~Pistä silmät kii,
usko sun unelmii,
me ollaan voittajii~
usko sun unelmii,
me ollaan voittajii~
-JVG - Iha Finaalis-
Moi!
Oikeest, mä oon tosi pettynyt itteeni. Ei mun tavote sit pysynyt ollenkaa, luukut 10, 15, 20 ja 22 on jääneet tekemättä... No sentään meni paremmin, ku viime vuon. Viime vuon jäi tekemät 5 luukkua, nii sain sentään tänä vuon tehtyy yhen luukun enemmän, ku viime vuon, heh! Tai no periaattees mult jäi tekemät tänä vuon vaa kolme luukkuu, nimittäin mä tein ton eillisen luukun eli 22. luukun, mutta mä tulin siihen lopputulokseen, että en julkase sitä. Mä aloin kelaa, et en mä haluu nii henkilökohtasest asiast tänne blogiin kirjottaa. Ja varsinkaan, ku e oo ikin puhunut siit kellekkää, nii en mä tiiä onks fiksuin veto, et kirjotan siit niinku eka blogiin ja sit vast kertosin niinku päin naamaa. Siis nyt toi kuulostaa hirveen dramaattiselt, mut siis ei mitään ns pahaa oo tapahtunut tai mitää, heh! Mutta siis kumminkin, eillistä postausta ei siis sen takia julkasta, Mut tänään sentään tulee postaust ja huomenna! Yhteen lopputulokseen kumminkin oon tullut, että ens vuonna en taida tehä joulukalenteria, syynä aik vahvast on koulu. Koska ens vuon oon lukios ja en tiiä riittäiskö mul sit enään niin paljoo aikaa kirjottaa just tällee joka päivä. Joten aattelin, et ens vuon vois tulla sillee ehk 2-3 postaust per viikko sit niinku joulun aikaan, ja ne postuakset olis enemmän joulusempia, ku tänä vuonna, Ku tänä vuon just halusin tehä tälläsen joulukalenterin, jossa en sinäänsä tee mitää joulust tai kirjota ees. Et tuli niinku periaattees tälläsii perus postauksii, joissa on joku aihe, mut ei mitään ns kunnon joulusta.
Miettikää, et yks yö jouluun. Mul o ainaki ihan hirvee joulufiilis nyt, ku ulkon o lunta ja mä sain siivottuu mun huoneen ihan lattiast kattoon. Oon niin ylpee mun vaatekaapist nyt, ku se o kerrankin iha sika siisti, menee 2 päivää niin se on taas iha räjähtäny, heh! Mut toivottvast teilki on jo joulufiilis ja toivotan nyt jo hyvää joulua, vaikka huomenna tuleekin postaus!
Mutta ny tän päivän aiheeseen, joka on...
Miettikää, et yks yö jouluun. Mul o ainaki ihan hirvee joulufiilis nyt, ku ulkon o lunta ja mä sain siivottuu mun huoneen ihan lattiast kattoon. Oon niin ylpee mun vaatekaapist nyt, ku se o kerrankin iha sika siisti, menee 2 päivää niin se on taas iha räjähtäny, heh! Mut toivottvast teilki on jo joulufiilis ja toivotan nyt jo hyvää joulua, vaikka huomenna tuleekin postaus!
Mutta ny tän päivän aiheeseen, joka on...
~Unelmat/haaveet~
Mut on ittelläni vain yksi sellanen unelma, joka on mahoton toteuttaa, nimittäin se että haluisin kuulla viel kerran mun mummin ääne. Mut se on mahotonta, koska mun mummi kuoli jo 12 vuotta sitten, että pikkusen vaikee toteuttaa.
Mut on mun paljon muitki unelmii, jotka haluun toteuttaa! Ja ne on sentään mahollisia.
Joten täs postaukses kerron niist unlemist ja haaveist, jotka ehk jonain päivänä saan toteutettua!
Alotetaan...
Muta ärsyttää aivan tavattomasti nykyään, että en sillon nuorempana alottanut kilparyhmässä tanssia. Sillon en tietenkää halunnut mitää kilpailla tai mitään ja pidin tanssii vaa sellasen harrastuksen, et olipahan joku harrastus. Mut nyt vanhempan ärsyttää sillonen päätös olla alottamatta siin kilpayhmäs. Nykyään tanssi on enemmän, ku vaan harrastus, se o osa mua! En vois kuvitellakkaan, että lopettaisin sen harrastamisen, joo oon nyt jotenkin joulun al ollut vähä sluiba ja ei olla Roosan kans menty tunneil, mut en mä sitä vois kumminkaan ikinä lopettaa. Vaik nyt moti olikin mikä oli, nii esim nyt mä olisin valmis, vaik menee koko päiväks vaa niille tunneil ja tanssisin vaik henkeni edest! Mut siis yks sellanen unelmani olis päästä viel jonain päivän kilpailee tanssis, jos se toteutuis niin olisin iki onnellinen. Ainoo ehk sellanen helpottava tekijä tän unelman suhteen on se, että siel mis mä käyn tanssis nii siel pidetään joulunäytös ja kevätnäytös, jotka pikkusen korvaa sitä kilpailemista.
Kuva: WeHeartIt
Matkustaminen:
Mul on ollut tosi, tosi pitkään haaveena päästä käymään Pariisis! Eikä intoa yhtään laannuttanut se, ku Iida-Maria oli 2013 kesänä käymäs siel ja ku katoin niit kuvii, mitä Iiku oli ottanut sielt niin omg... Mä en tiiä mist sillon joskus toi Pariisi juttu o tullu, mut se haave on ja pysyy, et oppisin puhuu ranskaa. Mua jopa kiinnostaa enemmän ranskan kielen oppiminen, ku vaikka joku ruotsi tai englanti. Englanti o toki tärkeet osata, mut jotenkaa sekää ei kiinnosta mua niin paljoo, ku ranskan kielen oppiminen! Sit myös se lisäs mu unelmointia, ku 8lk:n keväänä tehtiin sellanen projekti mis piti jokasel ryhmän jäsenel olla joku maa ja sit piti kuvitella, että se sun ryhmäs olis oikeest känyt siel maas. No mähän sit heti meijän ryhmäs olin sillee: "MÄ OTAN NIIN RANSKAN! " ja sit, ku tein sitä työtä kotona ja etin tietoo Ranskasta tai no mielumminkin Ranskan pääkaupungista Pariisista, nii olin vaa sillee: "Mä niin haluun päästä käymää tuol!" Tän unelman aijon kyl viel ihan sata varmast aikuisen viimeistää totteuttaa!
Toinen sellanen paikka minne mun o pakko päästä niin on Hollannin pääkaupunki Amsterdam. Ne jotka tietää, et oon henkeen ja vereen Fault In Our Stars-leffan ja kirjan fani nii varmaa luulevat, et tää innostus johtuu siit, että siin puhuttii Amsterdamist jne. Siinä asias ootte niin vääräs. Se leffa ja kirja, joo oli yks vaikuttava tekijä, mutta se mun Amsterdam innostus ei lähtenyt siit leffast tai kirjast. Vähän sama, ku ton Ranskan suhteen nii en oikee tiiä mist se o lähteny, mut muistaakseni joskus pienen äiti kerto, et se oli ite joskus nuorempan käyny siel ja siel oli ollu tosi kaunist. Nii jotenkin se ajatus o lähteny siit! Mutta myös tonne mä haluun niin paljon päästä käymään!
Sit on viel kaks paikkaa missä mä haluisin niin paljon päästä käymään niin ovat kummatkin Yhdysvalloissa, nimittäin Kalifornia ja New York. Ku tarpeeks kauan jaksaa selaa WeHeartIt:ä nii kyl siin alkaa ihastuu kumpaankin paikkaan. Esim mä en ikinä ennen WeHeartIn selailua ees ajatellut mitenkää Kaliforniast mitään. Mut nyt mä oon ihan in love. Koska se paikka vaikuttaa niin hienolt jne. Kyl kaikki ymmärtää mitä tarkotan, niin kaunista ja ne kaikki uimarannat ja kaikki. Jos joku haluu maksaa mulle matkan tonne Kaliforniaan niin kiitos <3 No ei sentään, aikuisen sit viimeistään aijon käydä sielläkin! New York on varmaa lähes jokaisen tälläsen perus massa teinitytön unelma kohde, hah! Mut tän New Yorkin kohal mul o käyny hyvä tuuri. Nimittäin mu vanhemmat lupas, et jos pääsen läpi lukion 3 vuodes niin pääsen New Yorkiin! Mun ilme oli varmaa niin hieno, ku äiti sano tän mulle sillon viime uutenvuoten. En jaksa oottaa! Yhes mu unelmast tulee oikeesti totta! Ensiks pitäis vaa se lukio suorittaa... Heh! Jos ees selviin hengis sielt kolmes vuodes, ku välil tuntuu et 9lk:ki o liian raskast, nii mitenköhän sit lukios...
Kuvat: WeHeartIt
Musiikki/keikat:
Mun ainoot sellaset, jotka mä haluisin oikeest nähä liven esiintyvän nii olis Ed Sheeran, Robin ja Sia.
Alotetaan vaik Robinist, ku se nyt sentään asuu Suomes ja tekee keikkoja Suomessa. Mä oon kerran nähnyt Robinin liven esiintyvän ja se oli viime vuoden syksyllä, kun olin kattomas Sannan kanssa Elämä Lapselle-konserttia, jossa Robin oli laulamas Boom Kah:n. Oikeest ehk parhain tunne ikinä, kun sait yhen aivan tarkan ja täydellisen kuvan siit, vaik riehuit itekki samal biisin tahtii. Yhtii parhaimmist hetkist mu elämäs! Mä oon vaan lievästi sanottuna Robinin fani, mut en mä niin hullu oo, ku jotkut sen fanit, jotka tappelee sen Instagram kuvien kommenttiboxis et: "Robin on mun mies" "Robinin kans tääl nauretaan teil, ja juu me seurustellaan Robinin kans, haahah sulle 11w pikku tytölle" jne. Ne kommenttiboxit on joskus kyl ihan hauskaa luettavaa, ku jotkut pikku likat tappelee siel, et kenen Robin on, hah! Eli en luokittele itseäni Robineriks, ehk pikkusen, mut en sellaseks kunnon Robineriks, vaik Aapon mielestä sellanen varmaan olenkin, heh! Mut siis unelman olis viel kerran ainaki päästä Robinin keikal, pitäis vaan saada joku innostumaan ja tulemaan mu mukaan sinne keikal, heh!
Yks haave olis myös päästä Sian ja Ed Sheeranin keikoil. Mutta ainoo mutta osuus on se, että millos ne o tulos Suomeen, vastus: Ei varmaankaan ikinä... Joten taitaa jäädä tämä haaveeks, paitsi jos lentäis johonkin muuhun maahan sitä keikkaa varten. Mut ongelmana on vaan sit se, että pitää varmaa nyt alkaa jo säästää, et pystyy maksaa ees lentoliput ja sit viel se keikkalippu. Et taitaa tää jäädä vaa haaveeks...
.jpg)
Kuva: WeHeartIt
Ammatti:
Mul on nyt pitkään ollut unelman niinku ammatin suhteen olla lääkäri. No nyt sit vuosien mittaan mua alko kiinnostaa kirurgin ammatti, mut nyt jotenkin mul viimein valkeni, mikä on se mun tavote ammatti, ainakin tällä hetkellä, mieli voi muutta. Mutta tää ammatti olis oikeustieteellinen lääkäri. Eli mun käsityksen mukaan ns kuolinsyyn tutkia. Mua kiinnostaa toi ala niin paljon, ku olla ja voi! Mua kaverit kerran, ku dösäs puhuttiin siit, et mihin ammattiin aikoo pyrkii, nii ku mä sanoin ton, et haluisin ns niinku tutkia, miks joku ihminen o kuollut yhtäkkiä tai et siihen on liittynyt rikos tai jotaa. Nii mu kaverit oli sillee: "Milla sä oot sekasin" Esim. Yks mu luokkalinen oli sillee: "Miten sä pystyt kattoo verta ja sitä kaikkee" ja yks oli sillee: "Ensiks niinkun puhut sil ja sit avaat sen mahan, tosi ihanaa" Siitä ajatuksest mä just sain kiinni eli ei eläviä ihmisiä, ei tarvitse puhua eka sille ihmisellä ja sit avata sen vatsaa vaan, et jos se ihminen on jo kuollut niin eihän sen kanssa sitten enään pysty puhumaan, paitsi jos tapahtuu joku ihme niinku jossain tv-sarjoissa. Mutta kumminkin, jotku pitää mua varmaan outona. mut lääkäriks mä ainakin aijon pyrkiä ammatin suhteen ja sit, jos kiinnostaa viel nii erikoistun tohon oikeustieteelliseen lääkäriin. Koska se tuntuu jotenkin ainaki täl hetkel oikealta vaihtoehdolta! Älkää siis nyt käsittäkö, et olisin joku epäsosiaalinen ihminen, joka ei haluu puhuu kellekkään, vaan sen takii en haluis ainakaa siin ammatis eka puhuu sille, koska en haluis tuntea ns. sitä ihmistä ennen, ku leikkaus o silti leikkaus nii ei ikinä tiiä mitä tapahtuis ja jos se ihminen menehtyis niin en mä ainakaa pystyis itse ehk käsittelemää sitä mitenkää nopeest, jos se ihminen kuolis. Joo, vaikee selittää mitä ajan takaa, mut joku varmast ymmärs pointin, heh!
Sit mun unelmist yks on se benjihyppy, jonka aijon hypätä ens kesän toivottavasti ja sit se, että mun läheiset ja itse pysyn terveenä <3
Tähän loppuun säästin tälläsen ihanan kuvan Iikun 15w synttäreilt, jotka oli viime sunnuntaina 21.12. Viel onnee Iikulle <3!
~Huomiseen ja viimeiseen luukkuun!~
Mut on mun paljon muitki unelmii, jotka haluun toteuttaa! Ja ne on sentään mahollisia.
Joten täs postaukses kerron niist unlemist ja haaveist, jotka ehk jonain päivänä saan toteutettua!
Alotetaan...
Tanssi:
Otetaan, vaikka eka käsittelyyn mun yks sellasist haaveist, joka ei periaattees kai oo enään mahollist? Mut saahan sitä haaveilla. Mutta siis kyse on mun rakkaast harrastuksest, tanssista.Muta ärsyttää aivan tavattomasti nykyään, että en sillon nuorempana alottanut kilparyhmässä tanssia. Sillon en tietenkää halunnut mitää kilpailla tai mitään ja pidin tanssii vaa sellasen harrastuksen, et olipahan joku harrastus. Mut nyt vanhempan ärsyttää sillonen päätös olla alottamatta siin kilpayhmäs. Nykyään tanssi on enemmän, ku vaan harrastus, se o osa mua! En vois kuvitellakkaan, että lopettaisin sen harrastamisen, joo oon nyt jotenkin joulun al ollut vähä sluiba ja ei olla Roosan kans menty tunneil, mut en mä sitä vois kumminkaan ikinä lopettaa. Vaik nyt moti olikin mikä oli, nii esim nyt mä olisin valmis, vaik menee koko päiväks vaa niille tunneil ja tanssisin vaik henkeni edest! Mut siis yks sellanen unelmani olis päästä viel jonain päivän kilpailee tanssis, jos se toteutuis niin olisin iki onnellinen. Ainoo ehk sellanen helpottava tekijä tän unelman suhteen on se, että siel mis mä käyn tanssis nii siel pidetään joulunäytös ja kevätnäytös, jotka pikkusen korvaa sitä kilpailemista.
Matkustaminen:
Mul on ollut tosi, tosi pitkään haaveena päästä käymään Pariisis! Eikä intoa yhtään laannuttanut se, ku Iida-Maria oli 2013 kesänä käymäs siel ja ku katoin niit kuvii, mitä Iiku oli ottanut sielt niin omg... Mä en tiiä mist sillon joskus toi Pariisi juttu o tullu, mut se haave on ja pysyy, et oppisin puhuu ranskaa. Mua jopa kiinnostaa enemmän ranskan kielen oppiminen, ku vaikka joku ruotsi tai englanti. Englanti o toki tärkeet osata, mut jotenkaa sekää ei kiinnosta mua niin paljoo, ku ranskan kielen oppiminen! Sit myös se lisäs mu unelmointia, ku 8lk:n keväänä tehtiin sellanen projekti mis piti jokasel ryhmän jäsenel olla joku maa ja sit piti kuvitella, että se sun ryhmäs olis oikeest känyt siel maas. No mähän sit heti meijän ryhmäs olin sillee: "MÄ OTAN NIIN RANSKAN! " ja sit, ku tein sitä työtä kotona ja etin tietoo Ranskasta tai no mielumminkin Ranskan pääkaupungista Pariisista, nii olin vaa sillee: "Mä niin haluun päästä käymää tuol!" Tän unelman aijon kyl viel ihan sata varmast aikuisen viimeistää totteuttaa!
Toinen sellanen paikka minne mun o pakko päästä niin on Hollannin pääkaupunki Amsterdam. Ne jotka tietää, et oon henkeen ja vereen Fault In Our Stars-leffan ja kirjan fani nii varmaa luulevat, et tää innostus johtuu siit, että siin puhuttii Amsterdamist jne. Siinä asias ootte niin vääräs. Se leffa ja kirja, joo oli yks vaikuttava tekijä, mutta se mun Amsterdam innostus ei lähtenyt siit leffast tai kirjast. Vähän sama, ku ton Ranskan suhteen nii en oikee tiiä mist se o lähteny, mut muistaakseni joskus pienen äiti kerto, et se oli ite joskus nuorempan käyny siel ja siel oli ollu tosi kaunist. Nii jotenkin se ajatus o lähteny siit! Mutta myös tonne mä haluun niin paljon päästä käymään!
Sit on viel kaks paikkaa missä mä haluisin niin paljon päästä käymään niin ovat kummatkin Yhdysvalloissa, nimittäin Kalifornia ja New York. Ku tarpeeks kauan jaksaa selaa WeHeartIt:ä nii kyl siin alkaa ihastuu kumpaankin paikkaan. Esim mä en ikinä ennen WeHeartIn selailua ees ajatellut mitenkää Kaliforniast mitään. Mut nyt mä oon ihan in love. Koska se paikka vaikuttaa niin hienolt jne. Kyl kaikki ymmärtää mitä tarkotan, niin kaunista ja ne kaikki uimarannat ja kaikki. Jos joku haluu maksaa mulle matkan tonne Kaliforniaan niin kiitos <3 No ei sentään, aikuisen sit viimeistään aijon käydä sielläkin! New York on varmaa lähes jokaisen tälläsen perus massa teinitytön unelma kohde, hah! Mut tän New Yorkin kohal mul o käyny hyvä tuuri. Nimittäin mu vanhemmat lupas, et jos pääsen läpi lukion 3 vuodes niin pääsen New Yorkiin! Mun ilme oli varmaa niin hieno, ku äiti sano tän mulle sillon viime uutenvuoten. En jaksa oottaa! Yhes mu unelmast tulee oikeesti totta! Ensiks pitäis vaa se lukio suorittaa... Heh! Jos ees selviin hengis sielt kolmes vuodes, ku välil tuntuu et 9lk:ki o liian raskast, nii mitenköhän sit lukios...
Musiikki/keikat:
Mun ainoot sellaset, jotka mä haluisin oikeest nähä liven esiintyvän nii olis Ed Sheeran, Robin ja Sia.
Alotetaan vaik Robinist, ku se nyt sentään asuu Suomes ja tekee keikkoja Suomessa. Mä oon kerran nähnyt Robinin liven esiintyvän ja se oli viime vuoden syksyllä, kun olin kattomas Sannan kanssa Elämä Lapselle-konserttia, jossa Robin oli laulamas Boom Kah:n. Oikeest ehk parhain tunne ikinä, kun sait yhen aivan tarkan ja täydellisen kuvan siit, vaik riehuit itekki samal biisin tahtii. Yhtii parhaimmist hetkist mu elämäs! Mä oon vaan lievästi sanottuna Robinin fani, mut en mä niin hullu oo, ku jotkut sen fanit, jotka tappelee sen Instagram kuvien kommenttiboxis et: "Robin on mun mies" "Robinin kans tääl nauretaan teil, ja juu me seurustellaan Robinin kans, haahah sulle 11w pikku tytölle" jne. Ne kommenttiboxit on joskus kyl ihan hauskaa luettavaa, ku jotkut pikku likat tappelee siel, et kenen Robin on, hah! Eli en luokittele itseäni Robineriks, ehk pikkusen, mut en sellaseks kunnon Robineriks, vaik Aapon mielestä sellanen varmaan olenkin, heh! Mut siis unelman olis viel kerran ainaki päästä Robinin keikal, pitäis vaan saada joku innostumaan ja tulemaan mu mukaan sinne keikal, heh!
Yks haave olis myös päästä Sian ja Ed Sheeranin keikoil. Mutta ainoo mutta osuus on se, että millos ne o tulos Suomeen, vastus: Ei varmaankaan ikinä... Joten taitaa jäädä tämä haaveeks, paitsi jos lentäis johonkin muuhun maahan sitä keikkaa varten. Mut ongelmana on vaan sit se, että pitää varmaa nyt alkaa jo säästää, et pystyy maksaa ees lentoliput ja sit viel se keikkalippu. Et taitaa tää jäädä vaa haaveeks...
Ammatti:
Mul on nyt pitkään ollut unelman niinku ammatin suhteen olla lääkäri. No nyt sit vuosien mittaan mua alko kiinnostaa kirurgin ammatti, mut nyt jotenkin mul viimein valkeni, mikä on se mun tavote ammatti, ainakin tällä hetkellä, mieli voi muutta. Mutta tää ammatti olis oikeustieteellinen lääkäri. Eli mun käsityksen mukaan ns kuolinsyyn tutkia. Mua kiinnostaa toi ala niin paljon, ku olla ja voi! Mua kaverit kerran, ku dösäs puhuttiin siit, et mihin ammattiin aikoo pyrkii, nii ku mä sanoin ton, et haluisin ns niinku tutkia, miks joku ihminen o kuollut yhtäkkiä tai et siihen on liittynyt rikos tai jotaa. Nii mu kaverit oli sillee: "Milla sä oot sekasin" Esim. Yks mu luokkalinen oli sillee: "Miten sä pystyt kattoo verta ja sitä kaikkee" ja yks oli sillee: "Ensiks niinkun puhut sil ja sit avaat sen mahan, tosi ihanaa" Siitä ajatuksest mä just sain kiinni eli ei eläviä ihmisiä, ei tarvitse puhua eka sille ihmisellä ja sit avata sen vatsaa vaan, et jos se ihminen on jo kuollut niin eihän sen kanssa sitten enään pysty puhumaan, paitsi jos tapahtuu joku ihme niinku jossain tv-sarjoissa. Mutta kumminkin, jotku pitää mua varmaan outona. mut lääkäriks mä ainakin aijon pyrkiä ammatin suhteen ja sit, jos kiinnostaa viel nii erikoistun tohon oikeustieteelliseen lääkäriin. Koska se tuntuu jotenkin ainaki täl hetkel oikealta vaihtoehdolta! Älkää siis nyt käsittäkö, et olisin joku epäsosiaalinen ihminen, joka ei haluu puhuu kellekkään, vaan sen takii en haluis ainakaa siin ammatis eka puhuu sille, koska en haluis tuntea ns. sitä ihmistä ennen, ku leikkaus o silti leikkaus nii ei ikinä tiiä mitä tapahtuis ja jos se ihminen menehtyis niin en mä ainakaa pystyis itse ehk käsittelemää sitä mitenkää nopeest, jos se ihminen kuolis. Joo, vaikee selittää mitä ajan takaa, mut joku varmast ymmärs pointin, heh!
Tähän loppuun säästin tälläsen ihanan kuvan Iikun 15w synttäreilt, jotka oli viime sunnuntaina 21.12. Viel onnee Iikulle <3!
~Huomiseen ja viimeiseen luukkuun!~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti