~Kun mikään ei riitä~

~Kaikki kääntyy vielä paremmin,

oon vaa nii väsyny just noihin sanoihin,

mut jos uuden haluu rakentaa,

niin tiedän et välil kaiken täytyy romahtaa~

-Ollie - Sä et oo sä-

Mooi!

Täällä taas erittäin väsynyt äidinkieleen esseetä koko päivän väkertänyt tyttö. Se kun aiheena on heijastin ja sen oleellisuus suomalaisuudessa... Pikkuveli pitää esitelmiä enkuks lusikoista ja mä suomeksi esseitä heijastimista. Mihin tämä maailma on oikein menossa. 

Toisiksi viimeinen jakso lukiossa päätyi perjantaina ja nyt maanantaina alkaa koeviikko. Jännä ajatella, että aika on kulunut aivan tajuttoman nopeasti. Vasta mä olin se kitisevä lukion ykkösellä oleva tyttö ja kohta mun pitäisi olla kaikki tietävä ylioppinut nuori aikuinen. Kohta mä oon jo varmaan kiikkustuolissa kirjoittamassa leijuvalla tietokoneella postauksia.

Tänään kumminkin aiheena olisi yksi mun luonteen piirre, joka tuli taas vähän liian selkeästi esiin tuossa perjantaina. En kyllä niin levottomalla matikan tunnilla ole ollut aikohin!

Aloitetaas...

- Kaikki jotka kirjoittivat tänä syksynä jotain ylioppilaskirjoituksissa tietävät, että tulokset tulivat perjantaina. Mulla olisi alkanut koulu vasta 11:45 eli olisin saanut nukkua 10 asti. Tulosten piti tulla Wilmaan noin kello 9. Mähän alotin sitten tuon heräilemisen jo kello 8 ja sen jälkeen en pystynyt nukkumaan kuin katkonaisina pätkinä juuri sinne noin 9 asti. Kunnes kello 8:57 tulee tekstiviesti koululta, että yo-tulosten tiedonsiirrossa ongelmia. Siitä alkoikin sitten piinaava odotus.

 - Mä kirjoitin siis tänä syksynä 2017 biologian ja kemian. Biologia tuntui, että se meni hyvin. Kemiasta olikin sitten aivan vastakohtaiset fiilikset. Lähtöpisteetkin kuvastivat aika hyvin näitä mun fiiliksiä... Kello 12:08 tulee uusi tekstiviesti, jossa luki että tulokset voi tulla hakemaan lukion kansliasta. Lähes tulokoon koko matikan luokka tyhjeni parissa minuutissa ja kanslian ovelle muodostui pitkä jono. Mä en ole varmaan pitkään aikaan jännittänyt mitään niin paljon kuin tuolloin. Mun vuoron tullessa ja lapun käteen saadessani musta tuntui, että sydän jätti lyömästä pari lyönti. Käänsin paperin siten, että näin tulokset ja sitten kaikki kaatui...

- Jos mua yhtään tuntee tai on tätä blogia kauemmin lukenut, niin saattaa tietää, että jollain tasolla mä  olen nörtti. Pidän koulua tärkeänä ja velvollisuutena. En nyt tiedä olenko mitenkään hyvä, mutta sen tiedän liian hyvin, että mulle ei riitä mikään muu kuin se 10. 

- Kaikki 9 alapuolelta tuntuu epäonnistumiselta ja kaikki mikä jää vain ysiksi saa mut tuntemaan riittämättömyyden tunnetta. En kumminkaan täytä täysin perfektionistin piirteitä, sillä tämä minun tapaukseni suuntautuu vain kouluun ja ehkä lievästi valokuvaamiseen. Tämä perfektionismiin viittaava piirteeni on jollain tavalla lähtenyt yläasteelta. Ala-asteella nimittäin tyydyin juuri niin numeroihin mitä sain. Vaikka silloinkin muistan itkeneeni matikan takia useasti. Sillä matikasta ei saanut tulla mitään muita numeroita kuin ysejä tai kymppejä. Onneksi tämä pikkuinen haaveeni toteutui yläasteella, sillä siellä en tainnut saada yhtäkään alle ysiä kokeesta. Kuitenkin se pahin osuus alkoi lukiossa... Jokaisesta kurssista tulee oma numeronsa ja niiden keskiarvo on pakko olla ysi tai 10. Ainoat aineet, joista olen itselleni sallinut keskiarvoiksi alle ysin ovat englanti ja yhteiskuntaoppi. Mutta sen enempää en ole sallinut. 

- Kaikki jotka ovat mun kanssa lukion aikana seurustelleet eli ex ja Steffe vihasi/vihaa tämä mun piirrettä. Sain ykkösellä kuulla ja saan edelleen kuulla siitä, että miksi en tyydy vain siihen mikä tulee. Miksi pitää tehdä yömyöhään lisätehtävien lisätehtäviä, jotta tulokseksi tulee varma 10? Minä en osaa sanoa miksi, mutta sen osaan sanoa, että se on osa mua. En todellakaan tiedä, mikä pakkomielle mulla on siihen, että kaikki tehtävät pitää olla tehtynä. Esimerkiksi matikka riittää 110 tehtävää täysiin pisteisiin, mutta lapussa on 116 tehtävää. Mä en kykene jättämään tehtävien toka siihen 110, vaan mun on pakko tehdä ne kaikki 116 tehtävää. 

- Ylioppilaskirjoitukset ovat sen takia mulle ns. kova paikka, koska ei pysty vaikuttamaan mitenkään siihen kirjaimeen. Vaikka sun pisteet liipaisisivat juuri ja juuri sitä huippu arvosanaa niin tulos ei pyöristy siihen huippu arvosanaan vaan jää siihen ns. huonompaan. Niin kuin mulla kävi biologian suhteen... Toisaalta tykkään siitä ajatuksesta, että kaikki tai ei mitään! Mutta mun kaltaiselle ihmiselle sellainen käytäntö pitäisi olla kaikissa aineissa eikä vain kirjoituksissa käytössä. 

-Mutta mitä käy kun kaksi koulun suhteen ns. perfektionistia laitetaan samaan puheluun käymään keskustelua siitä, että pitäisikö mennä korottamaan kaksi ihan ok tulosta kolmen muun aineen kanssa keväällä... Voitte uskoa, siitä ei mitään hyvää seuraa! Nimittäin mä kävin mun isän kanssa tällaisen puhelun liittyen biologian ja kemian korottamista. Lopputuloshan oli sitten se, että mä ilmoittauduin kevään kirjoituksiin viiden aineen kanssa... Olisi ehkä pitänyt ajatella kolmesti, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi... Minä kirjoitan keväällä 2018 äidinkielen, kemian, ruotsin, biologian ja pitkän matikan. Joku voisi pitää minua hulluna! Itse ainakin tästä edes pidän itseäni liian yllytyshulluna!

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti joku tajusi jostakin jotakin. Mun ajatukset edelleen sinkoilevat aivan tajuttoman epäselkeässä järjestyksessä mun päässä. Samaan aikaan musta tuntuu, että tein oikean ratkaisun biologian ja kemian suhteen toisaalta mulla on niin huono tunne tästä viiden aineen kirjoittamisesta kerralla... Toivottavasti tykkäsitte. Marmori pohjalla on lauseita, jotka ovat pinttyneet opettajien, koulun henkilökunnan ja opiskelijoiden suusta päähäni.

~Moikka ja ens postaukseen~