~Vaihdetaan arki beibi johonkin raikkaaseen~

~Yläpuolellamme shamppanjataivas
Anna sen sataa ja kuohua vaan
Vuokses rakkautta satamaan laitan
Yläpuolellamme shamppanjataivas~

-Pää-äijät - Shamppanjataivas-

Mooi!

Mulle kuuluu parempaa kuin hyvää! Mutta samaan aikaan mua ahistaa, että huomenna pitää taas mennä kouluun. Onneksi vain kolmeksi päiväksi ja sitten sille mini lomalle on sijoittunut kaikenlaista kivaa, joka piristää sitä ajatuksta, että joutuu istumaan puuduttavilla äidinkielen tunneilla. Jos mä voin suoraan sanoa, niin asia tekstien kirjoittaminen ja varsinkin prosessikirjoittaminen on ehkä perseimmäistä mitä tiedän. Okei jonkun filosofian rinnalla tuo on aika pientä. Mutta filosofiastakin selviydyin tyyliin paremmin kuin tuosta prosessikirjoittamisesta. 

Tänään keskitytään enmmän kuviin kuin sanoihin. Nimittäin mun piti tehdä myday:n tyyppinen juttu tänne blogiin eilliseltä vappu-aatolta, mutta totuus oli se, että unohdin. Joten keskitytään näihin hyvän laatuisiin kuviin.

Aloitetaas...

- Koko vapun vietto lähti siis siitä, että saavuin kolmeksi Stadiin niin kuin Aapo ja Kallekin. Me ei oltu pläänätty valmiiksi mitään, joten alku kankeudesta huolimatta keksittiin tekemistä, nimittäin lähettiin kävelemään Eiraan ja sieltä Kaivariin.

- Itse en ollut ikinä ennen käynyt kyseisessä nuorten suosimassa Kaivarissa. Tunnelma ainakin siihen aikaan päivästä oli laimea ja no ei siellä ketään niinkään ollut, että ehkä se tunnelma kasvaa iltaa myöten tai sitten se tunnelma vaan tulee kaikkien päähän siinä kohtaa, kun alkaa humaltua tarpeeksi.
Me päädyttiin kaupan kautta istumaan jollekkin kalliolle, jossa hetken istuskelun jälkeen lähimme suuntaamaan kohti ratikkaa, koska halusimme päästä syömään. Kello oli siis tässä kohtaa jo viiden pintaan.

- Päädyimme sitten syömään Mäkkäriin ja kuuluisaan nurkka pöytään, jossa sain ladattua samalla puhelintani, josta oli jo parin tunnin aikana loppunut kokonaan akku. Samalla sain varman tiedon rakkailta kavereiltani Arskalta ja Pihlalta, että he ovat tulossa Stadiin ja olivat tulossa moikkaamaan meitä. Loppujen lopuksi he päättivät jäädä meidän kanssa, joka oli erittäin suuri plussa! Kävimme Alepassa ja matka kohti Länsi-Helsinkiä sai alkaa.

- Edelleenkään meille ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa mihin oltiin matkalla, kunhan vain käveltiin, juteltiin ja mä sekä Arska rullailtiin laudoillamme menemään. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Etu-Töölön lukio ja siitä matka jatkui Hietsun rantaan.

- Hietsussa mä, Arksa ja Pihlan kaveri Vilma päätettiin mennä kahlaamaan siihen älyttömän kylmään veteen. Onneksi sentään ilma oli lämmin, ettei iha tarvinnut jäätyä.

- Aikamme siinä hengailtuamme ja kuvattuamme lähdimme takaisin keskustaan päin! Päädyimme mäkkärin vessan kautta musiikkitalon pihaan, jossa istuimme siihen asti kunnes Vilman piti lähteä. Kello siis tuli puolta yhdeksää tässä vaiheessa.

- Päädyimme sitten Elielinaukiolle, jossa Sanni ja Pinja tulivat moikkaamaan ennen kuin he suuntasivat kohti Kaivaria. Me päätimme mennä taas kerran kauppaan, jossa sainkin sitten puhelun Sannilta, että voisivatko he tulla meidän kanssa Kaivarin sijasta. Samaan syssyyn paikalle pamahti bussista Maija ja kasa Maijan kavereita, jotka lähtivätkin aika nopeasti siitä sitten.

- Oli sitten Arskan aika suunnata kohti kotia ja meijän sakkimme sitten otti suunnaksi Pikku Huopalahden. Arskan jäädessä dösään me suuntasimme muistoja täynnä olevaan Pikkiksen puistoon, jossa meidän lisäksemme oli jotain meitä nuorempia nuoria heittelemässä toistensa lippiksiä jonkin sorttisen sateeensuojan katolle.

- Aikamme siinä juttelimme ja kaksi nuorempaa poikaa oli jo kerran kävelleet meijän ohi. Kumminkin nämä samat kaksi poikaa kävivät näköjään keräämässä rohkeutensa ja tulivat uudestaan meidän luokemme. Tällä kertaa he eivät kumminkaan kävelleet ohi. He nimittäin päättivät tulla kysymään, onko meille röökiä, nuuskaa tai jotakin. Olin kyllä mielelläni halunnut kuulla, mitä se jotakin olisi ollut, mutta me mielumminkin revettiin nauruun ja jompikumpi Aapo tai Kalle alkoivat kyselemään heidän ikääsä. Pojat väittivät olevansa meitä vanhempia ja olevansa -99. No äänenmurros ja murrosikä muutenkin olis ollut tehnyt heistä lievästi vakuuttavampia, mutta mitä sille voi jos kaikki ei mee ihan kaikkiin läpi. Pojat lähtivät aika nopeasti vähin äänin pois ja me otimme suunnaksi  bussipysäkin. 

- Aapo tuli saattamaan minut kotiovelle asti, vaikka väitin ettei minua tarvitse saattaa. Olin itse ennen keskiyötä himassa ja se riitti minulle. Nimittäin olin kumminkin ollut jo ennen puolta kolmea lähtenyt himasta ja päälle 9h riehunut ulkona niin se sai tällä kertaa riittää minulle.

 Mutta mun on rehellisesti sanottava, että mulla ei ole ollut varmaan ikinä vappuna näin hauskaa tai edes pitkään aikaan! Mä pelkäsin, että viettäisin vapun yksin himassa kuunnellen itkumusaa ja toivoen katoamista maan päältä. Mä sain sen mitä halusin, hyvän sään, pitää hauskaa, olla myöhään ulkona, kavereita ympärille. Mitään parempaa en olisi voinut edes toivoa! Varsinkin, kun sain nähdä ihmisiä joita mulla on ollut ikävä, juurikin Maijaa, Pihlaa, Kallea, Arskaa ja Pinjaa. Sannii ja Aapoo tulee lähes joka arkipäivä nähtyä, mutta silti heitäkin! Kiitti niille, ketkä teki eillisestä ikimuistoisen, ensi vuonna ainakin uusiksi!
 Toivottavasti teilläkin oli kiva vappu! Ja toivottavasti tykkäsitte. Tälläistä tällä kertaa.

~Moikka ja ens postaukseen~