~Kaiken sä kestät~

~Vaikka leukani rintaan painautuu,

ja joka toinen askel aina syvempään uppoutuu.

Otteesi tiukemmin tarrautuu.

Ja kuiskaat:

"Ei ole sellaista pimeää, jonne murheesi voisit minulta piilottaa~

-Pete Parkkonen - Kiitos-

Mooi!

Ensimmäinen kouluviikko tuntui ikuisuudelta! Tuntui kuin yksi viikko olisi kestänyt kuukauden. Ja siitäkin viikosta olin koulussa virallisesti neljä päivää. Koska keskiviikkona kärsin niin kovasta päänsärystä, että ei keskittymisestä tullut mitään, joten lähdin kotiin lepuuttamaan aivojani. Ei kylläkään auttanut, päänsärky vain paheni kotona. 

Roosa täyttää huomenna 18 vuotta ja mä sitten ensi viikon perjantaina. Mä en itse henkilökohtaisesti käsitä, että täytän viiden päivän päästä 18! Jotenkin olen odottanut koko pienen ikäni sitä päivää, että olen vihdoin täysi-ikäinen ja nyt kun en on jo noin lähellä. Niin en käsitä sitä yhtään!

Joten on hyvä puhua tänään tulevaisuudesta, kun oon jo kohta niin vanha, että täytyy olla suunnitelmat kohdallaan.
Aloitetaas...

Tulevaisuus on aihe, jota jotkut ihmiset kammoavat ja toiset rakastavat. Itse kuulun jollain tavalla väliinputoajiin. Sillä en kammoa tulevaisuutta, mutta ehkä lievästi pelkään, mitä se heittää eteen. Mutta odotan sitä kumminkin suhteelisen innolla. Pidän itseäni muutenkin suunnittelija/tavoitteita asettavana-tyyppinä. Joten on kivaa suunnitella, mitä se kammottava tulevaisuus voisi pitää sisällään. Itselläni varmaan pääosassa siinä tulevaisuuden maisemassa on muutto pois kotoa ja jatko-opiskelut.

Koen, että ainakin tällä hetkellä en näe itseäni opiskelemassa pääkaupunkiseudulla. Ja todennäköisesti en aio hakea mihinkään jatko-opiskelupaikkaan, joka on pääkaupunkiseudulla. Ehkä radikaalia? Ehkä vain vaihtelun haluinen? En osaa sanoa. Ennen olin niin varma, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin Helsinki! Jos olisi minusta täysin kiinni niin meitsi varmaa lähtisi opiskelemaan Ruotsiin tai Rovaniemelle! Mä en tiedä, mistä tämä kauas ja äkkiä-teoria tulee. Vaikka olen tykännyt pääkaupunkiseudulla asua koko pienen ikäni eli viiden päivän päästä 18 vuotta. Mutta tavallaan oon aatellut, että lähtisin opiskelemaan muualle ja palaisin koulutuksen kanssa sitten takaisin pääkaupunkiseudulle. Koska kumminkin unelmani olisi joku päivä työskennellä Meilahden sairaalassa. Eikä se ehkä tuolta jostain kaukaa onnistuisi niin helposti kuin pääkaupunkiseudulta. Saa nähä minne elämä heittää. 

Jatko-opiskelu on toinen aihe, jota jotkut ihmiset pyrkivät välttelemään aivan loppuun asti. Toiset taas tykkäävät kyseisestä aiheesta jauhaa. Tässä asiassa itse kuulun näihin jauhajiin, koska tykkään spekuloida kyseistä aihetta erittäin paljon. Mulla on itsellä ollut aina jokin "haave ammatti". Sen takia en ole koskaan joutunut siihen tilanteeseen etten tietäisi, mikä minusta tulee isona. 7lk oli aivan varma, että minusta tulee bussikuski. Kuitenkaan tätä ammatti haavetta en halunnut muille jakaa, joten sanoin aina, että minusta tulee kuvaamataidon opettaja. 7lk keväällä sitten syntyi ajatus siitä, että ehkä minusta tuleekin matematiikan opettaja. Johtuen ehkä siitä, että tykkäsin mun 7lk matikan opettajan tyylistä opettaa. Eli se tyyli oli se, että kaikki taakka oppilaille ja opettaja ei tee mitään. 8lk olin varma, että menen lukion jälkeen oikeustieteelliseen ja sieltä sitten luen itselleni ammatiksi tuomarin roolin oikeussalissa. Kuitenkaan tämä ei tuntunut oikealta... 9lk sen päätin, että minusta tulee lääkäri. Ihan sama, mikä lääkäri mutta kumminkin lääkäri! Siinä ysin aikana se sitten muotoutui, että lääkäristä jatkokouluttautuisin patologiksi. Silloin luokkalaiseni pitivät minua sairaana, koska halusin työskennellä kuolleiden ihmisten parissa. Silloin se pääperiaate ei ollut se, että halusin välttämättä juuri kuolleita potilaikseni. Vaan se, että en halunnut sitä taakkaa, että tekisin hoitovirheen. Kuolleelle on vähän vaikea aiheuttaa kuolemaa.

Sitten tultiin lukioon. Edelleen jatko-opiskelu tavoitteena oli lääkis. Mutta patologin ammatti oli vaihtunut kirurgiksi. Ja se muotoutui vielä tarkemmaksi, nimittäin sydänkirurgiksi. Sitten tulikin jo lukion toinen vuosi. 2. jaksossa eli viime syksynä meidän opo kurssin suoritukseen kuului käydä kahdella luennolla, jossa joku tyyppi tulee kertomaan jatko-opinnoista eri paikoissa. No itse päädyin kuuntelemaan lääkiksen ja psykologian. Ensimmäisenä oli näistä kahdesta luennosta lääkiksen luento. Mun unelmat tuhoutuivat miljooniksi sirpaleiksi! Multa vedettiin matto aivan mun jalkojen alta jatko-opiskelujen suhteen. Voisi jopa sanoa, että mä luovutin pariksi kuukaudeksi koko haaveet kaiken opiskelun suhteen. Vasta nyt joululomalla Stefu sai mut miettimään, kuinka helposti mä luovutan. Mä en ole luovuttaja tyyppiä! Itsekin havahduttuani siihen, että mä olin oikeesti luovuttamassa mun haaveen/unelman vain ja ainoastaan sen takia, että oppi kirjat ovat pääasiassa englanniksi lääkiksessä. Ja silloin mä päätin, että en luovuta ennen kuin olen yrittänyt kaikkeni! Mähän muuten päädyn lääkikseen 1. keinolla millää hyvänsä 2. hinnalla millä hyvänsä 3. vaikka siihen kuluisi vuosia. Ja mä valmistun sieltä ja selviän ne kurssit, vaikka ne olisivat täysin englanniksi! Tuleepahan uusi motivaatio englannin kieltä kohtaan.

Saan olla itsestäni ylpeä sen suhteen, että päätin silloin ykkösellä alkaa lukea pitkää matikkaa, kemiaa, biologiaa ja fysiikkaa. Oli niin nimittäin lähellä, että olisin lopettanut fysiikan toisen kurssin jälkeen. Onneksi en lopettanut. Muutenkin olen päättänyt, että ensi syksynä kirjoitan yo-kirjoituksissa kemian ja biologian. Keväällä 2018 sitten kirjoittaa äidinkielen, pitkän matematiikan, ruotsin ja fysiikan. Alunperin olisin halunnut kirjoittaa ruotsin jo syksyllä 2017, mutta en saa kai luettua syventäviä kursseja ennen yo-kirjoituksia. Tämän takia mun RO sanoi ettei ehkä kannata kirjoittaa sitä vielä syksyllä, jos haluaa mahdollisimman hyvän arvosanan ruotsista kirjoittaa. Olen siis päättänyt valmistua lukiosta 2018 keväällä eli perus kolmeen vuoteen lukion aion käydä. 

Olen myös varautunut siihen, että tuskin pääsen ensimmäisellä yrittämällä eli keväällä 2018 lääkikseen. Joten olen miettinyt, että hakisin lukemaan psykologiaa (Turku, Tampere, (Helsinki), Kuopio), farmasiaa (Kuopio, Turku, (Helsinki)), kemiaa (Espoo (Aalto), (Helsinki)), biologiaa ((Helsinki), Turku, Kuopio), viittomakieltä (Turku), fysiikkaa ((Helsinki), Espoo (Aalto), Turku) tai ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaksi ((Helsinki), Tampere, Turku). Opiskelisin siellä, minne päätyisinkin niin pitkään, kunnes 1. valmistuisin tai 2. pääsisin lääkikseen. Eli A, B, C, D ja jopa E ja F suunnitelmat ovat jo valmiina. Vaikka aiheesta tulee vasta virallisesti ajankohtainen vuoden päästä.

Tällaiset tulevaisuuden suunnitelmat mulla olisi kotoa pois muuttamisen ja jatko-opiskelun suhteen. Toivottavasti tykkäsitte ja tällaista tällä kertaa.

~Moikka ja ens postaukseen~