~Biisit, joilla on merkitys~

~Ja kun huvittaa,

 alas taas itelle hokemaan,

et kilsat on, kilsat on, kilsat on kilsoja vaan~

-Päällekkäin - Ida Paul & Kalle Lindroth-

 Mooi!

Täällä kirjoittelee lievästi kuumehouruissa ja väsymyksessä vellova tyttö. 

Hyvää itsenäisyyspäivää tällee tyylikkäästi myöhässä ja onnea Suomi 100v. Tuli Linnan juhlat äidin kanssa sohvalta katottua ja mekot arvosteltua. Lempparini olivat Minttu Räikkösen mekko samoin Mansikkka eli Maiju Voutilaisen mekko. Ei ollut niin näyttäviä mekkoja kuin viime vuosina? Vai onko mulla vain maku muuttunut. Kuitenkin hienot Linnan juhlat oli ja tykkäsin erittäin paljon Jenni Haukion kieloista tehdystä hiuskoristeesta.
Tänään postauksena olisi 9 biisiä, jotka ovat täydellisesti kuvanneet tätä vuotta 2017:sta. Kiitos Spotify, kun julkaisit "suosikkikappaleesi vuonna 2017"-listan jo tässä vaiheessa vuotta!

   

| 1. Another Day of Sun - La la land Cast |
- Yllätyin jopa vähän, että tämä oli mun kuunnelluin biisi tänä vuonna, mutta kun alkaa miettiä niin ei  se kyllä ole mikään ihme! Koska käytiin pari päivää mun synttäreiden jälkeen katsomassa Steffen kanssa tämä kyseinen leffa La la land ja siitä lähtien olen ihan säännöllisin väliajoin tätä biisiä kuunnellut! Eikä kyllästyminen vieläkään pukkaa päälle, vaikka kohta lähes vuoden olen tätä popittanut.

   

| 2. Oops!... I Did It Again - Britney Spears |

- Oi joi... Tämä biisi tuo lapsuuden mieleen samoin wanhojen tanssien omantanssin tyttöjen osuuden. Johon minä ja Roosa suunniteltiin koreografia. En kyllä vieläkään tajua, miksi me edes suostuttiin toteuttamaan sen koreografian tekeminen, mutta tulipahan tehtyä. Ja tulipahan löydettyä kyseinen biisi uudelleen lapsuudesta. 

   

| 3. City Lights - Blanche |

- Kaikista Euroviisu biiseistä mä rakastuin aivan täysin tähän Belgian Euroviisu kappaleeseen. Tykkäsin eniten pelkistetystä lavaesityksestä, joka oli toteutettu vain valoilla ja itse laulajalla. Harva mun tutuista tykkäsi tämän tytön lauluäänestä, mutta itse lumouduin täysin! 

   

| 4. Trampoliini - SANNI |

- Oi tämä biisi... Jos mä osaisin kirjoittaa lauluja niin olisin halunnut kirjoittaa juuri tämän biisin! Itse olen jotenkin omistanut tämän biisin täysin Steffelle, koska tämän biisin sanat! Steffe on se joka nostaa mut suosta kuin suosta.

   

| 5. Taivas ei oo rajana - Mikko Harju |

- Tätä Harjun biisiä mä tykitin koko sen aamun ennen mun toista inssi yritystä. Ja mä uskon, että tämä biisi sai mut uskomaan itseeni ja sen uskon voimalla pääsin siitä inssistä läpi. Ihan hyvä kuski musta tuli, vaikka aika traumaattiset kokemukset ajotunneista jäikin takataskuun. Ennen kevään jokaista ylioppilaskoetta mä taidan kuunnella pelkästään tätä, jotta hyvä onni suosisi minua samallalailla silloinkin! 

   

| 6. Young - The Chainsmokers |

- Tämä biisi on ylivoimaisesti ihan mun lempibiisi kaikista maailman biiseistä, mitä on tähän mennessä kirjoitettu! Erityisen tästä tekee se, että sain elokuussa kuulla sen livenä Weekend Festivaaleilla. Se fiilis, kun Young alkoi soimaan niin sade, sadetakki, tungos tai Roosan kaulassa roikkunut jätkä ei haitannut siis yhtään! 

   

| 7. Syypää Sun Hymyyn - Cheek |

- Uus vanha suosikki nousi pinnalle uudestaan, kun Kaija Koo veti oman versionsa viimeisimmässä Vain Elämäässä. Tämä Cheekin versio tuo mieleen yläasteen ja parhaiten jotenkin sen ajan, kun oltiin kaikki neljä vielä samassa kaupungissa tai paremminkin sanottuna samassa maassa. Ikävä on kova, eikä näytä laantuvan. Se joka keksi sanoa, että ikävä hiipuu ajan kanssa, niin ei kyllä ollut ikävää koskaan kokenutkaan! Tämä biisi tuo myös mieleen ne ensimmäiset ihastukset, joita juostiin kaappien taakse piiloon! Kumminkin, jokainen näistä meidän tyttöjen ihastuksista kylläkin paljastuivat ennen pitkään mätämuniksi. 

   

| 8. Wing$ - Macklemore ft. Ryan Lewis |

- Tämä biisi ja tanssisarja nosti mun tanssin harrastuksen ihan uudelle levelille. Olin jo aivan liian kyllästynyt herkkiin tyttömäisiin keijukais tansseihin ja pelkkiin piruetteihin. Nykyään tanssitunnit koostu pyörimisen lisäksi lattialla möyrimisestä ja vihan tunteiden vuodatuksesta. Rakastan, rakastan ja vain rakastan! 

   

| 9. Love Story - Taylor Swift |

-  Tämä vanha uusi tuttavuus hyppäsi mun silmille samana päivänä kun Steffe kosi mua. Siitä lähtien mä oon pitänyt tätä biisiä sellaisena kihlajaispäivä biisinä. Okei, olen lievästi outo! Kuulun niihin ihmisiin, jotka kiteyttävät jonkun tärkeän muiston tai tunteen tiettyyn biisiin. Ja tämä on yksi niistä tärkeimmistä muistoista ja sen takia tästä biisistäkin on tullut erittäin tärkeä mulle.

Tällainen postaus tällä kertaa! Mä oon viimeksi julkaissut tällaisen biisi-postauksen 25. lokakuuta vuonna 2015. Jolloin kovassa huudossa oli Sian Chandelier ja Norlie & KKV:n Ingen Annan Rör Mig Som Du. Nämäkin biisit ovat edelleen kuuntelussa tällee kahdenkin vuoden jälkeen. Toivottavasti tykkäsitte ja ehkä löysitte uusia biisejä soittolistoillenne.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Itseni kanssa solmussa~

~Jos sä oot solmussa selvitän sut,

mustan sut ulkoo oon sua lukenut.

Jos sä oot solmussa mä avaan sut,

viimeistään nyt mä oon sen luvannut~

-Pikku G - Solmussa-

Moi!

Mitä kauemmin täältä blogin puolelta on pois, niin sitä vaikeampi tänne on palata takaisin.

Mä julkaisin viime postauksen 19.11.2017 ja  siitä tuntuu olevan ikuisuus, vaikka tosiaan siitä on kaksi viikkoa. Mä en haluaisi kokea, että olisin selityksen velkaa, koska nyt kyseessä ei ole mitään kahden kuukauden tai puolen vuoden taukoa. Oikeastaan en olisi edes palannut tänne blogin puolelle vielä tänäänkään ilman, että Steffe olisi vaatimalla vaatinut...

Viime postaushan tuli päivää ennen koeviikon alkua. Jos mä nyt tällälailla koe viikkoa yhdellä sanalla kuvailisin niin se olisi "järkytys". Järkytys nimittäin oli erittäin suuresti läsnä. Nimittäin ensimmäistä kertaa koskaan mä paloin loppuun koulun suhteen. Mulla ei ollut koeviikolla oikeasti mitenkään erittäin erikoisia aineita tai mitään normaalista koeviikosta poikkeavaa. Mulla oli tuossa toisessa jaksossa siis 7,25 kurssia, joka on ihan perus ainakin mulle. 

Näistä 7,25 kurssista osallistuin kaikkiin paitsi yhteen kokeeseen. Mä otin siitäkin aivan järkyttävän stressin, että en osallistunut siihen kokeeseen, koska kyseessä oli mun viimeinen fysiikan kurssi koko lukio taipaleeni aikana. Siitä tuli sitten keskeytetty, samoin keskeytin yhden matikan kurssini kurssikokeessa vetämällä kaikkien tehtävien päälle raksit. Mulle joka tunnetaan ihan hyvänä matikassa ja ei sellaisena luovuttaja tyyppisenä ihmisenä se oli kova paikka, vaikka jonkun korvaan se saattaa naurettavalta kuulostaakin. 

Mä siis päivää ennen tätä keskytettyä matikan koetta vaan makasin mun lattialla itkien, että mä en enää jaksa. Ja se näkyi. Tämä keskytetty matikan koe oli perjantaina, maanantaina jätin tyhjän sanakoe lapun ruotsin opettajalleni ja tiistaina en ilmestynyt fysiikan kokeeseen. Mä paloin loppuun.

Sama kävi täällä blogin puolella. Kerta mä paloin koulusta loppuun niin mulla tuli niin suuri sellainen ns muuri kaiken suhteen. Tuntui kuin olisin palanut kaikesta loppuun. Ja se piti todella hyvin paikkansa, enkä sen vuoksi palannut tännekkään. Yhtenä suurana syynä sille etten palannut blogin puolella on myös se, että mulla ei ole kuvia. Mä en ole tehnyt koko viime jakson aikana mitään mielenkiintoista ja toisena ei ole valoa jonka avulla kuvata. 

Mä vihaan huonoja kuvia ja niitä mulla on paljon! Mä en halua julkaista huonossa ja keltaisessa valossa otettuja kuvia. Mä rakastan sellaisia ns. ylivalottuneita ja huoliteltuja kuvia. Johtuen ehkä siitä, että mä itse luen sellaisia blogeja, joissa on sen tyylisiä kuvia. Ja sellaisen ylivalottuneen valon saa ainoastaan tähän aikaan vuodesta 11-14:30 välisenä aikana ja silloinkin jos on todella vaalean harmaa taivas tai paistaa aurinko. Ja näin ei koskaan ole, kun mulla olisi aikaa kuvata. Joka luo ristiriidan sille, että joo haluaisin tehdä postauksia, mutta ai niin kuvien laadun pitäisi sitten olla heikompi. Ja sit jos odotan täydellistä valoa, niin siihen postauksen tekoon on vierähtänytkin sitten se kaksi kuukautta. 

Pitää nyt vakavasti miettiä, että mitä teen tälle asialle. Koska mä stressaannun siitä, että en pääse harrastukseni pariin. Joko upotan rahani siihen kuvausvaloon tai ostan jonkun erittäin valkoista valoa tuottavan lampun tai jotain. Mä uskon muutenkin, että tää mun bloggaus nousee ihan next levelille sitten kun muutan omilleni. Koska tällä hetkellä en pysty toteuttamaan kaikkea, mitä haluaisin. Tämä mun oma kuusi kulmainen huoneeni ei anna kaikkia valmiuksia siihen, mitä haluaisin toteuttaa. 

Inspiraatiota on, mutta valon puute syö sen ja toivoakin on vielä ihan vähän. Ja Steffe oli oikeassa, mulla on nyt jo paljon parempi mieli tämän mun lievästi puhki palamisen kanssa. 

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte, vaikka tämäkin postaus oli taas tällainen avautumispostaus eikä niinkään mihinkään tiettyyn asiaan suuntautuva. Rukoilen ymmärtäväisyyttä ja pyrin palaamaan torstai- ja sunnuntai-postausrytmiin. Joka on ollut tässä hetken aikaa hakusessa. Toivottavasti se seuraava postaus jossa näemme olisi julkaistuna torstaina! 

~Moikka ja ens postaukseen~

~Kun mikään ei riitä~

~Kaikki kääntyy vielä paremmin,

oon vaa nii väsyny just noihin sanoihin,

mut jos uuden haluu rakentaa,

niin tiedän et välil kaiken täytyy romahtaa~

-Ollie - Sä et oo sä-

Mooi!

Täällä taas erittäin väsynyt äidinkieleen esseetä koko päivän väkertänyt tyttö. Se kun aiheena on heijastin ja sen oleellisuus suomalaisuudessa... Pikkuveli pitää esitelmiä enkuks lusikoista ja mä suomeksi esseitä heijastimista. Mihin tämä maailma on oikein menossa. 

Toisiksi viimeinen jakso lukiossa päätyi perjantaina ja nyt maanantaina alkaa koeviikko. Jännä ajatella, että aika on kulunut aivan tajuttoman nopeasti. Vasta mä olin se kitisevä lukion ykkösellä oleva tyttö ja kohta mun pitäisi olla kaikki tietävä ylioppinut nuori aikuinen. Kohta mä oon jo varmaan kiikkustuolissa kirjoittamassa leijuvalla tietokoneella postauksia.

Tänään kumminkin aiheena olisi yksi mun luonteen piirre, joka tuli taas vähän liian selkeästi esiin tuossa perjantaina. En kyllä niin levottomalla matikan tunnilla ole ollut aikohin!

Aloitetaas...

- Kaikki jotka kirjoittivat tänä syksynä jotain ylioppilaskirjoituksissa tietävät, että tulokset tulivat perjantaina. Mulla olisi alkanut koulu vasta 11:45 eli olisin saanut nukkua 10 asti. Tulosten piti tulla Wilmaan noin kello 9. Mähän alotin sitten tuon heräilemisen jo kello 8 ja sen jälkeen en pystynyt nukkumaan kuin katkonaisina pätkinä juuri sinne noin 9 asti. Kunnes kello 8:57 tulee tekstiviesti koululta, että yo-tulosten tiedonsiirrossa ongelmia. Siitä alkoikin sitten piinaava odotus.

 - Mä kirjoitin siis tänä syksynä 2017 biologian ja kemian. Biologia tuntui, että se meni hyvin. Kemiasta olikin sitten aivan vastakohtaiset fiilikset. Lähtöpisteetkin kuvastivat aika hyvin näitä mun fiiliksiä... Kello 12:08 tulee uusi tekstiviesti, jossa luki että tulokset voi tulla hakemaan lukion kansliasta. Lähes tulokoon koko matikan luokka tyhjeni parissa minuutissa ja kanslian ovelle muodostui pitkä jono. Mä en ole varmaan pitkään aikaan jännittänyt mitään niin paljon kuin tuolloin. Mun vuoron tullessa ja lapun käteen saadessani musta tuntui, että sydän jätti lyömästä pari lyönti. Käänsin paperin siten, että näin tulokset ja sitten kaikki kaatui...

- Jos mua yhtään tuntee tai on tätä blogia kauemmin lukenut, niin saattaa tietää, että jollain tasolla mä  olen nörtti. Pidän koulua tärkeänä ja velvollisuutena. En nyt tiedä olenko mitenkään hyvä, mutta sen tiedän liian hyvin, että mulle ei riitä mikään muu kuin se 10. 

- Kaikki 9 alapuolelta tuntuu epäonnistumiselta ja kaikki mikä jää vain ysiksi saa mut tuntemaan riittämättömyyden tunnetta. En kumminkaan täytä täysin perfektionistin piirteitä, sillä tämä minun tapaukseni suuntautuu vain kouluun ja ehkä lievästi valokuvaamiseen. Tämä perfektionismiin viittaava piirteeni on jollain tavalla lähtenyt yläasteelta. Ala-asteella nimittäin tyydyin juuri niin numeroihin mitä sain. Vaikka silloinkin muistan itkeneeni matikan takia useasti. Sillä matikasta ei saanut tulla mitään muita numeroita kuin ysejä tai kymppejä. Onneksi tämä pikkuinen haaveeni toteutui yläasteella, sillä siellä en tainnut saada yhtäkään alle ysiä kokeesta. Kuitenkin se pahin osuus alkoi lukiossa... Jokaisesta kurssista tulee oma numeronsa ja niiden keskiarvo on pakko olla ysi tai 10. Ainoat aineet, joista olen itselleni sallinut keskiarvoiksi alle ysin ovat englanti ja yhteiskuntaoppi. Mutta sen enempää en ole sallinut. 

- Kaikki jotka ovat mun kanssa lukion aikana seurustelleet eli ex ja Steffe vihasi/vihaa tämä mun piirrettä. Sain ykkösellä kuulla ja saan edelleen kuulla siitä, että miksi en tyydy vain siihen mikä tulee. Miksi pitää tehdä yömyöhään lisätehtävien lisätehtäviä, jotta tulokseksi tulee varma 10? Minä en osaa sanoa miksi, mutta sen osaan sanoa, että se on osa mua. En todellakaan tiedä, mikä pakkomielle mulla on siihen, että kaikki tehtävät pitää olla tehtynä. Esimerkiksi matikka riittää 110 tehtävää täysiin pisteisiin, mutta lapussa on 116 tehtävää. Mä en kykene jättämään tehtävien toka siihen 110, vaan mun on pakko tehdä ne kaikki 116 tehtävää. 

- Ylioppilaskirjoitukset ovat sen takia mulle ns. kova paikka, koska ei pysty vaikuttamaan mitenkään siihen kirjaimeen. Vaikka sun pisteet liipaisisivat juuri ja juuri sitä huippu arvosanaa niin tulos ei pyöristy siihen huippu arvosanaan vaan jää siihen ns. huonompaan. Niin kuin mulla kävi biologian suhteen... Toisaalta tykkään siitä ajatuksesta, että kaikki tai ei mitään! Mutta mun kaltaiselle ihmiselle sellainen käytäntö pitäisi olla kaikissa aineissa eikä vain kirjoituksissa käytössä. 

-Mutta mitä käy kun kaksi koulun suhteen ns. perfektionistia laitetaan samaan puheluun käymään keskustelua siitä, että pitäisikö mennä korottamaan kaksi ihan ok tulosta kolmen muun aineen kanssa keväällä... Voitte uskoa, siitä ei mitään hyvää seuraa! Nimittäin mä kävin mun isän kanssa tällaisen puhelun liittyen biologian ja kemian korottamista. Lopputuloshan oli sitten se, että mä ilmoittauduin kevään kirjoituksiin viiden aineen kanssa... Olisi ehkä pitänyt ajatella kolmesti, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi... Minä kirjoitan keväällä 2018 äidinkielen, kemian, ruotsin, biologian ja pitkän matikan. Joku voisi pitää minua hulluna! Itse ainakin tästä edes pidän itseäni liian yllytyshulluna!

Tällainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti joku tajusi jostakin jotakin. Mun ajatukset edelleen sinkoilevat aivan tajuttoman epäselkeässä järjestyksessä mun päässä. Samaan aikaan musta tuntuu, että tein oikean ratkaisun biologian ja kemian suhteen toisaalta mulla on niin huono tunne tästä viiden aineen kirjoittamisesta kerralla... Toivottavasti tykkäsitte. Marmori pohjalla on lauseita, jotka ovat pinttyneet opettajien, koulun henkilökunnan ja opiskelijoiden suusta päähäni.

~Moikka ja ens postaukseen~

~8+1 haavetta~

~Mä lupaan etten usko sun silmii enää,

Ja lupaan etten sun takii keskellä yötä herää,

Mä en tuu leikkii kotii enempää~

-Aleksanteri Hakaniemi - Kynttilät-

Mooi!

Täällä vaihteeksi kirjoittelee erittäin tympääntynyt lukio-opiskelija. Tämä toinen jakso tässä abivuonna on tuntunut yhdeltä suurelta vääryydeltä. Päivät tuntuvat ykkös jaksoon verrattuna aivan tajuttoman pitkiltä. Tunnit tuntuu menevän vain päivä päivältä hitaammin. Koko tämä toinen jakso on ollut täynnä, mitä ihmeellisempiä poissaoloja tunneilta ja niistä tunneista jääneet rästiin jääneet tehtävät ovat tuntuneet yhdeltä suurelta ydinsodalta mun päässä. Kaikista eniten mua ärsyttää se systeemi, että pantataan vikalle viikolle kaikki! Ihan kun ei jännittäisi jo aivan tarpeeksi ylioppilaskokeiden tulokset, jotka julkaistaan perjantaina 17. päivä. Siihen päälle ruotsin sanakoe, ruotsin kielioppitesti, äikän essee, luettu kirja ( arvatkaa vain olenko lukenut, no en. ) sitten vielä uskonnon väittely, uskonnon joku luento juttu ja uskonnon tehtävät. Rip yöunet. Ja tällä kaikella selittelyllä yritän kai jollain tasolla hyvittää sen, että viime torstaina ei tullut postausta. 

Anteeksi vuodatus ja mennään päivän aiheeseen eli mun salaiset ja vähän vähemmän salaiset haaveet.  Jotkut näistä saattaa olla vanhoja tuttuja, mutta joku näistä haaveista saattaa yllättää.

Aloitetaas...

| 1. Päästä SIA:n keikalle |

- Tämä haave olisi toteutunut kesällä 2016 Flow Festivaaleilla, jos olisin ollut 18 vuotias silloin... Toivon, että se ei ollut mun viimeinen mahdollisuus.

| 2. Päästä johonkin blogiportaaliin |

- Tämä haave on vasta suhteellisen tuore. Tai siis vakavasti mietinnän alla vasta lyhyen aikaa. Oon kuullut puolin sun toisin ajatuksia siitä, millaista on olla portaalissa ja että miksi se ei kannata ja miksi se kannattaa. Vähän ristiriitaiset fiilikset siitä ajatuksesta vielä, mutta tavallaan se olisi kivaa. 

| 3. Matkustaa Kreikkaan |

- Tämä haave on syntynyt Steffen johdosta. Arkkitehtuuri on siellä just sellaista, josta itse tykkään todella paljon. Samoin mulla on vähän jännä mielikuva kreikasta ylipäätään, niin haaveena olisi joku päivä päästä sinne toteamaan onko mun mielikuva aivan täysin pielessä.

| 4. Matkustaa Hollantiin |

- Tämä on haave, joka on ollut mulla siitä lähtien, kun näin Tähtiin kirjoitetun virheen ensimmäisen kerran. Tällä hetkellä jo yli 3 vuotta mun päässä pyörinyt tämä haave. Varmasti joku päivä tämä tulee toteutumaan.

| 5. Oppia viittomaan sujuvasti viittomakieltä |

- Siis tämä! Kiinnostus viittomakieleen alunperin lähti siitä, että yläasteella meidän luokalla oli avustaja, joka viittoi kolme vuotta putkeen lähes kaikki meidän oppitunnit yhdelle vanhalle luokkalaisellemme. Mä en tule koskaan unohtamaan tämän meidän avustajan ilmettä, kun hän joutui viittomaan matikan yhtälön pyöritystä tai biologian tunnilla ihmisen kehitystä. Parit viittomat olen oppinut sillä, että olen tuijottanut hänen touhujaan taululla pyörineen videon sijasta. Kuukausia, eläimiä ja numeroita olen oppinut Hallasign  Youtube kanavan pitäjiltä, silloin kun he vielä tekivät viittomavideoita. Mutta olisi halua oppia lisää viittomaan tai että siitä tulisi sujuvaa. 

| 6. Oppia puhumaan edes ranskan alkeet |

- Jo kuudennella luokalla mä halusin oppia ranskaa. Mä harjoittelin sitä satunnaisesti Google kääntäjän avulla. Yläasteella mulla oli jo todella hankalaa enkun kielen kanssa ja päälle tuli vielä ruotsi, niin ajattelin, että parempi etten ota vielä ranskan kieltä siihen. Ajatus kävi myös lukiossa, mutta se meni kemian päälle ja siinä tilanteessa kemia oli mulle tärkeempi. Ja on kyllä edelleenkin. Mutta ranskaa olisi kiva oppia... Edes joskus!

| 7. Lähteä pelastustöihin, johonkin kriisialueelle |

- Tämä on haave, jota olen pyöritellyt salaa mielessäni iltaisin ennen kuin olen mennyt nukkumaan. Ajatus kiehtoo todella paljon. Varsinkin, jos joskus pääsen tai edes valmistun lääkäriksi. Niin ei edes olisi mikään mahdottomuus lähteä, jonnekin kriisialueelle auttamaan. Se on sitten toinen juttu riittääkö rohkeus.

| 8. Opiskella edes kuukausi ulkomailla |

- Lukion alusta lähtien olen miettinyt sitä mahdollisuutta, että jos lähtisi Ruotsiin opiskelemaan. Tai sitten, jos pääsisin opiskelemaan Suomessa ja sit kuukaudeksi vaihtoon, joka on nykyään aika yleistä yliopistoissa. Tai ainakin tällaisen kuvan mä olen saanut. Mutta tässäkin on se, että onko tarpeeksi rohkeutta tai salliiko elämäntilanne...

| 9. Värjätä hiukset oranssiksi/punaiseksi |

- Tämän haaveen ainakin mun vakkari kampaaja on kuullut mun suusta moneen otteeseen ja joka kerta hän on yrittänyt saada mun pään käännettyä. Aika hyvin hän on onnistunut, kun edelleen blondi olen. Kuudennella luokalla tämä ajatus pyrki ekan kerran mun päähän ja sieltä se ei ole näköjään vieläkään lähtenyt. Edelleen hinku oransseja ja punaisia hiuksia kohtaan on suuri! Ehkä tämä haave toteutuu pian tai ei koskaan? (Huomatkaa kuvassa mun mahtavat hiusten väritys taidot...)

Tällaista tällä kertaa! Toivottavasti tykkäsitte ja tuli esille jotain uutta. Mä lähden tästä lukemaan Juhani Ahon Papin tytärtä ja miettimään, miksi en mennyt amikseen. Luovuttaisin, jos jäljellä ei olisi vain yksi jakso.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Lokakuu 2017~

~Tuleeks meille uutta kesäkuuta,

 kuuta,

Ku tääl sataa kaatamal ku  keskel lokakuuta, 

kuuta~

-Vanhaa Sua - Kasmir-

Mooi!

Täällä kirjoittaa aivan liian tehokkaalla päällä ollut tyttö. Mä olen tänään tehnyt aivan kauheasti kaikkee. Oon kuvannut ja kirjottanut tän postauksen, ja juu kyllä ne vievät aika paljon aikaa. Samoin olen tehnyt kahden matikan kurssin tehtäviä, ruotsin etätehtävät ja fysiikan tekemättä jääneet tehtävät. Enkä edes herännyt sen aikaisemmin kuin puoli kaksi. Että tälläistä kuuluu minun sunnuntaihini.

Tänään tehdään postaus joita olisi pitänyt tähän mennessä tulla 9, ja tämän pitäisi olla kymmenes. Todellisuushan on se, että niitä postauksia on tullut 7 ja tämä on vasta kahdeksas. Eli kuukauden suosikit. Tässä mun viime kuun eli lokakuun top 5-suosikit.

Aloitetaas...

| 1. ACO:n BB-voide | 

- Tämä tuote oli vielä noin kuukausi sitten aivan tuntematon kaveri. Mähän en ole käyttänyt meikkivoidetta sitten seitsemännen luokan. Paitsi, jos olen meikannut enemmän niin silloin joo. Asiaan tuli kuitenkin muutos, sillä yksi ilta äitini kysyi minulta, että onko mulla käyttöä tällaiselle meikkivoiteelle. Hetken epäröinnin jälkeen vastasin joo hänen mieliksi. Vaikka tiesin, että se päätyisi laatikkoni pohjalle. Mielenkiinto kyseistä BB-voidetta kohtaan nousi vasta luettuani purkin takana olevan tekstin. Josta selvisi, että kyseessä oli päivävoiteen ja meikkivoiteen yhdistelmä. Ekan käyttökerran jälkeen olin aivan myyty! Itse en mitään jäätävää peittävyyttä meikkivoiteelta vaadi tai haluakaan. Ainoa tärkeä juttu mulle on se mattaisuus, jonka tämä kyseinen BB-voide mulle tarjoaa. Eli ei kauhean peittävä, kosteuttava, tekee ihosta mattapintaisen ja juuri täydellinen sävy minulle eli Soft Beige. Suosittelen lämmöllä! Saatavilla ainakin apteekeista.

| 2. Mustat farkut |

- Minä, joka melkein pystyi elämään vuoden ilman täysin mustia farkkuja, löysin vihdoin täydelliset mustat farkut. Oikeastaan nämä farkut ovat olleet minun lemppareinani jo elokuun alusta asti. Kyseessä on siis Gina Tricotin Molly nimiet farkut. Mä en tajua missä kuplassa mä olen elänyt, kun en ole tiennyt näiden farkkujen olemassa olosta mitään! Mä olen joskus aikoja sitten vannonut Vero Modan farkkujen nimeen ja sen jälkeen Bikbokin farkkujen nimeen. Hauskaa aatella, että nämä farkut ovat lähes puolet halvemmat kuin Bikbokin farkut ja nämä ovat jo nyt pysyneet kauemmin ehjänä. Enkä ole ainakaan vielä huomannut, että nämä farkut olisivat värjänneet mitään mun vaatteita uuteen uskoon, niin kuin mun vanhat hajonneet Vero Modan mustat farkut. Mun valkoinen talvitakki ei ole niiden farkkujen jälkeen ollut enää valkoinen...

 | 3. Paese:n highlighter |

- Tämä kaveri tarttui mukaan I Love Me-messuilta, jossa oltiin tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten. En olisi ihan heti uskonut, että 7€ highlighterista tulisi aivan mun suosikki. Samoin tämä on mun ihka ensimmäinen highlighteri, enkä tajua miten olen voinut elää ilman! Olen vielä vähän harjoittelija tämän käytön kanssa samoin hyvin varovainen. Vaatii vielä totuttelua se, että haluaa tahallaan tehdä kasvoista discopallon. Olen tykännyt tästä erittäin paljon, vaikka tämä haisee aivan pilaantuneille ruusuille. Onneksi se haju ei ole kuin vain tuossa purkissa. 

 | 4. Abihuppari |

- Tätä abihupparia odotettiin kuin kuuta nousevaa alku syksystä. Otin itselleni tilauksessa tämän ns. paksumman hupparin enkä kadu yhtään, vaikka vähän nukkaa lähteekin hupparin sisäpuolelta. Erittäin lämmin ja en muistanut, että kuinka kiva väri tämä burgundi edes oli! On ollut kovassa käytössä tässä koko syksyn. Tuo päällä ylppäritkin tuli lusittua. Uskon, että tuossa hupparissa on jotakin taikavoimia, koska matikastakin pärähti 10, kun kokeen hutasi toi päällä. 

| 5. KIKO:n luomiväri |

- Sanni ja Hanna toivat tuliaisina Espanjasta mulle tämän aivan ihanan vaaleanpunaisen luomivärin sekä punaisen KIKO:n huulipunan, jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt. Mutta tätä vaaleanpunaista luomiväriä on tullut käytettyä lähes joka päivä saanti hetkestä eteenpäin. Ja jos joku poikkeus on sattunut tapahtumaan, niin tämä on ollut silti pohjavärinä. Sanni ja Hanna osasivat aika hyvin lukee mun ajatuksia, sillä olin ostamassa aivan saman sävyistä luomiväriä NYX:ltä, mutta onneksi en ostanut. Vaikka tuo on sellainen sävy, jota kyllä kuluu! Sävy on 17.

Tapahtuma:

| Halloween |

- Tänä vuonna Halloweenia tuli juhlittua aluksi Ainolla ja ilta sitten jatkui baariin. Niin kuin jossakin aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, niin Halloween on yksi mun lemppari vuodenajoista joulun lisäksi. Mä oon aina ollut tyyppi, joka tykkää pukeutua, katsoa maskeerauksia ja kauhuleffoja. Ja kaikki se yhdistyy Halloweenina. Itse olin tänä vuonna joku lepakon ja vampyyrin välimuoto. Mulla oli jopa lepakon siipi-eyelinerit ja lepakonsiipi-panta päässä, joka on ostettu H&M:stä. Sitten meidän porukkaan kuului mun lisäksi poliisi, leopardi, piru, enkeli ja abiturientti, joka ei tässä kuvassa näy. Oli kyllä kiva Halloween, nyt saa taas vuoden venailla...

Biisit:

Sanni - Kelpaat Kelle Vaan

&

Kygo - Kids In Love

Tällainen postaus tällä kertaa. Elo- ja syyskuu jäivät tänä vuonna välistä suosikkien suhteen, mutta ei voi mitään! Ensi vuonna pyrin siihen, että joka kuukausi tulisi kuukauden suosikit. Toivottavasti tykkäsitte.

~Moikka ja ens postaukseen~

~Tarinoita~

~Me ollaan vielä lapsia,

aikuisten kokosissa vaatteissa.

Miksei missään kerrota,

 ei virhettä virheillä korjata.

Mut mä en haluu olla cool,

vaan suoraan sanoo.

Ehkä sun kanssas mä olisin minä, 

enkä kukaan muu~

-Ellinoora - Glitteri-

Mooi!

Täällä taas! Olen ollut koko päivän aivan tajuttoman laginen, joka saattaa hyvin todennäköisesti johtua vain siitä, että viime yönä ei tullut kauheasti nukuttua. Mä tarvisin vain edes viikon pituisen loman koulusta justiinsa nyt! Vaikka loma loppuikin ehkä kaksi viikkoa sitten, mutta en osaa enää opiskella tällaisessa 7 kurssin hässäkässä! Tykkäsin aivan liikaa siitä, että oli vain 4 kurssia jaksossa. Onneksi enää noin kaksi viikkoa koeviikkoon ja jakson vaihtumiseen! Sitä odotellessa mä teen hidasta matemaattista kuolemaa.

Tänään aiheena olisi tarinat Instagram-kuvien takaa! Inspiroiduin mmiisas:n videosta, johon pääsee tästä! Kiinnittäkää huomiota kuvissa mun kulmakarvojen evoluutioon. Mennäänpäs tarinoiden kimppuun.

Aloitetaas...

 - 21.12.2014 -

- Tämän kyseisen kuvan tarkoituksena oli olla osana tämän blogini joulukalenteria vuonna 2014. Ja sitä se olikin. Mutta hauskana taustatarinana tässä kuvassa on se, että yleensä tuolloin enkä nykyäänkään halua ottaa postaus tai IG kuvia kavereideni tai omaa kotiani läheisillä paikoilla. Monesta eri syystä joista yksi on se, että naapurit ovat pikku Ulla Taalasmaita ja kurkkivat ikkunoista vähän väliä. Ihan kun en sitä itsekin tekisi, mutta kumminkin! Heini oli ottamassa mulle eri asuista kuvia. No yksi asu tätä ennen huomaan, että naapuri tuijottaa ikkunasta meidän touhuja. Mentiin sisälle vaihtaa tätä asua ja istuuduin takaisin tuohon kivimuurille. No juuri sillä samalla minuutilla naapuri pärähtää ulos ja käypi viemässä roskia. Katsoen meitä sillee: "Mitä te ihan oikeasti teette?" Me fiksuina 15 vuotiaina pinkastaan hävetyksestämme sisälle kikattamaan. Ja just kun ollaan menossa takaisin ulos niin eiköhän tämä naapuri kävele takaisin roskiksilta. Ja me taas nolosti juosten kiiruhdetaan sisälle kikattamaan. 

Nyt tällee jälkeen päin ajateltuna. En yhtään ihmettele naapurin ilmettä, koska Heini on kyykkinyt maassa pienen pokkari kameran kanssa ja mä oon yrittänyt poseerata. Joo ei...! 

 - 23.05.2015 -

- Tämän kuvan taustalla on ollut pienoinen metsä reissu. Oltiin ottamassa Roosan kanssa kuvia, kunnes mieleeni pälkähti, että mä haluan ison vihreän taustan. Mehän jouduttiin hyppimään ison ojan yli ja mä olin vähällä sinnekin tipahtamassa tämän kuvan vuoksi. Ja ei ehkä ajattelisi ensimmäisenä, että tämä kuva on otettu moottoritien pientareella. Varmasti oli autoilijoilla ihmettelemistä, että miksi kaksi tyttöä hengaa moottoritien laidalla kameran kanssa. 

 - 20.07.2015 -

- Tämä kuva on otettu Lapista taustalla näkyvien koskien ääreltä. Mullahan oli aivan maan mahtavat visiot hienoista IG ja blogi kuvista, kun sain tietää että menemme käymään näillä koskilla. Kumminkin heräsin todellisuuteen, että mulla ei ole mukana muita kuvaajia kuin äiti. Jolta ei nyt voi tietenkään vaatia samaa tasoa kuin esim. Heiniltä tai Roosalta! Joten hautasin visiot ja pyysin äitiä vain ottamaan kuvan missä näkyy söpösti mun ponnari yms. Mutta omasta mielestäni äiti yllätti positiivisesti! Sillä tämä on tyyliin yksi lemppari kuvistani koko Instagramissani. Ja tämän kuvan vuoksi me kivuttiin ensiksi jonkun saakelin vuorelta tuntuvan kallion päälle, josta laskeuduttiin tuonne kosken viereen. 

 - 28. 07.2015 -

- Siis kukaan ei varmaan pysty kuvittelemaankaan, kuinka vaikea kolmen tytön on saada aikaiseksi yksi onnistunut kuva. Siihen vaaditaan lähes koko päivä. Haluttiin ottaa Heinin kans kuva meistä ja Roosa toimi kuvaajana. Ekoissa kuvissa ongelmana oli mun vaatteet, seuraavissa kuvissa oli ongelmana missä asennoissa oikeen ollaan. Lopputulos kummatkin vaihtoi kesävaatteensa farkkuihin ja mentiin pomppimaan pellolle. 

 - 24.02.2017 -

- Varmasti todella vaikea arvata mistä lukion kohokohdasta on kysy, nimittäin vanhojen tansseista. Musta ja Steffestä ei tätä ennen oltu otettu mitään virallisia kuvia varsinkaan pusukuvia. Onneksi se tuli kumminkin hyvin luontevasti loppupeleissä. Vaikka taustalla tuijotti hyvin moni meidän lukiolainen ja meidän rakas kemian opettaja. Että ei yhtään suorituspaineita, ei tietenkään........ Muuten vain olin repeämässä kesken pusun :)

 - 22.04.2017 -

- Tässä kuvassa ollaan oltu kuvailemassa Kattilahallilla Roosan kanssa. Siellä oli sitten tuollaiset tosi hienot betoniporsaat, joihin joku taitava oli käynyt piirtelemässä. Mulle tää julkisilla paikoilla kuvaaminen ei ole mikään uusi juttu ja siihen on pikkuhiljaa oppinut sekä tottunut. Eli jos joku tuijottaa niin ei se haittaa. Mutta jos kokonainen lauma skeittaajia tuijottaa, kun Roosa tyyliin makaa kamera kädessä mun istuessa betoniporsaan edessä, niin kyllä siinä tulee lievästi kiusaantunut fiilis. Sen näkee jopa noista mun käsistä, että olin lievästi kiusaantunut ja varmasti ihan tahallani katsoin aivan johonkin toiseen suuntaan. Ja tuolloin oli todella kylmä päivä ja mä hengailin vain collegessa. Ja ihan sattumalta ja vasta kuvien oton jälkeen Roosan kanssa huomattiin, että olin istunut kokoajan tuon enkelin sädekehän alla. Ehkä mä oon enkeli, ainakin betonipossujen mukaan! 

 - 13.07.2017 -

- Mä oon tunnettu näistä mun visioista kuvien suhteen. Tämän kuvan visiona oli portaat! Olin 2016 vappuna kävellyt yhtien kivojen portaiden ohi, jotka olivat jääneet mulle mieleen. Ne portaat ovat edelleen mun mielessä ja mun visioissa. No sitten tuolloin 13 päivä Heinin töiden jälkeen ja Hese ateriat syöneinä lähdettiin etsimään näitä portaita. No löydettiinkö me niitä? No ei... Vasta sitten kun oltiin luovuttamassa niin päädyttiin sille kadulle, jossa Salkkarien se keltainen talo on. Ja sieltä sitten löytyivät nämä korvaavat portaat. Niin kuin tämän kuvan kuvatekstissä lukee: "Vihdoin! Portaat!" Onneksi käveltiin juuri sitä reittiä, että sain edes jonkin sorttisen porraskuvan. Ja todellisuudessa tässä kuvassa näkyy Roosa istumassa maassa meidän naulakkona eli hän piti meidän laukkuja, takkeja yms. Mutta olen leikannut hänet pois, heh! Samoin tässä kohtaa alkoi Hese ateria turvottamaan niin Roosan farkkutakki pelasti tilanteen.

- 16.10.2017 -

- Kuka osaisi arvata, että tätä kuvaa ottaessa mua on sattunut päähän? Tai että mua olisi ärsyttänyt, kun kuvat eivät onnistuneet? Tai että mun housut menee märäksi ja pilalle? Tai että noin kymmenen minuuttia tämän kuvan oton jälkeen maatessani Steffen sängyssä tajuan, että sormus on hukassa? Tai, että heti tämän otoksen jälkeen mä heittäisin aivan raivoissani tuon ponnarin lehtikasaan? Joo en minäkään olisi arvannut. Joo eli totuus oli se, että mulla oli ollut kokopäivän kova pääkipu ja mua ärsytti, koska oltiin otettu jo jokunen tovi kuvia. Eikä mun mielestä mikään onnistunut. Samoin noustuani tuosta maasta sain melkein itkupotkuraivarit vain sen takia, että mun farkut oli märät. No kai ne nyt tyttö hyvä menee märäksi, jos istuu märässä maassa syksyllä. Ja kyllä sormus ei puutu tästä kuvasta tarkoituksella. Sen kuuluisi olla sormessa, mutta se katosi. Mutta onneksi Steffen haravoinnin johdosta se sitten jonkun ajan etsinnän ja panikoinnin jälkeen löytyi märkien lehtien alta! Jos näin voi ees sanoa niin sen sormuksen tunnearvo kasvoi vain enemmän, kun sen sitten löytyi! Steffe ei oo varmaan koskaan nähnyt mua niin paniikissa ja hysteerisenä kuin tuolloin! 

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte. Musta tämä oli erittäin hauska idea, koska kaikkien Instagram tai blogi kuvien takana voi olla, vaikka minkälainen tarina. Postausta sitten taas sunnuntaina! 

~Moikka ja ens postaukseen~

~Tavoitteena Harmaa~

~Sun uutta elämää en enää osta, 

kuin suora kopio sisustuskuvastosta.

Ja olisikin niin, 

että rakkaus on loppu mut se täytyy lopettaa.

Sun uutta alkua en enää huoli,

kai munki pitäis elää ku oon vielä nuori~

-SANNI - Kuka Sen Opettaa-

Mooi!

On taas sunnuntai! Kelloja on siirretty ja aamu tuntui kaoottiselta, kun elin kahden eri kellonajan mukaan, koska en ollut huomannut siirtää seinäkelloani tuntia taaksepäin. Tämä postauksen tekeminenkin venyi näin puoli kahteentoista kesäaikaan ajateltuna. 

Tänään aiheena olisi pälätystä ja mun mielipiteitä mun käyttämistä hopeatuotteista mun hiuksia varten. Tai no en mä näitä enää niin fanaattisesti käytä kuin 2015 syksyllä tai 2016 keväällä. Samoin tässä postauksessa on kuvia niiltä ajoilta, kun mun hiukset koki tätä mun pakkomielteistä tarvetta olla harmaa/platina hiuksinen tyttö...

Aloitetaas...

 

-Syksyllä 2015 mulle iski sitten aivan pakkomielteinen tarve saada platina blondit tai täysin harmaat hiukset. Tämä sota punapigmenttisyyttä vastaan suoritettiin ensiksi kampaamo käynnillä, jonka jälkeen omin keinoin! Kampaamo käynnin jälkeen mun hiukset olivat siis vaaleanpunaista ja liilaa taittavan hopean keltaisen harmaat. Mutta se ei riittänyt mulle...

| L'oréal - Silver Gloss Protect System Shampoo |

- Shampoo -

- Hinta: 16,00€ ? -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Kyllä! Samoin seinät, kaulan, kädet! -

- Kestääkö purkki kauan?: Suhteellisen kauan, jos ottaa huomioon että purkissa on 250ml. Olen käyttänyt kaksi purkki ja tämä niistä toinen -

- Toimiko?: Kyllä, jos harmaat/ todella vaaleat hiukset haluaa -

- Vahingoittaako?: Kuivattaa hiusten latvoja ja hiukset tuntuvat lievästi muovisilta pesun jälkeen -

- Tuoksu?: Raikkain ja oma lempparini näistä kolmesta shampoosta -

 

- Jos joku on joskus miettinyt, että mitä minä ja Steffe ollaan juteltu syksyllä 2015. Niin pääasiassa aiheina oli koulun lisäksi musiikki ja mun hiukset! Siis Steffe on saanut kuulla kyllästymiseensä asti mun hiusten harmaantamisesta. 

Tässä yksi esimerkki siitä, miten kyseinen shampoo on saanut mun hiukset vaihtamaan väriä jopa sinertäväksi. Ihan tietoisesti itse olen istunut kyseinen shampoo päässä 15 min kylppärin lattialla toivoen tätä lopputulosta.

| Echosline - S6 Anti-Yellow Shampoo |

- Shampoo -

- Hinta: ?? (Olen saanut kaverilta lahjaksi)  -

- Ostopaikka: ?? ( ^^ ) -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Kyllä, yhtä paljon kuin L'oréal:n silver shampoo. -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä, kun sitä edelleenkin on jäljellä. Vaikka runsaalla kädellä sitä on käytettykin -

- Toimiko?: Kyllä, jos violetit/ todella vaaleat hiukset haluaa -

- Vahingoittaako?: Kuivattaa hiusten latvoja ja hiukset tuntuvat venyvän ja katkeilevan -

- Tuoksu?: Kemikaalisin näistä kolmesta -

- Tällaista jälkeä nämä kaksi edellistä shampoota ovat mulle tehneet silloin joskus. 

- Jouluun mennessä mun hiukset olivat ohentuneet ja katkeilleet aivan tajuttomasti. Multa irtoili paljon hiuksia tuohon aikaan eikä ainoana syynä ollut vain blondaus.

| Maria Nila - Sheer Silver Shampoo |

- Shampoo -

- Hinta: 19,90€  -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Ei tai ei ainakaan noin pahasti kuin nuo kaksi aikaisempaa -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä! Itselläni paketissa on virhe, sillä korkki vuotanut ostosta lähtien -

- Toimiko?: Kyllä, mutta ei niin rajusti kuin kaksi aikaisempaa. Ainakaan itse en ole tällä saanut samanlaista lopputulosta kuin aikaisemmin mainituilla -

- Vahingoittaako?: Itse koen, että ei niin paljoa. Kuivattaa tietenkin latvoja niin kuin jokainen hopeashampoo -

- Tuoksu?: Todella hyvä! - 

| Echosline - Seliar Argan Blonde Conditioner |

- Hoitoaine -

 - Hinta: ?? (Olen saanut kaverilta lahjaksi ) -

- Ostopaikka: ( ^^ ) -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Ei, vaikka blondeille hiuksille tarkoitettu hoitoaine -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä, tällä hetkellä kyllä vetelee viimeisiään -

- Toimiko?: En osaa sanoa. Ei ainakaan kuivia latvoja ole täysin yksin pelastanut -

- Tuoksu?: Aivan ihana! Jos kaikki hoitoaineet ja shampoot tuoksuisi tältä niin ostaisin pelkästää niitä! -

- Mun hiukset näytti monen pesun jälkeen tältä. Ne oli violetit, siniset tai harmaat. Mutta sekään ei mulle riittänyt! Mutta mä muistan kuinka mä ensiksi järkytyin, kun ekaa kertaa suihkun jälkeen lopputulos oli tämä! Mutta hetken shokki tilan jälkeen olin enemmän kuin mielissäni! Ja jatkoin samaa touhua. Eli istuin 15-30min shampoo tai color maski päässä kylppärin lattialla toivoen, että lopputulos olisi mahdollisimman onnistunut. En tiiä onko järkevää? Mutta silloin se tuntui tarpeelliselta.

| Maria Nila - Sheer Silver Conditioner |

- Hoitoaine -

- Hinta: 19,90€ -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Ei -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä. Tämä on mun sellainen joka kerran hoitoaine, jota käytän aina hiuksia pestessäni. Tämä on ehkä jo mun kolmas purkki? -

- Toimiko?: En osaa sanoa. Ei ainakaan kuivia latvoja ole täysin yksin pelastanut, mutta tuoksu on sen verta hyvä, että käytän vain sen takia -

- Tuoksu?: Niin kuin äsken totesin. Tuoksuu todella hyvältä - 

- Tältä mun hiukset näytti tammi-helmikuun 2016 ajan eli ne olivat todella sähköiset ja tuollaiset kuivan näköiset ja tuntuiset! Mutta mun mielestä ne olivat täydelliset. Elin lievästi sanottuna pienessä kuplassa ja ajattelin, että minkään muun väriset hiukset mulle ei sopisi enää koskaan!

| KC Professional - Color Mask - Graphite |

- Sävyttävä ja korjaava hoito -

- Hinta: 17,50€ -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Värjääkö kädet? Vähän -

- Kestääkö purkki kauan?: Kyllä, mutta tuotetta saa kyllä näin paksuun, pitkään ja tiheään tukkaan tunkea paljon! -

- Toimiko?: Kyllä ja sävyttää hiuksia kylmän harmaiksi. Mulla on ollut sävytteet Graphite ja Platinum, joista itse koen paremmaksi tämän Graphiten -

- Vahingoittaako?: Ei tai ei ainakaan siltä tunnu. Hiukset jäävät silkkisen tuntuisiksi, mutta hiuksia lähtee aivan tajuttomia määriä tätä levittäessä ja suihkun jälkeenkin -

- Tuoksu?: Omenainen? Joten en oikein tykkää.

- Maalis-huhtikuussa 2016, mun hiukset oli sävyltään jo harmaat ja kylmät. Samoin silloin mukaan hiusrumbaan lisättiin sininen väri. Eli mullahan oli hiukset päältä tällaiset harmaan sävyiset ja alta turkoosi ja tummansinisen sekoitus. Siitä sinisestä osuudesta tykkäsin kovasti, mutta kyllästyin siihen tajuttoman nopeasti. Värjäsin sen sinisen osuuden KC Professional:n Color Mask Paint suoraväriellä sävyissä: Royal Blue ja Blue Sky. 

 

| KC Professional - I ❤️ Four Reasons - Silver Mist |

- Hopeasuihke -

 - Hinta: 7,70 €-

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Kestääkö purkki kauan?: Aika nopeasti kuluva tuote -

- Toimiko?: Siis juu. Kyllä ainakin mulla tuli sellainen olo, että hiukset olisi hohkanneet enemmän harmaina. Mutta välillä, jos suihkutti liian läheltä niin saattoi tulla violetteja pilkkuja hiuksiin -

- Tuoksu?: Hyvä! -

 | Wella - SP Luxe Oil Reconstructive Elixir  &  Schwarzkopf - BC Oil Miracle Finishing Treatment |

- Hiusöljy -

 - Hinta: 12,90€ & 21,90€ -

- Ostopaikka: Esim. Sokos -

Huomioita:

- Kestääkö shampoo kauan?: Kyllä, kummatkin. Luxe Oil:a menossa jo kolmas purkki monen vuoden sisään ja Oil Miraclea menossa edelleen eka purkki -

- Toimiko?: Omasta mielestäni kyllä -

- Tuoksu?: Kummassakin todella hyvä! -

- Kaikkea tätä tuhoa mitä aiheutin mun hiuksille yritin korjata näillä kahdella! Pakko myöntää, että kyllä ne ihmeitä teki. Vaikka joka kerta tuli pahemmassa ja pahemmassa kunnossa olevat hiukset ulos kylppäristä. Tykkää näistä tuotteista aivan tajuttoman paljon! Edelleen joka suihkun jälkeen ovat käytössä. 

 -Toukokuussa 2016 mä sitten päätin, että nyt tämä sinisen kanssa leikkiminen saa riittää. Olin kyllästynyt siihen, että hiusteni alla oleva sininen osa haalistui ja haalistui ja jos sen antoi haalistua niin siitä tuli vihreä. Päätin sitten samalla yrittää pelastaa harmaan hopeita hiuksiani takaisin lämpimän sävyisiksi. Kampaajani onnistui tehtävässään hyvin! 

Nykyään yritän kasvattaa blondia ehkä jopa kokonaan pois hiuksistani. Eli tarkoitus olisi seuraavan kerran mennä kampaajalle vasta ennen ylioppilasjuhlia, että siihen asti saan luvan sietää tyvikasvuani. 

Tällainen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte ja toivottavasti joku sai vastauksen kysymykseensä, joka on esim. koskenut jotakin noista tuotteista. Pitää kyllä huomioida, että jokainen hopeashampoo yms. ei ole hyväksi hiuksille. Itse menin aikalailla liiallisuuksiin, kun annoin shampoiden ja muiden aineiden vaikuttaa hiuksissani jopa 30min, vaikka suositeltu aika oli 10min tai pari minuuttia. Samoin käytin tuotteita joka kerta kun pesin hiuksiani. Esimerkiksi hopeashampootahan ei suositella käytettäväksi joka hiusten pesu kerralla... Joten otin itse omat riskini enkä suosittele sitä kenellekään mulle! 

~ Moikka ja ens postaukseen ~