~Kun mikään ei riitä~

~Kaikki kääntyy vielä paremmin,

oon vaa nii väsyny just noihin sanoihin,

mut jos uuden haluu rakentaa,

niin tiedän et välil kaiken täytyy romahtaa~

-Ollie - Sä et oo sä-

Mooi!

Täällä taas erittäin väsynyt äidinkieleen esseetä koko päivän väkertänyt tyttö. Se kun aiheena on heijastin ja sen oleellisuus suomalaisuudessa... Pikkuveli pitää esitelmiä enkuks lusikoista ja mä suomeksi esseitä heijastimista. Mihin tämä maailma on oikein menossa. 

Toisiksi viimeinen jakso lukiossa päätyi perjantaina ja nyt maanantaina alkaa koeviikko. Jännä ajatella, että aika on kulunut aivan tajuttoman nopeasti. Vasta mä olin se kitisevä lukion ykkösellä oleva tyttö ja kohta mun pitäisi olla kaikki tietävä ylioppinut nuori aikuinen. Kohta mä oon jo varmaan kiikkustuolissa kirjoittamassa leijuvalla tietokoneella postauksia.

Tänään kumminkin aiheena olisi yksi mun luonteen piirre, joka tuli taas vähän liian selkeästi esiin tuossa perjantaina. En kyllä niin levottomalla matikan tunnilla ole ollut aikohin!

Aloitetaas...

- Kaikki jotka kirjoittivat tänä syksynä jotain ylioppilaskirjoituksissa tietävät, että tulokset tulivat perjantaina. Mulla olisi alkanut koulu vasta 11:45 eli olisin saanut nukkua 10 asti. Tulosten piti tulla Wilmaan noin kello 9. Mähän alotin sitten tuon heräilemisen jo kello 8 ja sen jälkeen en pystynyt nukkumaan kuin katkonaisina pätkinä juuri sinne noin 9 asti. Kunnes kello 8:57 tulee tekstiviesti koululta, että yo-tulosten tiedonsiirrossa ongelmia. Siitä alkoikin sitten piinaava odotus.

 - Mä kirjoitin siis tänä syksynä 2017 biologian ja kemian. Biologia tuntui, että se meni hyvin. Kemiasta olikin sitten aivan vastakohtaiset fiilikset. Lähtöpisteetkin kuvastivat aika hyvin näitä mun fiiliksiä... Kello 12:08 tulee uusi tekstiviesti, jossa luki että tulokset voi tulla hakemaan lukion kansliasta. Lähes tulokoon koko matikan luokka tyhjeni parissa minuutissa ja kanslian ovelle muodostui pitkä jono. Mä en ole varmaan pitkään aikaan jännittänyt mitään niin paljon kuin tuolloin. Mun vuoron tullessa ja lapun käteen saadessani musta tuntui, että sydän jätti lyömästä pari lyönti. Käänsin paperin siten, että näin tulokset ja sitten kaikki kaatui...

- Jos mua yhtään tuntee tai on tätä blogia kauemmin lukenut, niin saattaa tietää, että jollain tasolla mä  olen nörtti. Pidän koulua tärkeänä ja velvollisuutena. En nyt tiedä olenko mitenkään hyvä, mutta sen tiedän liian hyvin, että mulle ei riitä mikään muu kuin se 10. 

- Kaikki 9 alapuolelta tuntuu epäonnistumiselta ja kaikki mikä jää vain ysiksi saa mut tuntemaan riittämättömyyden tunnetta. En kumminkaan täytä täysin perfektionistin piirteitä, sillä tämä minun tapaukseni suuntautuu vain kouluun ja ehkä lievästi valokuvaamiseen. Tämä perfektionismiin viittaava piirteeni on jollain tavalla lähtenyt yläasteelta. Ala-asteella nimittäin tyydyin juuri niin numeroihin mitä sain. Vaikka silloinkin muistan itkeneeni matikan takia useasti. Sillä matikasta ei saanut tulla mitään muita numeroita kuin ysejä tai kymppejä. Onneksi tämä pikkuinen haaveeni toteutui yläasteella, sillä siellä en tainnut saada yhtäkään alle ysiä kokeesta. Kuitenkin se pahin osuus alkoi lukiossa... Jokaisesta kurssista tulee oma numeronsa ja niiden keskiarvo on pakko olla ysi tai 10. Ainoat aineet, joista olen itselleni sallinut keskiarvoiksi alle ysin ovat englanti ja yhteiskuntaoppi. Mutta sen enempää en ole sallinut. 

- Kaikki jotka ovat mun kanssa lukion aikana seurustelleet eli ex ja Steffe vihasi/vihaa tämä mun piirrettä. Sain ykkösellä kuulla ja saan edelleen kuulla siitä, että miksi en tyydy vain siihen mikä tulee. Miksi pitää tehdä yömyöhään lisätehtävien lisätehtäviä, jotta tulokseksi tulee varma 10? Minä en osaa sanoa miksi, mutta sen osaan sanoa, että se on osa mua. En todellakaan tiedä, mikä pakkomielle mulla on siihen, että kaikki tehtävät pitää olla tehtynä. Esimerkiksi matikka riittää 110 tehtävää täysiin pisteisiin, mutta lapussa on 116 tehtävää. Mä en kykene jättämään tehtävien toka siihen 110, vaan mun on pakko tehdä ne kaikki 116 tehtävää. 

- Ylioppilaskirjoitukset ovat sen takia mulle ns. kova paikka, koska ei pysty vaikuttamaan mitenkään siihen kirjaimeen. Vaikka sun pisteet liipaisisivat juuri ja juuri sitä huippu arvosanaa niin tulos ei pyöristy siihen huippu arvosanaan vaan jää siihen ns. huonompaan. Niin kuin mulla kävi biologian suhteen... Toisaalta tykkään siitä ajatuksesta, että kaikki tai ei mitään! Mutta mun kaltaiselle ihmiselle sellainen käytäntö pitäisi olla kaikissa aineissa eikä vain kirjoituksissa käytössä. 

-Mutta mitä käy kun kaksi koulun suhteen ns. perfektionistia laitetaan samaan puheluun käymään keskustelua siitä, että pitäisikö mennä korottamaan kaksi ihan ok tulosta kolmen muun aineen kanssa keväällä... Voitte uskoa, siitä ei mitään hyvää seuraa! Nimittäin mä kävin mun isän kanssa tällaisen puhelun liittyen biologian ja kemian korottamista. Lopputuloshan oli sitten se, että mä ilmoittauduin kevään kirjoituksiin viiden aineen kanssa... Olisi ehkä pitänyt ajatella kolmesti, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi... Minä kirjoitan keväällä 2018 äidinkielen, kemian, ruotsin, biologian ja pitkän matikan. Joku voisi pitää minua hulluna! Itse ainakin tästä edes pidän itseäni liian yllytyshulluna!

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti joku tajusi jostakin jotakin. Mun ajatukset edelleen sinkoilevat aivan tajuttoman epäselkeässä järjestyksessä mun päässä. Samaan aikaan musta tuntuu, että tein oikean ratkaisun biologian ja kemian suhteen toisaalta mulla on niin huono tunne tästä viiden aineen kirjoittamisesta kerralla... Toivottavasti tykkäsitte. Marmori pohjalla on lauseita, jotka ovat pinttyneet opettajien, koulun henkilökunnan ja opiskelijoiden suusta päähäni.

~Moikka ja ens postaukseen~

~8+1 haavetta~

~Mä lupaan etten usko sun silmii enää,

Ja lupaan etten sun takii keskellä yötä herää,

Mä en tuu leikkii kotii enempää~

-Aleksanteri Hakaniemi - Kynttilät-

Mooi!

Täällä vaihteeksi kirjoittelee erittäin tympääntynyt lukio-opiskelija. Tämä toinen jakso tässä abivuonna on tuntunut yhdeltä suurelta vääryydeltä. Päivät tuntuvat ykkös jaksoon verrattuna aivan tajuttoman pitkiltä. Tunnit tuntuu menevän vain päivä päivältä hitaammin. Koko tämä toinen jakso on ollut täynnä, mitä ihmeellisempiä poissaoloja tunneilta ja niistä tunneista jääneet rästiin jääneet tehtävät ovat tuntuneet yhdeltä suurelta ydinsodalta mun päässä. Kaikista eniten mua ärsyttää se systeemi, että pantataan vikalle viikolle kaikki! Ihan kun ei jännittäisi jo aivan tarpeeksi ylioppilaskokeiden tulokset, jotka julkaistaan perjantaina 17. päivä. Siihen päälle ruotsin sanakoe, ruotsin kielioppitesti, äikän essee, luettu kirja ( arvatkaa vain olenko lukenut, no en. ) sitten vielä uskonnon väittely, uskonnon joku luento juttu ja uskonnon tehtävät. Rip yöunet. Ja tällä kaikella selittelyllä yritän kai jollain tasolla hyvittää sen, että viime torstaina ei tullut postausta. 

Anteeksi vuodatus ja mennään päivän aiheeseen eli mun salaiset ja vähän vähemmän salaiset haaveet.  Jotkut näistä saattaa olla vanhoja tuttuja, mutta joku näistä haaveista saattaa yllättää.

Aloitetaas...

| 1. Päästä SIA:n keikalle |

- Tämä haave olisi toteutunut kesällä 2016 Flow Festivaaleilla, jos olisin ollut 18 vuotias silloin... Toivon, että se ei ollut mun viimeinen mahdollisuus.

| 2. Päästä johonkin blogiportaaliin |

- Tämä haave on vasta suhteellisen tuore. Tai siis vakavasti mietinnän alla vasta lyhyen aikaa. Oon kuullut puolin sun toisin ajatuksia siitä, millaista on olla portaalissa ja että miksi se ei kannata ja miksi se kannattaa. Vähän ristiriitaiset fiilikset siitä ajatuksesta vielä, mutta tavallaan se olisi kivaa. 

| 3. Matkustaa Kreikkaan |

- Tämä haave on syntynyt Steffen johdosta. Arkkitehtuuri on siellä just sellaista, josta itse tykkään todella paljon. Samoin mulla on vähän jännä mielikuva kreikasta ylipäätään, niin haaveena olisi joku päivä päästä sinne toteamaan onko mun mielikuva aivan täysin pielessä.

| 4. Matkustaa Hollantiin |

- Tämä on haave, joka on ollut mulla siitä lähtien, kun näin Tähtiin kirjoitetun virheen ensimmäisen kerran. Tällä hetkellä jo yli 3 vuotta mun päässä pyörinyt tämä haave. Varmasti joku päivä tämä tulee toteutumaan.

| 5. Oppia viittomaan sujuvasti viittomakieltä |

- Siis tämä! Kiinnostus viittomakieleen alunperin lähti siitä, että yläasteella meidän luokalla oli avustaja, joka viittoi kolme vuotta putkeen lähes kaikki meidän oppitunnit yhdelle vanhalle luokkalaisellemme. Mä en tule koskaan unohtamaan tämän meidän avustajan ilmettä, kun hän joutui viittomaan matikan yhtälön pyöritystä tai biologian tunnilla ihmisen kehitystä. Parit viittomat olen oppinut sillä, että olen tuijottanut hänen touhujaan taululla pyörineen videon sijasta. Kuukausia, eläimiä ja numeroita olen oppinut Hallasign  Youtube kanavan pitäjiltä, silloin kun he vielä tekivät viittomavideoita. Mutta olisi halua oppia lisää viittomaan tai että siitä tulisi sujuvaa. 

| 6. Oppia puhumaan edes ranskan alkeet |

- Jo kuudennella luokalla mä halusin oppia ranskaa. Mä harjoittelin sitä satunnaisesti Google kääntäjän avulla. Yläasteella mulla oli jo todella hankalaa enkun kielen kanssa ja päälle tuli vielä ruotsi, niin ajattelin, että parempi etten ota vielä ranskan kieltä siihen. Ajatus kävi myös lukiossa, mutta se meni kemian päälle ja siinä tilanteessa kemia oli mulle tärkeempi. Ja on kyllä edelleenkin. Mutta ranskaa olisi kiva oppia... Edes joskus!

| 7. Lähteä pelastustöihin, johonkin kriisialueelle |

- Tämä on haave, jota olen pyöritellyt salaa mielessäni iltaisin ennen kuin olen mennyt nukkumaan. Ajatus kiehtoo todella paljon. Varsinkin, jos joskus pääsen tai edes valmistun lääkäriksi. Niin ei edes olisi mikään mahdottomuus lähteä, jonnekin kriisialueelle auttamaan. Se on sitten toinen juttu riittääkö rohkeus.

| 8. Opiskella edes kuukausi ulkomailla |

- Lukion alusta lähtien olen miettinyt sitä mahdollisuutta, että jos lähtisi Ruotsiin opiskelemaan. Tai sitten, jos pääsisin opiskelemaan Suomessa ja sit kuukaudeksi vaihtoon, joka on nykyään aika yleistä yliopistoissa. Tai ainakin tällaisen kuvan mä olen saanut. Mutta tässäkin on se, että onko tarpeeksi rohkeutta tai salliiko elämäntilanne...

| 9. Värjätä hiukset oranssiksi/punaiseksi |

- Tämän haaveen ainakin mun vakkari kampaaja on kuullut mun suusta moneen otteeseen ja joka kerta hän on yrittänyt saada mun pään käännettyä. Aika hyvin hän on onnistunut, kun edelleen blondi olen. Kuudennella luokalla tämä ajatus pyrki ekan kerran mun päähän ja sieltä se ei ole näköjään vieläkään lähtenyt. Edelleen hinku oransseja ja punaisia hiuksia kohtaan on suuri! Ehkä tämä haave toteutuu pian tai ei koskaan? (Huomatkaa kuvassa mun mahtavat hiusten väritys taidot...)

Tällaista tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte ja tuli esille jotain uutta. Mä lähden tästä lukemaan Juhani Ahon Papin tytärtä ja miettimään, miksi en mennyt amikseen. Luovuttaisin, jos jäljellä ei olisi vain yksi jakso.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Lokakuu 2017~

~Tuleeks meille uutta kesäkuuta,

 kuuta,

Ku tääl sataa kaatamal ku  keskel lokakuuta, 

kuuta~

-Vanhaa Sua - Kasmir-

Mooi!

Täällä kirjoittaa aivan liian tehokkaalla päällä ollut tyttö. Mä olen tänään tehnyt aivan kauheasti kaikkee. Oon kuvannut ja kirjottanut tän postauksen, ja juu kyllä ne vievät aika paljon aikaa. Samoin olen tehnyt kahden matikan kurssin tehtäviä, ruotsin etätehtävät ja fysiikan tekemättä jääneet tehtävät. Enkä edes herännyt sen aikaisemmin kuin puoli kaksi. Että tälläistä kuuluu minun sunnuntaihini.

Tänään tehdään postaus joita olisi pitänyt tähän mennessä tulla 9, ja tämän pitäisi olla kymmenes. Todellisuushan on se, että niitä postauksia on tullut 7 ja tämä on vasta kahdeksas. Eli kuukauden suosikit. Tässä mun viime kuun eli lokakuun top 5-suosikit.

Aloitetaas...

| 1. ACO:n BB-voide | 

- Tämä tuote oli vielä noin kuukausi sitten aivan tuntematon kaveri. Mähän en ole käyttänyt meikkivoidetta sitten seitsemännen luokan. Paitsi, jos olen meikannut enemmän niin silloin joo. Asiaan tuli kuitenkin muutos, sillä yksi ilta äitini kysyi minulta, että onko mulla käyttöä tällaiselle meikkivoiteelle. Hetken epäröinnin jälkeen vastasin joo hänen mieliksi. Vaikka tiesin, että se päätyisi laatikkoni pohjalle. Mielenkiinto kyseistä BB-voidetta kohtaan nousi vasta luettuani purkin takana olevan tekstin. Josta selvisi, että kyseessä oli päivävoiteen ja meikkivoiteen yhdistelmä. Ekan käyttökerran jälkeen olin aivan myyty! Itse en mitään jäätävää peittävyyttä meikkivoiteelta vaadi tai haluakaan. Ainoa tärkeä juttu mulle on se mattaisuus, jonka tämä kyseinen BB-voide mulle tarjoaa. Eli ei kauhean peittävä, kosteuttava, tekee ihosta mattapintaisen ja juuri täydellinen sävy minulle eli Soft Beige. Suosittelen lämmöllä! Saatavilla ainakin apteekeista.

| 2. Mustat farkut |

- Minä, joka melkein pystyi elämään vuoden ilman täysin mustia farkkuja, löysin vihdoin täydelliset mustat farkut. Oikeastaan nämä farkut ovat olleet minun lemppareinani jo elokuun alusta asti. Kyseessä on siis Gina Tricotin Molly nimiet farkut. Mä en tajua missä kuplassa mä olen elänyt, kun en ole tiennyt näiden farkkujen olemassa olosta mitään! Mä olen joskus aikoja sitten vannonut Vero Modan farkkujen nimeen ja sen jälkeen Bikbokin farkkujen nimeen. Hauskaa aatella, että nämä farkut ovat lähes puolet halvemmat kuin Bikbokin farkut ja nämä ovat jo nyt pysyneet kauemmin ehjänä. Enkä ole ainakaan vielä huomannut, että nämä farkut olisivat värjänneet mitään mun vaatteita uuteen uskoon, niin kuin mun vanhat hajonneet Vero Modan mustat farkut. Mun valkoinen talvitakki ei ole niiden farkkujen jälkeen ollut enää valkoinen...

 | 3. Paese:n highlighter |

- Tämä kaveri tarttui mukaan I Love Me-messuilta, jossa oltiin tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten. En olisi ihan heti uskonut, että 7€ highlighterista tulisi aivan mun suosikki. Samoin tämä on mun ihka ensimmäinen highlighteri, enkä tajua miten olen voinut elää ilman! Olen vielä vähän harjoittelija tämän käytön kanssa samoin hyvin varovainen. Vaatii vielä totuttelua se, että haluaa tahallaan tehdä kasvoista discopallon. Olen tykännyt tästä erittäin paljon, vaikka tämä haisee aivan pilaantuneille ruusuille. Onneksi se haju ei ole kuin vain tuossa purkissa. 

 | 4. Abihuppari |

- Tätä abihupparia odotettiin kuin kuuta nousevaa alku syksystä. Otin itselleni tilauksessa tämän ns. paksumman hupparin enkä kadu yhtään, vaikka vähän nukkaa lähteekin hupparin sisäpuolelta. Erittäin lämmin ja en muistanut, että kuinka kiva väri tämä burgundi edes oli! On ollut kovassa käytössä tässä koko syksyn. Tuo päällä ylppäritkin tuli lusittua. Uskon, että tuossa hupparissa on jotakin taikavoimia, koska matikastakin pärähti 10, kun kokeen hutasi toi päällä. 

| 5. KIKO:n luomiväri |

- Sanni ja Hanna toivat tuliaisina Espanjasta mulle tämän aivan ihanan vaaleanpunaisen luomivärin sekä punaisen KIKO:n huulipunan, jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt. Mutta tätä vaaleanpunaista luomiväriä on tullut käytettyä lähes joka päivä saanti hetkestä eteenpäin. Ja jos joku poikkeus on sattunut tapahtumaan, niin tämä on ollut silti pohjavärinä. Sanni ja Hanna osasivat aika hyvin lukee mun ajatuksia, sillä olin ostamassa aivan saman sävyistä luomiväriä NYX:ltä, mutta onneksi en ostanut. Vaikka tuo on sellainen sävy, jota kyllä kuluu! Sävy on 17.

Tapahtuma:

| Halloween |

- Tänä vuonna Halloweenia tuli juhlittua aluksi Ainolla ja ilta sitten jatkui baariin. Niin kuin jossakin aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, niin Halloween on yksi mun lemppari vuodenajoista joulun lisäksi. Mä oon aina ollut tyyppi, joka tykkää pukeutua, katsoa maskeerauksia ja kauhuleffoja. Ja kaikki se yhdistyy Halloweenina. Itse olin tänä vuonna joku lepakon ja vampyyrin välimuoto. Mulla oli jopa lepakon siipi-eyelinerit ja lepakonsiipi-panta päässä, joka on ostettu H&M:stä. Sitten meidän porukkaan kuului mun lisäksi poliisi, leopardi, piru, enkeli ja abiturientti, joka ei tässä kuvassa näy. Oli kyllä kiva Halloween, nyt saa taas vuoden venailla...

Biisit:

Sanni - Kelpaat Kelle Vaan

&

Kygo - Kids In Love

Tällainen postaus tällä kertaa. Elo- ja syyskuu jäivät tänä vuonna välistä suosikkien suhteen, mutta ei voi mitään! Ensi vuonna pyrin siihen, että joka kuukausi tulisi kuukauden suosikit. Toivottavasti tykkäsitte.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Tarinoita~

~Me ollaan vielä lapsia,

aikuisten kokosissa vaatteissa.

Miksei missään kerrota,

 ei virhettä virheillä korjata.

Mut mä en haluu olla cool,

vaan suoraan sanoo.

Ehkä sun kanssas mä olisin minä, 

enkä kukaan muu~

-Ellinoora - Glitteri-

Mooi!

Täällä taas! Olen ollut koko päivän aivan tajuttoman laginen, joka saattaa hyvin todennäköisesti johtua vain siitä, että viime yönä ei tullut kauheasti nukuttua. Mä tarvisin vain edes viikon pituisen loman koulusta justiinsa nyt! Vaikka loma loppuikin ehkä kaksi viikkoa sitten, mutta en osaa enää opiskella tällaisessa 7 kurssin hässäkässä! Tykkäsin aivan liikaa siitä, että oli vain 4 kurssia jaksossa. Onneksi enää noin kaksi viikkoa koeviikkoon ja jakson vaihtumiseen! Sitä odotellessa mä teen hidasta matemaattista kuolemaa.

Tänään aiheena olisi tarinat Instagram-kuvien takaa! Inspiroiduin mmiisas:n videosta, johon pääsee tästä! Kiinnittäkää huomiota kuvissa mun kulmakarvojen evoluutioon. Mennäänpäs tarinoiden kimppuun.

Aloitetaas...

 - 21.12.2014 -

- Tämän kyseisen kuvan tarkoituksena oli olla osana tämän blogini joulukalenteria vuonna 2014. Ja sitä se olikin. Mutta hauskana taustatarinana tässä kuvassa on se, että yleensä tuolloin enkä nykyäänkään halua ottaa postaus tai IG kuvia kavereideni tai omaa kotiani läheisillä paikoilla. Monesta eri syystä joista yksi on se, että naapurit ovat pikku Ulla Taalasmaita ja kurkkivat ikkunoista vähän väliä. Ihan kun en sitä itsekin tekisi, mutta kumminkin! Heini oli ottamassa mulle eri asuista kuvia. No yksi asu tätä ennen huomaan, että naapuri tuijottaa ikkunasta meidän touhuja. Mentiin sisälle vaihtaa tätä asua ja istuuduin takaisin tuohon kivimuurille. No juuri sillä samalla minuutilla naapuri pärähtää ulos ja käypi viemässä roskia. Katsoen meitä sillee: "Mitä te ihan oikeasti teette?" Me fiksuina 15 vuotiaina pinkastaan hävetyksestämme sisälle kikattamaan. Ja just kun ollaan menossa takaisin ulos niin eiköhän tämä naapuri kävele takaisin roskiksilta. Ja me taas nolosti juosten kiiruhdetaan sisälle kikattamaan. 

Nyt tällee jälkeen päin ajateltuna. En yhtään ihmettele naapurin ilmettä, koska Heini on kyykkinyt maassa pienen pokkari kameran kanssa ja mä oon yrittänyt poseerata. Joo ei...! 

 - 23.05.2015 -

- Tämän kuvan taustalla on ollut pienoinen metsä reissu. Oltiin ottamassa Roosan kanssa kuvia, kunnes mieleeni pälkähti, että mä haluan ison vihreän taustan. Mehän jouduttiin hyppimään ison ojan yli ja mä olin vähällä sinnekin tipahtamassa tämän kuvan vuoksi. Ja ei ehkä ajattelisi ensimmäisenä, että tämä kuva on otettu moottoritien pientareella. Varmasti oli autoilijoilla ihmettelemistä, että miksi kaksi tyttöä hengaa moottoritien laidalla kameran kanssa. 

 - 20.07.2015 -

- Tämä kuva on otettu Lapista taustalla näkyvien koskien ääreltä. Mullahan oli aivan maan mahtavat visiot hienoista IG ja blogi kuvista, kun sain tietää että menemme käymään näillä koskilla. Kumminkin heräsin todellisuuteen, että mulla ei ole mukana muita kuvaajia kuin äiti. Jolta ei nyt voi tietenkään vaatia samaa tasoa kuin esim. Heiniltä tai Roosalta! Joten hautasin visiot ja pyysin äitiä vain ottamaan kuvan missä näkyy söpösti mun ponnari yms. Mutta omasta mielestäni äiti yllätti positiivisesti! Sillä tämä on tyyliin yksi lemppari kuvistani koko Instagramissani. Ja tämän kuvan vuoksi me kivuttiin ensiksi jonkun saakelin vuorelta tuntuvan kallion päälle, josta laskeuduttiin tuonne kosken viereen. 

 - 28. 07.2015 -

- Siis kukaan ei varmaan pysty kuvittelemaankaan, kuinka vaikea kolmen tytön on saada aikaiseksi yksi onnistunut kuva. Siihen vaaditaan lähes koko päivä. Haluttiin ottaa Heinin kans kuva meistä ja Roosa toimi kuvaajana. Ekoissa kuvissa ongelmana oli mun vaatteet, seuraavissa kuvissa oli ongelmana missä asennoissa oikeen ollaan. Lopputulos kummatkin vaihtoi kesävaatteensa farkkuihin ja mentiin pomppimaan pellolle. 

 - 24.02.2017 -

- Varmasti todella vaikea arvata mistä lukion kohokohdasta on kysy, nimittäin vanhojen tansseista. Musta ja Steffestä ei tätä ennen oltu otettu mitään virallisia kuvia varsinkaan pusukuvia. Onneksi se tuli kumminkin hyvin luontevasti loppupeleissä. Vaikka taustalla tuijotti hyvin moni meidän lukiolainen ja meidän rakas kemian opettaja. Että ei yhtään suorituspaineita, ei tietenkään........ Muuten vain olin repeämässä kesken pusun :)

 - 22.04.2017 -

- Tässä kuvassa ollaan oltu kuvailemassa Kattilahallilla Roosan kanssa. Siellä oli sitten tuollaiset tosi hienot betoniporsaat, joihin joku taitava oli käynyt piirtelemässä. Mulle tää julkisilla paikoilla kuvaaminen ei ole mikään uusi juttu ja siihen on pikkuhiljaa oppinut sekä tottunut. Eli jos joku tuijottaa niin ei se haittaa. Mutta jos kokonainen lauma skeittaajia tuijottaa, kun Roosa tyyliin makaa kamera kädessä mun istuessa betoniporsaan edessä, niin kyllä siinä tulee lievästi kiusaantunut fiilis. Sen näkee jopa noista mun käsistä, että olin lievästi kiusaantunut ja varmasti ihan tahallani katsoin aivan johonkin toiseen suuntaan. Ja tuolloin oli todella kylmä päivä ja mä hengailin vain collegessa. Ja ihan sattumalta ja vasta kuvien oton jälkeen Roosan kanssa huomattiin, että olin istunut kokoajan tuon enkelin sädekehän alla. Ehkä mä oon enkeli, ainakin betonipossujen mukaan! 

 - 13.07.2017 -

- Mä oon tunnettu näistä mun visioista kuvien suhteen. Tämän kuvan visiona oli portaat! Olin 2016 vappuna kävellyt yhtien kivojen portaiden ohi, jotka olivat jääneet mulle mieleen. Ne portaat ovat edelleen mun mielessä ja mun visioissa. No sitten tuolloin 13 päivä Heinin töiden jälkeen ja Hese ateriat syöneinä lähdettiin etsimään näitä portaita. No löydettiinkö me niitä? No ei... Vasta sitten kun oltiin luovuttamassa niin päädyttiin sille kadulle, jossa Salkkarien se keltainen talo on. Ja sieltä sitten löytyivät nämä korvaavat portaat. Niin kuin tämän kuvan kuvatekstissä lukee: "Vihdoin! Portaat!" Onneksi käveltiin juuri sitä reittiä, että sain edes jonkin sorttisen porraskuvan. Ja todellisuudessa tässä kuvassa näkyy Roosa istumassa maassa meidän naulakkona eli hän piti meidän laukkuja, takkeja yms. Mutta olen leikannut hänet pois, heh! Samoin tässä kohtaa alkoi Hese ateria turvottamaan niin Roosan farkkutakki pelasti tilanteen.

- 16.10.2017 -

- Kuka osaisi arvata, että tätä kuvaa ottaessa mua on sattunut päähän? Tai että mua olisi ärsyttänyt, kun kuvat eivät onnistuneet? Tai että mun housut menee märäksi ja pilalle? Tai että noin kymmenen minuuttia tämän kuvan oton jälkeen maatessani Steffen sängyssä tajuan, että sormus on hukassa? Tai, että heti tämän otoksen jälkeen mä heittäisin aivan raivoissani tuon ponnarin lehtikasaan? Joo en minäkään olisi arvannut. Joo eli totuus oli se, että mulla oli ollut kokopäivän kova pääkipu ja mua ärsytti, koska oltiin otettu jo jokunen tovi kuvia. Eikä mun mielestä mikään onnistunut. Samoin noustuani tuosta maasta sain melkein itkupotkuraivarit vain sen takia, että mun farkut oli märät. No kai ne nyt tyttö hyvä menee märäksi, jos istuu märässä maassa syksyllä. Ja kyllä sormus ei puutu tästä kuvasta tarkoituksella. Sen kuuluisi olla sormessa, mutta se katosi. Mutta onneksi Steffen haravoinnin johdosta se sitten jonkun ajan etsinnän ja panikoinnin jälkeen löytyi märkien lehtien alta! Jos näin voi ees sanoa niin sen sormuksen tunnearvo kasvoi vain enemmän, kun sen sitten löytyi! Steffe ei oo varmaan koskaan nähnyt mua niin paniikissa ja hysteerisenä kuin tuolloin! 

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte. Musta tämä oli erittäin hauska idea, koska kaikkien Instagram tai blogi kuvien takana voi olla, vaikka minkälainen tarina. Postausta sitten taas sunnuntaina! 

~Moikka ja ens postaukseen~