~Kun sinä et siinä oo~

~Kun ilma nousee höyryten

ja vierelläni askeleesi kuulen narskuva,

sä oot kuin pakkanen.

Sinun kuulen sen taas sanovan,

että oon sun kohtalosi.

Meidän pitää odottaa seuraavaan elämään~

-Jannika B - Seuraavaan Elämään-

Mooi!

Mä en todellakaan tiedä, mikä mua vaivaa. Jos vertaan esimerkkinä viime koeviikkoon, niin mä luin viikkoa etukäteen kaikkiin kokeisiin ja koko koeviikko meni lukien. Verrataan tämän hetkeiseen kakkos jakson koeviikkoon. Äikkää luin tiistaina 20 minuuttia ja keskiviikkona myös sen 20 minuuttia. Torstaina oli koe ja meni varmaan ihan hyvin, mutta mua jäi se ehkä lievästi huolestuttamaan, että kaikki muut teki koetta tasan 11.00 asti ja sitten olin minä. Minä olin valmis jo 10.15 ja tarkistin 10.30 asti. Mulla varmaan jäi jotain tekemättä, mutta en stressaa. Eniten mua stressasi matikan koe, joka oli perjantaina. Kokeesta en osaa sanoa mitään! Nimittäin musta tuntui, että se meni hyvin. Todellisuudessa mun vastaukset niihin laskuihin oli aika mielenkiintoisia, että en osaa sanoa, tuleeko hyvää numeroa? Tulevalla viikolla olisi vielä edessä huominen fysiikan testi, ei sitä kokeeksi voi sanoa! Tiistainen mantsan koe, johon en oo lukenut yhtään, paitsi muistan aika hyvin välikokeeseen lukemani asiat. Keskiviikkona raahaudun kouluun 45min istumaan hiljaa musiikin oppitunnille, jossa pitäisi varmaankin viitata ja näyttää, että on tunneilla jotain oppinutkin. En menisi ihan takuuseen siitä, että olenko oppinut jotakin? Torstaina olisi sitten vielä vika koe eli se kuuluisa yhteiskuntaoppi. Tässä tullaankin ongelman ytimeen! Mä en oo avannutkaan fysiikan kirjaa, mantsan kirjaa tai yhteiskuntaopin kirjaa ja siltikään mua ei stressaa yhtään. Se on jo outoa, koska mä stressaan kaikesta. Näistä kokeista en silti stressaa yhtään, joten en todellakaan tiedä tuleeko kertomisen arvoisia numeroitakaan! 

Muutenkin viime aikoina oon ollut hieman ulapalla kaiken suhteen. Ehkä se ei näy päälle päin, mutta mun päässä on sota käynnissä aivan koko ajan. Esimerkkinä matikan kokeessa perjantaina, mä lopetin kesken tehtävän kokonaan ajattelun ja parin sekunnin päästä katsoin sitä laskua sillä fiiliksellä, "miksi mä teen tätä?" Mä oon aina tottunut olemaan se, jolla on ajatukset selkeinä ja jotakin järkevää sanottavaa. Lähiaikoina on kumminkin tuntunut siltä, että olen enemmän hukassa kuin moni muu ihminen mun ympärillä, jotka väittävät olevansa hukassa oman päänsä suhteen. Ei se mene näköjään niin, että se joka on aina ollut vahva, pysyy vahvana. 

Mä kävin viime viikolla kampaajalla, jonka tarkoituksena oli saada mun tyvikasvu takaisin blondiksi ja koko hiukset harmaan/tuhkan sävyisiksi. Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa, kaikki sen lähemmäs 2 ja puolen tunnin istumisen arvoista. Kumminkaan tämä ihana väri, joka näkyy ihan vikoissa kuvissa paremmin ei ollut se alkuperäinen väri, mikä oli tarkoitus tulla. Väristä tuli kumminkin ihanampi kuin olisin ikinä osannut toivoa! Tämä kaikki ihanuus lähti heti ekan pesun jälkeen... Tällä hetkellä mun hiukset ovat, jotakin tämän näköistä, mitä kuvista huomaa. 

Aloitetaas...

 | Takki - H&M |

| Huivi - Bikbok |

| Laukku - Michael Kors |

| Farkut - Dr. Denim |

| Kengät - Esprit |

Tälläinen postaus tällä kertaa ja suuret kiitokset Aapolle kuvista! Päästin ensimmäistä kertaa Aapon mun kameran taakse, joten olen hyvin ihmiseesäni, miten hyvin Aapo pärjäsi kamerani suhteen. Mä en muuten tiedä, johtuuko tämä mun koneesta vai Bloggerista? Nimittäin näistä mun kuvista lähtee tarkkuus aivan kokonaan ja näyttävät sumeilta. Hyvälaatu tulee, kun kuvan avaa suuremmaksi. Kuvat kumminkin kamerassa ja koneelle siirrettäessä ovat laadultaan hyviä, kunnes siirrän ne tänne blogin puolelle? Että jos joku osaa auttaa tässä pulmassa, niin kiitos! Toivottavasti tykkäsitte.

Tässä vielä näkyy minkä väriset mun hiukset oli juuri kampaajan jälkeen eli vähän pinkin sävyiset! Huomatkaa myös keltainen valotus, että hiukset oli alunperin hopean, violetin, pinkin, blondin ja ruskean sekoitus.

~Moikka ja ens postaukseen~