~Muiden kanssa en hala mä sopia
En yhteen enkä riitoja
Ja kirjoitan vieraskirjoihin lauseita
Vain sinusta
Milloin saan piilottaa sinut muilta?~
-Pimeä Onni - Jippu & Samuli Edelmann-
Mooi!
Tällä kirjoittaa erittäin kypsä iPhonen käyttäjä, hei! Mä tein elämäni suurimman virheen keskiviikkona, kun päätin päivittää uusimman ohjemistopäivityksen puhelimeeni. Nyt viimeistään, mun puhelimesta tuli lagittava möhkäle. Huomaa, että se teoria pitää paikkansa, että kun uusi iPhone tulee markkinoille, niin vanhat hidastuvat ja lagaavat senkin edestä!
Tämän päivän postauksen aiheena ei onneksi ole mun puhelin eikä mun aivan jäässä olevat sormet vaan mun perjantainen kampaamo käynti, jolloin mun vakkarikampaaja toteutti yhden mun suurimman unelman.
Aloitetaas...
Heinäkuu 2017
- Jos mun blogia on yhtään kauemmin lukenut kuin viime syksystä lähtien, niin saattaa muistaa yhden postauksen, jossa puhuin haaveistani. Siinä mainitsin, että haluaisin kovasti oranssit tai jopa punaiset hiukset. Se ajatus on pyörinyt tiuhaan tahtiin jo vuodesta 2012 ja hinku on joka vuosi vain yltynyt kovemmaksi ja kovemmaksi. Olen vuodesta 2012 lähtien halunnut pitää blondit hiukset miellyttääkseni muita. Kaikki tykkäämäni pojat tykkäsivät blondeista hiuksista, joten en tietenkään halunnut värjätä! Kampaajani tykkäsi blondista ajatuksesta samoin äitini. Kuitenkin kesäkuussa 2017 kävi sellainen tapaturma, että meitsi sai jonkinlaisen allergisen kohtauksen, kun blondoria pestiin päästäni pois ja sävytettä alettiin lisäilemään. Sen jälkeen itselle jäi ehkä lievä pelko tuosta blondista ja samoin kampaajalleni! Joten toive oranssista tukasta alkoi päivä päivältä kasvaa suuremmaksi!
Perjantaina 12.01.2018 mun yksi suurimmista unelmista toteutui...
Tammikuu 2018
- Lähtötilanne oli siis tämä. Viimeksi kampaajalla olin käynyt kesäkuun alussa ja sen takia tyvikasvu oli päässyt räjähtämään käsistä. Toi mun tyvi oli ehkä 5-8cm ja väritys oli perinteinen maantien harmaa. Ja latva oli blondi. Mähän olin siis päättänyt ihan alunperin, etten uskalla vielä tehdä mitään suurta muutosta, joten värjään joko blondeja raitoja tai kokonaan tuollaiseksi maantien harmaaksi. Pari päivää ennen tilanne muuttui.
- Katsottiin Steffen kanssa GOT:a ja tajusin, että Sansa Stark:n eli näyttelijän Sophie Turner:n hiusten väri on se, mitä mä oikeasti haluan! Sain pari päivää pohtia päätöstäni, kunnes koitti perjantai ja kello löi 11:30.
Käppäilin kampaamoon sisään ja sydän oli vähällä tulla rinnasta läpi, kun aloin miettimään teenkö elämäni suurinta virhettä! Kampaajani tietenkin tuttuun tapaan oletti, että kyseessä oli blondiksi raidoittaminen ja alkoi jo selittämään, että minkä paksuiset raidat olisivat hyvät. Kunnes mä sanoin vain: "Ei, tällä kertaa ei blondia." Kerroin hänelle, että haluan kuparit/oranssit hiukset. Hän lievästi ehkä ihmeissään lähti kaivamaan väri karttaa ja kyseli minkä sävyinen kupari olisi hyvä. Päädyimme lopuksi yhteisymmärrykseen vähän tummemmasta tyvestä ja vaaleammista latvoista.
Minä jos joku tiedän miltä tuntuu, kun blondausaine on niin tujua, että sua vain sattuu ja sun tekisi mieli vain raapia sun päänahka verille. Tällä kertaa kyseessä oli kuparinen väri ja ei tarvittu mitään lämpökäsittelyitä yms. Koko värjäysprosessi oli kivuton ja mulle täysin tunnoton, joka oli mulle täysin uutta!
Kampaaja aloitti värjäämällä eka tyven ja sitten vasta latvat. Kun tyveen oli saatu laitettua väri aloin tulla lievästi jopa katumapäälle, mutta se johtui täysin siitä kuparin ja blondin kontrastista! Kun koko hiuksiin oli saatu levitettyä värit niin sitten vain odoteltiin hetki ja sitten pesupaikalle. Ennen pesupaikka oli mulle se kampaamon taivas sen takia, koska silloin tiesin pääseväni eroon pahan hajuisesta blondorista. Tällä kertaa se tuntui samalta kuin värin laitto eli ei miltään. Jännitys uudesta hiusten väristä yltyi, kun kampaaja kuivasi pyyhkeellä hiuksiani ja antoi luvan mennä takaisin peilin ääreen...
©Salon Seireeni
Mulla meinasi leuka mennä sijoiltaan, kun katsahdin peiliin. Tällainen lopputuloksesta tuli! Mä aloin melkein itkemään, kun tajusin, että olin tehnyt elämäni parhaimman päätöksen! Mä siis olin yhtä hymy koko hiusten föönauksen ja kiharruksen ajan, koska mä olin niin tyytyväinen ja olen edelleen! Tuntuu kuin kasvoille olisi palannut värit ja silmät korostuisivat 100% enemmän kuin vanhoja blondeja hiuksiani vasten, koska silloin mä näytin aina kipeältä ilman meikkiä yms. Onhan tämä suuri muutos, mutta meitsi on enemmän kuin onnellinen ja musta vähän tuntuu, että paluuta blondiin ei ainakaan hetkeen ole luvassa.
Hiuksissani käytetyt sävyt olivat Kc Color Luximan sävyt: Toasted honey ja Honey bunny.
Tällainen muutos tähän vuoden alkuun. Ensimmäinen muutos tälle vuodelle ja toivottavasti lisää on tulossa! En voisi olla enempää ylpeämpi itsestäni, että ensimmäistä kertaa melkein 19 vuoden jälkeen kuuntelin itseäni ja omaa visiotani omista hiuksistani! Nyt on hienot hiukset synttäreitä varten. Meitsi täyttää ensi viikon lauantaina 19 vuotta, ikäkriisi alkaa painamaan kohta jo harteita! Toivottavasti tykkäsitte. Se olisi sitten torstaihin.
~Moikka ja ens postaukseen~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti