilaseikkailua. Oli tosi jees, mutta myös erittäin haastavaa! Keskiviikko sekä torstai meni Steffen kanssa olekellessa. Perjantaina käytiin tyttöjen kanssa I Love Me-messuilla, josta jäi käteen luomiväri, korostuspuuteri ja järkyttävä Jeffree Star:n pisteelle johtanut jono. Ja illalla päädyttiin Ainolle yöksi. Lauantai-iltana tuli käytyä katsomassa Cats musikaali. Se oli aivan tajuttoman hieno! Itse henkilökohtaisesti rakastan musikaaleja, joten se selittää aika paljon.
Tänään postauksen aiheena olisi halloween "meikki" (Meksikolainen kuolleiden päivän luuranko). Halloween on mun lempi juhla joulun rinnalla! Harmi, ettei sitä juhlita Suomessa sen isommin...
Tässä kohtaa muistetaan, että mä en ole meikkaaja! Mutta yritän parhaani! 

Aloitetaas...

- Tässä on kaikki, mitä itse käytin tämän kuolleiden päivän meikin luomiseen.

| Primer - Maybelline New York - The Baby Skin |

| Meikkivoide - Lumene - sävy: 0 Light Ivory |

| Puuteri - MAC - Studio Fix - sävy: NW20 |

| Puuteri - Maybelline New York - Fit Me! - sävy:115 |

- Levitin puhtaille kasvoille ensiksi primer:n ja sen jälkeen ohuen kerroksen meikkivoidetta. Sitten vain MAC:n puuteria ja sen päälle vielä tuota aivan murusina olevaa puuteria, jotta ihosta saisi mahdollisimman kalpean.

| Luomiväri primer - Essence - I ❤️Stage |
| Setting Spray - NYX - Matte Finish |
| Poskipuna - Idun Minerals - sävy: Smultron |
| Luomiväri - Make Up Store - sävy: Matt Black |
| Luomiväri - NYX - sävy: Bad Seed Rebelle |
| Luomiväri - NYX - sävy: Heat |
| Eyeliner - Rimmel London - sävy: 003 Glossy Black |
| Kajaali - Lumene - sävy: 1 Black |

(Periaatteessa ainakin tämän oikean puolen silmän olisi voinut tehdä ennen meikkipohjaa, koska mustaa luomiväriä saattaa tippua poskille. Mulla kävi tosi hyvä tuuri, että tuo Make Up Storen luomiväri ei tipahdellut poskille. )

 - Ensiksi piirsin tuolla mustalla kajaalilla ympyrämäisen rinkulan vähän silmän alapuolelta kulmakarvojen päälle. Tämän jälkeen pohjustin ympyrän sisäpuolelle jääneen alueen luomiväri primer:lla. Suihkutin setting spray:lla siveltimen kosteaksi, jotta musta luomiväri tarttuisi siihen paremmin. Ja aloin täyttämään ympyrän sisäosaa mustalla luomivärillä. Jouduin itse laittamaan parikin kerrosta luomiväriä, jotta sain tarpeeksi peittävän lopputuloksen. Tämän jälkeen tein pienellä siveltimellä eri punaisia luomivärejä ja poskipunaa käyttäen puoliympyröitä ison mustan ympyrän reunoille. Loppujen lopuksi vielä halusin punaisten alueiden erottuvan paremmin, joten rajasin ne mustalla eyeliner:lla. 

| Luomiväri kynä - Kleancolor - Master Strokes - sävy: Rose Gold |
| Setting Spray - NYX - Matte Finish |
| Luomiväri paletti - Idun Minerals - sävy: Lejongap | 
| Luomiväri - NYX - sävy: Dayclub |
| Luomiväri - MAC - sävy: Gleam |
| Eyeliner - NYX - sävy: Vivid Fire |
| Ripsiväri - Maybelline New York - Lash Sensational |


- Ensiksi pohjustin luomen tuolla luomiväri kynällä, jonka jälkeen käytin NYX:n ja MAC:n luomivärejä. Lopuksi häivytin luomivärit yhteen Idun Minerals paletin vaalean ruskealla luomivärillä. Tämän jälkeen tein vielä rajauksen punaisella NYX:n eyeliner:lla sekä taivutin ripset ja lisäsin ripsiväriä.

| Kulmakynä - L'oréal Paris - 301 Blonde |

| Kulmäkynä - Lumene - sävy: 2 |

| Kulmavaha - Lumene - sävy: 3 Blond |

- Oikean puolen kulmakarvan jätin luonnollisesti tekemättä, mutta vasemman puoleisen kulman tein normaalisti. Eli ensiksi L'oréal Paris kulmakynällä ja häntä päätä tummensin Lumenen kulmakynällä. Jonka jälkeen muotoilin kulmat Lumenen kulmavahalla. Lisäsin vielä lopuksi kulmakarvojen keskelle neljä pistettä mustalla eyeliner:lla.

 | Provocalips - Rimmel London - sävy: Play with Fire |
| Huulipuna - Gosh - 007 Cherry |
| Huulten rajauskynä - We Care Icon - 5 True Red |
+ | Luomiväri - Make Up Store - sävy: Matt Black |

 - Huulet aloitin rajaamalla huulet We Care Icon:n huulten rajauskynällä. Tämän jälkeen pistin Rimmel London:n Provocalips huulilakkaa. Jonka jälkeen päälle laitoin Gosh:n punaista huulipunaa ja tuputtelin reunoille mustaa luomiväriä.

 - Lopputulos näytti tältä! Lisäsin myös päähäni lein.
Kokeilin myös tehdä itselleni luurangon hampaat samoin yritin kaventaa kasvojani, mutta niistä yrityksistä tuli omaan makuuni liian sottaisen näköisiä, joten jätin ne tästä pois.

Tällaista tällä kertaa! Pikkusen erilaista. Toivottavasti tykkäsitte! Ensi viikon torstaina tule postaus, joten pysykää hereillä...

~Moikka ja ens postaukseen~

~Kadonnut tie~

~Missä taivas on?

Missä Jumala on, kun lauma polkee paikallaan?

Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?~

-Apulanta - Jumala-

Mooi!

Onpa outoa tallustella takaisin tänne blogin puolelle. Lievästi ristiriitaisin mielipitein, mutta täynnä kaikkea sitä energiaa ja intoa, mitä tää homma vaatii. 

Arska on ihminen, joka on opettanut mulle yläasteen aikana paljon asioita! Mutta yksi lause on hänen suustaan jäänyt ikuisiksi ajoiksi päähäni. Ja se on se, että: "Älä tee väkisin, se näkyy lukijalle". Tässä olen aivan täysin samaa mieltä Arskan kanssa. Nimittäin mikään ei ole ärsyttävämpää luettavaa kuin sellainen teksti, mistä näkee kilometrien päähän että se on väkisin väännettyä. 

Mä tein viime postaukseni 27. elokuuta. Herranjumala, siitä on kauemminkin kuin muistinkaan. Mutta nyt olen takaisin ja ennen kuin pystyn aloittamaan ns. uudestaan tasaisella rytmillä, niin mun on pakko kertoa ehkä jotain tästä syksystä. 

Aloitetaas....

- Mistä sitä aloittaisi... Mä ajattelin silloin, kun viime postaukseni julkaisin, että kyllä mun jaksaminen riittää kirjoituksiin, muuhun kouluun, parisuhteeseen, kavereihin ja blogiin. Jouduin kumminkin pian myöntämään, että ei se jaksaminen riitäkkään. Jostakin oli pakko repiä aikaa lukemiseen ja sosiaaliseen elämään. Aikaa sitten revittiin muista koulutöistä ja blogista... Tämän myötä tänne blogin puolelle takaisin tulemisen kynnys kasvoi vain korkeammaksi ja korkeammaksi. 

Jos joku sattuu muistamaan viime vuonna tapahtui vähän saman kaltaisesti kuin tänäkin vuonna. Eli tauko juuri tässä syys-marraskuussa. Onneksi tällä kertaa tauko ei venynyt sentään marraskuulle asti. Syksyt ei yleensä muutenkaan ole mulle mitään helppoa aikaa. Joka vuosi syksyllä tapahtuu kaikki hirveydet! Eikä tänäkään vuonna näiltä hirveyksiltä säästytty. Samaan aikaan tämä on ollut mun hirvein syksy, mutta toisaalta elämäni paras syksy.

- Pyrin menemään kronologisessa aikajärjestyksessä ja listaltani löytyy ensimmäisenä kohta nimeltä Iiku. Iiku eli Iida-Maria siis muutti tuossa pari päivää koulun alun jälkeen toiseen maahan. Tilanne oli vähän sama kuin 2016, kun Aino lähti vuodeksi vaihtoon Japaniin. Mutta tällä kertaa reaktio oli kymmenen kertaa pahempi ja tietoisuus siitä, että Iiku ei välttämättä asu enää koskaan Suomessa tuntui tuovan oman mausteensa soppaan. Mun suurin pelko oli se, että nyt tämä meidän yläasteen porukka hajoaa. Mutta nyt, kun järjellä ajattelee niin ei se mihinkään hajonnut/ tule hajoamaan. Se vain muutti muotoaan! Välimatka ei ole este se on vain hidaste ja kyllä ystävyys sen kestää, jos ystävyys on sellaiseksi luotu. Mekin ollaan kumminkin tunnettu Roosan, Iikun ja Ainon kanssa 7lk:lta asti ja käyty läpi monen moisia asioita ja silti pysytty ystävinä. Ikävä on kuitenkin sellainen asia, joka ei häviä koskaan...

- Seuraavana kohtana olisi tanssi. Tanssi on mun pitkäikäisin ja rakkain harrastus, mitä mulla on koskaan ollut! Ja tänä syksynä tuntui kuin kokonaan uusi lehti olisi avautunut tässä mun tanssi harrastuksen historian kirjassa. Ensimmäistä kertaa 2016 joulunäytöksen jälkeen on kiva mennä tanssi tunneille ja ei ole sellaista pelon tunnetta. Nimittäin keväällä 2017 meillä vaihtui tanssiryhmässä opettaja, joka on erittäin luonnollista. Koska niin tapahtuu lähes joka puolen vuoden välein! Musta tuntui, että tämä uusi ope otti mut ja Roosan ehkä lievästi silmätikuikseen, joka loi loppupeleissä mulla ainakin pelon tunteen. Eikä huvittanut ollenkaan mennä tanssi tunneille ja joka kerta niille tunneille meneminen oli yhtä väkisin väännettyä sontaa! Onneksi nyt olen tanssiryhmässä, joka on mulle ainakin sopivan tasoinen, mun ikäisille suunnattu ja opettaja on monipuolinen (ainakin sarjojen suhteen). Harrastan siis show tanssia tällä hetkellä, mutta tykkään opettajan tyylistä, nimittäin hän sotkee monia eri tanssilajia kuten voguing:a, show:ta, dance:a ja hiphop:a yhteen. 

- Kolmas kohta on koulu. Jouduin siis lievästi tinkimään muista koulutöistä kirjoitusten takia. Ensimmäinen jakso meni kumminkin paremmin kuin varmaa mikään jakso koko lukio historiassani. Johtuen varmasti siitä, että mulla oli yhteensä 4 kurssia, kaksi matikkaa, äidinkielen 9 kurssi ja kemian kertauskurssi. Kumminkaan ensimmäistä kertaa en tehnyt kaikkia matikan tehtäviä niin kuin yleensä sekä äikän esseetkään eivät olleet mitenkään kummoisia. Olisin varmasti pystynyt parempaankin. 

Kirjoitin siis tänä syksynä biologian ja kemian, joka on tullut varmasti todella selkeäksi tässä kesän ja syksyn aikana täällä blogissa. Biologiaa mä en lukenut kauheasti kesällä, mutta syksyllä senkin edestä. Bilsa oli mun pääaineena ja toivon, että se meni hyvin. Se koe tilanne oli aivan erilainen, mitä kuvittelin. Se oli todella rauhallinen ja meitä oli todella vähän siellä salissa. Toisin kuin kemian kirjoituksissa... Kemia ei mennyt todellakaan hyvin. Ei lähellekkään mun tasoa! Koe ei ollut vaikea nyt, kun asiaa miettii. Mutta siinä hetkessä se oli mulle aivan tajuttoman vaikea... Voin syyttää tästä mun tason häviämisestä täysin itseäni ja lievästi heitä, jotka häiritsivät minua kokeen aikana. Itselläni oli liian kova luotto itseeni, joka rapistui siinä koe aamuna. Tämä sai aikanaan varmasti sen, että yksinkertaisetki tehtävät tuntuivat haastavilta. Samoin mulla oli paikka sellaisessa kohtaa, mistä koko ajan joku meni vessaan. Myös mun ympärillä leijui nuuskan tuoksuinen pilvi, joka aiheutti päänsärkyn ja vielä kaupanpäälle opettajien supina katkaisi koko ajan mun ajatuksen. Varsinkin, kun olen ihminen joka tarvitsee hiljaisuuden kun keskityn. Ei voi mitään, keväällä uudestaan tämän kemian kanssa...

- Neljäntenä olisi vähän ikävämpi asia. Iikun muutto oli eka asia joka osui, mutta tämä toinen asia ehkä osui jopa kolmin kertaisesti... Nimittäin mulle tosi monen vuoden ajan sana syöpä on ollut suurempaakin suurempi kirosana. 14 vuotta sitten se vei mun mummin ja näiden 14 vuoden jälkeen nyt taas se kirottu sana nostaa päätään. Jos joku asia vetää mut hiljaiseksi niin se on tämä... Kaksi mulle erittäin rakasta läheistä ovat saaneet tässä syksyn aikana syöpädiagnoosin. Ja nyt haluan kyseenalaistaa Jumalan. Siitä tämän postauksen biisin valinta.

 "Missä taivas on? Missä Jumala on..." 

- Viides kohta olisi vähän tai paljonkin iloisempi nimittäin kihlaus. 9.9.2017 kello 22:03. Tuntuu edelleen kuin se olisi ollut eilinen ja olen edelleen lievästi sanaton. Steffe veti multa pahimman kerran jalat alta ja varmaan ensimmäistä kertaa mykäksi. Olin onnellinen, shokissa ja sitten taas kerran onnellinen. Steffe on mulle nii rakas, että en pysty sanoin sitä selittämään tai kuvailemaan! 

Joku ehkä ihmettelee, että miksi nyt? Tai jotain muuta vastaavaa. Ensinnäki miksi ei nyt? Tai siis päälle kuukausi sitten. Steffen mielestä oli oikea hetki kosia ja minusta hetki ei voinut olla sen parempi. Kummankin perheet otti asian hyvin vastaan ja samoin kaverit + meidän rakas kemian opettaja. En mä muuta tarvitsekaan!

Tällainen syksy mulla! Laidasta laitaan kaikenlaista. Vähän ikäviä juttuja ja vähän iloakin! Toivon, että sä olet edelleen siellä ruudun toisella puolella lukemassa mun touhuja, vaikka olinkin pitkään poissa. Sunnuntainen postaus rytmi jatkuu ja toivottavasti myös torstainen postailu jatkuisi! Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsit!

~Moikka ja ens postaukseen~