~Jotain uutta~

~Marraskuun viima vasten puhaltaa,

Helsingin kadut tulvii roskaa.

Mulla on kylmä ja sen kyllä huomaat,

mutta et tarjoo sun takkia.~

-Sanni - Me ei olla enään me-

Moi

Tänään täs tulee mun ensimmäinen ja varmaan viimeinen avautumis postaus. 

Aiheena on se, että jos mietin nyt tasan vuoden taaksepäin niin istuisin, joko ala-asteella vittuuntuneena, bussissa, junassa, kotona sängyllä itkemässä tai koneella surumusaa (^^) kuuntelemassa. Eli noin tasan vuosi sitten koulussani tajuttiin se, että siellä on sisäilma ongelmia ja sitä, mitä kukaan ei haluisin omaan kouluunsa eli hometta! Vuosi sitten mulla todettiin lievä altistuminen homeelle ja kaverilleni Roosalle määrättiin, jopa sen homeen takia hetkellinen astmapiippu. Ja silti mä olisin niin halunnut jäädä sinne homeiseen kouluun! Koska mä en missään nimessä halunnut sinne minne meijät sit tietenkin kuvisluokkana pistettiin, toisen kuvisluokan kanssa ainoastaan! Meijät nimittäin laitettiin takas ala-asteel... Se oli kova paikka! Se oli aik kova paikka siks, koska mä ainakin henkilökohtasesti olin luullut, että pääsin ala-asteelt yläasteel ihan normaalisit, mutta ei! Kaikki kouluni silloiset 8-luokkalaiset ja nykyiset 9-luokkalaiset laitettiinkin ala-asteille! Toiset toiseen paikkaan ja toiset toiseen. No mua sillon ketutti ehk enemmän se paikka, mutta ne säännöt oli kyl myös kauheet! Siis meil oli samat säännöt, ku niil 1lk-6lk olevil kakroil (En nyt dissaa mut silti!) Pahimmat säännöt taisivat olla ne, että kengät piti ottaa pois ja toinen oli se, että piti olla kaikki välkät ulkona tietyllä katos alueella. Ei, ei kukaan kapinoinut... En muista kauheesti, mut me oltiin Roosan, Iikun ja Ainon kans kunnon badassei ja piilouduttiin joko Rastaalan koulun yläkerran invavessaan tai sit alakerran vessoihin. 

Tää kuva on otettu juuri silloin, ku meille kerrottiin, että meijän koulu o homeessa.

 Niinku myös kuvas huomaa siin on päänsärystä kärsivä Roosa ja ikkuna auki, kosk tuol oli tosi vaikee hegittää, mä muitan sen, ku yskin ja päähä sattu iha tajuttomasti!

 Sieltä ala-asteelta välkältä hyisessä kylmyydessä! Älkää unohtako Maijan totista ilmettä taustalla, heh!

No marraskuussa esille nousi mahdollisuus päästä neljän erikoulun ravaamisesta eroon. Siis yks yläaste oli hajotettu neljään eri pisteeseen, (Tällä hienolla "eri pisteisiin" käsittellä opet puhu aina koulussa meille) joka oli varmasti opettajille rankkaa, ku piti ravata neljän eri koulun välillä. Joten esille tuli mahdollisuus siitä, että päästäisiin yhteen kouluun kaikki luokka-asteet ja opettajat. Mä en oo varmaan ikinä eläessäni rukoillut niin paljon, ku sillon, että päästäsi koko koulu taas samaan kouluun. Yks syist oli se, että mä en todellakaan halunnut enää sekunnikskaan jäädä sinne ala-asteelle! No siitäkin sitten käytiin hirveetä ns. sotaa, että pääseekö koko koulu yhteen ja samaan paikkaan eli Espoonlahteen! Tietenkin vähän jännityksen kohottamiseks vanhemmat halusivat nostaa kantansa esiin eli he olisivat halunneet asioiden jatkuvan tällee, miten ne oli! Siis en tarkota kaikkia vanhempia, mutta tietyn luokka-asteen vanhemmat oli sitä mieltä, että koulu matkasta tulee liian pitkä, vaikka koululta menisi bussi suoraan Espoonlahden koulun pihaan! Jännitys sitten siitä asiasta jatkui joulukuun puolelle, jolloin saatiin vihdoin tietää vähän ennen joulujuhla päivää, että päästään  koko koulu Espoonlahteen evakko kouluun! Mähän olin asiasta enemmän, ku ilonen, samoin Roosa ja Iikuki ja varmast monet muutki, koska hei kuka haluis enää yläasteelt siirtyy ala-asteel? Mä e ainkaa!

Tää kuva on otettu meijän hienosta evakko kässän luokasta 8lk;n syksynä. Meillä siis oli kässän luokka meijän hienossa teknisentyön talossa, jossain teknisen "metalliluokassa", jonka meijän kässän ope somisti meille oppilaille kässän luokaksi niiden kaikkien koneiden ja naulojen keskelle! Kuvassa näette ihastuttavan Maijan pinkeissä hiuksissaan sinä päivänä, jolloin saimme tietää sen, että pääsisimme koko koulu Espoonlahteen evakkoon! 

Tuli joulu ja uus vuos, jonka olin Thaimaassa ja sen jälkeen koulu alkoikin Espoonlahdessa! Mul ei oo mitään huonoo sanottavaa Espoonlahes olost, mä oon tykänny ja tykkään edelleen.

Koulu kumminkin loppui 8-luokan suhteen toukokuun viimeisenä päivänä ja olimme tietoisia siitä, että koulu jatkuisi syksyllävielä Espoonlahdessa, ainakin hetken...

~Ennen kesälomaa~

 Nyt se hetki onki sit jo menny... 

Enään on yks päivä jäljellä ja se on huominen Espoonlahdessa, jossa ollaan nyt vietetty tätä syyslukukauden alkua. Mä oon yks niist oppilaist, joka puoliks on aivan ahdistunut uudesta konttikoulusta (Siis periaatteessa taas uus evakkokoulu, mutta vanhan koulun kentällä) Se uus koulu on aik jännän näköinen ulkoa ja näyttää tosi sokkeloiselta verrattuna Espoonlahden helppoihin käytäviin. Oikeestaan mä en sinäänsä tiiä, mikä mua siin uudes koulus sit ahistaa/pelottaa. Jotenki mua ärsyttää se koulumatka, No se lyhenee ja pääsen yhdellä bussilla, niin mä en tajua, miten se voi ärsyttää niin paljon, vaikka se on se sama vanha koulureitti, mitä oon kulkenut sillon, ku olin 7 luokalla siel homekoulus ja sama reitti, mitä oon kulkenut koko 8lk ja 9lk ajan, ku oon mennyt dösäril oottamaan koulun bussia. En siis periaatteessa ymmärrä itseäni, että mikä on se suurin ongelma? Ei Aapokaan kylläkään ymmärrä, eikä oikeestaan kukaa muukaa, heh! Olis kyl jotenki ehk hyvä, et mä ite ymmärtäisin itseeni, mutta nyt se on näköjään yllättävän vaikeaa. Voi myös tää "vaikeelt" tuntuminen johtuu siit, että joutuu taas totuttelee uuteen, ku on just tottunut tähän, niin jotenki taas revitään pois siitä tutusta ja niin sanotusti turvallisesta. 

En kyllä sinäänsä halua valittaa, mutta mua häiritsee siinä joku asia jota en itsekkään vielä tiedosta. Pelkään varmaan tavallaan sitä, että vanha taas toistuu, mutta onko se ees mahollista, että niihin kontteihin tulee hometta, heh! Sitä en tiiä, mutta tuskinpa. 

~Tämän vuoden syksyltä~

Yks asia ainakin tässä helpottuu, ei tarvitse enään selittää tätä, kun joku kysyy "Missä koulussa sä olet?" Vastaus: "Mä olen niinku alunperin täs koulus, mutta olen täl hetkel evakossa täällä, koska alkuperäinen kouluni on homeessa ja siellä ei voi olla jne." Koska joka kerta, kun olen itse selittänyt tuon saman laulun jollekkin, niin se sanoo: "Aa okei" mut ilme on sellainen *Saisiko saman suomeksi, kiitos?!* Joten jotenkinha nää asiat helpottuu. Ehkä ei vain kannatta tottua asioihin vaan pitäisi antaa asioiden edetä omalla painollaan. 

Nyt, ku tätä kirjotti niin tuli itelle ainaki, jotenki helpottuneempi fiilis ja ehk se uus koulu ei oo nii kauhee, mut ite olis kyl jäänyt koko loppu 9 luokan ajaks sinne Espoonlahteen, enkä olis lähtenyt muuttamaan asioita kesken vuoden, vaikka kuinka muutto tapahtuukin lomalla, jolloin kukaan muu, ku opettajat oo koulus, mut kumminkin.

En haluis, et kukaan joutuis kokee sitä, että oma koulu on homeessa. Sen takia haluisin kovasti, että kouluist pidettäis parempaa huolt, et ei leikittäis oppilaiden, opettajien ja muun henkilökunnan terveydel...

~Tämän vuoden syksyltä~

Mä toivon, et tykkäätte tälläsest avatumis/ mun ajatusten purkamis postauksest? Mä en tiiä teenkö enään ikinä tälläsii tai sit teen, mut se on puoliks teistä mun stalkkaajista ja vähän ittestäni kii. Jotenkin täst aiheest oli vaan helppo kirjottaa, ku itelle tää on tapahtunut. Mutta itse uskon siihen, että kaikkee pitää kokeilla, niin tulihan tällänenkin postaus sit koettuu. Toivon, et joku ees jakso lukee ja nyt varmaan sit ens viikkoon tai sit, jos nyt ku alkaa syysloma niin jotaa väsään niin postaust saattaa ilmestyy, mutta nyt...

Moikka ja ens postaukseen!