torstai 11. joulukuuta 2014

11. Luukku

~Joka toinen päivä piritorin kulmalla,
tapellaan rahasta, jostain pubiruususta.
Mietin pitäiskö mun joskus hypätä mukaan,
jos vaikka tekis hyvää saada välillä turpaan~
-Vilma Alina - Hullut asuu Kallios-

Mooi!
Tiedän, eilen ei tullut postausta. Jooh, mulla on sentään hyvä syy! Eillisen postauksen aihe olis ollut "Päiväni"-postaus. No mun päivän voi kuvastaa kolmeen sanaan: "Koulua ja kemiaa." Joten olis tullut kirjaimellisesti maailman tylsin postaus! Siksi en siis kello 21.00 avannut konetta ja alkanut kirjoittamaan ketutuksestani kemian rekatioyhtälöitä kohtaan, koska kukaan ei olisi varmastikkaan halunnut kuulla sitä. Joten jätin suosiolla kirjottamatta, mutta korvataan tämä tänään! Tänään tulee postaus ja toivottavasti ees joku nauraa tälle postaukselle, koska tää kertoo siitä kuin mielikuvituksellinen minä ja Heini ollaan oltu sellaisina vaahtosammuttimien kokoisina.
Aihe siis tänään on...


~"Lapsuusmuistelmat" part 1~
Vaikka mä oonkin vasta 15-vuotias tyttönen ja kohta 16w, niin mä silti pystyn kattoo sika paljon ns. menneisyyteen. Koska maailma on muuttunt todella paljon siitä kun mä olin iha pieni! Se o oikeasti sinäänsä siistiä, mutta tavallaan huolestuttavaa. Koska minä rehellisesti leikin ihan hymy korvissa viel 5-6lk tuol ulkon kaikkee mahollist ja kun nyt vertaa, niin 5lk olevat pikku tyttöset menee Stadis keskel yötä ihan kaikki meikit naamas. Mä aloin itekki meikkaa kunnol vasta 7lk:n kevääl? Nii tuntuu niin ihmeelliselt, et nykyään 5 luokkalaisetki laittaa kaikki tekoripset, meikkivoiteet jne. Mutta nyt vaihetaan tästä aiheesta kukkaruukkuun! Elikkäs tänään me muistellaan leikkejä, joita mä oon leikkinyt pienen. Ja nää meijän leikit Heinin (Lupen) kanssa niin on pikkusen poikenneet normaaleista kotileikestä, mutta alotetaas.

Eka tällänen meijän ihan ykkös leikki pienen oli tällä nimellä toimiva: Salamaa.
Tää leikki alko sillon tosi pienin, ku olin just melkein tutustunut Heiniin. Muistaakseni se alko niin, että mä sanoin Heinil, et mä juttelen jollekkin Mansikka Marja nuken tapaselle ihmiselle mun ikkunan läpi. No loppujen lopuks Mansikka Marja unohtu ja se virallinen leikki alko. Se alko yks ilta niin, että oltiin Heinillä ja oltiin toista tuntia istuttu ja tuijotettu Idols 2003-2004-DVD:tä, jossa siis oli laulajina esim. Hanna Pakarinen ja Antti Tuisku. No mun oli sitten aika lähteä kotiin ja mä en siihen aikaan uskaltanu kävellä Heinilt kotiin yksin, vaikka niinku asutaan samas taloyhtiös ehk kolme kämppää on välis. Kumminkin, Heini tuli saattaa mua ja siin matkal mä vaa totesin et: "Antti Tuisku on mun mies." (Häpeäminen nyt...) No sitten Heini siihen perään sano et: "Joo, Jani Wickholm on mun mies" Sit iha innoissamme jaettiin kaikki 2003-2004 ne kilpailijat, jotka oli pääsy finaaliin asti? niin itsellemme.  Heinin porukkaan kuulu: Jani Wickholm, Sonja Nurmela, Christian Forss ja Hanna Pakarinen. No mun porukkaan kuulu kaikki loput eli: Antti Tuisku, Anniina Karjalainen ja Victoria Shuudifonya. Tosta Victoriast sen verran, Heini huijas mulle sillon joskus pienen, että se Victoria olis oikeest kuollut ja mä kysyin nyt tos pari kuukaut sitten, ku puhuttiin täst postauksest Heinin kans nii, et onks oikeest se Victoria kuollut? Nii Heini repes iha huolel ja oli sillee: "Oonks mä oikeest huijannut sulle jotaa tollast, ei todellakaan oo." Minä tyhmänä oon uskonu ja salee itkin sillon kolme viikkoo putkeen, ku luulin et se oli oikeest kuollu ja ei se ollutkaa sit oikeesti... Heini mä oon ikuisesti pettynyt sinuun, heh! 

No mä en muista mist toi "Salamaa"-nimitys tuli. Salee siitä, että se oli salasta, me ei kerrottu ikin kellekkään siit, se oli meijän kahen juttu. No sit me haluttiin lisääkin porukkaa meijän Salamaa hahmojen sekaan eli suomeks lisää näkymättömiä kavereita. Me sit keksittiin, että mun pöydän alta pääsee Salamaahan... No siel Salamaas oli salee ain bileet sillon, ku me mentiin sinne. Meijät kaks tuntien, me keksittiin nimii ihan pääst, et ketä kaikkii siel oli. Yhen nimi oli Juna ja muit e muista, mut Junan mä muistan, koska mä väitin ain Heinil, et tämä näkymätön Juna oli kusessa Heiniin. Hahha, voi noita aikoja! Mutta nyt, ku muisteltiin Heinin kans, nii voin sanoo, että me kummatki tykättiin tost leikist ihan sikanan ja leikittiin tota ihan sika pitkään! Sekä sit loppujen lopuks siit tuli periaattees, ku kotileikki eli Heinillä oli miehenä tämä Jani Wickholm ja mulla oli tämä Antti Tuisku ja sit meil oli iha järkyttävä määrä kaikkii lapsii jne. Mä muistan ainoastaa, et yhen mun lapsen nimi oli Vilma ja toisen oli joku Annika ja joku oli Liina. Heinil oli Viivi, Anna, Aleksi (?) ja Aapoli. (Vois alkaa kutsuu Aapoo lempinimel, Aapoli xD) Mut siis kumminkin Aapoli oli sellanen mini nuken kokonen ja se pukeutu ain sukkaan. Omg, jos vaan voisin niin näyttäisin kuvan siit, mut ei mul oo valitettavasti Aapolist kuvaa, mut sen vaatteet oli ain erilainen sukka. Yleensä sillä oli pääl sellanen vihree valkonen sukka ja tän Aapolin nukkumapaikka oli Heinin vaatekorissa. Voin sanoo, et nyt naurattaa nää mun ja Heinin jutut aik huolel, mutta sillon oltii iha vakavissamme! 
Mut muistan sen, ku me mentiin niitten vauvojen kans lenkil eli ulos, nii mä ja Heinikin muistetaan iha sika hyvin se, AINA ku oltiin just tulos takas himaan niin meijän naapuri tuli aina vastaan. Ja se sano: "Mitäs pikkuäidit?" Se oli sillon pienen todella kauheaa ja meit ärsytti ja ketutti ja kaikkee mahollist, heh!

 
Tää leikki jatku aik pitkään, kunnes tapahtu jotain, josta kerron ens postaukses ;)
~Huomiseen ja seuraavaan luukkuun!~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti