~Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna,
älä koskaan miehisty.
En meidän taloon lisää aikuisia halua~
-PMMP - Pikkuveli-
Kuvitelkaa, että minä, Heini ja Lupe ollaan laulettu tämä kyseinen biisi koulun talentissa ala-asteella koko koulun edessä. Ollaan oltu aika rohkeita...
Mooi!
Sori, että tää postaus tulee vasta tänään eli jo 14 päivä, mut netti ei toiminut mulla eilen melkeenpä ollenkaan! Joten en päässyt sen takia postausta tekemään, mutta tää tulee tänään ja se ei varmaankaan paljoa haittaa? Paitsi ehkä Arksaa, mutta toivottavasti Arskakin pääsee tämän kauhean menetyksensä yli, heh!
Mennään suoraan postaukseen, jonka aiheena on tänään...
~"Lapsuusmuistelmat" part 2~
Mä aattelin, et teen kaks osaa näist mun ja Heinin lapsuus sekoiluista, koska siit ekasta postauksesta olis tullut todella pitkä, jos olisin selittänyt kaikki siinä. Joten tänään tulee lisää myötähäpeää minulle ja Heinille, mutta toivottavasti joku muukin nauraa meille, heh!
Toinen mun, Heinin, Lupen sellanen suurempi leikki Salamaa leikin jälkeen oli sellanen leikki. kun sisko-leikki. Okei, mä en oo ikinä nähnyt mitään vastaavaa ja mä en tajua, mist mä ja Heini ees älyttiin tehä näin. Me siis rakennettiin pahvista ja A4 kokosista papereista meille siskoja ja veljiä. Jooh, siis pää, kädet ja jalat oli tehty pahvista ja sitten niinku muu vartalo oli tehty niist A4 kokosista papereista ja mitä enemmän papereita oli liitetty yhteen sitä vanhempi ja PITEMPI se sisko/veli oli.
Tää koko leikki lähti siitä, kun meil o taloyhtiön talkoot aina keväällä ja syksyllä. Niin siellä mä sitten Heinin kans kai haravoitiin tai jotaan taukoo pidettiin niin mä mielikuvituksellisenä ihmisenä yhtäkkiä totesin, että mulla on sisko, jonka nimi on Caila. No Heini mun rakkaana toverina oli heti leikissä mukana ja oli sillee et: "Joo, mullakin on sisko jonka nimi on Sheila." No nämä kaks oli siis mua ja Heiniä vuoden vanhempia eli he olivat -98 vuonna syntyneitä meijän leikissä. Sitten ajan myötä tuli lisää "siskoja" tähän leikkiin ja Lupekin oli leikis mukana. Mutta kumminkin mä muistan vaan Heinin ja mun siskot melkeen kaikki. Cailan ja Sheilan jälkeen tuli pikkusiskot, jotka olivat kai niinku -00-01 vuonna syntyneitä ja heidän nimet olivat Cesilia (mun) ja Karoliina eli Karo(Heinin). No pitkään oli sitten niin, että oli vain nämä kaks kummallakin. Me vietiin jopa Heinin kanssa kouluun nämä nuoremmat meidän "pikkusiskot" ja ne oli meillä pulpettien alla tunneilla. Oltiin siis jollain 2 luokalla Heinin kanssa, mutta mä en tajua miten me ollaan Heinin kans kehattu liikkuu niitten meijän "pikkusiskojen" kans jossain välkäl ihan sille peace... Sitten tulikin mukaan meijän leikin ehk pisimmät siskot. Eli nämä kaks oli tehty varmaa viidestä A4 pitusesta paperista ja ne olivat pitempiä, kun me kaks itte. Mutta näiden isosiskojen nimet oli Anna ja Kristiina sekä ne tais olla niinku -97 syntyneitä? Anna ja Kristiina nimet tuli vuoden 2007 Idols kilpailioista eli Anna Abreusta ja Kristiina Braskista, ei näin, mä e tajuu mikä ihmeen pakkomielle mul ja Heinil on ollut noihin Idols kilpailijoihin... Nää edellä mainitut 6 siskoo oli ne jolloin leikittiin ihan koko sydämestämme tota leikkil, mutta sitten alettiin menee liiallisuuksiin eli me alettiin tekee viel noitten lisäks lisää noita siskoja ja sillon tuli myös veljet mukaan. Mä en ainakaan enään ottanut tätä leikkii siin kohtaan niin tosissani, ku aijemmin, ku näitä siskoja/veljiä tuli vain lisää ja lisää!
Myöhempiä siskoja oli meidän kaksoset eli mulla oli Janita niminen ja Heinil Jutta eli he olivat -99 syntyneitä. Sitten tais tulla meijän pikkuveljet joiden nimet oli ainakin mulla Sampo ja Heinillä Eemeli ja ne oli kai jotain -00- 01 ikäsii. Sitten mä tein Lupen kanssa pikkusiskot siis viel pienemmät eli jotaa -04 ikäsii ja mul sen nimi oli Meri. Sitten me tehtiin Lupen kans isoveljetki viel ja ne oli myös jotain 5 paperin mittasii eli pitempii, ku me itse ja ne oli jotaa -95-97 ikävii? Ja sen nimee en muista, ku se oli niinku yks niist viimesimmist, joten sen nimi oli varmasti todella luova, heh! Sitten me tehtiin myös viel sellaset ihan pikku pikkuveljet, jotka oli myös jotaa -04 ikäsii ja mul sen nimi oli Aapo ( xD ) ja Heinil Oliver.
Me tehtiin noille kaikille kaikki vaatteet ja kaikki ite ja voin kuvitella kui paljon siihen o oikeest menny paperii, ku ollaan niit vaatteit tehty noil... Mut tää leikki sit loppu, ku mentiin neloselle ja Sofi astu meijän porukkaan niin se leikki siin samal jäi, koska kukaan ei enään jaksanut roudaa niit mukana koko ajan. Saatiin kyl Heinin kans päivän naurut, ku levitettiin kaikki mun teekemät siskot tonne meijän olkkarin lattialle. Oikeest niiden vaatteiden kaikki tekstit ja kaikki xD Mun englanti on sentään pikkusen kehittynyt siit 2-3lk:st, koska kyl mä nykyään esim osaan kirjottaa: "You" enkä jotaa muuta mielenkiintoista, heh!
Seuraava meijän sellanen hetkellinen leikki oli oma bändi... Omg! Mu jokanen kaveri voi todeta, et mul on järkyttävä lauluääni... Miten mä oon kehannut ees laulaa tos meijän hienos bändis, jos Heini soitti epävireessä olevaa kitaraa ja Heinin pikkuveli näköjäänkin, jotaan kahta Ikean lelupurkkia kahella tussilla. Joskus haluisin vaan niin paljon tietää kuinka paljon mun ja Heinin vanhemmat o nauaraneet meille. Onneks mä e muista, mitä mä tos lauloin koska, ei... Sen mä kyl muistan, ku esiinnyttiin mu äitil nii mä lauloin selin, koska olin liian ujo laulamaan kasvot äitiin päin xD Olis kyl mullekkin kelvannut toi Pekan batman naamio, heh!
Miettikää kuin ihana Heini on ollu, tullut meil, vaik oon ollut kipee ja se o nukkunut mun kans tos sohval, aaws!
Tää ei oo leikki vaan mä luulin pienenä oikeasti, että mut on adoptoitu toisest perheest. No me sit Heinin kans urpoina haluttiin tietenkin selvittää asia. No asiahan selvitettiin oikeen Milla ja Heinimäiseen tyyliin eli etittiin jostain Millan neuvovihkonen, josta näköjään pääteltiin, että mut on adoptoitu, kun mul ei ollut siel raksitettu samallalailla kuin muilla, koska allergiat. Niin siitä me sit päätettiin, että joo sut Milla on adoptoitu. No Heini päätti vetää tän leikin yli niinku aina minä ja Heini tehtiin eli liiallisuuksiin asti. Heini väitti mulle, että mut on adoptoitu Heinin naapureilta. Eli sellaselta vanhemmalta pariskunnalt. Omg, te ette ehkä tajuu kuinka paljon nauran tääl, heh! Koska me ollaan oltu Heinin kans tosi urpoja! Heini siis väitti mulle, että oli kuullut niiden hänen naapureiden puhuvan siitä, että kuinka he olivat antaneet mut pois. No minähän tietenkin uskoin ja olin iha paniikis. Onneks asia päättyi niin hyvin, että mua ei sentää oltu oikeest adoptoitu ja en muista yhtään kuinka se meijän salapoliisi juttu loppu, mut huomaa, et mielikuvituksest ei oo ollu mul ja Heinil puutetta!
Sit me myös normaalejen silloisten meijän ikästen tapaan leikittiin Petshopeilla. Kyl toivottavast kaikki tietää mitä ne on? eli sellasia pikkusia eläimiä, joiden päät o sillee irrallaan niitten kehost sillee tyhmäst, heh! Niin me ain leikittiin Heinin ja Lupen kans niillä, jaettiin kaikki päälle kolme sataa kaikkien meijän kolmen kesken. Sitten me jaettiin mun silloinen vaaleanpunainen matto kolmeen osaan ja kaikki vihas sitä, ku joutu keskelle. Sen takia parhaat paikat oli oikea ja vasen sivu, yleensä keskellä olija oli Heini, sori Heini! Meijän Petshop leikit ain, jossain vaihees meni sillee, että ne niiden meijän tekemien perheiden äidit ja isät lähti sielt kämpäst ja vei mukanaan kaikki ne Petshopit joilla ei leikitty ja sitten sinne kämppään jäi ainoastaan ne millä me oikeasti leikittiin eli niit oli about 5-10. heh! Sitten AINA niis leikeis kävi niin, että Lupen lemppari puput soitti pizza palveluun ja minä jättiläis pizzakuski toin pizzaa näille meijän perheiden Petshop lapsille ja samal kaikki talossa hajosi jne xD
Välil kyl mietin, et kui separi lapsii ollaan oltu, varmaan yksii mielenkiintoisimpia lapsia, jos vaan sellanen palkinto olis ollut olemas tai olis täl hetkel olemas et: Vuoden oudoin tyttöporukka, niin se palkinto olis kuulunut mulle, Heinille ja Lupelle! Koska meil o ollut näiden leikkien lisäks, mitä oon nyt kertonut niin monia monia muita outoja leikkejä keijuista, kodista karkaamiseen ja barbien heittelyyn uimaaltaaseen jne.
Yhtä outoja kyllä ollaan edelleen, ainakin minä ja Heini. Mun oma pikkunen kultamussukka! Oon niin onnellinen, että oon saanut pitää Heinin mun vierel nää kaikki vuodet siitä pienestä 5v-6v vuodesta asti tähän päivään! En olis ikin uskonut, et joku olis pysynyt mun ystävänä sillon, ku olin iha hirvee ja silti vielkin saan viettää aikaa Heinin kans <3 Paras kaveri kyl ikuisesti!
~Seuraavaan luukkuun!~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti