sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

~Onnen hetkeen jokaiseen~

~Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois~
-Yö - Rakkaus on lumivalkoinen-

Mooi!
Viime viikolla postauksen tekeminen tuntui ylitsepääsemättömältä, joten luovutin suosiolla. Sillä mulla ei ollut minkäänlaista ideaa, että mitä postaisin. Onneksi löysin puhelimeni syövereistä pitkän listan kaiken maailman ideoita, että nyt ei ainakaan voi tästä edes syyttää ideoiden puuttumista.
Tämä kulunut viikko on tuntunut todella pitkältä ajalta varmasti johtuen siitä, että mä käsittelin todella paljon asioita. Hyvänä esimerkkinä se, että mä vihdoinkin käsittelin ja tein sovinnon itseni kanssa viime syksyn tapahtumista. Sillä mä oon sellainen tyyppi, joka saattaa jättää omat henkilökohtaiset ns. isot asiat taka-alalle. No näin mä tein viime syksynä, enkä siinä ero vaiheessa käsitellyt koko juttua ollenkaan oman pääni sisällä vaan annoin olla. No nyt ne jutut on sitten pari viikkoa vaivanneet mua todella paljon... Ja vasta tämän viime viikon keskiviikkona pystyin ensimmäisen kerran myöntämään ääneen itselleni ja esim. Steffelle, että ne asiat ei paina mua enää. Ja mä voin kerrankin myöntää, että olen todella ylpeä itsestäni! 
Tänään aiheena olisi kumminkin mun oudot tavat! Olen tehnyt näitä postauksia jo pari, mutta tässä pitäisi olla sellaisia faktoja, joita en ole ennen maininnut ainakaan täällä blogin puolella. Katsotaas kuinka kummallinen mä olen!

Aloitetaas...

| 1. Tunnistan tuntemani ihmiset heidän käsistään |
- Esimerkiksi jos mun kavereiden kädet laitettaisiin vierekkäin ja näkisin vain kädet niin tunnistaisin ihan helposti kuka on kukin. Toiset tunnistaa ihmisiä silmien ja hymyn perusteella. Sitten olen minä... Kuka tunnistaa ihmisiä käsistä, oikeasti?

| 2. Sidon biiseihin kaiken |
- Mä olen siis henkilö, joka yhdistää eri ihmiset, eri tunteet, eri muistot jne biiseihin. Esimerkiksi Johanna Kurkelan biisi Ainutlaatuinen tuo mieleen mun yhden todella läheisen kaverin ja myös yhden mun tutun, joka oli joskus mulle todella tärkeä. Ja toisena esimerkkinä esim. biisi nimeltä Anthem Part Two bändiltä blink-182 tuo mulla mieleen mun ja Steffen ystävyyden alkuvaiheet! Vaikka kyseisen biisin sanat ei mitenkään erityisemmin meidän ystävyyttä kuvastakkaan. 

| 3. Kynsilakan repiminen |
- Mulla hyvin, hyvin harvoin selviää kynsilakat kynsissä edes päivää. Sillä jos olen edes pikkuisenkin stressaantunut tai keskittynyt, niin alan repimään niitä irti. Esimerkiksi jos olen illalla lakannut kynnet niin seuraavana iltana ne näyttävät jo siltä, kun ne olisivat olleet viikon mun kynsissä! Jos kynsissä ei ole kynsilakkaa niin seuraavana uhrina on mun hiusten kaksihaaraiset. 

| 4. Musiikki + meikkaaminen |
- Mun on pakko aina meikata siten, että taustalla soi musiikki. Silloin saan meikattua 5-15 minuutissa ihan helposti. Jos taustalla pyörii esim. joku ohjelma tai Youtube video niin meikkaamiseen menee 20-? minuuttia/tuntia. Mä en käsitä, että vaikka kummassakin vain kuuntelen, enkä mitenkään erityisemmin esim. ohjelman pyöriessä kirjaimellisesti katso sitä ohjelmaa vaan vain kuuntelen. Niin silti ero on näin huomattava! Täydessä hiljaisuudessa meikkaamisesta mulla ei tule yhtään mitään...

| 5. Tasa vartein nukkumaan, suihkuun jne |
- Eli siis mä en voi laittaa puhelinta pois esim. ennen nukkumaan menoa kun vain, jos kello on tasan, varttia yli, puoli tai varttia vaille. Tämä outo tapa on tullut jotenkin Steffen kautta, koska hän joskus ainakin väitti, että noudattaa tätä käytäntöä! Mutta itse on olen omistautunut tälle tavalle aivan liiankin paljon esim. monesti on tullut aamulla kiire sen takia, että mun on pakko kuunnella puoleen asti musiikkia ennen, kun voin alkaa pukea.

| 6. Sänky seinään kiinni |
- Tämä eriskummallinen tapa on jäänyt mulle päälle jo lapsuudesta lähtien. Nimittäin mun sänky ei saa missään nimessä olla yhtään irti seinästä. Ei varsinkaan jalkopäästä eikä kyllä mielellään sängyn oikeasta sivustakaan. Nimittäin pienenä mun pöydän laatikossa oli pari muurahaista sen takia, koska olin jättänyt sinne karkkia. No mä sitten raukka pelkäsin, että ne murkut tulee mun sänkyyn seinää pitkin ja hyppää sinne mun sänkyyn, jos se sänky ei ole tiukasti kiinni seinässä. Tämä tapa on siitä lähtien jäänyt mulle. Edelleenkin tulee hyvin rauhallinen tunne, kun tiedostan että muurahaiset tai muut ötökät ei pääse mun sänkyyn seinien kautta, koska se sänky on niin tiukasti kiinni seinässä. Miettiiköhän kukaan muu näin?

| 7. Peilien suunta öisin |
- Mä en siis painosanalla voi harkitakkaan nukkumista, jos peili osoittaa muhun päin. Esimerkiksi mä säilytän mun meikkauspeiliä lattialla. Niin sen pitää osoittaa ihan mihin tahansa muuhun suuntaan kuin mun sänkyyn päin öisin! Se on pahin tilanne, kun sitä peiliä ei saa liikutettua ja siitä näkee itsensä nukkumassa. Näitä kauhun hetkiä olen kokenut esim. silloin kun olen ollut kavereilla yötä jne. Menee tälläkin hetkellä vain kylmät väreet pelkästä ajatuksesta!

| 8. Huuhtelen lasin kolmesti |
- Kyllä! Siis tämä on ollut mulla pienestä pitäen ja haluaisin syyttää tämän tavan oppimisesta mummiani, sillä hän tekee ainakin tätä. Siis mä en voi ottaa raanasta vettä suoraan lasiin vaan se lasi pitää  huuhdella kolmesti ennen kun voin veden jättää sinne lasiin. Ne hetket milloin en joko kehtaa tehdä tätä esim. koulussa niin on hyvin rankkoja. No ei vaiskaan, mutta aina käy kumminkin mielessä, että "Milla sinun on pakko huuhdella kolmesti tuo lasi".

| 9. Tölkkien avaaminen |
- Pysytään tällä juoma linjalla näköjään. Mutta siis aina kun ostan esim. tölkki Coca Colaa ja kun olen avaamassa sitä niin mun on aivan pakko taputtaa kolmesti sitä kohtaa mistä se avataan. Ja sitten se tölkin metallinen avaus osa pitää aina kääntää vinottain. Koska jos sen osan jättää suoraan niin se häiritsee juomista. Olispa tämä tapa jäänyt vain Coca Cola tölkkeihin, mutta ei... Tämä pitää tehdä painosanalla aina kaikille tölkeille. 

| 10. Oudot lempinimet |
- Mä annan kaikille asioille, ihmisille ja eläimille outoja lempinimiä! Tämä oli siis joku meidän juttukin jossain vaiheessa yläasteella tyttöjen kesken, että keksittiin kaikille outoja lempinimiä ns. salanimiä. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää sitä, että Aino, Roosa ja Iiku eli tytöt kulkivat 8lk eteenpäin mulle nimillä: kananmunan kuoret, appelsiininkuoret jne. Ja esim. Steffe on mun keksimä lempinimi, mutta nykyään hän kulkee nimellä Dodo tai on lähes koko lukion ajan kulkenut nimellä Dodo. Ja mä olen Kana. Älkää edes kysykö miksi...?

Tallaisia outouksia mä paljastin tällä kertaa. Näitä jäi vielä pitkä lista, että ehkä joskus paljastan lisää outoja tapojani. Toivon, että joku pystyi samaistumaan näihin mun outouksiin. Toivottavasti tykkäsitte. 

~Moikka ja ens postaukseen~

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

~Osaan raivota ja pelätä~

~Mun sydän on hauras ja levoton aina,
mut ajattelen vaan sua,
ja kauttas vihdoin huomasin,
kaiken ei tarvitse olla huonommin~
-Haloo Helsinki! - Rakasta mua nyt-

Mooi!
Viikko hurahti jotenkin samaan aikaan hirmu hitaasti, mutta toisaalta nopeasti. Suurin syy varmaan näihin kumpaankin syyhyn oli juurikin viime postauksessa mainitsemani koeviikko. Se oli ja meni. Meni kai ihan hyvin. Synkästä säästä huolimatta mulle kuuluu hyvää, vaikka viime yönä nukkumaan päädyin vasta kello viiden aikaan. Joka ei ole mulle normi aika mennä nukkumaan, edes viikonloppuna. Huomenna alkaisi vika jakso tätä lukion toista luokkaa... Tavallaan hyvin hämmentävä fiilis, mutta toisaalta lievästi helpottunut. Kohta lukio on jo ohi!
Tänään aiheena ei onneksi ole koulu tai koulun nopea loppuminen ja sen ristiriitaisuus. Vaan tänään mä raapaisen taas pintaa syvemmältä. Eli puhutaan siitä, miten mä oon löytänyt sen niin sanotun "oman juttuni". Ja ettei se ole aina ollut niin helppoa...
Aloitetaas...

 - Mä olen aina vihannut sitä, että ihmisiä lokeroidaan tiettyjen asioiden mukaan. Esim. hiusten värin, tyylin, luonteenpiirteen jne. perusteella. Mua on niin monesti yritetty asettamaan yhtään ja tiettyyn lokeroon/"muottiin". Mua ei ainakaan pysty tyylin suhteen asettamaan mihinkään lokeroon. Mut voi ehkä lokeroida outouteni ja kuvataide taustani suhteen, mutta ei tyylin. Nimittäin mun tyyli on yksi suuri tuhannen palan palapeli. Se muuttuu jatkuvasti ja on muuttunut aivan järkyttävästi vuosien varrella. 

 - Mä epäilen, että mun äiti halusi musta sellaista todella tyttömäistä ja herkkiin sävyihin pukeutuvaa lasta pienempänä. Kyllä mä niissä Espritin valkoisissa, vaaleanpunaisissa ja vaaleansinisissä vaatteissa viihdyin siihen asti kunnes otin itse omat vaatevalintani haltuun. 
Mä tykkäsin pienestä pitäen 1. värikkäistä 2. "erikoisista" vaatteista. Esimerkit kummastakin: Keltainen Winx-paita oli mun must-have juttu kakkosluokalla & mullehan ei mitkään normi hupparit kelvanneet... Vetskarin piti mennä vinosti tai piti olla jotain muuta härpäkettä. Oon ihan tyytyväinen, että äiti on antanut mun pukea, mitä olen itse halunnut. Mä aloin kumminkin vuoden 2012 kesällä katsomaan Youtubesta erään Susannan videoita eli esiintyy nimellä "pahalapsi". Mä kiinnostuin gootti henkisestä tyylistä hänen kauttaan todella paljon ja mä muistan, kuinka sinä kesänä mietin, että "yläasteella mä pukeudun yhtä coolisti kuin pahalapsi". Hän oli minun sen aikainen suuri idoli. Kumminkaan musta ei gootti tyylistä loppujen lopuksi tullut. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta kyllä mä sitä suuntausta hain salaa päässäni. Toteutus kumminkin jäi puolitiehen. 

| T-paita - VeroModa |
| Farkut - Bikbok |
| Takki - Only |
| Huivi - H&M |
| Kengät - SOC |

 - Yläasteen seitsemännellä luokalla mä käytin todella, todella värikkäitä vaatteita. En ehkä enää itse pukisi päälleni vaaleanvihreitä housuja, oranssia paitaa ja vaaleanvihreää tuubihuivia... Mutta tulipahan sekin koettua ja tajuttua, että "ei tämä ole se minun juttuni". 2013 kesällä mä löysin Youtubesta Miisa nimisen neidin eli kanava toimii nimellä "mmiisas". Mä inspiroiduin ja löysin sen oman juttuni. Miisaa pidän edelleen omana tyyli-ikoninani ja hänen kauttaan löysin Vans-merkin. Mä muistan vielä kuin eilisen sen, kun mentiin äidin kanssa ostamaan mulle ensimmäiset Vansin kengät. Ne oli punaiset ja ne löytyy multa edelleen! Ja ne ovat mun ainoat Vansin kengät, joissa ei ole reikää kengän kankaassa tai pohjallisissa. 
Mä en kumminkaan kokenut olevani täysin sujut mun tyylin suhteen siltikään, vaikka olin jo löytänyt tämän "skater girl"-tyylin. Joten päätin, että en asetu vain yhteen tyyliin. Ja se päätös tuli itselleni vasta lukion ekana vuonna selväksi. Sitä ennen olin yrittänyt piilotella lievästi sitä, että tykkäsin isoista paidoista, ylipäätään Vansista ja niin sanotuista "poikien" jutuista. Vaikka musta ei skeittaaminen ole vain poikien juttu ja siis kiinnostuin Vansin ja Miisan youtube kanavan kautta skeittaamisesta. Ja mä muistan, kun sanoin ensimmäistä kertaa yhdelle mun frendille viime vuoden keväällä, että joo mä tykkään skeittaamisesta ja pääasiassa cruisaamisesta. Niin mä sain ensiksi hänen suustaan naurut ja sen jälkeen häkeltyneen "oikeesti?" lausahduksen. 

- Pääasia tässä mun hölötyksessä on se, että mun mielestä ei tarvitse kuulua vain yhteen tyyli luokkaan. Vaan voi kuulua moneen eri. Esim. multa löytyy justiinsa tämä "skater girl"-juttu, samoin perinteinen "basic bitch"-tyyli jne. Äitini olisi varmasti halunnut minusta nilkkureiden ja  villakangastakkien suurkuluttajan, mutta toisin kävi. Mun perus kengät on vansit ja viime vuonna "must to go" -takki oli musta bomber, jota mun äiti vihasi ja vihaa edelleen! Mutta toisaalta, kyllä se villakangastakkikin natsaisi todella hyvin mun tyyliin, jos sellainen olisi. 
Joten ihmiset lopettakaa ihmisten lokerointi ja tajutkaa se, että jos joku haluaa erottua massasta niin antakaa sen erottua. Jos jollakin on siniset hiukset, iso valkoinen t-paita tai keltaiset leveälahkeiset housut, niin mitä sitten! Ei tarvitse tuijottaa tai leimata erikoiseksi... Tai voi sanoa erikoiseksi, jos tarkoittaa sen hyvässä hengessä eikä haukkumisen periaatteena. Peace and love!
Olen sanottavani sanonut...

| Paita - Vans |
| Farkut - Bikbok |
| Kengät - Vans |

Tällaista tällä kertaa. Vähän erilaista. Oli lievästi sanottuna outoa olla kuvattavana niin pitkän ajan jälkeen. Koska ei olla Roosan kanssa käyty kuvailemassa viime lokakuun jälkeen?! Jos en nyt aivan väärin muista. Kumminkin paikkana oli Helsingissä sijaitseva Kattilahallin alue. "Näin julkisella alueella" ei olla taidettu koskaan Roosan kanssa käyty kuvailemassa. Saatiin autoilijoilta, ohikulkijoilta ja skeittaajilta kyllä katseita... Toivottavasti tykkäsitte.

~Moikka ja ens postaukseen~

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Maaliskuu 2017

~Taivas on oranssi,
eikä vielä näy tähtii~
-Robin ft. Nelli Matula - Hula hula-

Mooi!
Ihme on tapahtunut! Olen palannut tai no mielumminkin "karistanut" kiireet ja väsymyksen. Kahden viikon "tauko" on kyllä ainakin omasta mielestäni tuntunut ikuisuudelta.
Tällä hetkellähän siis mun elämässä on käynnissä joka jakson päättävä koeviikko. Mä oon tässä 7 ja puolen koeviikon aikana todennut, että mä vihaan koeviikkoja aina kerta kerralta vain enemmän. Todellisuudessa mulla on enää kaksi "kunnollista" koetta jäljellä, mutta biologia ja historia tällä hetkellä tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikeilta! Bilsassa pitää opetella kaikki pikku seikat entsyymeistä munuaisten toimintaan ja historiassa pitäisi opetella kaikki vuosiluvut taas ulkoa. Ja nämä vuosiluvut kumminkin unohdan taas sen kokeen jälkeen täysin, hyödyllistä eikö vain? Muuten menee ihan hyvin! Väsymys on melkein kaikonnut, joka on siis ollut suurin syy siihen miksi tänne blogin puolelle ei ole tullut minkään sorttista sisältöä.
Tänään kumminkin on aika taas viime kuun suosikeille. Eli tällä kertaa vuorossa olisi maaliskuun 
top -5 suosikkia. 
Aloitetaas...

| 1. Poskipuna |
- Minähän en tätä poskipunana käytä. Käytän tätä luomivärinä! Ja mun kaikista vaaleanpunaisista luomiväreistä tämä poskipuna on osoittautunut kelpo kappaleeksi. Huomatkaa mulla on näitä vaaleanpunaisia luomivärejä varmaan kaksi, että hyvä vertailun lähde...  Poskipuna on ostettu H&M:stä varmaan vuonna 2012, että tuskin on enää myynnissä. Mutta viime kuussa innostuin, jotenkin erittäin paljon luomiväreistä. Joten vaaleanpunainen meikki on ollut mulla ehkä kovimmassa käytössä kultaisen silmämeikin rinnalla.

 | 2. Musta huppari |
- Mulla on ollut viimeksi musta huppari, kun olin ala-asteen viimeisellä luokalla. Joten mulla ei ole ollut mustaa hupparia ainakaan 5 vuoteen. Ja en voi olla muuta kun kiitollinen siitä, että Iiku pakotti mut juoksemaan Bikbokiin hakemaan tämän kyseisen hupparin 5 minuuttia ennen kuin liike suljettiin. Varsinkin viime jaksossa eli 4. jaksossa mulla oli liikunnan toinen pakollinen kurssi. Mulla oli yleensä ennen liikka tuntia historiaa, niin en kehdannut kumminkaan ihan täysissä liikakamoissa sinne historian tunnille tupsahtaa. Niin tämä huppari tuli aivan tajuttoman hyvään saumaan ostettua! Pakko kumminkin yksi huono puoli tästä hupparista sanoa... Nimittäin materiaali ei ole mitään maailman laadukkainta ja on venynyt vähän muodottomaksi jo... Okei, periaatteessa mitä voi olettaa 20€ maksavalta hupparilta. Muodottomuus ei mua niinkään häiritse, koska tykkään rennoista huppareista.

 | 3. Suihkutettava dödö |
- En ehkä normaalisti ottaisi kuukauden suosikkeihin esittelyyn dödöä, mutta mä olen kokenut jonkin valaistuksen tämän tuotteen ansiosta. Mulla on tosi herkkä iho ja sen takia olen monta vuotta vannonut Clarins:n dödön nimeen! Ja äiti on mua pelotellut juuri suihkutettavista dödöistä sen takia, että mun iho saattaisi reagoida siihen jotenkin. Totesin kumminkin tämän pelon vääräksi. Tuoksuu todella hyvältä ja hinta laatusuhde on niinku käsittämätön! Tykkään todella paljon.

| 5. Vaaleat revityt farkut |
 - Jos joku mua edes vähän tuntee, niin tietää että mulla on lähes aina tumman farkun väriset farkut. No ehkä johtuen siitä, että mulla on niitä eniten ja ne sopii kaiken kanssa. Mutta mä oon näköjään löytänyt kevään ja vaaleat farkut. Mä yhdessä vaiheessa maaliskuuta käytin noita mun Bikbokista otettuja revittyjä farkkuja laittoman paljon! Mun on vain pakko myöntää, että Bikbokin ne  ns. kunnon farkut on taivaallisia! Ne pitää muotonsa ja eivät veny?! Suosittelen, vaikka hintaa löytyy omasta mielestäni ehkä turhan paljon.

| 5. Luomien pohjustusaine |
- Mä puhuin marraskuun 2016 suosikeissa, että mulla on henkilökohtainen ongelma tämän tuotteen kanssa. No se henkilökohtainen ongelma on vihdoin selätetty. Varsinkin nyt, kun olen viime kuussa innostunut luomiväriestä niin luomien pohjustaminen on oikeesti tärkeää. Vaikka itse olen sen vasta ns. näin myöhään todennut. Itse olen siis viime kuun aikana oppinut tykkäämään tästä NYX:n luomien pohjustusaineesta, vaikka se onkin tämä glitter versio. Roosalla oli se matta versio, kun hän meikkasi mut. Ja illalla huomasin, että luomivärit olivat aivan epätasaiset jne. Joten se matta versio ei näköjään mulla toimi niin hyvin kuin tämä glitter versio. En tiedä mistä johtuu, mutta nyt ei enää kaduta kyseisen tuotteen osto! Suosittelen lämpimästi.

Tapahtuma:
| Harry Potter and the Philosopher's Stone-film concert series |
- Pohjustus siis tälle kaikelle. Mä ostin Stefulle (+itselleni) joululahjaksi lipun kyseiseen Harry Potter ja Viisasten kivi "konserttiin". Kyseessä oli siis sellainen, että itse elokuva pyöri Hartwall Arenan isolta näytöltä ja musiikit soitettiin livenä elokuvan kohtauksiin. 1. Aivan tajuttoman kekseliästä 2. Itse tykkäsin kyseistä toteutuksesta paljon. Ja ainakin Stefu mulle vakuutteli, että hänkin tykkäsi. Me istuttiin katsomossa 304 ja itse näin todella hyvin näytölle. Kun kuuli, että jotkut oli maksaneet lipuista maltaita eivätkä olleet nähneet lähes mitään, niin saatiin olla Stefun kanssa hyvin onnekkaita, että nähtiin koko leffa, soittajat ja kaikki ilman mitään ongelmia. Tykkäsin ja pakotan Steffen mukaani, jos tällä samalla systeemillä joskus soitetaan Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. 

Biisit:
&

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte. 
Nyt mä koitan taas palata normaaliin postaus rytmiin ja pyrin nukkumaan öisin enemmän, jotta jaksan tehdä koulujutut ja nää blogijututkin...

~Moikka ja ens postaukseen~


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

~Oon ainiaan sun~

~Vaikka joskus tuntuu et mä sekoon,
vielä kannan korttani kekoon.
Silloin kun tarviit mua täällä mä oon,
sä kuulut myös mun kohtaloon~
-Reino Nordin - Antaudun-

Mooi!
Tiistaina oli taas se päivä vuodesta. Nimittäin blogini synttärit! Aika menee aivan tajuttoman nopeasti... Vastahan mä tämän blogin aloitin! Ja nyt siitä on jo viisi vuotta. Mä epäilen vahvasti, että siellä ruudun toisella puolella ei ole ketään, joka olisi seurannut mua nämä kaikki 5 vuotta. Ainoa henkilö saattaa olla Heini, mutta epäilen vahvasti. Joten ajattelin, että olisi kiva käydä läpi vähän tämän blogin historiaa! Outoja asioita ja faktoja tästä blogista löytyy monia, vuosien varrelta. 
Joten tänään aiheena ja synttäri spessuna "iloveyou-miff.blogspot.fi"-blogin historia!

Aloitetaas...

    - Tuolla pienellä Canonin IXUS 105 kameralla on otettu tämän blogin ensimmäiset itse otetut kuvat. Tuon tiputtua sängyltä hienoa kuvaa ottaessa "obejktiivi" osa taittui vasemmalta puolelta sisäänpäin... Jonka jälkeen kuvaaminen tuolla kameralla oli mahdotonta. Seuraava mun helmi ja kaiken kokenut kamerani oli Canonin IXUS 240HS, jonka hienous oli kosketusnäyttö ominaisuus! Omasta mielestäni ihan hyvä pokkari kameraksi. Toimii nykyään mulla esim. festari kamerana. Sitten on mun oma nykyinen helmi Canonin EOS 1200D järjestelmä kamera! Siis tuota kohtelen kuin kukkaa kämmenellä ja sekin on ollut mulla käytössä jo kaksi vuotta. Toimii edelleen todella hyvin!
   Eikö kaikki hyvät sadut ala aloituksella "olipa kerran". Joten olipa kerran pieni vasta 13 vuotta täyttänyt tyttö nimeltä Milla. Oli sateinen kevät päivä, 07.02.2012. Tällöin Milla puhui Skypessä hyvän ala-aste kaverinsa kanssa. Kaveri kertoi Millalle perustaneensa blogin ja suositteli blogin perustamista Millallekkin. Milla empi ja empi. Tämä kaveri sitten suositteli Millalle erästä bloggaajaa/vloggaajaa nimeltä The Soffeliini (Löytyy Youtubesta nimellä: Sofia Vahtokari). Milla kiinnostui ja alkoi katsomaan tämän The Soffeliinin videoita ja selailemaan tämän blogia. Milla innostui ja loi sivustolle kuin Blogger oman ensimmäisen bloginsa! 
Tästä tämä 5 vuotinen taival on käynnistynyt!

     - Ensimmäisiä kännykällä räpsittyjä kuvia tuli otettua Nokian Lumia 800:lla. Laatu aivan järkyttävä ja ei etukameraa. En koskaan oppinut tykkäämään tuosta puhelimesta, enkä varmaan tule koskaan tykkäämäänkään! Tämä puhelin kumminkin toimi minulla vuoden 2013 loppuun. Seuraava puhelin oli Iphone 5s, josta tykkäsin todella paljon! Enkä olisi varmaan vieläkään tuosta puhelimesta luopunut, mutta hän itse päätti lopettaa päivänsä mun käytössä akkuvialla, näytön liimausten irtoamisella ja sormitunnistimen pois kytkennällä... Tykkäsin kuvien laadusta jne, mutta liian vähän tilaa! Mulla oli siis tuossa 36Gt. Sitten olisi vielä tämä mun tämän hetkinen puhelin, Iphone 6s. Kuvanlaatu hyvä takakameralla. Oon lievästi pettynyt etukameraan, en todellakaan tiedä miksi! Mutta muuten todella hyvä puhelin ja tässä sentään on tilaa kuville jne.
    Tämähän blogi ei lähtenyt käyntiin nimellä Daydreamer. Tällä mun blogilla on ollut jo tämän viiden vuoden aikana 3 nimeä. No niin kuin sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin tässä asiassa se pitää paikkansa. Tämän mun blogin nimihän oli alunperin "I Love You". No se nimi vaihtui sitten suhteellisen pian? Tyyliin puolen vuoden/vuoden jälkeen. Syitä tähän nimen vaihtamiseen olivat nimen tylsyys ja nolous. Koska mua jotenkin hävetti se, että jos joku kysy multa, että mikä sun blogin nimi on. Nii mua hävetti vastata, että "I Love You". No ei se nimi sen paremmaksi sitten muuttunut... Nimittäin seuraava nimi oli "You Are Beautiful". Omaperäistä jne... No tällä nimellä sitten pyyhällettiin 9lk kevääseen asti. Jolloin aloin fysiikan tunnilla miettimään uutta nimeä. Tästä huomaa hyvin mun fysiikan kiinnostuksen yläasteella ja samoin keskittymisen jalon taidon. No hyvä ystäväni, Arska. Päätti keksiä mun blogille uuden nimen, Daydreamer. Jolla ollaan tähän mennessä melkein kaksi vuotta menty! Ja olen siihen edelleen erittäin tyytyväinen. Olen ikuisesti kiitollisuuden velassa Arskalle mun blogin ensimmäisestä järkevästä nimestä samoin mun blogin ensimmäisestä järkevästä taustasta! Näistä kaikista nimistä omasta mielestäni "Daydreamer" on ensimmäinen suhteellisen järkevä blogin nimi, ytimekäs ja itseäni hyvin kuvaava. 

      - Tällä hetkellä mulla on vain kaksi objektia tuohon mun Canonin EOS 1200D:hen. Mulla on tuo kameran mukana tuleva 18-55mm zoom-objektiivi. Sitten mulla on Canonin 55-250mm zoom-objektiivi. Olen tykännyt erittäin paljon! Alkuperäinen tarkoitus kyseisen objektiivin ostoon oli mun wanhojen tanssit. Mutta sain objektiivin vuotta ennen tansseja, joten sitä on tullut ennen wanhojakin testailtua todella paljon! Kolmas objektiivi on ankaralla mietintä listalla...
           Mä voin luvata, että mä oon ollut se joka on käynyt läpi kaikki siis kirjaimellisesti kaikki blogi mokat! Eli jos joku alkaisi nyt luettelemaan mulle blogi mokia, niin mä allekirjoittaisin todennäköisesti ne kaikki... 1. Banneri puuttui tai sitten se oli, joku aivan järkyttävän laatuinen maailmanpyörä We Heart It:sta 2. Googlesta tai We Heart It:sta kaikki postauksen kuvat 3. Väkisin väännetyt postaukset... 4. Sekava ulkoasu: Eri värillä kaikki tekstit, ei tunnisteita, tausta Bloggerin omista tausta vaihtoehdoista 5. Kuvat: epätarkkuus, kuvakulma, muokkaus, muokkaamattomuus, kuvien tausta, kuvien aiheet, kuvien väriyhdistelmät, laatu (okei syyllistyn tähän edelleen! Syy on kylläkin Blogger) jne! 

       - Ensimmäisen "jalustani" eli tuon pienen pienen magneeteilla kiinnittyvän kolmijalan Tuurista kesällä 2014. Selfie-tikun sain Roosalta 16v synttäri lahjaksi! Muistan vieläkin, kuinka hypeissä olin tuotaskin väkkyrästä. Ajat muuttuu ja vuodet kuluu ja meitsi ostaa kolmijalan. Mä muistan vieläkin sen hetken, kun ostin tuon kapistuksen Verkkokauppa.comista. Me vertailtiin silloisen poikaystäväni kanssa varmaan oikeesti tunti, että mikä olisi hyvä kolmijalka! Kolmijalka on siis merkkiä SLIK ja oon todennut todella hyväksi kolmijalaksi, vaikka onkin päässyt liian vähän käyttöön. Pitää ensi kesänä ottaa se oikeesti tosi toimiin mukaan!
     Sitten tuleekin vuoroon mun tauot. Mä oon pitänyt tämän bloggaamis "uran" aikana monia taukoja. Jos ne tauot laskettaisiin yhteen, niin en voisi tällä hetkellä juhlia 5 vuoden saavutustani. Pisimmät tauot ovat olleet kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Mun pisin tauko eli tämä kolme kuukautta tuli 7lk  jouluna ja jatkui 2013 helmikuun loppuun. Tauon syy oli yksinkertaisesti se, että mua ei huvittanut, en kokenut bloggaamista sillä hetkellä mulle tärkeimmäksi asiaksi. Mulle tärkeintä oli silloin, että saisin pidettyä edes yhden frendin mun rinnalla... Onneks siihen rinnalle jäi yhden sijaan kolme mulle edelleenkin läheisintä frendiä eli Roosa, Iiku ja Aino. Tämän jälkeen on ollut pieniä taukoja milloin mistäkin syystä! Ja mun muistaakseni seuraava pitkä tauko oli nyt viime marraskuu! Marraskuu 2016, jolloin ei tänne blogin puolelle tullut yhtäkään postausta multa... Se oli muutosten aikaa kyllä monelta elämän osa-alueelta kuin pelkästään blogin osalta. Onneksi muutokset saa aina ajan kanssa toimimaan, joten tällä hetkellä asiat on paremmin kuin hyvin! 

      - Muisti kortteja on kyllä 2009 vuodesta eteenpäin tullut täyteltyä kuvilla tasaiseen tahtiin! Kuvassa olevat muistikortit olivat ne, mitkä nopeasti laatikostani löysin. Tällä hetkellä käytössä on tuo Sony:n 32GB muistikortti. 
         Nyt olisi vielä yhden blogi historian osa-aluuen aika! Mä uskon ja epäilen, että kauhean moni ei tiedä tätä viimeistä periaatteessa faktaa. Mulla on ollut kolme blogia! Kyllä... Onneksi kumpikaan niistä, jotka olin perustanut tämän lisäksi ei ole enää "mitenkään" löydettävissä. Sillä olen poistanut ne kaksi. Mutta me tiedämme sen, että mitä nettiin laittaa, se ei siltä koskaan katoakkaan. Joten jos haluaisin, niin varmaa joku jäätävä internet-nörtti saisi nekin blogit jotenkin palautettua? 
Kumminkin se kiinnostavin osuus on se, että mitä blogeja ne sitten oli? Mä myönnän, mä en todellakaan tiedä mitä mun päässä on liikkunut, mutta tuskin yhtään mitään. Mä pidin nimittäin nukke blogia. Mulla oli tässä 6lk-7lk alussa aivan jäätävä pakkomielle saada pullip nukke! Siis mä muistan kuinka mä selailin kaikkia nettisivuja, joilta pullip nukkeja olisi saanut ostettua. Mä en kumminkaan sellaista koskaan ostanut, vaan mä pidin sitä blogia mun Bratz:sta...  (Jonnet ei varmaan muista) Tein niillä tarinoita ja kuvasin niitä jne. On mullakin luovuutta riittänyt. Tätä nukke blogia ylläpidin sen 6lk-7lk välisen kesän ja sitten se jäi unholaan! Kunnes exäni löysi sen ja auttoi mua poistamaan sen! No kovin alas ei tarvitse tästä nukke aiheisesta blogista vajota. Nimittäin mä pidin myös Twilight blogia... Siis siellä oli tasan 2 postausta ja se jäi siihen! Se oli pelkkää Aamunkoi osa 1 ja 2 hypetystä täynnä... Onneks se päättyi lyhyeen ja poistui samaan aikaan kuin nukke blogikin. 

Tämä blogi sen sijaan vaan jatkaa kulkuaan kohti tulevaisuutta! Tällainen postaus tällä kertaa. Vähän ehkä uutta faktaa musta ja mun blogista. Kaikille tuli ainakin mielikuva siitä, että olen ollut suhteellisen outo lapsi 6lk-7lk kesällä! Toivottavasti tykkäsitte. 

~Moikka ja ens postaukseen~

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Helmikuu 2017

~Paina huulet huulia vasten,
kosketa mua joka paikkaan.
Katso syvälle silmiini,
tunnetko tän hetken kauneuden?~
-SANNI - Tahdon rakastella sinua-

Mooi!
Viikko on hujahtanut täysin koulun merkeissä. Mulla on normaalisti viikossa kerran koulua neljään. No kolme kertaa viikossa neljään syö ihmistä näköjään todella paljon. Varsinkin kun nukun yössä sen 4-6h, niin kolme neljän päivää ei tunnu kivalta. Mutta en virallisesti valita, koska labrassa työskentely  on oikeesti ihan jees. Varsinkin jos on paras ryhmä niinku mulla ;)
Oltiin eilen Stefun kanssa katsomassa aloituskuvassa näkyvää "konserttia". Stefu näköjään tykkäsi joululahjastaan ja itseni mielestä kyseinen toteutustapa toimi todella hyvin! Jos joku ei siis ymmärtänyt, niin valkokankaalla pyöri Harry Potter ja Viisasten kivi elokuva ja orkesteri kapelimestareineen ja kaikkineen soitti elokuvan päälle, niihin kohtiin missä elokuvassakin kuuluu musiikkia taustalla jne. Menisin ehdottomasti uudestaan, jos tällainen tulisi Suomeen esim. Salaisuuksien kammiosta yms. Itse tykkäsin todella paljon, samoin se tunnelma oli jotain sellaista mitä en ole ennen kokenut.
Tänään olisi aiheena kumminkin joka kuukautiseen tapaansa kuukauden suosikit eli tällä kertaa helmikuu. Tuntuu, että aika kuluu liian nopeasti. Vastahan mä tein tammikuun suosikit...
Aloitetaas...

| 1. Sydän kaulakoru |
- Sain siis tämän kaunokaisen Stefulta synttärilahjaksi. Mä olin silloin kun sain tämän niin sanaton ja olen edelleen sanaton. Oon kiitollinen ja samaan aikaan niin iloinen. Harvoin nykyää mua ees näkee ilman tätä kaulakorua!

 | 2. Wanhojen jatkojen asukokonaisuus |
- Itselläni asun ja meikin suhteen väreinä oli musta ja kulta. Tykkäsin itse hameesta kaikista eniten. Ja tulee varmasti vielä monesti käyttöön. Vaikka koko olisi voinut olla yhden vielä pienempi... Kyseistä paitaa olikin jo kesästä asti metsästänyt, nimittäin pitkähihaista mustaa crop mallista paitaa. Korkkareita en ehkä jatkossa käytä, jos aion jotain alkoholipitoista ottaa. Mutta tulipahan sekin koettua ja en sentään kaatunut! Itse tykkäsin kokonaisuudesta ja eikä mulla edes tullut kylmä, kun sain Roosalta lainaksi sukkahousut.
Asu:
~ Paita - Spirit Store ~
~ Hame - Spirit Store ~
~ Korkokengät - Kookenkä ~
~ Kaulakoru - Timanttiset (Lahja) ~
~ Laukku - Michael Kors (Lahja) ~


| 3. Meikkivoide - Lumene - Blur - 0 Valon hehkua |
- Jos on seurannut mun blogia pitempään tai tuntee mut, niin tietää, että mä en käytä meikkivoidetta! Mä en ole käyttänyt meikkivoidetta yläasteen alun jälkeen. Äidin kauhukertomukset sai mut lopettamaan silloin 7. luokalla meikkivoiteen käytön. Enkä ole ennen wanhoja meikkivoidetta naamaan pistänyt 3 kertaa enempää? Itselleni riittää pohjustus ja puuteri. No viikkoa ennen wanhoja päätin sitten, ostaakkin meikkivoiteen. Vain sen takia, että minimoisin kaiken mahdollisen kiillon, mitä vain voin! Itseni mielestä tämä Lumenen meikkivoide piti lupauksensa. Eli juurikin peitti tarpeeksi, oli pitkäkestoinen, antoi samettisen, tasaisen ja virheettömän lopputuloksen. Tuntui jännältä, että kasvot ei helottanut mistään kohtaa punaisena ja ihan illallakin peiliin katsoessa meikkivoide ja koko muukin meikki oli edelleen ihan paikallaan. Tulee jatkossakin käyttöön, mutta en ota kumminkaan vieläkään meikkivoidetta arkimeikkiini mukaan! Pohjustus ja puuteri riittää edelleen mulle ;)

| 4. Mustat revityt farkut |
- Kyseiset ihan lemppari farkkuni ovat Reserved nimisestä kaupasta. Itse ostin nämä ihanuudet Virosta. Oon vieläkin sitä mieltä, että se oli kohtalo kun löysin nämä farkut. Sillä silloin etsin juuri täydellisiä revittyjä farkkuja. Olin kokeillut jo monia, mutta mitkään ei tuntunut hyvältä. Ja sitten mä löydän alekorista nämä! Täydellisen kokoisina ja täydellisillä revityillä kohdilla. Helmikuussa sää oli kyllä yksi maailman muuttuvammista asioista. Ihan hyvin mä pärjäsin näillä lumisateessa ja pakkasessa, vesi sateessa ja auringon paisteessa! Täydelliset! Pelkään vain, että milloin tulee se päivä, että nämä 1. repeää sellaisesta kohtaa, että se ei näytä enää hyvältä 2. löystyy nii pahasti, että näyttävät tyhmältä päällä vaikka olisi vyö.

 | 5. Luomiväripaletti - MUA |
- Kyseisen paletin nimi on siis Undressed. Sain tämän paletin Ainolta Lontoon tuliaisena kesällä. Ensimmäisen testauksen jälkeen en oikein tiennyt, mitä mieltä kyseisestä paletista olin. Joten paletti jäi meikkilaatikkoni pohjalle. Vanhojen meikkiä miettiessäni kävin läpi kaikki luomivärini ja kyseinen paletti löytyi laatikon pohjalta. Ja mielipiteeni muuttui täysin myönteiseksi. Tykkään pigmenttisyydestä kaikkien muiden paitsi mustan luomivärin kohdalla! Ja pysyvät todella kauniisti NYX:n luomivärin pohjustusaineen kanssa. Ja kaikki värit ovat tulleetkin käyttöön tämän kuukauden aikana milloin minkäkin syyn takia. Esimerkiksi wanhojen meikissä, wanhojen jatkojen meikissä yms. Muut luomivärit ovat jääneet lievästi taka-alalle tässä kuussa ja varmaan jatkossakin.

Tapahtuma:

©Jussi Rekilä
| Wanhojen tanssit 2017 | 
- Tämän kuukauden kohokohta oli ehdottomasti wanhojen tanssit. Se on täällä blogin puolella näkynyt varmasti hyvin selkeästi. Nimittäin viimeiset kolme postausta ovat käsitelleet kyseistä aihetta. Jotenkin jännä ajatus, että nyt se kaikki on ohi. Mä kumminkin oon odottanut wanhojen tansseja niin pitkään, kun vain muistan. Mekon malli oli päätettynä jo tyyliin 7lk. Hiuksetkin oli jo yläasteella tyyliin päätetty. Tai ei nyt ihan, mutta ainakin sillon päätin, että mä en mitään nutturaa halua! Wanhojen tanssit on ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista jutuista lukiosta. Toinen ikimuistoinen juttu taitaa olla ensi vuonna häämöttävät penkkarit. 
Postaukset aiheesta wanhat 2017: MEIKKI OSA1 OSA2 

Biisit:
&

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte!

~Moikka ja ens postaukseen~

lauantai 25. helmikuuta 2017

~Wanhat 2017 - OSA 2~

~Sitä saa mitä tilaa,
mut kaikki tääl kai seuraa vaa omaa pohjaa tai tähteää.
En mä voi luvata et oisit sitä kokemas,
jossei sitä kuvata onks sitä enää olemas~
-Sitä säät mitä tilaat - JVG ft. Ellinoora-

Mooi!
Viikko on vierähtänyt aivan tajuttoman nopeasti. Mulla oli tällä viikolla hiihtoloma ja tämä hiihtoloma voisi vielä aivan mahtavasti jatkua toisen viikon. En saanut aikaiseksi niin paljoa koulujuttuja, mitä olin ajatellut. No kävin sentään leffassa katsomassa elokuvan nimeltä: A Cure for Wellness. Omasta mielestäni leffa oli näkemisen arvoinen, mutta ei uudelleen katsottava... Kävin Heinin kanssa pyörimässä kaupoilla. Lahnasin Roosan kanssa. Vietin yhden uskomattoman illan/yön/aamun Ainon, Roosan, Iikun (+ japanilaisen vaihtarin) kanssa. Ja perjantaina tuli otettua vähän liikaa ja se kostautui lauantaina... Että tällainen loma mulla tällä kertaa!
Tänään aiheena olisi toinen osa mun wanhojen tansseista. Kyseessä on päivä numero 2 eli perjantai 17.2.2017.

Aloitetaas...

- Perjantai oli wanhojen tanssipäivistä se rennompi päivä. Eka näytös ala-asteelle meni todella hyvin.

- Me harjoiteltiin tätä kaatumista Roosan kanssa iltaa varten ;)

- Miettikää, että mulla ei ole tässä kuvassa edes mun tanssikenkiä eli Vanseja (Huom: oli muuten maailman parhaimmat tanssikengät!). Ja Heinillä on tässä kuvassa korkkarit. Meillä on tätä pituuseroa Heinin kanssa hieman, mutta sepä ei haittaa!



- Pitihän nyt yksi pusukuvakin saada, kun kerrankin näytettiin Stefun kanssa asiallisilta.

- Mä oon vaan jotenkin niin ylpeä näistä meidän porukan kolmesta jätkästä, jotka uskalsivat tanssia wanhat! Högötys eli keskimmäinen poika näyttää mun äidin mukaan aivan tulevalta liikemieheltä. 



- Mua huvittaa edelleen ajatus siitä, että Hannan täytyy yksikseen hihittää kuvien oton aikana, jotta hänen hymystään tulisi mahdollisimman hyvä. Me oltiin oikee pituus järjestyksessä.

- Kukaan ei voi käsittäänkään, kuinka kauan meillä kesti, että saatiin koko tämä porukka kasaan tätä kuvaa varten! Kiitos Heinin poikaystävälle, joka ikuisti tämän kuvan.



- Tämän kuvan siivittämänä päädyimme tanssimaan vielä kerran kaikki 13 tanssia läpi. Joidenka jälkeen kipitimme autolla kotiin ja illalla jatkoille! Jatkot olivat omalla tavallaan todella jees ja omalla tavallaan aivan täyttä helvettiä. Itse haluan kumminkin muistaa sen "todella jees"-osuuden enkä sitä täyttä helvettiä.

Tällaista tällä kertaa! Tällaiset olivat mun kaksi prinsessapäivää, jotka tulen muistamaan ikuisesti. Toivottavasti tykkäsitte!

~Moikka ja ens postaukseen~

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

~Wanhat 2017 - OSA 1~

~Jos sä et pysy aina mun tahdissa,
Anna mun opettaa miten liikkua.
Jos sä pidät kiinni nyt tiukempaa,
Hetkeks voidaan kaikki muu unohtaa~
-Evelina - Tanssi mun kaa-
Mooi!
Mulla on takanani kaksi ikimuistoista päivää! En olisi koskaan voinut kuvitella, että nämä kaksi päivää olisi voineet onnistuneet näin hyvin. Suurkiitos Sisulle! Mun mahtavalle tanssiparille, joka suostui vähän ennen koko vanhojen kurssien alkua mun pariksi. Suurkiitos myös kampaajalleni Helille, joka taikoi mun hiukset & samoin mun kummitädille, koska hän toimi valokuvaajana + äidille, joka otti pari kellertävää kuvaa omalla 2000-luvun alkupuolen kamerallaan.... & Minnalisalle, joka toimitti mun mekon pienellä viivellää, mutta kumminkin Kiinasta Suomeen. Mä oon niin onnellinen! Ja voin luvata, että tulen muistamaan tämän koko wanhojen farssin ikuisesti ja positiivisuuden kautta! 
Tänään postauksen aiheena olisi kuva saldo wanhojen tanssien ensimmäiseltä päivältä eli torstai illalta.
Aloitetaas...

- Minä tunnollisena tyttönä menin ennen kampaajaani kouluun katsomaan abi-showta. Vaikka periaatteessa minun ei olisi tarvinnut. Mutta kuka ilmaisesta karkista kieltäytyisi! Okei, jos tarkasti ajattelee niin salee mä kieltäytyisin. Sillä en tykkää niinkään karkista... Kumminkin mulla oli kampaaja kello 12. Ja mä olin pakahtua jännitykseeni, koska pelkäsin että kampauksesta tulee aivan järkyttävä! No onneksi pelkoni oli turhaa, sillä tätä hienompaa kampausta en olisi voinut edes toivoa itselleni! 

 - Kotiin tultuani alkoi raivokas meikkaaminen ja kummitädin odottelu. Jonka ansiosta tässä postauksessa on edes tansseista kuvia. Meikin valmistumisesta tein oman postauksen, johon pääsee tästä. Kello viideltä alkoi mekon pukeminen, jonka jälkeen lähdettiinkin kohti koulua.

 - Koululla kaikki räpsi kuvia ja pyörivät ympäriinsä. Mun kummitädillä oli kunnon operaatio pysyä mun perässä, kun kiisi salin, aulan ja luokan väliä.


- Katsokaa kuinka kauniisti Roosan mekko meni, kun hän kävi maahan istumaan. Ja verratkaa sitä tohon mun kermakakkuun, hups! 

 - Porukka puolen vuoden jälkeen taas koossa! Siis en pysty sanoin kuvaamaan minkä tunne sysäyksen koin kun näin Ainon luokan edessä vilkuttamassa. Samaan aikaan se tuntui unelta ja samaan aikaan liiankin todelliselta. Hetken mä mietin, että olen vain jännityksestä sekaisin ja näen vain harhoja, mutta onneksi kyseessä ei ollut todentuntuinen uni tai harha! Mä en osaa vieläkään käsittää sitä, että Aino on Suomessa. Puoli vuotta on tavallaan tuntunut aivan tajuttoman pitkältä ajalta, mutta toisaalta se on mennyt todella nopeasti! Tämän syysloman jälkeen pitäisi vielä kestää 6kk, jotta Aino olisi pysyvästi taas Suomessa. Kiitos Aino, kun jaksoit tulla katsomaan meidän tanssahteluita! Toivottavasti et nauranut itseäs kipeeksi, kun mä mokailin. 

 



- Kaikki miun prinsessat koossa! Heini, Iida-Maria, mä, Sanni, Roosa & Hanna.

 - Meitsikin pääsi hetkeksi kuvaajaksi.

- Meidän tansseja rytmitti Espoon pelimannit. 

- Jännityksen määrä oli aivan huipussaan, kun asettauduttiin jonoon salin ulkopuolelle. Varsinkin sen takia, koska mä ja Sisu oltiin jo kolmas pari, jotka kuulutettiin sisään saliin. Olimme myös yksi niistä kahdeksasta parista, jotka päätyivät eturiviin. Jännitystä myös lisäsi se, että koko tanssi kuvattiin videolle...



- Avaustanssi, Poloneesi ja Pas'd Espagne menivät todella hyvin! Murheen kyynel omalta kohdaltani oli tanssi nimeltä vanhoja poikia viiksekkäitä... Yksi poika kai puuttui ja parit menivät aivan sekaisin. Lopputulos mä pyörin yhden kierroksen kokonaan yksin ilman minkäänlaista hajua, miten koko tanssi ees tanssittiin... 


 - Cicapo ja Jenny Pluck Pears menivät kohtalaisen hyvin, koska astuin koko ajan mekkoni päälle enkä viittinyt siinä kohtaa alkaa nostelemaan sitä. Virginia Reel ja Vanhojen katrilli menivät myös hyvin. Vanhojen katrilli oli sellainen tanssi, jota oltiin opeteltu todella vähän! Ja omasta mielestäni se meni oma tanssin jälkeen parhaiten. Oma tanssin aikana mä pidin tuijotus kilpailua Stefun äidin kanssa. Oli niin lähellä etten revennyt ja pyörinyt sinne pelimannien sekaan soittamaan jotain nokkahuilua. 


- Oman tanssin jälkeen oli vuorossa enää neljä tanssia: Samba El Cumbanchero, Tango, Kehruuvalssi ja Wienervalssi + vapaat tanssit. Siis mun mekko piti tyyliin kovempaa meteliä kuin itse musiikki Samban aikana! Tangon aikana tapahtui pieni virhe, mutta en myönnä sen tapahtuneen. 

Viimeisessä tanssissa eli wienervalssissa pääsin tanssimaan vihdoin Stefun kanssa. Kiitos Heinin poikaystävälle, joka jaksoi säätää sen takia, että päästäis Stefun kanssa tanssimaan edes kerran yhdessä. 


 Tällaista tänään! Toivottavasti tykkäsitte. Tämä oli osa 1 ja saas nähdä, mitä osa 2 pitää sisällään. Se selviää ensi viikon sunnuntaina.

~Moikka ja ens postaukseen~