Päivä Korkeasaaressa

~Vaik en tiedä susta paljoo,
Silti musta tuntuu et tää on niin järjetönt,
Et äts on järkeä,
Ku löydän itteni taas nuuhkimast sun paitaa,
Mietin oonks mä tullu hulluks vai,
Kuuluks tän olla tällaista~

-ABREU - Yhen elämän juttu-

Mooi!

Täällä tuttuun tapaan kirjoittaa ihan liian väsynyt tyttö, joka eilen metsästi ensiksi muumi päivän muumimukia ja sen jälkeen unta. Hyvä uutinen on se, että sain mukini ostettua todella todella pitkän odottelun jälkeen, kun toimituskulut lopettivat lagaamisensa. Tai toivottavasti muki saapuu perille, koska jotenkin jäi epävarma fiilis, vaikka tilausvahvistus napsahtikin sähköpostiin... Sormet ristissä ja saas nähdä kuinka kauan kestää toimituksessa. Huonompi homma oli unen kanssa. Nimittäin Harry Potteria tuli katsottua kolmeen asti, jonka jälkeen etsiskelin unta asmr:n avulla about tunnin, kunnes luovutin ja totesin, että tämä kuumuus saa riittää mulle! Ihmeen kaupalla nukahdin puoli viisi aamuyöstä.
Kuitenkin tänään haluaisin juuri sinulle jakaa about viikko sitten Korkeasaaressa räpsimiäni kuvia! Nimittäin meitsi meni aivan turistista, kamera lähes koko ajan silmien edessä ja keskittynyt ilme kasvoilla.

Aloitetaas...

- Hommahan oli niin, että yhtenä mun 2018 Bucket listan kohtana oli " Vie Steffe Korkeasaareen". Nimittäin herran omien sanojen mukaan hän ei ollut, joko koskaan käynyt Korkeasaaressa tai sitten oli niin pieni, ettei muista siitä mitään. Mehän sitten päätettiin ostaa Korkeasaaren verkkokaupasta ennakkoliput, jotka oli pari euroa halvemmat kuin porteilta ostettuna ja lähdimme Korkeasaareen. 

 - Itsehän olen käynyt useamman kerran pienenä Korkeasaaressa, mutta tällee vanhemmalla iällä ei ole kyllä tullut käytyä. Ainoat muistot lapsuuden Korkeasaari reissuista on kaksi pöllö pehmolelua, joista toinen oli mun Harry Potter leikeissä mun Hedwig. Samoin se, että mua "jahtasi" riikinkukko ja, että lokki vei pikkuveljeltäni jäätelön hänen kädestään. Joten olikin jo korkea aika kerätä uusia muistoja.

 - Ensimmäinen eläin joka kohdattiin niin oli mua pienenä "jahdannut" riikinkukko. Riikinkukot kyllä kuuluvat top 3 joukkoon Korkeasaaren asukeista. Käveltiin ekaksi kissalaaksoon, jossa oli todella hiljaista ja väsynyt tunnelma. Ensinnäkin kello oli neljän paikkeilla ja oli todella aurinkoinen ja lämmin päivä, joten ihan ymmärrettävää, että kaikki kissapedot olivat 1. varjossa ja 2. hyvin epäaktiivisia. Joten suunnattiin kahvilan kautta apinalinnaan, jossa meitä viihdytti monen yksilön sijaan vain yksi apina. Sillä muut istuskelivat varjossa sisätiloihin johtavilla luukuilla. Eipä se menoa haitannut!

 - Apinoiden jälkeen ennen karhulinnaan suuntaamista päädyttiin Steffen kanssa ihmettelemään kaikkia pihalla olevia aitauksia ja lintujen häkkejä. Korkeasaaren hassuimmat kaverukset taisivat olla tässä ylemmässä kuvassa esiintyvät mongolianvillihevoset. Mä en tiedä miksi, mutta mulla tulee tästä kuvasta aivan mieleen Heini ja Roosa. Mä voisin ihan hyvin kuvitella, että toinen yrittäisi näykkästä toisen jalasta palasen.

 - Steffe sano, että poseeraan mun asukuvissa samallailla kun tämä kameli... En tiedä oliko se kohteliaisuus vai ei, heh!

 - Aitauksilta päädyttiin karhulinnaan, jossa ei kyllä vipinää eikä vilskettä ollut, mutta toisen karhun seinää vasten makoilua ja toisen maan haistelua oli ihan leppoista katsoa. Sieltä sitten päädyttiinkin riikinkukkojen häkin luokse, jossa herrat vain makoilivat auringossa. Tämä yläpuolella oleva kuva oli ehkä ihan mun lemppari otos koko reissulta!

 - Mun suurin missio oli koko reissulle se, että näkisin lumileopardin. Joten palasimme vähän ennen kello 19 takaisin kissalaaksoon. Olimme jo Steffen kanssa ensimmäisellä kierroksella hyvin tarkkaan katsoneet kaikki ikkunat mistä kolmeen eri lumileopardien alueille näki. Mutta lumileopardeja ei näkynyt missään, kunnes viimeisellä ikkunalla, jolloin oli jo ihan luovuttamassa kunnes vieressäni seisova pariskunta alkaa tohkeissaan osoitella ja hihkua toisilleen. Lumileopardit olivat sitten päättäneet valita tietenkin varjoisimman ja syrjäisimmän nurkan koko häkissä, joka on toki loogisin vaihtoehto kuumalla säällä. Oon niin happy, että näin kyseiset kissaeläimet.

 - Saavuttiin Steffen kanssa amurintiikerien kohdalle juuri oikealla hetkellä, koska juuri silloin yksi kolmesta tiikeristä alkoi leikkimään vedessä pallollaan! Neljän aikaan niin lamaantuneista amurintiikereistä oli tullut pikkusen aktiivisempia ja touhukkaampia. Vaikka kuitenkin 2/3 tikrusta näytti kuitenkin siltä, miltä mun mood näyttää raksaan työpäivän jälkeen, mutta se ei haitannut yhtään! Ainakin pysyivät hyviä kuvia varten paikoillaan!

- Oli oikein onnistunut reissu eläinten, sään ja seuran puolesta! Kamerastakaan ei loppunut akku, vaikka vähän niin pelkäsin, koska en ollut kameraa ladannut ja kuvia tulikin räpsittyä todella paljon itseni että Steffen toimesta. Näin saatiin yksi muisto tälle kesälle ja yksi kohta pois mun 2018 Bucket listasta sekä Steffelle kokemus Korkeasaaresta. 
Toivottavasti tykkäsit eläimellisestä postauksesta, joka tällä kertaa painottui pääasiassa kuviin. 2018 Bucket listasta puheenollen 11 kohdasta on suoritettu jo tässä 8 kuukauden aikana 6 kohtaa. Eli hyvältä näyttää 2018 Bucket listan osalta! Toivottavasti sulla menee hyvin ja se olisi sitten sunnuntaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~