100-vuotias

~I want you to breathe me in

Let me be your air

Let me roam your body freely

No inhibition, no fear~

-Calvin Harris - How Deep Is Your Love-

Mooi!

Meitsi on rantautunut taas kotiin reissusta. Heinin mökillä oli tosi, tosi jees! Meitsi tykkäs. Tyttöjen seura, nauramista, Skypee, avautumisii, saunaa, ruokaa, ruokaa ja ruokaa! Täydelliset 2 päivää ja aamu, meitsi tykkäs. Postausta Heinin mökkireissulta tulee perjantaina, joten silloin kannattaa olla blogin puolella hereillä! Sen verran #art-settii ja riehumis kuvia ja niin hölmöjä juttuja. Mutta siitä reissusta lisää perjantaina. Tänään siis tulin takas ja lähinkin heti perheen kesken syömään ja juhlistamaan äitin synttäreitä, joista myös lisää perjantaisessa postauksessa. Mutta sen voin sanoo, ruoka oli hyvää ja seura nyt oli ihan jees, heh! Kyl meil kivaa oli ja se oli tosi jees, kun kaikki oli jotenkin normaalist rennompii ja  äiti sai olla päivän/illan kuningatar. 

Mutta tän päivän postaus koskee viime viikon lauantaita, jolloin oli mammani 100-vuotis synttärit. Nauttikaa ja tää on siis "Päiväni"- postaus, joita multa ei oo tullut hetkeen, joten postaukseen!

Aloitetaas...

 Lauantai aamuna tarkotuksena oli nousta jo kello 9, mutta ei, meitsi nukahti vielä tunniksi. Mä en oo varmaa ees koulu aikaan nukkunut näin vähän kuin nyt tän kesäloman aikana. Vaikka kesälomal just pitäis saada nukkuu pitkään ja nukkuu paljon. Ei, mä en ainakaan oo nukkunut paljoakaan, enkä varsinkaan myöhään. Mul on tyyliin joka päivä herätyskello soimassa viimeistää 10.30. No vois harkita loppulomal nukkumista. 

 Tein kaikki perus aamujuttuni ja sit koska oli aikaa niin aloin lakkaa kynsii pitkäst aikaa. Mä e oikee enää jaksa lakkaa kynsii, koska ne lähtee multa samana päiväni, niin se tuntuu turhalta. Mutta nyt sit halusin mamman synttäreitä varten laittaa. Eka laitoin tota Maybelline:n hoitavaa aluslakkaa, sitten tota Seppäläst ostamaani Gold sävyistä kynsilakkaa ja sitten päälle tota päällyslakkaa Lumenelta.

 Asunani oli:

| Paita - Bikbok |

| +Villatakki - Veromoda |

| Farkut - Veromoda |

| +Kengät - Vans |

 Lähettiin sitten pienien ongelmien jälkeen yheltä? ajamaan kohti tuntematonta, joo todella tuntematonta, hah! Mut kumminkin siis oltiin perillä ennen kahta ja käytiin vain viemässä kamppeet mun kummitädil. Otettiin myös mukaan mamman kakku ja mu kummitäti, sen mies ja mun äidin ja mun kummitäden täti. Sitten lähettiin ajamaan kohti mamman kämppää. 

 Mamman luona olikin jo ulkona odottelemas mun kaks serkkuu. Mentiin sit mammal, ja mammalle ei oltu kerrottu tulostamme, koska emme halunneet että hän alkaa stressata ettei ala käymään sydämeen. Hän oli aluksi todella hämillään, mutta kyllä hän sitten piristyi. Siis mamma on mun äidin mummi eli hän on mulle iso mummi, koska mun oma mummi äidin puolelta on kuollut jo vuosia sitten.

 Me vietiin mammalle lahjaksi mamman lemppari jotain tollasii karkkeja. En oikeen ottaanut selvää mitä noin on, kai jotain marmelaadia?

 Mamma sitten alkoi esittelemään meille vanhoja kuvia ja oikeest mä olin aivan ihmeissäni kuinka hän pystyi muistamaan tyyppien nimet, sukunimet, vuosiluvut ja mistä kuva on otettu jne ihan tosta noin vain, vaikka ne kaikki kuvat oli niin vanhoja. Et 100 vuotiaallakin on parempi muisti kuin minulla. Okei, no mamma ei kylläkään muistanut kuka minä olin ja kenen tytär. Mut se johtuu vaan siitä, että en mä oon häntä käynyt kattomassa moneen vuoteen ja oon muuttunut niin paöjon vuosien saatossa. Mutta sitten kun sanoin nimeni niin kyllä hän muisti aivan hyvin milloin mulla on synttärit sun muut. Jos mä tuun joskus elää 100 vuotiaaks, niin mä oon todellakin aivan dementoitunut, et mä en todellakaan 100 vuotiaana ole noin hyvässä kunnossa ainakaan muistin suhteen, koska nykyäänkin pätkii niin paljon, heh!

 Mä lähin sit sieltä mammalta mun serkun mukana. Käytiin hakee hänen kotoaan vasta parisen viikkoa vanha Siru niminen koira. Mä ihastuin häneen heti, kun hän kipitti mun luo. Mä olisin vaan voinut pitää sitä koko ajan sylissä, mutta en mä sit viittinyt ku se koko ajan kimurteli pois. Ei kuulemma tykkää olla sylissä, haluu enemmänkin juosta. Ajettiin sit sielt mu serkult sitten takas mu kummitädil, jossa juhlittiin äitin ja pikkuveljeni synttäreitä. Koska pikkuveljeni täytti juurikin lauantaina 15 vuotta ja äiti tänään keskiviikkona 50 vuotta!

 Meil oli kunnon koira-armeija siel mu kummitädil, nimittäin kummankin serkkuni koirat ja sitten vielä kummitätini koira. Näitten kolmen kans oli aivan mahotont olla lenkil, ku toinen juoksee, yks laahustaa ja yks nuuhkii niin kuin joka toisen kasvin/puskan. 

 Lähettiin sitten viemään Sirua takaisin serkulleni, koska se väsähti ja sillä välin vanhemmat teki ruokaa. Niin päästiin suoraan ruokapöytään. Nykyään on niin jees olla serkkujen kans, koska nyt kun mä oon kasvanut ja oon vähän vanhempi jolle voi jutella vähän erilaisemmin kun pikkulapsel nii on just jees vaa jutella kaikest serkkujen kans. Varsinkin ku meidän perhee ja mu äidin siskon perhe eli mun kummitädin perhe on niin ku aina ollut todella läheisii, verrattuna meidän perhettä ja mun sedän perhettä. 

Syötiin siis grilliruokaa ja juteltiin siin keittiön pöydän ääres. Tai no siin pöydäs oli minä, mun pikkuveli, mun kaks serkkua ja mun kummitädin miehen poika. Se on niin hyvä, ku ollaan kaikki iha eri ikäisiä niin jutut menee laidas laitaan. Ku mä oon 16v, mu pikkuveli 15v, mu serkut on 21v ja 25v ja sit se kummitädin miehen poika on 10v? (sil oli 10v pojaks aivan tajuttomat käsivoimat, hyvä ettei mustelia jäänyt ku se halus mut pois huoneesta :D )

 Syömisen jälkeen tuli tietenkin jälkiruoka, jota sitten syötiin pitkään. Jonka jälkeen lähettiin sitten sulattelemaan siten, että  lähettiin mun sen mun tyttö puolisen serkun kans lenkittämään mun kummitädin koiraa. Aluks meni hyvin, kunnes....

 En tiiä onks monel näin käynyt, mutta tää oli mun koko elämäs hirveimpiä hetkiä. 

Lähettiin siis ihan perus kävelyttämään sitä koiraa ja juteltiin ihan kaikkea maan ja taivaan välillä. Blogista tatuointeihin ja niistä koiriin ja niistä urheiluun jne. Kumminkin oltiin, ehkä puolessa välissä matkaa, kun alettiin pikkusen hölkkää. Mutta lopetettiin sit ja jatkettiin kävellen. Siin vaihees katoin taakseni sillee, et: "Onks siel joku?" No huomasin, et liikenne ympyräst kaars auto. Okei no ei siin mitään. Jatketaan kävelyy ihan perus, kunnes se auto tööttäs meijän kohal. No oltiin vaa sit sen mun serkun kans sillee: "Jahas" ja vaan naurettiin koko jutul. Kunnes se auto teki u-käännöksen ja ajo meijän ohi uusiks ja tööttäs taas. Siin vaihees mu serkku meni oudoks, vaikka mä olin vähän sillee: nääh! Sitten mun serkku alko kiristää tahtia ja sit se avas suunsa ja oli sillee: "Milla, nyt juostaan niin kovaa kun hengestämme vaan pääsemme!" Me sit pinkastiin juoksuun ja mu serkku jossain vaihees kysy, et näkyyks sitä autoo. Mä sit katon ja itku kurkus huudan, et se auto kaars taas meijän perään. Eli meit lähettiin ajaa takaa. Se auto ajo aivan tajuttoman lujaa meijän perään ja me vaa juostiin! Mä en oo ikinä varmaaj uossut niin nopeesti ja niin hädissäni. Sit mä vaan olin sillee: juostaan ton omakoti talon pihaan! No me juostiin siihen ja mä menin esittää sinne kulman taakse, että meen avaa ovee. Se auto hidasti ja katto et minne helvettiin mentiin. Mun serkku aivan paniikin vallas vaa kattoo sitä autoo ja on sillee: "Lähe nyt". Okei, se auto lähti liikkeelle ja ajo sika hitaasti kattoen et mennääks sisälle. No sit katottiin hyvä hetki lähtee juoksee. Lähettiin aivan tajuttoman nopeeseen juoksuun, koska sinne mu kummitädin talol ei ollut pitkä matka. Sit mu serkku huutaa, et kuulee sen auton. Me vaa juostaan sellanen hiekkamäki ylös ja painauduttiin puskaa vasten. Se auto ajo siit aivan sen puskan ohi, mutta ei onneks huomannut meitä. Mä olin aivan järkyttävässä shokkitilassa. Onneks meijän porukat istu siin ulkon ja selitettiin mitä tapahtu. Mä en ees pystynyt selittää loppuun ku lähin sisäl kerää itteeni. Koska mä en oo ikinä juossut mitään pakoon, ehkä joskus, mutta ku mul on niin monta kertaa unis käynyt noin niin menin aivan johonkin paniikkitilaan, en onneks saanut kirjaimellista paniikkikohtausta. Menin sit sisäl kerää itteeni ja kerroin Aapol, jotain mitä sain sanottua ja sanoin mun serkul, joka on siis jätkä eli se 25v. Selitin sille sitten kaiken ja se rauhotteli mut taas sellaseen normi tilaan. Vaikka mä olin aivan järkyttynyt viel.

Lähettiin sit viemään niiden mun serkkujen kans sit viemään äidin tätii kotiin ja käytiin myös ajelemas, et etittiin vähän sitä autoo, koska ei oltu sen paniikin sekaisessa tilassa katottu rekkarii tai mitään. Ei sil ees salee ollut rekkarii. Mut ei sit löydetty sitä, joka oli harmi! Mutta ei voi mitään... Sit mentiin takas mu kummitädil ja vedettiin koko juttu läpäks niin se helpotti! Ihanaa, et mul o tollaset serkut oikeest <3 

Mä menin sitten puolen yön aikaan jo "nukkumaan" tai no juttelin viel Roosan kans, mut sit mä simahdin aivan heti. Varmaa johtu siitä, että olin edellis yönä nukkunut 4-5h ja sit se shokin ja paniikin valtata vei voimii niin nukkuminen tuntu parhaimmalt vaihtoehdolt.

Tää päivä oli yks mun kesän parhaimmist ja kohokohdist, mutta samalla mun tän hetkisen elämän yks pelottavimmista päivistä. Tuun muistaa tän päivän hyvällä sekä pahalla, joten opetus oli "Älä lähe viemään koiraa enään 22.00 jälkeen lauantaina, mitenkään ihmisen näköisenä, koska siitä voi seurata takaa-ajo" Hyi hele... Mutta kyllä tää tästä. 

Toivottavasti tykkäsitte ja sori kun tää postaus tuli vsta nyt keskiviikkona. 

~Moikka ja ens postaukseen~