Miksi mä en lähde baariin?

~Ei mitään hajuu minne päädytään,
Mut nyt ei kerkee himaan kääntymään enää,
Nyt kun mennään,
Ei enää kerkee meidän perään~

-Herrat - Drive-

Mooi!

Täällä ylioppilaskirjoituksista kunnialla selvinnyt nainen, hei! Nyt se on ohi! Toivon, että siihen kirottuun saliin en joudu enää koskaan ja kouluun tarvitsisi mennä enää ainoastaan palauttamaan samsungin akkuvikainen tabletti! Nimittäin meidän lakkiaiset on aivan eri paikassa kuin meidän hienossa toimistorakennus koulussa.
Tänään mä haluaisin puhua aiheesta, josta olen halunnut jo jonkin aikaa tehdä postausta tänne blogin puolelle. Ehkä enemmänkin selvitelläkseni omia ajatuksiani tai sitten saada joku toinen ymmärtämään mun tilannetta...

Aloitetaas...

- Mun baari reissujen ja illanistujaisten määrän pystyy laskemaan suurinpiirtein kahden käden sormilla. Mutta mikä on syy sille? Nimittäin summa voisi olla lähes kaksinkertainen. Tänään mä yritän saada mun ajatukset sanoiksi, nimittäin tätä on tässä lähiaikoina pari frendiä jopa kysellyt ja en osaa pukea mun ajatuksia oikeaan muotoon ilman, että kuulostaisin aivan älyttömältä. 
Miksi mä en lähde baariin?


Raha
- Ne jotka ei ole vielä täysi-ikäisiä niin eivät edes tiedä kuinka kallista touhua baarissa käyminen on. Ensiksi maksat itsesi sisään, joka on yleensä 8-10€ täällä pääkaupunkiseudulla. Sen jälkeen maksat todennäköisesti narikan, koska tuskin jaksat tanssia toppatakki päällä, joka on sen ehkä 3€. Tämän jälkeen vasta sen "hauskuuden" pitäisi alkaa. Nimittäin ne drinkit. Juomat baareissa maksaa aivan tajuttomia hintoja puhumattakaan drinkeistä. Mä ihan oikeasti järkytyin kun ensimmäistä kertaa ostin mansikkamargaritan ja se maksoi sen 10€. Ja toihan on jonkun mielestä pikkusumma ja jonkun mielestä toi on aivan ylitse pääsemätöntä. Mulla on enemmänkin se, että alan moralisoimaan, mitä mä saisin tällä hinnalla mitä tähän yhteen baarireissuun käytän. Se on mun ongelma, jos syynä on raha.


Äiti hahmo-syndrooma
- Tämä jos joku on mun baari-iltojen tai illanistujaisten tai synttäreiden pilaaja, nimittäin mun "äiti hahmo-syndrooma". Siis en edes tiedä onko yhtäkään baari reissua, jolloin tämä ei olisi iskenyt päälle! Taitaapi olla yksi ja sekin oli syksyn kirjoitusten jälkeen. Nimittäin siinä vaiheessa, kun joku alkaa itkemään, oksentaa tai pyörtyy, niin mä oon se jolla menee ilta heti ns. pilalle. Koska otan sen henkilön jotenkin mun vastuulle. Mä oon sellainen, että haluun kaikilla olevan kivaa ja sitten jos jollakin ei ole niin mä en voi sivuuttaa sitä. Jos joku alkaa itkemään niin mä oon tyyliin ensimmäisenä paikalla, jos joku oksentaa niin mä oon viimeistään kertomassa huonoja juttujani sängyn reunalla tai patistan vessan pönttöä halailemaan tai sitten jos joku pyörtyy niin mun ilta on heti seis. Tämän takia mä mielummin lukittaudun kotiin ja en edes lähde holhoojaksi. 

 
Poikaystävä
- Mä oon seurustellut tähän astisen elämäni aikana kaksi kertaa ja toisessa seurustelusuhteessa olen edelleen. Kumpikin näistä mun seurustelukumppaneista ei ole ollut mitään alkoholin faneja, tai ainakin silloin kun ovat seurustelleet minun kanssani niin eivät olleet. Exäni kanssa enemmänkin suututtiin toisillemme, jos toinen oli käynyt juomassa. Kuitenkin nykyisen poikaystäväni kanssa mä olen alkanut seurustelemaan juuri vähän ennen kuin täytin 18 vuotta. Steffe ei ole koskaan ollut moksiskaan jos mä juon, mutta jos hänet ottaa baariin mukaan niin ilta ei yleensä pääty hyvin. Nimittäin mulle tulee paha mieli, kun toinen vain istuu pöydässä ja selaa puhelinta. Onneksi mulla on sentään hyvät muistot abiristelyltä ja Heinin synttäreiltä Steffen ansiosta. 


Juomattomuus
- Mulla on myös nyt lähiaikoina tullut sellanen fiilis, että mä en tarvitse alkoholia mihinkään. Ehkä jonkin sorttisesti siksi, että kun poikaystävä ei tykkää alkoholista niin ei tule itsellekään sellasta tarvetta. Ehkä Steffe on tartuttanut mulle tämän "ei tykätä alkoholista"-kampanjan. Samoin mut on kotoa opetettu siihen, että alkoholi o enemmänkin joku viini ruuan kanssa. Kotoa ei ole mallia rellestelylle niin en mäkää ole näköjään perinyt sitä rellestely geeniä itseeni. 


Yksin jääminen
- Myös mun yksi suurimmista syistä on se, että jään mielummin kotiin on se, että olen liian monta kertaa jäänyt yksin. Musta ei tule humalassa sosiaalinen, musta tulee epäsosiaalinen! Mä taidan omata 100% niitä kavereita, joista tulee humalassa vähän liiankin sosiaalisia. Tai mikä on kenellekin likaa ja mikä ei. Kuitenkin esimerkiksi olen liiankin moneen otteeseen ollut se, joka istuu tai tanssii yksin, kun muut osapuolet joko roikkuu jonkun kaulassa tai saa edes tanssi-/juttuseuraa. Mun otsassa lukee varmaa vain isoin kissan kokoisin kirjaimin: KIHLOISSA tai PARISUHTEESSA, jolloin 110% todennäköisyydellä tanssin yksin tai korkeintaan Ainon kanssa, joka joutuu säälistä olemaan mun seurassa. En syyllistä tästä mun kavereita, vaan itseäni! Mutta sitten koen paremmaksi vaihtoehdoksi jäädä kotiin kuin jäädä yksin pöytään juomaan Breezeriäni. 


Ahdistus
- Tämä piirre on noussut vasta mun synttäreiden aikaan suurimmaksi osaksi joka ikistä mun kieltäytymistä baari reissu-kutsuja kohtaan. Nimittäin mun ahdistus nousee niin suureksi muuriksi. Mä en edes tiedä mikä mua ahdistaa vai ahdistaako mua nuo kaikki aikaisemmat kohdat vai vain se, että en halua aiheuttaa huolta läheisille, kuten äidille ja Steffelle. Vaikka uskonkin, että Steffellä ei ole kauheasti huolta, koska voi luottaa muhun 100% ja tietää, että mä pysyn tolpillani. Kuitenkin, joka kerta tässä lähiaikoina eli tässä 2018 vuoden puolella olen joko kieltäytynyt tai sitten lähtenyt itkien. Ainoot mihin oon lähtenyt täysin iloisin mielin on olleet illanistujaiset jollain tietyllä porukalla, jossa tiedän että en voi jäädä yksin tai potea jotenkin huonoa omatuntoa. Tai sitten abirisse, jossa tiesin, että porukka pysyy kasassa tai ainakin joku osa porukasta pysyy kasassa. Samoin mua ahdistaa aivan järkyttävästi oksentaminen, mulla on varmaan joku oksennukseen liittyvä fobia. Se fobia on niin suuri, että mä en uskalla juoda kuin tyyliin max 4 juomaa. Mä en tiedä, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä, kohta kasvatan koko baari reissu ideasta itselleni niin suuren mörön, että en pysty ajattelemaan sitä ilman ahdistusta. Esimerkiksi nyt, kun kirjoitan tätä niin mun sydän hakkaa rinnassa ja vaikea olla...

Tällaista tänään. Toivon, että mä pysyisin jatkossakin kirjoittelee tällaisista asioista enemmän kaikkien kosmetiikka juttujen väliin. Koska näistäkin on tärkeä puhua. En pidä itseäni absolutistina, mutta nykyään se hauskanpito ei tunnu samalta, kuin esimerkiksi silloin Heinin synttäreinä. Mutta en vain tiedä miksi? Toivon, että tämä avasi edes jotenkin mun ajatuksia, näille jotka ovat asiasta kyselleet samoin toivon, että tästä oli jollekin samaistumisen aihetta. Toivottavasti tykkäsitte! Nähdään sunnuntain postauksessa.
Ps. Tämä postaus ei ollut nyt sellainen, jonka perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että mä en lähde enää koskaan mukaan! Saatan joskus yllättää itseni ja sinut ;)

~Moikka ja ens postaukseen~

Kevään Must Have Asusteet

~Vaik sä sanoisit miljoona kertaa ei kiitos,

Antaisin silti kaiken mitä mulla on,

Jos sä haluisit että sun takias muutun,

Muuttaisin ihan kaiken mitä mussa on~

-Pete Parkkonen - Myyty-

Mooi!

Tällää taas kirjoittelee lievästi helpottunut mahdollinen ylioppilas. Vielä pitää yksi koe jaksaa ja sitten saa huokaista sillälailla varovasti, koska koskaan ei tiedä jos vaikka ei valmistukkaan. Ainakin sen totesin, että ei ollut mitään hyötyä korottaa. Vain rahan hukkaa! Kannattaa vain tyytyä niihin alkuperäisiin vähän masentaviin arvosanoihin. Koska mä tiedän, että mun taidot ei todellakaan korreloi sitä, mitä olen nyt kirjoittanut. Esimerkiksi äikän alustavat pisteet olivat aika pohjanoteeraus sille, että mulla on pohjalla lähes kaikista kurssista 9 tai 10. Kemiasta en edes halua keskustella, bilsasta en osaa yhtään sanoa! Ruotsia en edes halua ajatella, en edes halua katsoa alustavia! Aion odottaa ja pettyä tai sitten hurrata riemusta sitten kun oikeat tulokset tulevat. Mutta tässä jo neljän aineen kirjoittaneen abin neuvo: Älä missään nimessä kirjoita viittä ainetta keväällä! Hajauta! Ja jos hajautat ja syksyllä ylppäreista ei tule L niin älä mene korottamaan, koska 1. vie huomiota pois kirjoittamattomista aineista 2. ihan järkyttävä taakka. 

Mutta tämän päivän aiheeseen, nimittäin keräsin 10 pukeutumiseen liittyvää juttua, joita haluan kevään/kesän aikana hamstrata vaatekaappiini. 

Aloitetaas...

Kuva: Pinterest

| 1. Kietaisumekot |

- Mä oon sellainen ihminen joka viihtyy mekoissa ja jos voisin nii pitäisin aina mekkoja! Harmi, että tämä Suomen sää ei sitä todellakaan salli kuin sen max viikon vuodessa. Paitsi jos haluu pukeutua sukkiksiin niin sitten. Mä voin luvata jo nyt, kun näistä kietaisumekoista kehkeytyy kesän aikana hitti niin mulla on kesän lopussa näitä kaapin täydeltä kaikissa mahdollisissa kuoseissa ja väreissä! Rakastan!

Kuva: Pinterest

| 2. Mustat korkokengät |

- Mä en ees halua muistella mistä asti olen etsinyt mustia korkokenkiä. Okei, jos totta puhutaan niin en ole ehkä mikään korkokenkä fani, mutta voisin ryhtyä ihan mielelläni sellaiseksi. Paitsi vansseistani en kyllä luovu! Mutta nämä kuvassa näkyvät korkkarit olisi aivan täydelliset ja mä vaan oon yksinkertaisesta vain rakastunut tuohon kukka kuosiin! Ja mulla on jonkin sorttinen pakkomielle noihin remmeihin, koska mä en vain tykästy minkään muun mallisiin korkkareihin? Olenko outo vai outo? Kyllä! Siis kuinka rumat korkkarit muuten, mutta jos niissä on toi nilkan ympäri menevä remmi niin Milla on myyty.

Kuva: Pinterest

| 3. Vaaleat Amy Housut |

- Amy housut on siis Bikbok:n yhtien housujen nimi. Mulla on on ne kyseiset Amy housut jo punaisina, mutta tämän kevään missio saa olla se, että mä metsästän ne housut tuollaisen vaalean punaisen sävyisinä ja vaaleanruskeina, koska pakko! Mä oon jo kohta pari kuukautta vain miettinyt, että en tarvitse niitä, mutta en pääse niistä yli... Tämä tarkoittaa siis sitä, että ne on pakko ostaa! Koska mä meen sillä periaatteella yleensä nykyään vaatteiden kanssa, että jos mä en koe että mun on pakko ostaa joku tuota ja se jää häiritsee mua niin se on se oikea tuote. Niiden housujen materiaali on taivaallista, ne näyttää kivoilta ja on mukavat päällä. 

 Kuva: Pinterest

| 4. Kukkakuosiset bikinit |

- Huomaatteko viimeistään nyt, että kukkakuosi on purrut muhun vähän liian hyvin... Mutta oikeesti tällaiset kukkakuosiset bikinit on pakko jostakin metsästää, nimittäin mun tämän hetkiset bikinit ovat ensinnäkin todella vanhat ja ehkä jopa nähneet jo tarpeeksi. Uudet bikinit on siis must have-listan kärkipäässä! Mieluiten juuri mustat ja kukkakuosi! 

Kuva: Pinterest

| 5. Off Shoulder mekot |

- Mä en tiedä oliko nää jo viime kesän juttu, mutta mä oon muutenkin kaikkien tällaisten trendi-juttujen kans ainakin puolisen vuotta myöhässä. Mutta mä nyt näköjään päätin, että tästä keväästä/kesästä tulee mekko kesä, vaikka kuinka kylmä olisikin! Ja nyt varsinkin, kun selailin tota Pinterest:ä niin mekko kuume nousi kuuhun. Toivon, että Suomen kaupat täyttyisi kesään mennessä mekoista. Muuten mä alan kunnon nettishoppaajaksi, mitä en normaalisti tee. 

 Kuva: Pinterest

 | 6. Keltainen kellohame |

- Keltainen väri teki muhun jo viime kesänä vaikutuksen luomivärin suhteen ja nyt se on tehnyt vaikutuksen muhun vaatteissa. Sinapin keltaisesta en niinkään välitä, mutta tällainen raikas keltainen lämmittää vähän liikaakin sydäntäni. Nimittäin mä vain haluan tuon hameen! Mä en tiedä pitäisikö vain hankkia mielenrauha sillä, että itse tuollaisen väkertäisi. Olihan mulla sentään käsityöstä 10 päättötodistuksessa. Köh köh... Tai sitten mä vain rupean aivan järkyttävään metsästykseen. 

Kuva: Pinterest

 | 7. Ted Baker käsikoru | 

- Mä olen päättänyt jo nyt, että tämä kyseinen käsikoru saa olla yksi mun asusteista mun ylioppilas-juhlalookissa. Jos siis ylioppilaaksi tänä keväänä pääsen. Maailman suloisin rannekoru, ja on sen hintainenkin. Mutta katsokaa nyt kuinka suloinen tuo rusetti on! Samoin tuo sopii täydellisesti mun kihlasormukseen. Tämä on pakko saada! 

 Kuva: Pinterest

 | 8. Tracy Takki |

- Mä en osaa nyt nimetä tätä takki muulla kuin tuolla Bikbok:n yhden takin nimellä eli Tracy. Mutta siis tuollainen pitkä, ohut ja vaaleanruskean värinen takki, kiitos. Tämäkin on sellainen ikuisuus haave ja nyt tänä keväänä mä saan luvan itseltäni hankkia sen. Mä oon keltaisen ja vaaleanpunaisen lisäksi ihan täysin hurahtanut vaaleanruskeaan sävyyn. En tiedä onko se paras mahdollinen väriyhdistelmä tämän mun hiusvärin kanssa, mutta mä tykkään! Eikö se ole se tärkein asia. 

Kuva: Pinterest

| 9. Pilkkukuosi |

- Mä en olisi ihan ensimmäisen uskonut, että mä tykästyisin tähän pilkkukuosiin. Mutta niin vain kävi. Raitoihin en ole vielä tykästynyt ja uskon, että en tykästykkään. Paitsi tuossa ylempänä nähdyssä off shoulder mekossa ne raidat oli tosi jees. En ole vielä törmännyt täydelliseen pilkkukuosiseen paitaan, mutta tulen varmasti sellaisen paidan tai mekon tässä lähitulevaisuudessa kohtaamaan. Paras yhdistelmä olisi se perinteinen musta paita valkoisilla pilkuilla! 

Tykkään, tykkään, tykkään!

 Kuva: Pinterest

| 10. Trumpettihihaiset paidat |

- Mä en tiedä, mutta mä oon aina tykännyt tuollaisista trumpettihihoista! Itselläni on jo pari tuollaisilla hihoilla varustettua paitaa, mutta haluan kasvattaa kokelmaani juuri esimerkiksi valkoisella ja myös mustalla tuollaisella yksinkertaisemmalla paidalla. Mulla on jo Bikbok:n oranssi off shoulder paita, jossa on tuollaiset trumpettihihat, mutta se on ehkä liian kesäinen tällaiseen lumisateiseen kevääseen. Tykkään jotenkin erittäin paljon, että normaalissa paidassa on jotain erikoista kuten esimerkiksi nämä levenevät hihat. 

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte, musta tää oli erittäin kiva tehdä ja käytin tähän erittäin monta tuntia. Koska en ollut aikaisemmin tiennyt, että Pinterest voi olla noin koukuttava. Enää yhdet kirjoitukset ja sitten saa vähän rauhallisemmin hengittää. Blogikin alkaa taas ensi torstaista lähtien pyörimään kaksi kertaa viikossa postailu tahdilla taas kerran. Koska nyt sunnuntaina käytän kaiken fokukseni pitkään matematikkaan ja kaikki saa pitää mulle peukkuja, jotta se menee mulla maanantaina sitten hyvin. Eli seuraavaan postaukseen, joka tulee viikon päästä torstaina! 

~Moikka ja ens postaukseen~

Helmikuu 2018

~Tiiän jos sä oisit nyt täällä,

Nauraisit lattial pudistellen päätäs,

Kun jäin just jumiin,

Sängyn ja seinän väliin~

-Ida Paul & Kalle Lindroth - Hosun-

Mooi!

Täällä kirjoittaa ehkä lievästi jo kisaväsymystä hohkaava tyttönen. Nimittäin kirjoitukset ovat täydessä vauhdissa 2/5 on jo kirjoitettu. Äidinkieli meni toivottavasti hyvin ja kemian korotus meni miten meni. Jäi todella paljon harmittamaan iso ajatusvirhe ja se, etten luottanut tarpeeksi itseeni. Mutta vaikka ei se mun aiempi tulos korottuisikaan niin olen ainakin saanut hyvän pohjan pääsykokeisiin. Toivon ja rukoilen, että bilsan korotus menee mulla extra hyvin ja saisin sen nousemaan. Koska muuten ärsyttää, että laittoi turhaan rahaa kahteen korotettavaan aineeseen, joista kummankaan arvosana ei nousisi. Ja vielä ensi viikon jälkeen olisi pitkä matematiikka viimeisenä... Sekin pelottaa aikasta paljon, mutta pyrin stressaamaan sitä vasta biologian jälkeen! Koska kaikki energia pitää nyt olla keskittyneenä ruotsiin ja biologiaan.

Tänään olisi aiheena viime kuun suosikit, ehkä lievästi myöhässä. 15 päivää sinne tänne... Parempi myöhemmin kuin ei milloinkaan! Koska haluan päästä avautumaa näistä mun helmikuun suosikeista.

Aloitetaas...

 | 1. Maybellinen Master Prime |

- Siinä vaiheessa, kun vanha primerini loppui niin aloin metsästään tietenkin sitä samaa primeria, koska kerta on löytänyt todella hyvän tuotteen niin miksi sitä vaihtaisi. No, sitähän ei sitten löytynyt enää mistään! Oli siis pakko ostaa kokonaan uusi primer ja pahimmassa tapauksessa sellainen, missä on aivan erilainen koostumus. Mun ei ollut tarkoitus aluksi ottaa tätä Maybellinen Master Primeria, koska epäilin tämän koostumusta ja tästäkin tuotteesta oli varmaa viisi erilaista vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi kuitenkin päädyin tähän, joka neutraloi punaisuutta, koska mulla on tosi punoittavat kasvot. Ostin tämän Sokokselta ja maksoi noin 10€. Mun on jopa pakko myöntää, että tämä primer on 100 kertaa parempi kuin se vanha... Yllätyin suuresti ja suosittelen lämmöllä!

| 2. Nuuskamuikkunen ja myy - pussilakanasetti |

- Jos ei viimeistään ruotsin ostosten esittely postauksesta tullut ilmi, että olen ihan täysin hurahtanut taas muumi juttuihin. Hyvä esimerkki siitä on nämä maailman suloisimmat lakanat! Mä sain tämän kyseisen pussilakanasetin synttärilahjaksi, mutta todellisuudessa ne oli ostettu jo viime vuoden marraskuussa. Sen takia, koska kai alunperin äitin piti antaa tämä setti jo joululahjaksi, mutta unohti paketoida sen. Mä olen muutenkin ihan seonnut kaikista finlaysonin tuotteista, että jooh... Aivan ihanat lakanat väriltään, kuvaltaan ja materiaaliltaan. Koska kaikki missä on Myy niin on pörf! 

| 3. Organic Shop:n kuorinta |

- Sain tämän putilon Roosalta synttärilahjana ja ollut siitä asti kovassa käytössä. Olen rakastunut täysin tuon kuorinnan tuoksuun ja siihen kuinka pehmeän tunteen se jättää iholle, kunhan jaksaa vain odotella tarpeeksi kauan. Niin ihanasta tuotteesta on kyse, että painovoimakin halusi siitä osansa. Nimittäin mä olin käyttänyt tuosta puolet, kunnes tämä purkki oli kaatunut ja valunut pitkin kylppärin lattiaa... Nyt tätä on enää jäljellä 1/4 osa. Onneksi kyseessä ei ole kovin kallis tuote, niin voin ostaa ilomielin lisää! Plussaa on vielä pakko antaa tuon tuotteen aivan tajuttoman hyvästä vadelman tuoksusta.

| 4. Penkkarit |

- Mä uskon, että täällä blogin puolella ollaan jo ihan done koko penkkareiden suhteen. Mutta ehdottomasti lukio ajan yksi ikimuistoisimmista päivistä tai no periaatteessa päiviä oli kaksi, kun tultiin seuraavana päivänä vasta Virosta takaisin. Penkkariajelu, karkkien heitto, paras porukka, Viron matka ja mun nasu asu! Erityisesti juuri tuo nasu asu, koska se oli roikkunut mulla jo tyyliin lokakuusta lähtien tossa mun kaapin ovessa. Edelleen vielä päivittäin tuijottaessani sitä niin mulle tulee niin hyvä fiilis. Myös meillä oli Roosan, Heinin ja Ainon kanssa maailman hienoin Puolen hehtaarin metsän kokoonpano! Olisipa Iiku ollut myös paikalla niin hän olisi voinut olla Ruu, Kani tai Pöllö! 

+ Mua vieläkin ärsyttää, että Steffe puuttuu tästä meidän ryhmäkuvasta...

 | 5. NYX:n huulipuna |

- Iiku oli Suomessa tuolloin penkkari viikolla ja tiistai oli meidän pääpäivä eli se koko päivä tehtiin yhdessä kaikkea esimerkiksi käytiin Prison Island:ssa, mä kirosin ruoholahden R-kioskin toiseen maailmaan, syötiin mäkkärissä ja shoppailtiin. Jotenkin niin meidän porukan näköinen päivä! Me sitten käytiin Forumissa sellaisessa liikkeessä kuin Hehku ja Iiku vietti sitten pikkuisen hartaamman hetken NYX:n pisteellä ja löysi sieltä tämän maailman kauneimman satiinisen huulipunan. Eli lopputulos ei ole siis täysin matta. Sävyn numero on 565 ja hinta oli siinä 5€ luokkaa. Ja mä oon ihan koukussa tähän! Laitan tuota ihan vähän huulille ja taputtelen niin lopputulos ei ole niin näyttävä kuin tuolla saisi aikaan. Mutta en aatellut, että äidinkielen ylioppilaskidutukseen tarvitsisi niin hienostuneena mennä ;)

Biisit:

Aleksanteri Hakaniemi - Ikioma

&

Vesala - Nyt on lähtö

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte tai edes mietitte, kuinka söpöt lakanat äiti on mulle synttärilahjaksi (joululahjaksi) hommannut! Se olisi sitten ehkä sunnuntaihin tai jopa ensi viikon torstaihin, koska mulla on maanantaina ruotsin ylioppilaskirjoitukset ja mun on pakko psyykata itseni johonkin zen-tilaan. Ja mulla on myös sitten ensi viikolla biologian korotus. Toivottavasti se sekä ruotsi menee todella hyvin!

~Moikka ja ens postaukeen~

6-vuotias

~Tuulisella kadulla, tuhansia varjoja.
Kädessäni kukkia, löysin niitä matkalta.
Ei takaisin oo paluuta, kun löytää oikean.
Tiedän, ilman sinua, ei ole minua~

-Mikko Harju - Aikaa on jäljellä-

 Mooi!

Tiedättekö mikä päivä eilen oli? Joo, tänään on 7.3.2018. Se tarkoittaa mun kalenterissa sitä, että eilen tuli tasan 6 vuotta siitä, kun loin tämän blogin! Aikoinaan kylläkin nimellä "I LOVE YOU". Tämän kuuden vuoden sisään on mahtunut paljon välillä vähän liikaakin kaikenlaista. Nuoresta ja erittäin epävarmasta 13 vuotiaasta tytöstä on täällä ruudun toisella puolella kasvanut 19-vuotias "aikuinen" nainen. Nyt kuuluis varmaankin soittaa Paula Koivuniemen Aikuinen Nainen tai sitten vain tyytyä Anssi Kelan Milla kappaleeseen.

Aloitetaas...


Jotenkin vaikea ajatella, että et kuusi vuotta on toisaalta mennyt todella nopeasti, mutta taas omalla tavallaan niin hitaasti. Koska mä muistan jopa minkälainen sää oli silloin 7.3.2012. Satoi. Oliko jotenkin yllättävää? Ei oikeastaan.
Munhan blogi on siis aloittanut nimellä "I LOVE YOU". Arvatkaas miksi vaihdoin sen... Et arvannut, sori. Mä vaihdoin sen sen takia, että meidän luokassa alkoi aika nopeasti kiirimään huhu, et mä ja pari muuta oltiin perustettu omat blogit. Meillä oli ala-asteella sellaiset järjestelijä parit, jotka saivat jäädä sisälle aina järjestelemään luokkaa, kun muut lähtivät ulos vesisateeseen pällistelemään. Mä sit olin tällöin joskus ehkä kahden viikon päästä mun blogin perustamisesta sitten järjestelijänä yhden pojan kanssa johon olin hirmu ihastunut. Hän sitten päätti yhtäkkiä kesken keskustelun vaan kysyä, et "Mikä sen sun blogin nimi on?" Minä 13-vuotias pikkutyttö menin ihan hämilleni ja mua ihan hirveesti hävetti se, et joutuisin sanomaan tälle mun ihastuksen kohteelle, et sen nimi on "I LOVE YOU". Mähän sitten hoidin tämän tilanteen erittäin nololla tavalla. Ei jotenkaan yllättänyt. Mä sanoin sille päin naamaa: "Mä en voi sanoa sitä nimeä sulle, mutta voin kirjoittaa sen osoitteen paperille." Välillä mietin, miksi mä en voi hoitaa tilanteita normaalisti...
Nimi meni vaihtoon, vaikka URL-osoitteeseen se kyllä jäi!


No tiedättekös mikä oli mun blogin nimi ennen Daydreamer:ä? Tämä kyseinen blogin nimi mulla oli ehkä kesän 2012 lopusta yhdeksännen luokan kevääseen? Eli kevääseen 2015. Blogini nimi oli "You Are Beautiful". Oli varmaan toinen lause "I love you"-lauseen rinnalla, jonka osasin englanniksi, niin olihan se sitten pakko laittaa blogin nimeksi. Mutta se ei häirinnyt mua niin paljoa kuin tämä aito ja alkuperäinen. "You Are Beautiful" oli mulla aika pitkään, jos vertaa tuohon alkuperäiseen. Ei tuntuisi yhtään omalta jutulta enää kirjoittaa, kummankaan entisen blogin nimeni takana. "Daydreamer" kuvastaa parhaiten mua ja mun luonnetta. Haaveilija, joka haaveilee välillä ehkä turhankin suuria! Se olen minä, uskokaa tai älkää.


Tällä blogin puolellakin on näkynyt erittäin hyvin mun elämä tässä kuuden vuoden aikana. Tämä blogi pohjautuu Marion peluulle ja kavereiden piikittelylle. Mitä se on nykyään? Jotain aivan muuta. Tuntuisi oudolta, että mä tulisin tänne piikittelemään Heiniä tai Ainoa, niin kuin silloin 2012, kun olin vielä ala-asteella. Onneksi se käytös jäi sinne ala-asteelle. En tiedä teistä, mutta täällä mun blogissa näkyy/viimeistään kuuluu milloin ei mene hyvin. Milloin väsyttää eikä huvita tai muut hommat vie kaiken ajan. Esimerkiksi nyt tällä hetkellä mä valmistaudun viisiin ylioppilaskirjoituksiin ja niiden jälkeen pääsykokeisiin. Se voi tietää hiljaisuutta tai sitten ei! Koska tämä on yksi mun rakkaimmista harrastuksista, jota on jatkunut lähes täydellä tykityksellä kuusi vuotta. Niin viikonkin postailemattomuus tuntuu erittäin oudolta.
Mutta toivon, että tämän blogin kautta edes joku tuntee jotakin, vaikka sitten myötähäpeää mun oudoista jutuista ja iloa hauskoista kuvista. Tai sitten vaikka kyyneliä mun "luovuudesta". Tämä on ollut tähän mennessä jo aivan tajuttoman opettava ja upea blogini elämänkaari ja haluan, että se elämänkaari kestäisi ainakin vielä seuraavat kuusi vuotta. Ainakin edes vielä neljä, jotta pääsen juhlimaan tämän blogin kymmenen vuotis synttäreitä!


Haluaisin vielä antaa ns. blogilleni synttärilahjan. Saanen esitellä mun kameraperheen uuden jäsenen. Eli mun Fujfilm Instax mini 9:n. Hän saapui minun luokseni jo kylläkin syntymäpäivänäni 20. tammikuuta. Mutta hän pääsee vasta tänne blogin puolelle esittäytymään nyt. Hänen nimekseen tuli Oona hänen vaaleanvihreän sävytyksen inspiroimana. Tämä kyseistä pientä muovista kapistusta olen himoinnut, ihastellut ja kuolannut varmaan siitä lähtien kun eksyin We Heart It-sivustolle eli juuri sieltä vuodesta 2012, jos niitä oli silloin? Mutta kuitenkin! Polaroid kamera on ollut siis jo pitkään harkinta listallani ja olisi varmasti vieläkin sillä listalla, jos äiti ei olisi todellakin yllättänyt mua! Koska olin joulun alla tehnyt hänen pyynnöstään listan, missä on kaikkia mun toiveita maan ja taivaan väliltä. Sen takia, koska kuulemma mulle on nykyään niin vaikea keksiä lahjoja, vaikka musta mä oon maailman helpoin. Osta vain muumikulho tai joku "vanha" muumimuki esim. mörkö- ja nipsu-muumimukit multa puuttuu! Äiti oli kuitenkin yhden toiveeni kohdalla mulle sillälailla: "Mä en tiedä kameroista mitään, ostatko mielummin itse?" Ja silloin tajusin, heti että hän tarkoitti tätä Instax:a ja asia oli mulle enemmän kuin okei. Hän sitten kuitenkin yllätti ja oli ostanut aivan oikean kameran ja maailman söpöimmän värisen! Kiitos vielä äidille ❤︎


Tällaiset synttärit mun blogin kunniaksi. Toivottavasti tykkäsitte ja pysytte matkassa mukana vielä tästä päivästä tulevaisuuteen! Mulla ei olisi sitten muuta kuin, että sunnuntaihin.

~Moikka ja ens postaukseen~

Ruotsin ostokset

~Sä heität mut täysii seinään,

Ja huudat ettet kestä enää,

Sä haluut mut reunalle työntää,

Mä kerjään, mä kerjään lisää~

-Kasmir - Huuruun-

Mooi!

Tällä taas. Meitsi on kyllä nyt reissannut enemmän kuin varmaan vuoteen? Nimittäin nyt on nähty Viro ja tällä viikolla tuli nähtyä Ruotsi. Mä oon ollut Ruotsissa viimeksi 2014?! Paikat ei ollut kyllä muuttuneet yhtään, paitsi jos ei lasketa niitä jäätäviä työmaita, joita näytti olevan joka puolella. Kiitos  vielä ihanasta reissusta Steffelle ja hänen perheelleen, jäi ainakin ikimuistoinen kokemus taas takataskuun!

Mä saatan koota postauksen Ruotsin reissusta erikseen, jos saan pelastettua puolet kuvista ja jos niistä jotkut ovat edes julkaisu kelpoisia... Nimittäin mun kameran ja objektiivin väliin oli päässyt likaa ja kuvista, jotkut ovat sen takia käyttökelvottomia ainakin omaan silmääni! 

Tänään kuitenkin haluaisin esitellä mun Ruotsin ostokset, vaikka vieläkin ihmettelen, että ei tullut ostettua tämän enempää. Mutta parempi niin!

Aloitetaas...

 | Vedenkestävä ripsiväri - Better Than Sex - Too Faced - Sephora - 14.00€ | 

- Harkitsin pitkään Sephorassa, että ostanko tämän täysikokoisena vai tällaisena mini/matkaversiona. Päädyin kuitenkin matkaversioon. Ripsari pääsikin jo testiin ja pakko kyllä sanoa, että on kyllä kaikkien kehujensa arvoinen! Tuo pituutta, erottelee ja on todellakin vedenkestävä. Jäi nyt jälkikäteen harmittamaan, etten sitä täysikokoista ostanut...

 

| Kaktus - Urban Outfitters - noin 10€ |

- Päätettiin Steffen kanssa, että hommataan kummatkin joku muisto reissult. Ja matkaan lähti kummallekin omat kaktukset. Kaktus muutenkin kuvastaa tällee loppupeleis aateltuna, aika hyvin meidän koko Ruotsin reissua. Steffellä ei ole näin piikikäs kaveri kuin minulla, mutta en olisi koskaan uskonut, että ihastuisin johonkin kasviin näin paljon! Tai ehkä olen ihastunut tuohon ruukkuun. Tämän herran nimi on Fredrik ja Steffen kaktuksen nimi on Eva. 

| Snoopy Levis T-paita - Carlings - noin 25€ |

- Siis mä olen kuolannut tätä paita siitä lähtien, kun näin Carlings:n Instagram tilillä tämän kyseisen paidan. Tähän kyseiseen paitaan en ole vieläkään Suomessa törmännyt, mutta onneksi se tuli vastaan Ruotsissa! Nimittäin Urban Outfittersissa oli eräs toinen Snoopy aiheinen paita, josta muistin tämän T-paidan. Siitähän vasta metsästys lähti ja kun olin jo luovuttanut niin tämä kuin hyppäsi silmieni eteen! Jäljellä oli ainoastaan XS ja S kokoisia paitoja ja saan kiittää jotain ylempää tahoa, että se S kokoinen oli juuri täydellisen kokoinen minulle. 

| Muumikulho - Laivalta - 11,50€ | & | Muumimuki - Tuutikki - Laivalta - 11,50€ | 

- Kulho oli aivan pakko ostaa, kun huomattiin Steffen kanssa, että penkin selkänojassa olevassa sydämessä on kirjaimet S ja M. Ja muutenkin "oli pakko" tuhlata viimeiset kruunut. Tuutikki muumimuki oli mun ensimmäinen ostos koko laivalta ja täysin sen arvoinen. Nimittäin äiti osallistui johonkin kampanjaa, josta piti saada muumipeikko ja tuutikki muumimukit. No mun tuurilla sieltä sitten tuli muumipeikko muumimuki ja "perinteitä kunnioittaen" muumimuki, joka mulla jo oli. Joten olihan sitten pakko tämä tuutikki muki ostaa, kun sen sai 2€ halvemmalla kuin maista. 

 | Villapaita - Hollister - noin 40€ |

- Hollister on jo aika kuollut ainakin omasta mielestäni. Ei oikein lintu enää innostu, mutta tulihan siellä tuttuun tapaan pyörähdettyä, kun kerta Ruotsissa oltiin. Tämä ihanuus siellä rekissä roikkui ja vaikka aika suolaisen hinnan omistikin, niin noi hihat ja väri vei mennessään! + Kyseisessä villapaidassa ei ole sitä pirun lintua missään!

 | Pikkumyy pyyhe - Laivalta - 4,60€ |

- Mä en vaa voinut jättää tätä söpöliiniä sinne laivalle. Vaikka kuinka mä kuulen jo Roosa ja Heinin naurut mun korvissa niin en mä vaa pystynyt. Mä nimittäin käytän nykyään varmaan enemmän rahaa  patalappuihin ja keittiöpyyhkeisiin kuin esim. vaatteisiin! Ja ne kaikki on muumia. Sekä joka kerta kun nään Finlaysonin myymälän niin mä melkeen jopa juoksen sinne... 

Tällaisia ostoksia mulla tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte, vaikka kyseessä ei ollutkaan mitään hulppeaa tai tavara täyteistä postausta. Se olisi sitten torstaihin! 

~Moikka ja ens postaukseen~

Penkkarit 2018

~En tiedä luotiiks mua lentämään,

Luotiin tai ei, silti hypätään,

Nyt ku ei jäädä saa tähänkään,

Taas on lähtö~

-Vesala - Nyt on lähtö-

Mooi!

Tällä puhuu pari kokemusta rikkaampi abiturientti, jolla on vielä penkkareidenkin jälkeen preppauspäivä jäljellä kuusi, joista yksi on biologian preli. Ja sitten vielä viidet ylioppilaskirjoitukset ja sitten koulu on oikeasti ohi! Mutta voidaan nyt kuvitella, että koulu loppui penkkareihin, koska tämän sorttista lopetusta lukiolle en olisi edes minä osannut odottaa silloin kun kouluun astelin syksyllä 2015.

Viime postauksessa lupailin postausta penkkareista ja ns. "Päiväni"-postausta samalla, mutta eri tyylillä toteutettuna kuin ennen. Kiitos vielä aivan mahtaville lukio kavereilleni, ilman teitä mä en olisi mitään! 

Tässä on minun penkkarini vuosimallia 2018 kuvien kera. 

Aloitetaas...

 6:30 - Päivä starttasi herätyskellon soittoon. En ollut nukkunut kuin vajaat kolme tuntia, jonkin sorttisen jännityksen takia. Heräilin ja tein perinteiset aamupuuhani. Meikistä tein normaalista poiketen oikein kunnolla hempeän vaaleanpunaisen Nasu-pukuni inspiroimana.

7:40 - Steffe ja Steffen äiti tulivat hakemaan minut ja kaikki tavarani, jotka olivat lähdössä mukanani Viroon iltapäivällä. Steffen äiti heitti meidät koululle, jossa meitä odotti penkkarikarkkien metsästys. Nimittäin kaikkien abien karkit oli nimetty omiin pusseihin (pisteet järkkääjille!) ja Steffen pussi oli aivan alimpana eikä löydetty sitä mitenkään hetkessä!

 8:45 - Abishow alkoi ja se oli oletettua parempi, vaikka ei vältytty meidän lukion epäaktiivisuudelta tai mikrofoonin patterien loppumiselta. Abivideokin oli todella hyvä, alkoi jopa kaduttamaan ettei itse sitten loppujen lopuksi siihen videoon lähettänytkään kuvia meidän porukan toilailuista.

9:45 - Abishow päättyi ja oli aika pukea ulkovaatteet haalareidemme alle! Olin aluksi lievästi skeptinen, että otinko pukuni ehkä lievästi liian isona, mutta kun takin tunki sinne alle, niin ei yhtään pienempi koko olisi sitä takkia sallinut. Ulkovaatteiden laiton jälkeen kipitettiin pihalle ottamaan kuvia.

10:15 - Oli aika nousta rekkaan. Meidän rekassa oli sellainen spessu tilanne, että se lava mihin meidän piti mennä niin oli maassa ja se nostettiin vasta siihen rekan kyytiin, kun me oltiin jo siellä lavalla. Vaikka meille oli sanottu, että pitäkää kiinni nousun ajan, niin meitsi ei pitänyt eikä Heini. Arvatkaas vain kuka lensi siitä selälleen Heini sylissä. Tietysti minä! Selkä tärähti jonkin verran ja edelleen tietyssä asennossa jomottaa. 

11:00-12:30  - Karkkia lensi, kylmä viima kävi kasvoihin ja sormiin niinä hetkinä, kun lapaset eivät olleet kädessä. Muuten mulla oli oikein lämmin talvitakkini ja Nasu-pukuni voimasta. Ja Nasu-pukuni huppu oli juuri täydellinen korvien lämmitin. Ainoa asia, joka puuttui siitä hetkestä oli musiikki, olisi pitänyt tajuta ottaa kajari mukaan. Rekka ajelu kyllä tulee kyllä jäämään ikuiseksi muistoksi mielen sopukoihin. 

12:30 - Saavuimme koululle ja meidän lava taas kipattiin maahan. Tällä kertaa tajusin jopa pitää kiinni! Mulla jäi heittämättä jonkin verran karkkia, mutta jäipähän itsellekin syötävää. Koululla haimme kamat matikan luokasta ja kipitimme pihalle odottamaan Steffen ja Eemilin kanssa Steffen äidin kyytiä. 

13:30 - Päädyimme Steffen ja Steffen äidin kanssa kanssa Alepan kautta heille. Pakkasin viimeiset tavarat laukkuun, jonka oli tarkoitus lähteä Viron reissulle mukaan. Söimme ja mä tarkistin varmaan tuhat kertaa, että mun pokkari kamera oli mukana samoin passi. Nimittäin mun oikea ihana järjestelmäkamera jäi Suomeen äitini huostaan, koska pikkuveljelläni oli wanhojentanssit samana päivänä, kun minä lähdin "Abi Goes Tallinn 2018"- reissuun. 

14:45 - Pakattiin autoon tavarat ja koukattiin Eemil kyytiin. Steffen äiti kilttinä heitti meidät Länsiterminaaliin. 

15:15 - Saavuimme satamaan ja kävimme heti vaihtamassa Steffen illan bileisiin tarkoitetun rannekkeen Viru-hotellin rannekkeeksi, koska Steffellä oli vahingossa annettu Olympia hotelliin tarkoitettu ranneke. Samalla odottelimme lopun porukkamme saapumista. Terminaalissa tuli myös nähtyä Arskaa!

16:20 - Päästiin laivaan eli mentiin Tallinkin Megastar nimisellä laivalla ja löydettiin täydelliset istumapaikat meidän koko kahdeksan hengen porukalle. Laivamatkan ainoa lievästi ärsyttävä puoli oli yli kännissä oleva porukka, joka lauloi koko matkan Dirlandaa nimistä kappaletta. Onneksi laivamatka kesti sen 2h eikä 48 tuntia.

18:20 - Saavuttiin satamaan Viron päässä. Poistuminen laivasta kävi sukkelasti ja suuntanamme oli ensimmäisenä SuperAlkoon. Hetken shoppailun jälkeen poistuimme kaupasta ja lähdimme laukkujemme kanssa kipittämään kohti Viru hotellia. 

19:10 - Saavuimme hotellille, jonka aula oli täynnä sisäänkirjautuvia abeja kahdeksasta eri lukiosta meidän Viherin lukion lisäksi. Onneksi jono meni erittäin nopeasti ja saatiin mun ja Steffen huonekortit ilman ongelmia. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui erittäin suuri ruuhka hisseihin. Mun ja Steffenhän huone oli 10 kerroksessa ja portaat ei painavan laukun kanssa kuulostaneet parhaalta idealta. No siitä tuli kuitenkin paras idea, koska niihin hisseihin olisi kestänyt ikuisuus jonottaa. 

19:30 - Ollaan juuri asetuttu Steffen kanssa huoneeseemme kuuluu aivan järkyttävä pamaus. Joku järjen jättiläinen oli päättänyt jollain ihan ihmeellisellä tavalla rikkoa palo-ovesta sellaisen vahvistuslasin. Ja joku hakkas meidän ovea, joku huusi vihaavansa Turkua ja Espoota ja joku yritti viedä omaan huoneeseensa kenkien kiillotus konetta... Näin tällee alkuillasta kerroksessa 10.

20:00 - Lähdimme sitten meidän kahdeksan hengen porukallamme Hesburgeriin syömään. Se jos joku oli maailman epäonnistunein reissu koko iltana! Nimittäin mä yritin tilata hampparia ilman juustoa niin sen hampparin valmistamisessa olisi mennyt 40 minuuttia?! Myyjä yritti viedä Heiniltä tuplahinnan ateriasta ihan tietoisesti, että Heini oli tilannut vain yhden aterian. Eetun ja Hannan hampparien teossa kesti sen 40min, vaikka ne olivat jo valmiina odottamassa ostajiaan. Eemilin tortilla ei koskaan päätynyt Eemilin syötäväksi. Terkkuja vain sille myyjälle, taisi olla hänen elämänsä palaute rikkain ilta! Nimittäin Hanna antoi hyvää palautetta tälle myyjälle hänen touhuistaan!

21:00 - Pääsimme poistumaan Hesburgeista ja tämän 40 minuutin venailujen takia, emme kerenneet ruokakauppaan, koska ne menivät kiinni kello 21:00. 

21:30 - Alkoi sitten meidän porukassa meidän kolmen vuoden lukio taipaleen juhliminen Hannan, Eetun ja Sannin extra hienossa ja isossa huoneessa! Pelattiin juomapelejä ja kuunneltiin musaa.

23:00 - Siirryimme Viru hotellin baarin puolelle. Jossa tuli sitten tanssittua, mutta mun mielestä liian vähän!

1:00 - Teflon Brothers aloitti soittamaan, mutta me taidettiin siinä vaiheessa pienemmällä porukalla kipittää Hannan, Eetun ja Sannin huoneeseen pohtimaan B-suunnitelmaa. Eli mietittiin, että lähdetääks johonkin toiseen baariin, jossa olisi lievästi halvempaa. Käytiin jopa Eemilin kanssa respassa kysymässä jotain hyvää baaria, mutta ei sieltä oikein osattu sanoa mitään. Me kipitettiin ensiksi siis 16. kerroksesta respaan ja takaisin portaita pitkin! Voin sanoo, että toi Viron matka meni enemmänkin kuntoillessa. 

2:30 - Minä en lähtenyt baariin vaan kiikutin Heiniä mun ja Steffen huoneeseen. Siinä hetki makoiltiin sängyssä ja vessassa, jonka jälkeen Steffekin saapui huoneeseen ja mentiin saattamaan Heini nukkumaan. 

4:00 - Mä ja Steffekin taidettiin painaa päämme tyynyyn. 

6:00 - Mä herään siihen, että käytävästä kuuluu aivan täysiä, kun joku laulaa Dirlandaa! Mä olin sillee, onhan tää uni tai joku maailman huonoin vitsi, että mä oikeasti herään tähän biisiin. No onneksi se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja nukahdin uusiksi.

8:05 - Soi herätys kello! Mä pitkästä aikaa säikähdin omaa puhelimeni soittoääntä. Olin siis taas nukkunut sen 4-3 tuntia? Heräiltiin ja puettiin päälle ja lähdettiin aamupalalle. Hanna, Sanni ja Eetu odotti meitä oikein alakerrassa. Aamupala oli ihan hyvää, mutta jotenkin erittäin suolaista! Musta tuntui kuin croisantissakin olisi käytetty sokerin sijasta suolaa! Aamiaisen jälkeen palasimme huoneisiimme pakkaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja vielä hetkeksi torkkumaan.

10:40 - Eemil oli ilmestynyt meidän huoneeseen ja olimme valmiita luovuttamaan huoneemme avainkortit respaan. Meidän tuuriksemme juuri siihen samaan aikaan, kun kävimme luovuttamassa kortit yms. niin lähti meidän hotellilta busseja satamaan. Pääsimme bussiin ja olimme tuossa tuokiossa satamssa.

11:30 - Seisoimme terminaalissa aivan jäätävän pienessä sellaisessa! Oli kuuma, väsytti ja muutenkin valmiiksi jo vähän lopenuupunut olo. Ainoa toive oli siinä vaiheessa vain päästä kotiin! Päästiin viivästymisestä huolimatta laivaan ja Hanna löysi aivan täydelliset istumapaikat, joista meidät melkein häädettiin. Mutta ei onneksi, kun käytiin tilaamassa aina tasaisin väliajoin jotakin siitä kahvilasta. Laivahan oli tällä kertaa Eckerö Line ja istuimme, laivan peräpäässä, joten laiva tärisi koko matkan siitä meidän kohdalta, joka aiheutti ken kullekin erittäin pahan olon.

14:15 - Saavuimme satamaan Suomen puolella. Erittäin hitaan poistumisen ja leivän raivokohtauksen saatelemana pääsimme Heinin, Roosan ja Steffen kanssa autolle, joka vei meidät kotiin.

Oli aivan mahtava reissu! Jos olet -00 ja teidän lukio ei tiedä pitäiskö lähteä ruotsin risteilylle vai Abi Goes Tallinn, niin jälkimmäinen on ehdottomasti mun suositus! 1. Kuka nyt ei haluis nukkua hotellissa, pehmeässä sängyssä ilman moottorin mökää? 2. Ei keinu mikään! 3. Baari oli erittäin hieno samoin huoneet! 4. Kuvittele se pahan olon määrä kun olet laivassa 48h, kun voisit olla ilmastoidussa huoneessa ja matkustaa laivalla yhteensä vain 4h. Suosittelen lämmöllä! Jäi ikimuistoiset muistot ja parhaimmat naurut tällee jälkeenpäin. Kiitos vielä myös meidän koulun järkkääjille, jotka näkivät paljon vaivaa penkkareiden ja tämän Abi Goes Tallinn:n kanssa. 

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta, itse jotenkin tykkäsin tästä toteutus tavasta erittäin paljon. Tälläistä tällä kertaa. Kohta taas laivalle, tällä kertaa Ruotsiin! Torstaina taas postausta.

~Moikka ja ens postaukseen~