~Pieni maa jalkojen alla~

~Jalat pidän mullassa maailman,
katseellani taivasta tavoitan.
Tiedän minne matkaani tehdä saan,
olen kansalainen kahden maan~

-Pekka Simojoki - Kahden maan kansalainen-

Mooi!

Viime viikonloppuna saatiin sitten juhlia tän perheen viimeisiä rippijuhlia. Nimittäin mun pikkuveli pääs ripiltä viime sunnuntaina. Sunnuntaita edeltävänä päivänä tääl kotona oli täys kaaos, yks ryntää toiseen suuntaan ja yks toiseen. Joku huutaa joku tuskailee kameran kans ja joku mäkättää. Se oli yht katastrofia. Onneks katastrofit sitten loppui vähitellen, ei ruvennut satamaan niin sain rippikuvat pikkuveljestäni, pöytä saatiin ruuvattua kasaan, että se mahtui ovesta ja kakut loppujen lopuksi onnistuivat. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Joten tää postaus käsittelee sunnuntaisia rippijuhlia. Valitettavasti kuvissa ei näy kauheasti ihmisten kasvoja, koska en kysynyt heiltä lupaa julkaista heidän kasvoistaan kuvia. Kysyin myös pikkuveljeltäni ja hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei halua kunnollisia kasvokuviaan tänne eikä nimeään, joten täs postaukses mu pikkuveljen nimi on Johannes.

Aloitetaas...

 Juhlapäivän asu:

|Farkkutakki - VeroModa|

|Mekko - Itse tehty, kässän päättötyö|

|Kengät - Jimmy Choo|

Päivän piti alkaa mulla kello 9 herätyksellä, mutta nyt on tapahtunut monena päivänä putkeen, että joo herään herätykseeni joka on silloin ysiltä. Mutta kukahan nukahtaa heti ja herää puol yksitoista ihan ihmeissään, että missä ihmeessä olen. No pääsin sitten ylös sängystäni ja melkeenpä heti aloin meikkaamaan. Meitsi joka ei oo käyttänyt ikuisuuteen meikkivoidetta, niin olin aivan sellasen wow-kokemuksen vallassa, kun lopputulos oli niin tasanen. Sekä mun silmämeikki oli normaalist poikkeava niin näytti oudolta katsoa itseään peilistä. Koska mulla on yleensä vaan jotain vaaleaa glitteristä luomivärii niin nyt oikeen panostin kunnolla. 

Olin sitten vielä yheltäkin aivan kujalla ja en ollut todellakaan valmis. Sitten se akward tunne, kun pikkuveljesi kummitäti tulee ovelle ja sä peset hampaita, hiukset räjähtäneillä leteillä ja yökkärissä. Sitten juokset aivan täysiä yläkertaan ja alat juuri pukea niin tietenkin samalla sekunnilla se kummitäti pamahtaa mun huoneeseen. Nää on näit hetkii, ku haluis piiloutua ja syvälle jonnekkin maan alle. 

Johannes sit lähti kirkol tunnin aikasemmin, ku itse konfirmaatio alkoi eli kahelta. Joten mä olin akwardisti jokusen aikaa sen kummitädin kanssa ja sit äiti pelasti mut! Kaikist ehk kiusallisinta oli se, että koko ajan joku sanoi et "Ootpa sä kaunis, oi ku oot nättinä jne" Ku en oo tottunut kehuihin, niin olin aivan vaivaantunut ku koko ajan piti hokee: "Kiitos..." Ja arvatkaa se tunne, kun kuulet olevasi kauniimpi nyt kuin viime vuonna... Kiitos vain, haha! Ei se siis loukannut mua, mut tuli sellanen olo, et kiva olla kauniimpi  oman pikkuveljen rippijuhlis kuin omissaan. No joo, mutta hyvä jos nyt olin sentään jotenkin nätti! 

Oltiin vähän ennen kolmee siis juuri ennen ku koko homma ees alko ja saatiin aivan jäätävän huonot paikat. Mun olis puoliks jopa tehny mieli alkaa itkee ja olin tosi vihanen. Hyvä etten sentään, ku serkut moikkas niin näyttänyt keskaria. Koska olisin halunnut saada hyviä kuvia, jostain muusta ku rippikoululaisten vanhempien/kavereiden/sukulaisten päälakeista kuvia. Mut onneks sain jonkun tyylisiä kuvia. 

(Pikkuveljeni on vasemmalta laskien neljäs)

Kirkossa oli ne perus jutut. Alku puheet, saarnat sun muut! Rippikoululaisten siunaus jutut ja ehtoollinen. Viini oli yhtä pahaa kuin viime kesänä. Ei ollut maku muuttunut mihinkään. Mutta nyt ekaa kertaa kolmen aikaisemman ehtoollisen jälkeen se öylätti jäi mun kitalakeen kiinni. Johanneksen ilme oli ehtoollisel 6/5, koska hän ei kuulemma tykännyt yhtään. Ei ollut hänen juttu näköjään, ei oo kyl munkaan juttu!

Päästiin kirkost sit vähän ennen viittä. Otettiin kuvii sit siin ulkopuolel, ku kerrankin oli hyvä sää! Verrattuna viime vuoteen, kun itselläni oli konfirmaatio niin satoi kaatamalla vettä ja oli kylmempi kuin jouluna! 

Pikkuveljeni sai pelkästään tummanpunaisia ruusuja! Olin ihan sillee "what?!" Mut mun on nyt pakko jakaa tää yks noloimmist kokemuksista tolta päivältä nyt tänne blogiin. Nimittäin mä kävelin mun pikkuveljen vieres kirkolta pois eli autolle päin käveltiin. No mä sit vähän ajan pääst kuulen, et joku/jotkut kävelee meidän takana ja sit kuuluu "Ompas Johanneksen tyttöystävällä nätit kiharat" Mul meni ehk about puol minuuttia tajuta, et ei helvetti joku tarkotti mua. Et minä Johanneksen isosisko näytin hänen olemattomalta tyttöystävältään. Mä melkein hajosin kappaleiks siihen maahan ja ajattelin vaan, et miks Aapo ei vaan voi olla täs mun vieres. Onneks Johannes ei kuullut.

Kotona sitten laitettiin ruuat tarjolle ja alettiin syömään.

Johannes sai lahjaks kellon, pussilakanat, laseja omaa kotia varten sitten ikuisuuden pääst ja sit rahaa. Tai täl hetkel oli noin, mutta äitil ja isäl oli sitten yllätys sille viel. 

Mä toimin siis kuvaajana koko juhlien ajan. Sekä tarjoilijana, pikkuveljelle seurana ja lapsenvahtina, juoksin takapihan ja alakerran väliä ehk jonkun viiskyt kertaa mun serkun pojan perässä, joka on vasta vähän yli 2- vuotias. Mutta energiaa sillä ainakin oli ja uhmaa. Ei totellut mua yhtään vaan räkätti nauraen takas, kun sanoin et ei saa heittää palloa aidan yli naapurien pihal. Arvatkaas kuka haki sen pallon ainakin 100 kertaa sielt naapureiden pihalta valkoisessa mekossa... Minä!

Siinä ollaan varmaan just menos 49 kertaa alakertaan, kunnes hän pelästyi mun kameran salamaa.

Viimeiset vieraat lähti kakun jälkeen eli joskus ysin maissa. Ruuat ja kakku sun muut oli todella hyviä! Oikeastaan samoja, mitä oli mun omaissa rippijuhlissa mutta ei se haitannut, koska yhtä hyvää oli nyttenkin! Harmi vaan, et mun serkku ja sen kihlattu ei päässyt koska työt, mn serkun mies ei päässyt koska työt ja sit yks mun serkku ei päässyt koska asuu niin kaukana ja sitten isän puolelt ei tullut ketään, koska ei mitään hajua. Tai no siis isän puolelta vain hänen veli asuu tääl vähän etelämpänä kuin Rovaniemi, joten ne jotka asuu siel pohjolas niin eivät tulleet. Iha ymmärrettävästi, lupasivat kumminkin kaikki tulla sitten, kun mulla on YO-juhlat. Jos saan itteni joskus kolmen vuoden päästä kirjoitettua ulos lukiosta.

Johannes sai sitten äitiltä ja isältä lahjaksi kauan ja hartaasti toivoman puhelimen. Koska hänella oli sama Nokia Lumia 800:nen kuin minulla, jonka itse sain heivata äidilleni silloin ku täytin 15. Eli vuos puol sitten. Eli Johannes oli kuulemma toivonut tota Samsungin Galaxy S5, vaik mä olisin sille mielummin Applen puhelimen ostanut. Mutta saipahan sen minkä halus ja oli siit todella kiitollinen. En oo pitkään aikaan nähnyt sen hymyilevän niinku se avas ton. #Materialismionnellisuus 

Juhlat sujuivat siis todella hyvin ja Johanneksel oli kuulemma iha kivaa, vaikka aluks olikin sillee: Onks mun oikeest pakko seistä tääl yläkerras... Mutta ei se näköjään niin paha ollut. Mullakin oli ihan hauskaa ja en oo varmaa itteeni pitkään aikaan syönyt niin ähkyyn kuin tuolloin. Mutta mitä sille voi jos ruoka on hyvää!

Tälläinen postaus tällä kertaa toivottavasti tykkäsitte ja ens postaus eli perjantain postaus on sellainen. jota on pyydelty, joten sitä odotellessa...

~Moikka ja ens postaukseen~

~Apinalauma~

~Rummut soittaa,
ei pilkkua näy.
Kun heimomme keitaalta keitaalle käy.
Tääl on viidakon lait,
kukaan nukkuun ei mee~

-Aste - Apinalauma-

Mooi!
Tää viikko on ollut, jotenkin todella toiminnan täyteinen. En kyl tavallaan tiiä miks tai no tiiän, joka päivä mulla on ollut jotain menoa. Maanantai oli ainoa päivä, jolloin lahnasin himassa yksinäni. Tiistaina oli Ikea reissu, näin Maijan, Petran ja Nitan ja valvoin koko yön ja katoin 5 kauhuleffaa. Keskiviikkona näin Aapoo, joka oli tosi jees koska se on viettänyt koht ikuisuuden mökillä tai ainakin silt tuntuu et olis! Torstaina olin Heinin kanssa shoppailemas ja lahnaamas meil. Sit perjantaista lauantaihin Ainolla, jota saatte kuulla kohta lisää. Tänäänkin on ihan toiminnan täyteinen päivä tiedossa, josta saatte sitten kuulla tiistain postauksessa. Mulle kuuluu hyvää ja se on tällä hetkellä oikeastaan todella hyvä juttu! 

Tänään olis postauksen aiheena perjantaiset-lauantaiset Ainon synttärit. Vaikka tyyppi itse täytti jo 16 vuotta noin kuukaus sitten, mutta eihän se nyt mitään haitannut! 

Aloitetaas...

Päivä siis lähti käyntiin laittautumalla ja parilla raivo kohtauksella. Mä oon nukkunut ihan liian vähän täs kesäloman aikana, mitä oon ikinä nukkunut. Mutta onneksi se mun huono fiilis jäi kotiin eikä tullut Ainolle mukanani. Laitoin päälleni ihan perus noi mun siniset Dr. Denimit ja ton vast ostamani ohuen villapaidan. Meikkasin siis ihan perus, mutta halusin jotain erilaista. Joten laitoin hiukset kiinni, joka on multa tosi harvinaista. Mut näkee ainoastaan liikka tuntisin ja tanssi tunneilla sekä himassa joskus ponnarilla/ nutturalla hiukset. Muuten mulla on aina hiukset auki. Mutta nyt sitten laitoin kiinni, joka oli haastavaa! Ja sitten kiharsin vapaaksi jääneet hiukset vielä kiharalle. Vaikka tiesin, että ne eivät enään illalla olisi mun hiuksissa, koska tarkotuksena oli vaalentaa mun hiuksia.

Lopputulos näytti siis tältä. Aloin sitten vähän vaille kolme siirtymään kotoa bussipysäkille. Mun piti poiketa Makuunissa ennen Ainolle menemistä, koska tiesin että en olisi menossa sinne suunnalle enään tällä viikolla. Ja lainaus olisi kumminkin mennyt tiistaina umpeen. Kävin siis palauttamassa ne viisi kauhuleffaa, jotka mun Summer Bucket List:ssä yhtenä kohtana. Makuunin jälkeen käppäilin kameralaukun, treenilaukun, jonne olin pakannut kaikki kamani ja ison Vans:n pussin kanssa, jossa oli Ainon lahja. Olin varmasti aika huvittava näky.

Olin Ainolla varmaan ennen neljää? ja matkalla kävellessäni Ainolle Ainon koira tuli vastaan. Pojat eivät olleet kattoneet näköjään Lulun perään, voi voi voi! Mutta joo, mulle tuli itelleni 1000 kertaa parempi mieli nähdessäni Roosan, Iikun ja Ainon. Mä annoin Ainolle lahjaks Ainon itse valitseman/haluaman Vaselinen bodyspray:n, huulipunateilineen, josta hän puhui mökillä, et sellanen olis hyödyllinen ja sit kehykset, missä oli meidän kahen kuva. Aino sai myös ihanii juttui Iikulta ja Roosalta. 

Juteltiin sitten pitkään Ainon huoneessa lukiosta ja vähän kaikesta, kunnes siirryttiin keittiöön syömään.

Meidän tyttöjen seuraan sitten liittyivät Ainon pikkuveljet ja sain kyl taas pahimmat traumat kaiken maailman örkeistä, mitä he mulle ja Iikulle esittelivät Ainon ja Roosan käydessä kaupassa hakemassa limua. 

Saatiin siinä keittiössä istuskellessamme idea, että hei miten olis smoothie-haaste. No Aino sitten alko tekee meille kolmelle juomia siten, että me emme tienneet mitä niissä oli. Mun juomassa oli ainakin kahvia ja mä en voinut sen tuoksun takia edes maistaa sitä, koska mua oksetti se haju niin paljon! Roosan oli kai pahin, eikä Roosa saanut sitä alas. Iikun oli sellanen suht ok ja mul oli aik miedoin, mutta hyi! Nii Iiku sai vedettyä melkeen kokonaan sen hänen smoothien. Lopuks Iiku ja Roosa tunki kaikki ne meidän juomat samaan ja voin uskoa kuinka ihanan makuista se oli. Mä menin sillä välin kuvaamaan Aksun trampalla pomppimista.

Alettiin siinä ysin aikaan sitten vaalentaa noita mun hiuksia. Se on vaan niin, että Aino tekee sen paljon paljon paremmin ku minä, koska mä en nää mitä mä teen ku laitan sitä päähäni. Annettiin moussen vaikuttaa mu hiuksissa 15 min ja sillä välin me istuttiin taas keittös kuuntelemas Aksun juttuja. 

Lopputulos näytti tältä eli paljon vaaleammat hiukset tuli taas kerran. Mu pitää mennä täst lähin aina Ainolle tekee toi rumba! Mä vaan rakastan sitä, että mu hiukset ei oo niin keltasen sävyset. Mitä valkosempi sen parempi!

Mentiin sitten koko lössi ulos olee totuutta ja tehtävää. Mä sain tehtäväks juoksennella tiellä huudellen: "Olen Milla, olen tyhmä ja olen ihastunut Aapoon" Oikeastaan, enhän mä enään oo ihastunut, ku mä rakastan Aapoa, et pieni korjaus sille joka keksi mun huutelut. Mä kostin tän sit Roosalle ;) Mutta joo, oli hauskaa!

Lähettiin sitten puol kaheltoista kävelee tai no se meni kyllä tanssiessa.

Päätimme jonkin aikaisen kävelymatkamme sitten keskelle jotain kävelytietä. No oli ilta/yö niin eihän kukaan siitä kävellyt. Joten jäätiin siihen sitten tanssimaan ja popittamaan musaa aivan täysillä. Sekä ottamaan kuvia ja snäppäilemään. Niinku varmasti ne jotka on mut addannut Snpais niin näkivät videoista, että hyvä oli meno! Niinku se oikeest olikin, kivaa oli sekä tosi hauskaa!

Lähettiin sit takas Ainolle päin, jossain vähän vaille yks. Valvottiin kyllä melkeen viiteen asti jutellessa ja nauraessa. Tuli taas opittuu frendiest, jotain uutta. Mä en vaa voi käsittää, että miten ihanat kaverit mä oon ylä-asteelt löytänyt! En olisi ikinä uskonut, että löytäisin enään entisten parhaiden kavereiden tilalle uusia parhaita kavereita. Siis joo, Heini on edelleen yks mun parhaist kavereista myös! Ootte ihanania ja teihin mä voin luottaa 100%:sesti ja ylikin!

Meidän alkuperäinen suunnitelma nukkumis paikoista oli se, että mä nukkuisin Ainon vieressä, Roosa ja Iiku lattialla. No loppujen lopuks se meni niin, että Roosa nukku mun ja Ainon lisäks siinä Ainon sängyssä ja Iiku suloisesti lattialla. Vaikka oltais me kaikki siihen jotenkin mahuttu nukkuu, ahasta olis kyl tullut, mutta kumminkin! Mua ei kylläkään väsyttänyt nukkumaan mentäessämme, mutta kumminkin nukahdin aivan heti. 

Herättiin jossain 12 aikoihin, jonka jälkeen lahnasimme vielä johonkin yhteen jonka jälkeen vain söimme ja pakkasimme kamamme.

Mulla tuli sitten dösä vasta puol kolmen aikaan ja ihanat Iiku ja Aino tuli venaamaan mun kans dösää, kunnes se melkein heti tuli kun Iikun kyyti tuli. Olin istten kolmen maissa himassa ja taistelin pilviä vastaan, koska halusin hyvän auringon valon mun pikkuveljen rippikuviin, ku jouduin ne sille ottamaan sattuneista syistä. Mutta kivat synttärit oli Ainol, vaik ei mitään kauhean erikoista tehtykkään, kumminkin oli hauskaa koko ajan eikä ollut tylsää!

Tällänen postaus tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte.

~Moikka ja ens postaukseen~