~Tarinoita~

~Me ollaan vielä lapsia,

aikuisten kokosissa vaatteissa.

Miksei missään kerrota,

 ei virhettä virheillä korjata.

Mut mä en haluu olla cool,

vaan suoraan sanoo.

Ehkä sun kanssas mä olisin minä, 

enkä kukaan muu~

-Ellinoora - Glitteri-

Mooi!

Täällä taas! Olen ollut koko päivän aivan tajuttoman laginen, joka saattaa hyvin todennäköisesti johtua vain siitä, että viime yönä ei tullut kauheasti nukuttua. Mä tarvisin vain edes viikon pituisen loman koulusta justiinsa nyt! Vaikka loma loppuikin ehkä kaksi viikkoa sitten, mutta en osaa enää opiskella tällaisessa 7 kurssin hässäkässä! Tykkäsin aivan liikaa siitä, että oli vain 4 kurssia jaksossa. Onneksi enää noin kaksi viikkoa koeviikkoon ja jakson vaihtumiseen! Sitä odotellessa mä teen hidasta matemaattista kuolemaa.

Tänään aiheena olisi tarinat Instagram-kuvien takaa! Inspiroiduin mmiisas:n videosta, johon pääsee tästä! Kiinnittäkää huomiota kuvissa mun kulmakarvojen evoluutioon. Mennäänpäs tarinoiden kimppuun.

Aloitetaas...

 - 21.12.2014 -

- Tämän kyseisen kuvan tarkoituksena oli olla osana tämän blogini joulukalenteria vuonna 2014. Ja sitä se olikin. Mutta hauskana taustatarinana tässä kuvassa on se, että yleensä tuolloin enkä nykyäänkään halua ottaa postaus tai IG kuvia kavereideni tai omaa kotiani läheisillä paikoilla. Monesta eri syystä joista yksi on se, että naapurit ovat pikku Ulla Taalasmaita ja kurkkivat ikkunoista vähän väliä. Ihan kun en sitä itsekin tekisi, mutta kumminkin! Heini oli ottamassa mulle eri asuista kuvia. No yksi asu tätä ennen huomaan, että naapuri tuijottaa ikkunasta meidän touhuja. Mentiin sisälle vaihtaa tätä asua ja istuuduin takaisin tuohon kivimuurille. No juuri sillä samalla minuutilla naapuri pärähtää ulos ja käypi viemässä roskia. Katsoen meitä sillee: "Mitä te ihan oikeasti teette?" Me fiksuina 15 vuotiaina pinkastaan hävetyksestämme sisälle kikattamaan. Ja just kun ollaan menossa takaisin ulos niin eiköhän tämä naapuri kävele takaisin roskiksilta. Ja me taas nolosti juosten kiiruhdetaan sisälle kikattamaan. 

Nyt tällee jälkeen päin ajateltuna. En yhtään ihmettele naapurin ilmettä, koska Heini on kyykkinyt maassa pienen pokkari kameran kanssa ja mä oon yrittänyt poseerata. Joo ei...! 

 - 23.05.2015 -

- Tämän kuvan taustalla on ollut pienoinen metsä reissu. Oltiin ottamassa Roosan kanssa kuvia, kunnes mieleeni pälkähti, että mä haluan ison vihreän taustan. Mehän jouduttiin hyppimään ison ojan yli ja mä olin vähällä sinnekin tipahtamassa tämän kuvan vuoksi. Ja ei ehkä ajattelisi ensimmäisenä, että tämä kuva on otettu moottoritien pientareella. Varmasti oli autoilijoilla ihmettelemistä, että miksi kaksi tyttöä hengaa moottoritien laidalla kameran kanssa. 

 - 20.07.2015 -

- Tämä kuva on otettu Lapista taustalla näkyvien koskien ääreltä. Mullahan oli aivan maan mahtavat visiot hienoista IG ja blogi kuvista, kun sain tietää että menemme käymään näillä koskilla. Kumminkin heräsin todellisuuteen, että mulla ei ole mukana muita kuvaajia kuin äiti. Jolta ei nyt voi tietenkään vaatia samaa tasoa kuin esim. Heiniltä tai Roosalta! Joten hautasin visiot ja pyysin äitiä vain ottamaan kuvan missä näkyy söpösti mun ponnari yms. Mutta omasta mielestäni äiti yllätti positiivisesti! Sillä tämä on tyyliin yksi lemppari kuvistani koko Instagramissani. Ja tämän kuvan vuoksi me kivuttiin ensiksi jonkun saakelin vuorelta tuntuvan kallion päälle, josta laskeuduttiin tuonne kosken viereen. 

 - 28. 07.2015 -

- Siis kukaan ei varmaan pysty kuvittelemaankaan, kuinka vaikea kolmen tytön on saada aikaiseksi yksi onnistunut kuva. Siihen vaaditaan lähes koko päivä. Haluttiin ottaa Heinin kans kuva meistä ja Roosa toimi kuvaajana. Ekoissa kuvissa ongelmana oli mun vaatteet, seuraavissa kuvissa oli ongelmana missä asennoissa oikeen ollaan. Lopputulos kummatkin vaihtoi kesävaatteensa farkkuihin ja mentiin pomppimaan pellolle. 

 - 24.02.2017 -

- Varmasti todella vaikea arvata mistä lukion kohokohdasta on kysy, nimittäin vanhojen tansseista. Musta ja Steffestä ei tätä ennen oltu otettu mitään virallisia kuvia varsinkaan pusukuvia. Onneksi se tuli kumminkin hyvin luontevasti loppupeleissä. Vaikka taustalla tuijotti hyvin moni meidän lukiolainen ja meidän rakas kemian opettaja. Että ei yhtään suorituspaineita, ei tietenkään........ Muuten vain olin repeämässä kesken pusun :)

 - 22.04.2017 -

- Tässä kuvassa ollaan oltu kuvailemassa Kattilahallilla Roosan kanssa. Siellä oli sitten tuollaiset tosi hienot betoniporsaat, joihin joku taitava oli käynyt piirtelemässä. Mulle tää julkisilla paikoilla kuvaaminen ei ole mikään uusi juttu ja siihen on pikkuhiljaa oppinut sekä tottunut. Eli jos joku tuijottaa niin ei se haittaa. Mutta jos kokonainen lauma skeittaajia tuijottaa, kun Roosa tyyliin makaa kamera kädessä mun istuessa betoniporsaan edessä, niin kyllä siinä tulee lievästi kiusaantunut fiilis. Sen näkee jopa noista mun käsistä, että olin lievästi kiusaantunut ja varmasti ihan tahallani katsoin aivan johonkin toiseen suuntaan. Ja tuolloin oli todella kylmä päivä ja mä hengailin vain collegessa. Ja ihan sattumalta ja vasta kuvien oton jälkeen Roosan kanssa huomattiin, että olin istunut kokoajan tuon enkelin sädekehän alla. Ehkä mä oon enkeli, ainakin betonipossujen mukaan! 

 - 13.07.2017 -

- Mä oon tunnettu näistä mun visioista kuvien suhteen. Tämän kuvan visiona oli portaat! Olin 2016 vappuna kävellyt yhtien kivojen portaiden ohi, jotka olivat jääneet mulle mieleen. Ne portaat ovat edelleen mun mielessä ja mun visioissa. No sitten tuolloin 13 päivä Heinin töiden jälkeen ja Hese ateriat syöneinä lähdettiin etsimään näitä portaita. No löydettiinkö me niitä? No ei... Vasta sitten kun oltiin luovuttamassa niin päädyttiin sille kadulle, jossa Salkkarien se keltainen talo on. Ja sieltä sitten löytyivät nämä korvaavat portaat. Niin kuin tämän kuvan kuvatekstissä lukee: "Vihdoin! Portaat!" Onneksi käveltiin juuri sitä reittiä, että sain edes jonkin sorttisen porraskuvan. Ja todellisuudessa tässä kuvassa näkyy Roosa istumassa maassa meidän naulakkona eli hän piti meidän laukkuja, takkeja yms. Mutta olen leikannut hänet pois, heh! Samoin tässä kohtaa alkoi Hese ateria turvottamaan niin Roosan farkkutakki pelasti tilanteen.

- 16.10.2017 -

- Kuka osaisi arvata, että tätä kuvaa ottaessa mua on sattunut päähän? Tai että mua olisi ärsyttänyt, kun kuvat eivät onnistuneet? Tai että mun housut menee märäksi ja pilalle? Tai että noin kymmenen minuuttia tämän kuvan oton jälkeen maatessani Steffen sängyssä tajuan, että sormus on hukassa? Tai, että heti tämän otoksen jälkeen mä heittäisin aivan raivoissani tuon ponnarin lehtikasaan? Joo en minäkään olisi arvannut. Joo eli totuus oli se, että mulla oli ollut kokopäivän kova pääkipu ja mua ärsytti, koska oltiin otettu jo jokunen tovi kuvia. Eikä mun mielestä mikään onnistunut. Samoin noustuani tuosta maasta sain melkein itkupotkuraivarit vain sen takia, että mun farkut oli märät. No kai ne nyt tyttö hyvä menee märäksi, jos istuu märässä maassa syksyllä. Ja kyllä sormus ei puutu tästä kuvasta tarkoituksella. Sen kuuluisi olla sormessa, mutta se katosi. Mutta onneksi Steffen haravoinnin johdosta se sitten jonkun ajan etsinnän ja panikoinnin jälkeen löytyi märkien lehtien alta! Jos näin voi ees sanoa niin sen sormuksen tunnearvo kasvoi vain enemmän, kun sen sitten löytyi! Steffe ei oo varmaan koskaan nähnyt mua niin paniikissa ja hysteerisenä kuin tuolloin! 

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte. Musta tämä oli erittäin hauska idea, koska kaikkien Instagram tai blogi kuvien takana voi olla, vaikka minkälainen tarina. Postausta sitten taas sunnuntaina! 

~Moikka ja ens postaukseen~